Treeniä, me tarvitaan treeniä ja äkkiä!

Sunnuntai-illalla lähdettiin treenaamaan rallytokoa collievahvistuksen kera. Viimeisestä treenikerrasta onkin aikaa, taisimme viimeksi olla treenaamassa kesällä -10 (...). Jonkun aivopierun takia menin myös muutama viikko sitten ilmottamaan Taikan rallytokon nakkiluokkaan kuun lopussa olevaan möllikisaan. Rebecca kera collieden on myös tulossa mukaan, joten ehkä kisoissa ei mene ihan samanlailla kuin treenatessa!

Rata meni kutakuinkin näin

Rakensimme upeaakin upeamman alo-luokan radan. Kumpikaan ei pahemmin ole harrastanut ratojen väsäämistä, joten mittasuhteet olivat vähän mitä olivat ja kyltit siellä sun täällä. "Kyltteinä" toimivat netistä tulostetut laput, joten saimme juosta kentällä hamstraamassa kiviä ja hiekkaa, jotta tuuli ei veisi kylttejämme. Ihme kyllä, muutamaa karkulaista lukuunottamatta kyltit pysyivät aika nätisti paikoillaan!

Rebeccan neuvoilla ja ohjeistuksilla melkein osasin suorittaa radan. Ensimmäinen suoritus olisi arvostelun kannalta ollut kyllä yksi fiasko. Huomasin aina välillä kulkevani väärällä puolella kylttejä, sekä spiraalin suoritus taisi olla aika special á la Petra. Tuo koira ei kuitenkaan vielä osaa seuraamista kunnolla, joten oma katseeni pysyi pitkälti koirassa, eikä siinä, mitä edessä oli tulossa. Vähän erikoisella suorituksella päästiin kuitenkin maaliin asti hyvällä vireellä!

Toinen ja kolmas kierros menikin jo paremmin, tosin taas vähän kummallisilla ohjaajan virheillä maustettuna. Esimerkiksi spiraaliin ei tietääkseni kuulu kiertää myös seuraavaa, edessä olevaa kylttiä. Kolmannella kierroksella Taikakin suoritti rataa paljon varmemmin, seuraamisessa oli jo melko kiva kontakti ja koira seurasi tiiviimmin. Taika kuitenkin hieman päätti harrastaa ennakointia, ja istumisen sijaan olisikin ollut paljon kivempi lysähtää suoraan maahan.

Treenit näin pitkästä aikaa kyllä herättivät jostain horroksesta, jumalauta me tarvitaan treeniä! Rallytoko ei ihan olekaan niin helppoa kuin aluksi kuvittelinkaan. Seuraaminen saisi olla vielä paljon varmempaa ja käännökset sujuvampia. Maahanmeno pitäisi myös opettaa uudestaan, ellei kisoissa käytä suuuuuria käsiapuja. Aikaa kisoihin on parisen viikkoa. Ehtiiköhän tässä vielä treenaamaan niin paljon, ettei tarvitse kisoihin lähteä nolaamaan itseäni? Tämä on jotenkin niin tuttua, kaikki jää viimetinkaan ja sitten hätäseen yritetään koota asiaa kokoon.

Onneksi sentään rallytoko ei ole yhtään vakava laji, ja treenatessakin oli oikein hauskaa! Nakkiluokkaan tulee meidän lisäksi ainakin puolivuotias Cecil ja möllialoon William. Eipä me kisoihin taidettukaan ilmoittaa siksi, että lähtisimme palkintoja hamstraamaan, vaan pitämään hauskaa! Voi kyllä olla tuomarilla ja muilla kisaajilla hauskaa katsottavaa kun meidän poppoo pääsee radalle.

Kuvat (C) Rebecca Saleh