Pages

Subscribe:

sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Pikkupiski valloittaa kisakenttiä

Viikko sitten korkkasimme viralliset agikisat hienoin tuloksin. Tänä viikonloppuna vuorossa olikin taas uudet lajit ja uudet kujeet, nimittäin rally-toko. Tietämys ja treenimäärä kyseisestä lajista on melko onneton, kerran olen ollut kisoissa katsomassa ja kolmesti vaiko neljästi olen treenannut rallytokoa kunnolla. Pieniä juttujahan tulee otettua aina silloin tällöin ja osa on tuttuja tokon puolelta, mutta verrattuna agiin tuntui hurjalta lähteä jo nyt kisaamaan. Ensi kesäksi olen hieman suunnitellut myös tavallista tokoa, mutta saa nähdä!

Matka- ja kisaseuraksi saimme Rebecan, Williamin ja Cecilin. Ilman heitä en kyllä todellakaan olisi lähtenyt kisaamaan. Kisapaikka oli Koirakeitaalla Vantaalla. Täysin kivuttomasti matka ei taittunut, vaan tarvitsimme neljää eri bussia jotka olivat enemmän tai vähemmän täynnä. Ihme ja kumma, selvisimme hengissä tästä matkasta ja jopa oikeaan osoitteeseen!


Tällainen ihan mukava rata oli meille tehty. Haastavimmalta aluksi tuntui kyltti nro 7, liikkeestä maahan. Taikalla on tapana valahtaa maahan istumisen kautta, joka ei taas rallytokossa kelpaa. Onneksi käsiavut ovat kuitenkin sallittu, joten tähän ei meidän suoritus kaatuisi. Vähiten treenattu kyltti on nro. 9, koira eteen vasemmalta sivulle (huomasin vasta nyt, että tuossa ilmotustaululla olleessa radalla koira olisi pitänyt ohjata oikealta sivulle, radalla oli eri kyltti). Itse tahdon aina kämmätä tästä, kun koira tulee sivulle, pitäisi lähteä suoraan jatkamaan matkaa. Aika usein olen vahingossa antanut Taikan istua, ja vasta sitten lähtenyt liikkeelle.


Mitä sitä kummempia selittämään, kun kerrankin löytyy videomatskua koko radasta!

Radalla tuntui, että Taikan kontakti tippui useammin. Videolta tsekattaessa ei tuo näytäkkään niin hullulta! Tuomarille tuo rata kelpasi oikein hyvin, tuloksena 100 pistettä! Ihan outoa, että koko rata kahdella palkkauksella ilman virheitä. Olisin olettanut pahempaa haahuilua tai hihnan kiristymistä, mutta ei! Sijoitus vielä ykköseksi noin kymmenen koiran joukosta! Ihan mahtava aloitus tässäkin lajissa, vaikkakin vain nakkialo kyseessä.

tiistai 23. lokakuuta 2012

Todistusaineistoa!

Lauantain kisoista videomatskua:



Videosta iiiisot kiitokset Karoliina Mäkelä!

Treeneihin vaikka puolikuolleena

Jo yli viikon olen kärsinyt voimattomuudesta ja viimeiset pari päivää myös väsymyksestä. Voimattomuus tuntui pahiten jaloissa. Taikan laihdutuskuuri ja oma juoksutreenini alkoivat käydä vähän turhan rasittaviksi, jonka seurauksena jalat tuntuivat jatkuvasti pettävän alta. Kuitenkin olen ainoa joka tuota koiraa hoitaa ja lenkittää, joten pidemmän aikaa purin vain hammasta ja painelin kävelemään ja juoksemaan. Sunnuntaina jalat kuitenkin alkoivat jo sanomaan sopimustaan irti, ja pyörälenkillä sisäisesti tihrustin itkua jokaisella polkaisulla. Pysähtyessä jalkoja vain tärisytti ja olo ei muutenkaan ollut kaikkein paras.

Maanantai otettiin melko kevyesti. Aamulenkki käveltiin normaaliin tapaan. Päivälenkki jäi vajaaksi, mutta illalla oli suunnattava agitreeneihin. Tällöin käytössä olisi myös hallin isompi puoli, joka tarkoittaisi ratatreeniä, eli myös juoksemista. Tönköistä jaloista huolimatta en jättänyt treenejä välistä.


Rataa ei menty kokonaan kenenkään kanssa, sillä tarkoituksena oli harjoitella myös hieman haastavampia ohjauksia. Esteellä kaksi sylkkäriä, nelosella back flappia ja seiskalla saksalaista. Lisää haastetta toi myös Taikan nenä, joka aluksi tahtoi pysyä kiinni matossa ja kuljettaa koiraa omia teitään. Sylkkäritreeni vaati (tai helpotti huomattavasti) koiran jättämistä lähtöön, joka oikeastaan oli ihan hyvä meille. Vähän hitaampi lähtö kuin normaalisti, mutta sylkkäri sujui Taikalta mainiosti vähäisestä treenimäärästä huolimatta. Back flap oli sitten astetta haastavampi palauttaa mieleen. Muutaman kerran Taika hyppäsi esteen oikealta puolelta, mutta hyppäsi sitten suoraan takaisin toiselle puolelle. Pian kuitenkin Taika muisti irtaantua minusta ja kipitti putkeen.

Saksalainen olikin taas ihan eri juttu. Kyseinen ohjaustyyli on itellenikin aivan vieras, joten samoiten myös koiralle. Taika useasti pysähtyi hypyn taakse, eikä tullut yli. Toinen vaihtoehto oli, että koira tuli hypystä yli, mutta päätyi vasemman puolen sijaan oikealle puolelleni. Yhden kerran taisimme saada suoritettua esteen oikein. Saksalainen vaatii itseltäni hieman sulattelua, joten seuraavalla kierroksella vaihdoimme tuttuun ja turvalliseen valssiin. Toisella kierroksella pääsimme ihan mallikkaasti alusta kepeille asti. Hinkkasimme vielä hieman back flappia ja loppuun otimme pienen vauhtisuoran (9, 8, 14-19).

Tämä päivä onkin sitten vietetty täysin sluibaillen. Aamulenkki laahustettiin melko hitaasti, sekä päivällä kävimme vain pienen nuuskuttelukierroksen. Jospa huomenna kroppa olisi jo tarpeeksi levännyt, jotta voisimme palata takaisin normaaliin lenkkeilyyn. Ehkä on ihan suotavaakin antaa myös koiralle yksi vapaapäivä!


maanantai 22. lokakuuta 2012

Kisakirja hankittu!

Lauantaita olikin odotettu! Vuorossa oli Taikan ensimmäiset viralliset agikisat Vuokkoset Areenalla. Edellinen ilta ja kisapäivän alku vietettiin hieman jännittäen ja miettien, onko kaikki tarpeellinen pakattu mukaan, tuleeko Taikasta medi tai unohdanko itse radan. Onneksi huoli osoittautui turhaksi!

Kisapaikka oli meille entuudestaan tuttu, joten perille löysimme oikein mukavasti. Häkin pystytettyäni suuntasin kohti ilmoa, josta ennen numerolapun saamista sain (vai jouduin?) ostamaan kisakirjan. Kisakirjan täytettyäni suuntasimme tuomarin luokse mittausta varten. Hieman jännitti, josko Taika olisi sittenkin yli 35cm, sillä mittaustulokset ovat vaihdelleen melkoisesti. Aikaisemmin treenasimme mediesteillä siinä uskossa, että Taika olisi 36cm. Ehdimme yhdet möllikisatkin käydä juoksemassa mediluokassa. Viime kesänä Taika kuitenkin mitattiin (melkein) kunnollisella agimitalla, ja tuloksena oli n. 34cm, eli mini siis. Sen jälkeen olemme treenanneet ja kisanneet aina miniesteillä, joten jos koira nyt tuomittaisiin mediksi, se varmaan ihmettelisi korkeita esteitä. Taika on myöskin nyt hieman tuhdissa kunnossa, joten luultavasti säkäkorkeus olisi hieman pienempi ilman läskiä.

Pöydällä Taikaa hieman ihmetytti, vaikka se on tottunut mätsäreissä poseeraamaan puolet pienemmällä ja korkeammalla pöydällä. Pienen pyörimisen jälkeen Taika kuitenkin päätti pysyä paikallaan, eikä sen koomin välittänyt mittakepistä. Ensimmäisellä mittauksella kepin ja sään väliin jäi reilusti tilaa, jolloin huokaisin jo helpoituksesta. Tuomari kuitenkin tarkasti mittanauhalla mittakepin pituuden, ja sääti sitä uudestaan (oli n. 36cm kohdalla). Toisella mittauskerralla keppi olikin aikalailla selässä kiinni, eli tiukkaa teki. Miniksi koira kuitenkin kirjattiin!

Lämmittelyn jälkeen suuntasin harjoittelualueelle myös herättelemään vähän koiran aivoja (onko sillä sellaisetkin?). Testasin, muistaako Taika vielä pujottelun ja kontaktien ottamisen. Kepit Taika haki taas oikein hienosti, eikä kertaakaan eksynyt väärään väliin. Kontakteille se myös muisti pysähtyä, ehkä edelleen hieman epävarmasti. Mutta keppiasia oli kunnossa, yksi huoli taas pois!

Kohta olikin aika lähteä tutustumaan ensimmäiseen rataamme. Ensisilmäyksellä radan alku näytti hieman kinkkisemmältä, mutta tutustuessa tulikin huomattua, ettei se olekaan paha. Rata oli muutenkin oikein looginen ja mukava, ei hirveitä koukeroita tai pahoja ansoja.

A-agilityrata, ihanneaika 53s, tuomari Sari Mikkilä

Rata näytti jokseenkin tuolta. Flexitrackilla ei valitettavasti saa esimerkiksi putkia väännettyä täysin oikeisiin asentoihin, vaan radalla ne olivat enemmän 90 asteen kulmassa ja toinen puoli saattoi olla pidempi kuin toinen.

Koira oli radalla ehkä aavistuksen vaisumpi ja hitaampi kuin oletin. Taika kuitenkin keskittyi kuuntelemaan ja ei jäänyt katselemaan maisemia, joten melko hyvät fiilikset radasta jäi. Alku oli ihan simppeli ja lähdimme taas matkaan yhtä aikaa. Jossain vaiheessa kyllä pitäisi opetella jättämään koira lähtöön, mutta vauhti on hurjasti parempi kun starttaamme yhdessä. Taika ei juossut kahdesta ensimmäisestä putkesta ohi, eikä hypännyt renkaan ohitse (tätä ilmeni kesätreenien lopulla, ihme aivolagi koiralla, joka ei juuri ikinä ole pelleillyt renkaan kanssa). Oma valssini hypyillä 9 ja 10 hieman myöhästyi kuten aina, mutta ihan järkyttäviä kaarroksia ei kuitenkaan tullut. Puomilla en pysäyttänyt koiraa lopussa, vaan juostiin suoraan läpi. Kepeille ohjasin myös melko tarkasti oikeaan väliin, sillä aluksi näytti hieman, ettei Taika hahmota oikeaa keppiväliä. Loppusuora menikin mukavasti ja loppuun päästiin ratavirheettä! Aika mietitytti hieman, olimmekohan olleet tarpeaksi nopeita saamaan puhtaan nollan.

Ennen seuraavaa starttia ehdin katsella hieman medien ja maksien suorituksia, ja käydä kuraamassa koiran ulkona. Ennen A-radan palkintojenjakoa oli B-radan tutustuminen. Hyppyrata näytti oikein mukavalta, reiluilla esteväleillä ja paljon juoksemista. Putkia oli kyllä tungettu radalle yllättävän monta, joka hieman mietitytti. Putket eivät kuitenkaan olleet Taikan vahvuus.



Tutustumisen jälkeen kuuluttaja ilmoittelikin jo palkintojen jaosta. Ehdin äkkiä hakemaan koiran häkistä, jotta kerkeisin vielä hieman lämmitellä ennen seuraavaa starttia. Ennen lämmittelyä "jouduimme" kuitenkin visitoimaan palkintosijoilla, sillä kuuluttaja kutsui meidät sijalle yksi! Olimme ainoita nollatuloksen saaneita ja olimme lisäksi suorittaneet etanan kanssa radan alle ihanneajan! Ruusukkeen, lelun ja makupalojen lisäksi olimme tienanneet ensimmäisen LUVAmme.

B-hyppyrata, ihanneaika 44s, tuomari Sari Mikkilä

Rata ei ihan tuollainen todellisuudessa ollut, vaan putki 10 ei ollut suora. Se oli hieman siksakilla, eli putkesta ei suoraan näkynyt ulos. Putki 11 ja 16 olivat myös n. 90 asteen kulmassa, sekä nro 11 siksakilla.

Radan alku oli ihana. Alkusuoralla Taika oli parhaimmillaan ja juoksi kunnolla. Hypyt 5-7 se myös irtosi hienosti, eikä sitä tarvinnut ohjata aivan vierestä. Valssi hypyillä 7 ja 8 taisi taas vähän myöhästyä, mutta koira kääntyi kuitenkin ihan nätisti. Putken jälkeen sain myös haettua Taikan hyvin matkaan, eikä se jäänyt haahuilemaan omille teilleen. Kepit OK, joskin en taaskaan antanut hakea täysin itse. Loppusuoran häämöttäessä oli mahtava fiilis, mutta ei. Putkella 16 tuli pieni kämmi, olin ajatellut takaaleikata putken suulla. Ohjaus kuitenkin tuli ilmeisesti liian aikaisin ja töksähtäen, jonka seurauksena Taika päätti vetää uparit putken suulla ja kääntyi takaisin. Tyhmästä virheestä meille rapsahti vitonen. Aikakin olisi riittänyt nollaan, alitimme ihanneajan neljällä sekunnilla.

Hyvillä mielin kuitenkin kotiin katselemaan Sagin kisakalenteria. Voi olla että vielä tänä vuonna käymme jotkin kisat juoksemassa, mutta voi myös olla, että jatkamme nollien metsästystä vasta ensi vuonna. Tuomarin "käskyn" mukaan kisakirja pitäisi myös päällystää kera oman koiran kuvan, joten lähipäivinä olisi tarkoitus koristella kyseinen vihkonen!

maanantai 15. lokakuuta 2012

Pujopujopujo

Parhautta on päästä kotiin onnistuneista treeneistä. Monen onnistuneen toiston jälkeen hymy ei hyydy vaan iloinen fiilis jatkuu. Onneksi täysin epäonnistuneita treenejä ei ole näkynyt pitkään aikaan, vaan olemme kulkeneet kultaista keskitietä. Tänään tuo koira osasi kuitenkin yllättää positiivisesti ja illan keppitreenit olivat parhautta! Varsinkin kun meitä oli treeneissä ihanasti vain kolme paikalla, oli treeniaikaa juuri sopivasti ja saimme tehokkaat keppitreenit tehtyä.


Yksinkertainen rata kyseessä. Ensimmäisellä kierroksella otettiin vain hyppy ja kepit (6 kpl), koira vasemmalla puolella. Taikalla oli aluksi hieman vaikeampaa löytää oikea keppiväli, mutta kun hypyn jälkeen koiran linjan sai suoristettua nätisti, niin no problem. Kettu paineli tasaisen sulavasti menemään. Erityisesti kumpikaan puoli ei tuntunut olevan Taikalle sen hankalampi kuin toinenkaan. Kun vasen puoli oli koluttu läpi, vaihdettiin koira oikealle puolelle ja sama homma. Haastavuutta lisättiin antamalla koiralle vapaus hakea kepit itse. Taika muutaman toiston jälkeen olikin kuin vanha konkari, irtosi aivan upeasti kepeille upealla vauhdilla!

Toinen harjoitus oli melkein yhtä simppeli, ellei ole yhtä taliaivo kuin minä, jolle vasemman ja oikean erottaminen tuo haasteita. Tarkoitus oli ensimmäisellä kerralla lähteä koira oikealla puolella ja putken jälkeen suorittaa kepit koira vasemmalla puolella. Koiralla ei ollut ongelmaa taaskaan keppien tai putken kanssa, mutta itse ensimmäisellä kerralla ohjasin koko radan koira vasemmalla puolella. Taidan kirjoittaa mustalla tussilla käsiini VASEN ja OIKEA. Vasemman jälkeen vaihdettiin koira ensiksi oikealle puolelle ja putken jälkeen vasemmalle. Tässä haastetta toi saada koiran linja nätisti suoristettua putken jälkeen ennen keppejä, mutta noh, eipä siinä loppujenlopuksi paljoa haastetta ollutkaan.

Koska aikaa jäi ihan mukavasti vähäisen väkimäärän takia, kerkesimme Taikan kanssa vielä ottaa samaisen radan ohjaten koira vain oikealla puolella. Tässä vaiheessa kepit ja oikea keppiväli oli Taikalle jo niin selvä, joten oli vain ilo katsella, kuinka hyvin koira haki kepit itse. Harmi, etten omista omaa hovikuvaajaa, olisi aivan mahtavaa saada joskus todistusaineistoa näytettäväksi!


Loppuun vielä viikonlopun projekti! Nyt kelpaa pikkufifiäkin näyttää taas mätsärikehissä uuden hihnan kanssa. Pituutta tuli ehkä hieman liikaa, mutta ehkei se häiritse. Toivon mukaan hihna pääsee testiin 4.11, kun Koneen kentällä järjestetään mätsäri.


Kävin myös törsäämässä rahaa Taikan läskien kauhuksi. Tajusin, että märkäruuat ovat melkein pelkkää vettä, eli mahantäytettä, eli eivät sisällä hirveästi energiaa. Esimerkiksi Applawsin märkäruuat sisältävät vaivaiset 0,4% rasvaa, eli kelpaa meille! Nuo muut sisältävät rasvaa n. 4%. Törkeän kalliitahan märkäruuat ovat, esimerkiksi yksi tuollainen pikkupurkki Applawsia maksoi 1,80e. Onneksi en omista isoa koiraa, se söisi vararikkoon. Purkin kyljen mukaan Taikan tulisi saada kolme purkkia Applawsia päivässä, mutta nyt se saa aamulla n. 1/2 dl nappulaa (Robur/Hauhau/Golden Eagle etc mitä palkintosafkoja nyt löytyykään) ja puolikkaan purnukan märkäruokaa. Jos taas aamulla tulee pakkasesta jotain lihoja kuppiin, illalla annan määrän x jotain muuta märkäruokaa. 

Parempi olisi läskien alkaa lähtemään, noilla riistohinnoilla muuten ostaisi lihatiskiltä puudelille sisäfilepihvejä. Harmi, että nekin sisältävät enemmän rasvaa, joten kokeillaan näillä. Jos tämäkään ei enää toimi, niin alkaa ideat olla vähissä.

torstai 11. lokakuuta 2012

Rallytreeniä


Pari viikkoa aikaa saada koira siihen kuntoon, että rallytokon nakkialosta olisi mahdollisuus saada hyväksytty tulos. Ei siis auta muu, kuin treenata, treenata ja treenata. Treeniseurana ja kameramiehenä toimi taas Rebecca & collievahvistus, joiden kanssa otimme lyhyitä treenipätkiä. Rataa ei tänään rakennettu, vaan treenasimme yksittäisiä liikkeitä enemmän.






Ja vielä loppuun pieni videopätkä. Eteentulo kaipaa vielä hurjasti harjoitusta, joten ignooratkaa se!



keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Taju kankaalla

Päivän treenisuunnitelmat vaihtuivat eilen eläinlääkärireissuksi. Eilen iltalenkillä huomasin, että viihdoin eläinlääkärin ikkunassa näkyy valoa ja päätin marssia sisään. Selitin tilanteen ja katsottiin milloin voisimme tulla uudestaa. Sainkin lekuriajan suoraan seuraavaksi illaksi!

Kyseessä oli vain luustokuvaukset, ei sen kummempia sentään. Taikalta on parisen vuotta sitten tutkittu silmien lisäksi lonkat ja polvet. Lonkkien lisäksi samalla reissulla oli tarkoitus kuvata myös kyynärät, mutta jonkin kämmin takia niitä ei sitten otettu. Ilmeisesti ajanvarauksessa tms. joku väärinkäsitys. Olen jo pitkään ajatellut, että kyynärät pitäisi kuvauttaa agilityn takia. Myös lähiaikoina shelttien kyynärviat ovat tuntuneet lisääntyvän, joten asia on vaivannut melkoisesti. Pahin pelko olisi, että kyynärät eivät olisi kunnossa ja koira treenaisi agilityä, mahdollisesti kipujen kanssa.

Vaikka edelliset lekurikäynnit ovat olleet sterilointi ja pikainen Strongholdin hakureissu, marssi koira reippaasti sisään. Ihanaa, ettei se ilmeisesti muista/tiedosta/halua muistaa, että eläinlääkäri ei ole maailman mieluisin paikka.

Painoa Taikalta löytyi 8,4 kg, eli se on taas lihonut. Mulla loppuu usko ja ideat ihan juuri. Ollaan kohta vuosi kamppailtu ylipainon kanssa, mutta paino joko pysyy samassa tai nousee. Eikö riitä, että ruokamäärät on tiputettu aivan alas sekä liikuntaa lisätty ja monipuolistettu reippaasti? Ruokakin on vaihdettu, on kokeiltu vähärasvaisia (mutta viljattomia) safkoja barffauksen lisäksi. Rasvaimu kutsuu kohta.

Anyway, piikkiä peppuun ja unten maille. Lekuri siirtyi napsimaan kuvia kyynäristä sekä selästä. Hermostuneena selailin odotustilan lehtiä toivoen parasta, peläten pahinta. Onneksi kuvaus ei ikuisuuksia kestänyt ja pääsin katsomaan kuvia ja kuulemaan tuomion.

Selästä ei löytynyt mitään kummallisuuksia, vaan oikein hyvältä näytti. En oikeastaan olettanutkaan, että sieltä mitään vakavaa löytyisi, mutta miksipä sitä ei samaan syssyyn kuvauttaisi? Vähän tuli hintaa lisää, muttei kuitenkaan niin paljoa, jottei sitä raaskisi tiedosta maksaa. Kyynärät onnekseni näyttivät myös olevan ihan kunnossa, eli lekurin arvion mukaan 0/0. Tässä vaiheessa sai huokaista kunnolla helpotuksesta. Tosin vielä saa jännätä, että tulevatko kyynärät myös nollana takaisin Kennelliitolta. Ilmeisesti kuitenkaan mitään järisyttäviä rakennevikoja tai nivelrikkoa ei näkynyt, joten voimme treenata huoletta!

Nyt kun sain yhden huolen pois, voisinkin ilmoittaa Taikan ensimmäisiin agikisoihin. Pitäähän nyt jotain olla, jonka vuoksi voi panikoida ja nukkua yöt huonosti!

maanantai 8. lokakuuta 2012

Illan aksailut


Tämänpäiväinen treenirata näytti tältä. Treenailtiin tosin vain pätkää siitä, vaihtoehtoina oli esteet 1-7, 8-15 tai 15-18. Itse päätin valita tuon ensimmäisen pätkän, se oli helpoin muistaa ja siinä sai alkupätkän juosta oikein kunnolla. Rata meni oikein sutjakkaasti, jos itse olin ajoissa ja ohjasin selkeästi niin Taikan kaarrokset esteillä 4 ja 5 olivat oikein näpsäkät.

Irtoamista pitäisi harjoitella enemmän, joudun saattamaan Taikan aika pitkälle putkien luokse. Tosin voihan olla, että tuo kirppukasa osaisi hakeutua itsekin putkelle, mutta itselleni on jäänyt vain tavaksi juosta mukana. Voipi olla, että keskiviikkona käyn treenaamassa tuota samaa rataa itsenäisesti kentällä, jos sää sallii. Tuokin rata on niin helppo ja yksinkertainen rakentaa, joten otetaan nyt ilo irti lähellä sijaitsevasta kentästä, vielä kun voi!

Treeniä, me tarvitaan treeniä ja äkkiä!

Sunnuntai-illalla lähdettiin treenaamaan rallytokoa collievahvistuksen kera. Viimeisestä treenikerrasta onkin aikaa, taisimme viimeksi olla treenaamassa kesällä -10 (...). Jonkun aivopierun takia menin myös muutama viikko sitten ilmottamaan Taikan rallytokon nakkiluokkaan kuun lopussa olevaan möllikisaan. Rebecca kera collieden on myös tulossa mukaan, joten ehkä kisoissa ei mene ihan samanlailla kuin treenatessa!

Rata meni kutakuinkin näin
Rakensimme upeaakin upeamman alo-luokan radan. Kumpikaan ei pahemmin ole harrastanut ratojen väsäämistä, joten mittasuhteet olivat vähän mitä olivat ja kyltit siellä sun täällä. "Kyltteinä" toimivat netistä tulostetut laput, joten saimme juosta kentällä hamstraamassa kiviä ja hiekkaa, jotta tuuli ei veisi kylttejämme. Ihme kyllä, muutamaa karkulaista lukuunottamatta kyltit pysyivät aika nätisti paikoillaan!


Rebeccan neuvoilla ja ohjeistuksilla melkein osasin suorittaa radan. Ensimmäinen suoritus olisi arvostelun kannalta ollut kyllä yksi fiasko. Huomasin aina välillä kulkevani väärällä puolella kylttejä, sekä spiraalin suoritus taisi olla aika special á la Petra. Tuo koira ei kuitenkaan vielä osaa seuraamista kunnolla, joten oma katseeni pysyi pitkälti koirassa, eikä siinä, mitä edessä oli tulossa. Vähän erikoisella suorituksella päästiin kuitenkin maaliin asti hyvällä vireellä!

Toinen ja kolmas kierros menikin jo paremmin, tosin taas vähän kummallisilla ohjaajan virheillä maustettuna. Esimerkiksi spiraaliin ei tietääkseni kuulu kiertää myös seuraavaa, edessä olevaa kylttiä. Kolmannella kierroksella Taikakin suoritti rataa paljon varmemmin, seuraamisessa oli jo melko kiva kontakti ja koira seurasi tiiviimmin. Taika kuitenkin hieman päätti harrastaa ennakointia, ja istumisen sijaan olisikin ollut paljon kivempi lysähtää suoraan maahan.


Treenit näin pitkästä aikaa kyllä herättivät jostain horroksesta, jumalauta me tarvitaan treeniä! Rallytoko ei ihan olekaan niin helppoa kuin aluksi kuvittelinkaan. Seuraaminen saisi olla vielä paljon varmempaa ja käännökset sujuvampia. Maahanmeno pitäisi myös opettaa uudestaan, ellei kisoissa käytä suuuuuria käsiapuja. Aikaa kisoihin on parisen viikkoa. Ehtiiköhän tässä vielä treenaamaan niin paljon, ettei tarvitse kisoihin lähteä nolaamaan itseäni? Tämä on jotenkin niin tuttua, kaikki jää viimetinkaan ja sitten hätäseen yritetään koota asiaa kokoon.

Onneksi sentään rallytoko ei ole yhtään vakava laji, ja treenatessakin oli oikein hauskaa! Nakkiluokkaan tulee meidän lisäksi ainakin puolivuotias Cecil ja möllialoon William. Eipä me kisoihin taidettukaan ilmoittaa siksi, että lähtisimme palkintoja hamstraamaan, vaan pitämään hauskaa! Voi kyllä olla tuomarilla ja muilla kisaajilla hauskaa katsottavaa kun meidän poppoo pääsee radalle.

Kuvat (C) Rebecca Saleh

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Viikonloppu Tuusulassa

 

Muutama hassu kuva Tuusulasta, jossa majailimme viikonlopun. Kuten kuvista voi päätellä, mitään hienoa ja erikoista häppeninkiä ei viikonloppuna ollut. Voisin tosin opetella kuvaamaan.

torstai 4. lokakuuta 2012

Materialisti vauhdissa


Tarzan sai viihdoin ja viimein uuden pannan. Edellisellä on jo ikää yli 1,5 vuotta, vaikkakin se on edelleen hyvässä kunnossa. Vaihtelu kuitenkin virkistää, joten vaihdettiin pinkistä siniseen! Olen viimeksi ommellut yli 10kk sitten, joten jälkikin on sen mukaista (...onneksi ei sentään tilauspanta, perfektionistiluonteeni ei kelpuuttaisi sitä myyntiin). Ketjuosakin tuli purettua valmispannasta, joten se toi hieman pohtimista.

Eilen sain myös aikaiseksi kipittää Itäkeskuksen Mustiin ja Mirriin hakemaan heräteostokset. Olen onneton tarjousten uhri, joten 15 eurolla tarttui nettikaupasta tuotteita. Paketista löytyi valjaat, hihna, naksutin, ruokakippo ja flexi. Viimeisin oli kyllä niin heräteostos kuin olla ja voi (maksoi 3e...), pitäähän jokaisella pikkufifiltä sellainen löytyä! Että varokaa vaan Viikkiläiset, kohta täältä tulee hirrrveä räyhäävä ja säntäilevä pikkukoira flexin jatkeena. Todellisuudessa tuo nyhjää edelleen jalan vieressä. Kolme ensimmäistä taas tulevat aika mukavasti tarpeeseen, hihna ja valjaat soveltuivat hyvin pyörälenkeille. Naksuttimia taas tästä talosta pitäisi löytyä nelisen kappaletta, mutta kolme on jossain kadoksissa, ja neljäs on järkyttävän suuri mötikkä.

tiistai 2. lokakuuta 2012

Collieitä rehvimässä

Taika pääsi taas pitkästä aikaa moikkaamaan pehkokolmikkoa, Saguria, Williamia ja Ceciliä. Suunnattiin suoraan koirien kanssa metsään, jossa tulikin viihdyttyä kolmisen tuntia kuvaillen koiria. Alkuperäinen "suunnitelma" oli kyllä lähteä lenkille, mutta loppupeleissä taisimme edetä alle puoli kilometria.







Joku voisi selventää, mitä kahdessa viimeisessä kuvassa tapahtuu. Toisessa ilmeisesti Sagur jyrää Taikan? mutta alin kuva on pieni ihme! Williamin charmikkuus alkaa selkeästi tepsiä Taikaan, eikä se enää syvästi vihaa tuota vääränväristä ja isoa herraa!

Reeniäreeniä

En kuollut fysiikan kokeeseen eikä taivaalta satanut kissoja, joten jaksoin raahautua (ja raahata koiran) agikentälle.Viihdyin kentällä noin 40 minuuttia, siinä kerkesi tehdä muutamaan otteeseen seuramestiksissä olleen kisaavien radan (tosin tuntuu, että unohdin jostain yhden esteen) ja treenata eilistä harjoitusta. Kisaavien rata oli melkein paikallaan sunnuntain jäljiltä, joten päätin pikaisesti rakentaa radan.

En ole aivan varma, menikö rata juuri noin. Alku (1-5) saattoi olla hieman erilainen, en muista oliko esimerkiksi neljäs tai viides hyppy takaakiertona. Muistaakseni radalla oli myös 20 estettä, joten voi olla, että loppusuoralla oli vielä yksi rima. En myöskään osaa piirtää ratoja kunnolla, tuntuu että mittasuhteet kusee oikein urakallla.

Anyway, ensimmäisellä kierroksella koira oli ehkä vielä hieman unessa. Neljännen ja yhdeksännen esteen Taika päätti ohittaa haahuillen ja kepeillä koira joutui hieman miettimään, mistä välistä pitikään mennä sisään. Muuten rata oli aika sutjakas. Toinen ja kolmas kerta menikin sitten ongelmitta ja jopa mukavalla vauhdilla. Hieman vauhti tahtoi hyytyä kohdissa 8-10 ja 14-16, mutta muuten ei valittamista. Neljännen kierroksen palkkailin sitten satunnaisesti aina radalla.

Eilinen treeni olikin loppujenlopuksi aika helppo. Radalla oli hyvä treenata myös persjättöä sekä takaaleikkausta, joka on Taikalle hieman hankala. Toisin kuin luulin, poispäinkäännös olikin Taikasta ihan iisipiisi juttu, joka onnistui ensimmäiselläkin kerralla. 

maanantai 1. lokakuuta 2012

Valivalivali

Malmin hallin B-puoli on pieni. Siis oikeasti pieni. Jopa Koirakoulu Kompassin agipuoli ja Hakkilan hallin kentät tuntuvat majesteettisilta ja tilavilta tuohon verrattuna. Tuolla pienemmällä puolella ei pysty treenaamaan kuin yksi kerrallaan, omatoimipistettä ei yksinkertaisesti mahdu (ellei sitten treenata nurkassa yhtä tai kahta estettä). Onneksi sentään vuoroviikoin päästään myös treenaamaan isolle puolelle.

Löysin pimeästä huolimatta hallille pienen maisemareitin kautta. Malmin asemalta hallille on vähän yli kilometrin kävely, joten olisi siinä kerennyt eksyä useampaankin otteeseen! Selvisin kuitenkin vain pienellä lenkillä, kun heti alkumetreillä lähdin suunnistamaan väärään suuntaan. Kai se on vain pakko myöntää, että olen onneton kartanlukija.

Illan treeni näytti tältä:


Tuon suurempaa "rataa" ei kentälle mahdu. Tilaa on oikeasti todella vähän. Treeneissä alkulöpinät ehkä venähtivät myös hieman pitkiksi, joten treeniaikakin oli mitättömän pieni. Taikalla oli aluksi hieman ongelmia takaakierron kanssa, joten otettiin kaksi ensimmäistä estettä muutaman kerran. Kerkesimme vuorollamme tehdä vain esteet 1-4 ja siihen jäivätkin treenit meidän osalta. Turhauttavaa. Positiivista oli kuitenkin, että Taikalla oli vire kunnossa ja intoa olisi riittänyt helposti useampaan toistoon tai pidempään rataan.

Toivottavasti ensi viikolla treeneihin raahautumisesta olisi jotain hyötyä. Pakko raahautua luultavasti huomenna kentälle tekemään tämän päivän treeni uudestaan. Loppupätkä voi olla meille haastava, sillä en muista milloin viimeksi olisimme treenanneet poispäinkäännöstä tai sylkkäriä.