Heihei turkki ja haljenneita hampaita

Taika on viettänyt kesää rennosti. Ruokaa, auringossa köllöttelyä, luiden syömistä ja lenkkeilyä. Taikakin täytti 27.8 kokonaiset kuusi vuotta, mutta järkyttävän kiireen vuoksi pippalot ja kakkukestit jäivät pitämättä (anteeksi Taika :( ). Loppukesästä palailin myös takaisin agilityn pariin, jolloin Taika on muutamaan otteeseen saanut rallatella putkissa ja juosta siivekkeitä. Tarkkasilmäisimmät voivat ehkä bongata ylläolevasta kuvasta pienen muutoksen liittyen agilityyn. Putkenpainoissa lukeekin IHAHin sijaan BAT. 20.5 oli selkeästi onnenpäiväni, sillä silloin järjestettiin eläinlääkiksen pääsykokeen lisäksi Border Agility Teamin jäsenkatselmus. Muuton myötä vaihto uuteen seuraan kiinnosti helpompien treenimatkojen toivossa ja sehän sitten myös toteutui! Selviydyimme Medyan kanssa katselmusradasta monien tarkkojen silmäparien katsellessa ja tentatessa mm. tavoitteistamme ja fiiliksistä. Nykyään meidät löytää siis Ojangosta treenaamasta!

Takaisin kuitenkin Taikaan. Taikalle kesät eivät ole olleet järin helppoja sterkkauksen jälkeen. Se kun ei myöskään ole täysin terve, niin kesät eivät senkään puolesta ole mukavimpia aikoja helteineen tuolle koiralle. Ensimmäistä kertaa uskalsin kuitenkin tehdä asialle jotain ja kokeilla, mihin ohennussaksilla pystyykään. Idea tuli oikeastaan ihan hetken mielijohteesta, enkä ollut suunnitellut sitä pitkään. Kulutin tylsää ja puuduttavaa päivää koiria pesten ja trimmaten. Taikan puunaukseen lopulta kuluikin nelisen tuntia aikaa, kun päätin saksia siltä vähän enemmän karvaa pois, mitä sheltiltä kuuluisi. Ajelluista shelteistä en henkilökohtaisesti tykkää, mutta en siihen ota nyt sen enempää kantaa. Halusin kuitenkin yrittää helpottaa Taikan oloa lämpötilan kohotessa saaden kuitenkin siistin ja toimivan lopputuloksen. 

Ulkomuoto koiralla muuttui hurjasti karvan vähentyessä. Taikasta tuli taas niin onnettoman pienen ja reppanan näköinen, kun iso muhkuturkki oli poissa. Olin lopputulokseen myös hurjan tyytyväinen! Vaikka minua ei juurikaan ole siunattu kampaajan tai trimmaajan taidoilla, jälki ei ollut katastrofaalista. Kaikki päällyskarva ei ollut poissa, vaan turkkiin jäi vielä karheutta pinnalle suojaamaan auringolta ja koiran rapsuttelu ja silittely tuntui edelleen miellyttävältä. Taikan olo tuntui myös kevenevän samantien ja metsässä oli taas ihanaa kirmata lahnailun jälkeen.

Turkki heti saksimisen jälkeen 2.6

Turkkia Taika on kasvatellut hurjaa vauhtia takaisin, eikä turkinlaatu ole kärsinyt ainakaan toistaiseksi. Karvaa on kyllä irronnut aivan järkyttäviä määriä enkä tiedä mistä sitä riittää. Karvaa tuntuu lähtevän normaalia enemmän mutten tiedä, onko se leikkelyn syytä vai ei. Sinänsä ihan hyvä, että koira osaa keventää karvaansa myös itse, mutta jatkuva imurointi ei niinkään ilahduta. Koiraa voisi harjata luultavasti joka toinen päivä saaden oikein mainion karvasaaliin palkkioksi, mutta aika ei tahdo siihen oikein riittää. Välillä olen istunut metsässä kalliolla tai kiven päällä nyppimässä irtonaista päällyskarvaa pois ja katsonut, kun ilmassa leijailee sakeana karvaa. Nykytilanne näyttää oikein mainiolta, karva olisi oikeastaan näyttelykunnossa (poislukien keittiösaksilla vedetyt etujalat ja kintereet...).

Ja jos ei Taikasta olisi jo nyt aiheutunut jäätäviä eläinlääkärilaskuja, niin eiköhän kohta tyhjene omistajan tili taas tyhjille. Taikan vakuutuksen irtisanominen on ehkä yksi asioista, joka näin jälkeenpäin kaduttaa paljon. Todella paljon. Syyskuun ensimmäisenä päivänä Taika pääsee "synttärilahjaksi" hammaslääkäriin korjailemaan suutansa. Taikalta löytyi yllättäen haljennut poskihammas (P4), kun käytin sen eläinlääkärissä tarkistamassa kyljestä löytyvät patit (rasvapatteja, onneksi...). Taika oli alkanut jonkinverran hidastaa nappulan syömistä ja luut eivät maistuneet ihan yhtä hyvin, mitä normaalisti. Hampaan juuri näkyy kokonaan ja tihkuu aina välillä verta, eli kipeää tekee varmasti. Hampaan halkeamisen syytä ei tiedetä, mutta voisin veikata, että jotain luuta syödessä siitä on irronnut palanen. Ei voinut kuitenkaan parempaa hammasta valita, vaan kyseessä on juuri tuo yksi isoimmista poskihampaista. Tuon kokoinen hammas on kiinni useammalla juurella ja ei lähde irti pelkillä pihdeillä nappasemalla, vaan siihen tarvitaan järeempiä aseita. Fiksuimmat ehkä jo tässä vaiheessa ymmärtävät, että kyseessä on siten isompi eläinlääkärireissu, joka samalla tarkoittaa kalliimpaa. Harva ell. asema edes operoi täällä pk-seudulla noita isompia hammaspoistoja, sillä heillä ei ole käytössä hammasporaa. Halvin alustava hinta-arvio oli 350-400e, kalliimmat heiluvat siellä 700e tienoilla. Onneksi sain kesällä edes kolme viikkoa töitä, sillä muuten saattaisi pankkitili itkeä. Katsotaan kuinka iso kakku tuosta nyt tulee maksettavaksi lopulta, toivonmukaan hammas lähtee suosiolla suusta pois, eikä sen kanssa tarvitsisi tapella.

Medyan histiosytooma

Aikaisemmin blogissa valittelinkin Medyan nenään ilmestynyttä pattia, histiosytoomaa. Histiosytooma on nyt selätetty heinäkuun alussa, mutta kokosin pienen kuvasarjan kiinnostuneille. Ehkä siitä on jotain apua ja helpotusta niille, joiden oma koira voi joskus tulla kohtaamaan saman vaivan. Pahoittelut kuvien laadusta, puhelimella räpsittyjä kuvia kaikki.

26.4 - Alkuvaihe, milloin kiinnitin pattiin enemmän huomiota.  

 

 27.4 - Lekurireissun jälkeen verta tihkuva kasvain.

29.4 - Verenvuoto helpottunut ja patti alkoi vähän kuivumaan. Betadinella putsailuja.

2.5 - Edelleen samannäköinen, väri hieman muuttunut ja nokka aika karun näköinen.

13.5 - Yhtäkkiä patista tuli lättänä, aivan kuin sisälmykset olisivat kadonneet huomaamatta. Väri myös muuttui kauniimmaksi.

29.5 - Karvaton läntti edelleen, väri pysynyt samana. Nyt ehkä pikkuisen erottuvampi kuin edellisessä kuvassa.

6.6 - Viihdoin karvat alkoivat kasvaa takaisin ja histiosytoomapatti peittymään.

20.6 - Pikkuhiljaa karvoja kasvoi lisää ja lisää, ja patin rippeet peittyivät pois. Heinäkuun puolella Medyan kuono alkoi taas näyttää normaalilta, eikä histiosytoomasta jäänyt jälkiä.

Terveisiä kesälomalta

Kesä tuli ja meni, ja blogi pysyi aika kuolleena. Hirveästi on ehtinyt tapahtua näiden muutamien kuukausien aikana ja yritän nyt saada muutaman postauksen verran muisteltua menneitä. Oman elämän saralta suurin muutos taisi tulla heinäkuussa, kun yliopistohakujen tulokset napsahtivat nettiin. Keskiviikkoiltana kymmeneltä kävin taas tarkistamassa olisiko omat tulokseni tulleet jo mahdollisesti etukäteen valmiiksi, kun Facebookin etusivulle alkoi ilmestyä iloisia päivityksiä. Deadline hakutuloksille oli vasta perjantaina ja harvapa meistä saa ikinä mitään valmiiksi ennen viimeistä iltaa. Oletin siten, että tulossivu näyttää vielä tyhjää, mutta elämä yllättää välillä. Katsoin sivua silmät pyöreenä todella pitkään ja mietin onko järjestelmässä tapahtunut joku virhe.

Nyt vasta orientoivan viikon jälkeen alan ymmärtämään, että olen todella päätynyt eläinlääkikseen todella hyvällä tuurilla. Lukeminen jäi kevätkaudella todella pieneksi, enkä koskenut kirjoihin enää tammi-helmikuun jälkeen. Pääsykokeissa tein parhaani ja lähdin sieltä oikein mukavin mielin kotiin, sillä koe oli mennyt hyvin työmäärään nähden. Tein jo suunnitelmia, miten luen ensivuonna ja silloin olisin varmasti sisällä. Nyt ensimmäisten viiden päivän jälkeen olen todella iloinen, että onni suosi jo tänä vuonna. Viikko on ollut älyttömän raskas, mutta antoisa. Yritän jaksaa blogiinkin päivitellä eläinlääkiksen kuulumisia, sillä se tuntuu kiinnostavan monia, joiden unelma se on.

Taikan ja Medyan osaltakin on tapahtunut paljon. Medya starttasi kesällä viralliset agilitykilpailut ja haalinut mätsärivoittoja sieltä täältä. Taikalla terveyspuolella on ollut vähän ikävämpää ja kivempaa tapahtumaa, joista omistajan kukkaro tulee kärsimään. Yritän nyt jakaa eri aihealueet eri postauksiin, jotta teksteistä ei muodostuisi pienoisromaaneja.

(C) Anni Hautala