Taju kankaalla

Päivän treenisuunnitelmat vaihtuivat eilen eläinlääkärireissuksi. Eilen iltalenkillä huomasin, että viihdoin eläinlääkärin ikkunassa näkyy valoa ja päätin marssia sisään. Selitin tilanteen ja katsottiin milloin voisimme tulla uudestaa. Sainkin lekuriajan suoraan seuraavaksi illaksi!

Kyseessä oli vain luustokuvaukset, ei sen kummempia sentään. Taikalta on parisen vuotta sitten tutkittu silmien lisäksi lonkat ja polvet. Lonkkien lisäksi samalla reissulla oli tarkoitus kuvata myös kyynärät, mutta jonkin kämmin takia niitä ei sitten otettu. Ilmeisesti ajanvarauksessa tms. joku väärinkäsitys. Olen jo pitkään ajatellut, että kyynärät pitäisi kuvauttaa agilityn takia. Myös lähiaikoina shelttien kyynärviat ovat tuntuneet lisääntyvän, joten asia on vaivannut melkoisesti. Pahin pelko olisi, että kyynärät eivät olisi kunnossa ja koira treenaisi agilityä, mahdollisesti kipujen kanssa.

Vaikka edelliset lekurikäynnit ovat olleet sterilointi ja pikainen Strongholdin hakureissu, marssi koira reippaasti sisään. Ihanaa, ettei se ilmeisesti muista/tiedosta/halua muistaa, että eläinlääkäri ei ole maailman mieluisin paikka.

Painoa Taikalta löytyi 8,4 kg, eli se on taas lihonut. Mulla loppuu usko ja ideat ihan juuri. Ollaan kohta vuosi kamppailtu ylipainon kanssa, mutta paino joko pysyy samassa tai nousee. Eikö riitä, että ruokamäärät on tiputettu aivan alas sekä liikuntaa lisätty ja monipuolistettu reippaasti? Ruokakin on vaihdettu, on kokeiltu vähärasvaisia (mutta viljattomia) safkoja barffauksen lisäksi. Rasvaimu kutsuu kohta.

Anyway, piikkiä peppuun ja unten maille. Lekuri siirtyi napsimaan kuvia kyynäristä sekä selästä. Hermostuneena selailin odotustilan lehtiä toivoen parasta, peläten pahinta. Onneksi kuvaus ei ikuisuuksia kestänyt ja pääsin katsomaan kuvia ja kuulemaan tuomion.

Selästä ei löytynyt mitään kummallisuuksia, vaan oikein hyvältä näytti. En oikeastaan olettanutkaan, että sieltä mitään vakavaa löytyisi, mutta miksipä sitä ei samaan syssyyn kuvauttaisi? Vähän tuli hintaa lisää, muttei kuitenkaan niin paljoa, jottei sitä raaskisi tiedosta maksaa. Kyynärät onnekseni näyttivät myös olevan ihan kunnossa, eli lekurin arvion mukaan 0/0. Tässä vaiheessa sai huokaista kunnolla helpotuksesta. Tosin vielä saa jännätä, että tulevatko kyynärät myös nollana takaisin Kennelliitolta. Ilmeisesti kuitenkaan mitään järisyttäviä rakennevikoja tai nivelrikkoa ei näkynyt, joten voimme treenata huoletta!

Nyt kun sain yhden huolen pois, voisinkin ilmoittaa Taikan ensimmäisiin agikisoihin. Pitäähän nyt jotain olla, jonka vuoksi voi panikoida ja nukkua yöt huonosti!