Uutta ulkoasua pukkaa! Itse olen hieman kahden vaiheilla, onko tämä muutaman hetken väkerrys miellyttävä. Mielipiteitä siis kaivataan, jaksaako tätä ulkoasua katsella viikkoa pidempään?

Kuvasaastetta

 

Pikkulikka pääsi Taikan matkassa turistiksi mätsäriin. Taika esiintyi kehässä mukavasti, hieman laiskoilla liikkeillään tuloksena PUN ei sij. Suurimman osan ajasta Medya vietti kainalossa, hieman ympärillä haukkuvat koirat jännittivät. Mätsäriporukan vähentyessä (vai ajan kuluessa?) pentu selkeästi rentoutui ja pääsi myös maahan jolkottelemaan enemmän. Kehien loputtua hyökkäsimme Annin&Hellin sekä Jennin&Noelan kanssa hyödyntämään treenitilannetta ja kävimme toistemme koirat lävitse pöydällä. Medya yllätti täysin pöytäkäytöksellään ja seisoi siinä todella nätisti. Kakara keräsi myös salamannopeasti yleisöä ja täten sai muutaman nakinpalan ja rapsutuksen myös täysin vierailta ihmisiltä.

Mätsäripaikalta siirryimme viereiselle pellolle juoksuttamaan koiria. Tai no, Taika tapansa mukaan tyytyi vain katsomaan sivusta tai haukkumaan. Medya lähti reippaasti muutamasta kuperkeikasta huolimatta Hellin ja Noelan leikkeihin mukaan ja kiisi pellolla muiden jatkeena. Ehkäpä Medyasta ei tule samanlainen arkajalka kuin tuosta vanhemmasta! 

Ensimmäiset päivät ovat lähteneet käyntiin oikein mukavasti. Heti taloon saavuttuaan kakara tutki paikat reippaasti ja asettui nopeasti taloon. Taika otti pennun odotettua paremmin vastaan, pientä stressiä taisi kuitenkin illalla olla näkyvissä. Medya oikein mielellään leikkisi Taikan kanssa, mutta Taika vastaa leikkikutsuihin vain murisemalla. Jos tilanne on kuitenkin rauhallinen, niin molemmat jättävät toisensa rauhaan. Ääntään käyttävät molemmat kyllä välillä turhankin ahkerasti, Taika yrittää komentaa ohikiitävää termiittiä ja Medyaa turhauttaa, kun Taika ei leikikkään.

Hihnaan Medya pääsi totuttelemaan oikeastaan samantien, sillä aivan pihapiirissä pidän pennun mieluusti kytkettynä. Panta oli onneksi jo vanha tuttu, joten hihna ei paljoa menoa haitannut. Pentu kerää kadulla kiitettävästi huomiota, monen päät kääntyvät ja katse seuraa normaalia pidempään ohikulkiessa. Metsässä ja pellolla Medya saa kuitenkin kirmata vapaana ja harjoitella luoksetuloa. Ruoka onneksi maittaa paremmin kuin hyvin, eikä kuivissa nappuloissa ole valittamista. Kunhan ikää tulee lisää ja hihnakävely alkaa olemaan sujuvaa, tarkoitus olisi käydä mm. Itäkeskuksessa katselemassa hulinaa. Samalla reissulla voisi kuitata myös bussi- ja metroajelun. Taika taisi kahdeksan viikon iässä ensimmäisen kerran matkustaa bussilla.

Leikin ohessa olemme hieman kerenneet harjoitella luoksetulon lisäksi istumista ja seisomista. Molemmat Medya on oivaltanut nopeasti, varsinkin tuon poseeraamisen jalon taidon. Pentuhan tönöttää paremmin kuin tuo seniori! Ylläoleva kuva on epätoivoisesti napsastu itselaukasimen avulla, sillä valitettavasti en onnistunut kopioimaan itseäni myös kameran taakse eikä sopivaa kuvausmiestä löytynyt. Tuleva mätsäriura näyttää siis melko lupaavalta! Kunhan vielä hihna tulee tutuksi.

 

Hupsista, jotenkin ihmeellisesti tällainen otus päätyi Taikaa kiusaamaan. Se tietää sitä, että kohtapuolin on aika uudistaa hieman blogin ulkoasua. ~

Kaikki hyvä loppuu aikanaan

Meidän yhteinen agilitytaival Taikan kanssa sai päätöksen. Viimeiset treenit, tai oikeastaan agimöllit, suoritettiin hieman haikein mielin. Asiaa ei toki parantanut se, että tiedossa oli nyyttärit ja kasoittain suklaata, karkkia ja keksejä, ja itsehän en toki ole herkkulakossa. Itsekuri kuitenkin piti, vielä pitäisi olla 1,5 viikkoa ilman! Sitten mässätään oikein urakalla kuluneen kuukauden kunniaksi.

Illan ohjelmassa oli siis möllirata kera seuraavan treeniryhmän kanssa. 21 esteen rata ei ihan helpoimmasta päästä ehkä ollut, muttei myöskään hirveän haastavakaan. Pieni shetlantilainen osoitti taas pätevyyttään kentällä.

Viimeisten treenien "kunniaksi" Taika pääsi piiitkästä aikaa suorittamaan putkien ja rimojen lisäksi myös A-esteen. Rimat nostettiin myös parin kuukauden tauon jälkeen 20 senttiin. Radassa ei oikeastaan ollut mitään ihmeellistä, ensimmäisellä rundilla vauhti oli hieman hakusessa (tekikö rimat vai oma ehkä hieman innoton ohjaus?). Kepeille Taika haki haahuillen, joten tältä radalta ei vielä nollaa irronnut. Myös hypyn 18 jälkeen A olisi ollut paaaljon houkuttelevampi, mutta ehdin onneksi karjaista koiran oikeaan osoitteeseen ajoissa.

Toinen kierros oli huomattavasti vauhdikkaampi ja tarkempaa työskentelyä. Edellisen kierroksen keppiongelmat unohtuivat ja enää A-este ei vetänyt yhtä vahvasti puoleensa. Virheettömällä radalla pääsimme maaliin tasan minuutissa, olemmehan hyvin täsmällisiä.

Aikaa oli vielä kolmannelle kierrokselle kahden tunnin treenien vuoksi, joten viimeisen radan päätin tehdä ilman rimoja. Kepeille Taika haki hienosti, varsinkin An jälkeen (nro 10). Loppurata menikin aika sähläykseksi, kun omista aivoista katkesi yhteydet. Hieno nolla oli kuitenkin jo alla, joten hieman pelleillen saavuimme kuitenkin omalla tyylillämme maaliin asti.

Pienisuuri shetlantilainen ylsi nollaradallaan mukavasti sijalle kaksi! Ruusuke pääsee koristamaan seinääni ja dentastix popsittiin osittain parempiin suihin jo agilityhallilla. Vinkuleluista Taika ei sen sijaan välitä ollenkaan, mutta voipi olla, että kohta sillekin on parempaa käyttöä... :)

Hengissä ollaan!

...ainakin toistaiseksi. Viimeisen kuukauden voisi tiivistää helposti, eipä me olla oikeastaan mitään tehty.

Kilpparin vajaatoiminnasta aletaan palautua takaisin normaalitilaan lääkityksen avulla. Edelleen Taikan käytös menee pientä vuoristorataa, joskus 6-7km lenkki mennään iloisesti ja joskus se on valmis kääntymään takaisin kotiin 200m jälkeen. Kontrollikäynti meillä oli noin kaksi viikkoa sitten, T4 20,7 pmol/l (7,7-47.6) ja TSH 0,13 ng/ml (0,5<). Arvot saatiin siis taas kuntoon eikä lääkitystä tarvitse lähteä nostamaan. Turkkikin alkaa nyt karvanlähdön myötä palautua ennalleen, kun kuollut hötökarva on kiskottu Furminatorin avulla irti. Kuviakaan tuosta ei ole tullut räpsittyä kahdesta syystä. Taikaa ei sen kummemmin ole kiinnostanut ulkoilu metsään asti ja se oli oikeasti karmaisevan näkönen, ettei hirveästi huvittanutkaan kuvata sitä. Eiköhän kesään mennessä kaikki ole taas kunnossa!

Agilityssa viimeisen kuukauden aikana olemme käyneet muutamaan otteeseen. Poissaoloja on kertynyt omien menojen/sairastumisten takia, Taikalla riittäisi edelleen virtaa. Osittain oma treenimotivaatio on aika pohjamudissa. Treenien jälkeen oma fiilis ei ole yleensä hirveän korkealla. Taikan suorituksissa ei ole mitään valittamista, joka oikeastaan onkin ongelman ydin. Harmittaa ravata treeneissä juoksemassa vain siivekkeitä ja putkia kun tiedän, että Taikalla olisi potentiaalia enempäänkin. Keppejä ei olla talven aikana tehty hirveästi, mutta viimeksi omatoimipisteenä niitäkin sai harjoitella. Taika irtosi kepeille älyttömän hyvin, haki oikean keppivälin ja pujotteli itsenäisesti. Pistää ärsyttämään, kun haluaisin nähdä Taikalta tuollaisia suorituksia myös kisakentillä. Mutta turha sitä on itkeä. Treenejä meillä taitaakin olla edessä enää kolme kappaletta, sitten pystykorva pääsee "eläkkeelle".

Agilityn sijaan hainkin sitten treenipaikkaa tokon puolelta. Tavallisen tokon puolelle meille ei treenipaikkaa herunut, vaikka haluaisinkin toisaalta alkaa siinä treenaamaan tavoitteellisesti. Sen sijaan "lohdutuspalkinnoksi" pääsemme treenaamaan rallytokoa touko-kesäkuussa. Siinähän Taika luultavasti olisikin jo kisavalmis, mutta ohjaaja kaipaa lisää varmuutta. Katselin alustavasti kisojakin, mutta lähiseuduilla kisoja järjestetään älyttömän huonosti. Pöh, pitää kai tyytyä pelkkiin mölleihin, jos niitäkään on.

Mätsärikausi tuli myös korkattua tänään. Mitään tavoitteita tai odotuksia ei ollut, sillä vajaatoiminnan takia emme ole juurikaan treenanneet mitään. Kyllähän sen huomasikin, Taika on hieman unohtanut kuinka seisotaan kauniisti (ei kiitos laiteta toista etutassua hurjasti toisen edelle tai venytetä takajalkoja niin pitkäksi kuin mahdollista). Ravaaminen meni myös hieman pyllylleen, nauhakehässä kierrokset nousivatkin hieman turhan korkealle ja tuloksena haukuntaa ja hyppelyä. Karvanlähdön kourissa olevalle katukoiralle siten PUN ei sij. Ihan hyvillä mielin palailin kotiin, eipähän sentään lahnaillut!