Treeneihin vaikka puolikuolleena

Jo yli viikon olen kärsinyt voimattomuudesta ja viimeiset pari päivää myös väsymyksestä. Voimattomuus tuntui pahiten jaloissa. Taikan laihdutuskuuri ja oma juoksutreenini alkoivat käydä vähän turhan rasittaviksi, jonka seurauksena jalat tuntuivat jatkuvasti pettävän alta. Kuitenkin olen ainoa joka tuota koiraa hoitaa ja lenkittää, joten pidemmän aikaa purin vain hammasta ja painelin kävelemään ja juoksemaan. Sunnuntaina jalat kuitenkin alkoivat jo sanomaan sopimustaan irti, ja pyörälenkillä sisäisesti tihrustin itkua jokaisella polkaisulla. Pysähtyessä jalkoja vain tärisytti ja olo ei muutenkaan ollut kaikkein paras.

Maanantai otettiin melko kevyesti. Aamulenkki käveltiin normaaliin tapaan. Päivälenkki jäi vajaaksi, mutta illalla oli suunnattava agitreeneihin. Tällöin käytössä olisi myös hallin isompi puoli, joka tarkoittaisi ratatreeniä, eli myös juoksemista. Tönköistä jaloista huolimatta en jättänyt treenejä välistä.

Rataa ei menty kokonaan kenenkään kanssa, sillä tarkoituksena oli harjoitella myös hieman haastavampia ohjauksia. Esteellä kaksi sylkkäriä, nelosella back flappia ja seiskalla saksalaista. Lisää haastetta toi myös Taikan nenä, joka aluksi tahtoi pysyä kiinni matossa ja kuljettaa koiraa omia teitään. Sylkkäritreeni vaati (tai helpotti huomattavasti) koiran jättämistä lähtöön, joka oikeastaan oli ihan hyvä meille. Vähän hitaampi lähtö kuin normaalisti, mutta sylkkäri sujui Taikalta mainiosti vähäisestä treenimäärästä huolimatta. Back flap oli sitten astetta haastavampi palauttaa mieleen. Muutaman kerran Taika hyppäsi esteen oikealta puolelta, mutta hyppäsi sitten suoraan takaisin toiselle puolelle. Pian kuitenkin Taika muisti irtaantua minusta ja kipitti putkeen.

Saksalainen olikin taas ihan eri juttu. Kyseinen ohjaustyyli on itellenikin aivan vieras, joten samoiten myös koiralle. Taika useasti pysähtyi hypyn taakse, eikä tullut yli. Toinen vaihtoehto oli, että koira tuli hypystä yli, mutta päätyi vasemman puolen sijaan oikealle puolelleni. Yhden kerran taisimme saada suoritettua esteen oikein. Saksalainen vaatii itseltäni hieman sulattelua, joten seuraavalla kierroksella vaihdoimme tuttuun ja turvalliseen valssiin. Toisella kierroksella pääsimme ihan mallikkaasti alusta kepeille asti. Hinkkasimme vielä hieman back flappia ja loppuun otimme pienen vauhtisuoran (9, 8, 14-19).

Tämä päivä onkin sitten vietetty täysin sluibaillen. Aamulenkki laahustettiin melko hitaasti, sekä päivällä kävimme vain pienen nuuskuttelukierroksen. Jospa huomenna kroppa olisi jo tarpeeksi levännyt, jotta voisimme palata takaisin normaaliin lenkkeilyyn. Ehkä on ihan suotavaakin antaa myös koiralle yksi vapaapäivä!