Kisakirja hankittu!

Lauantaita olikin odotettu! Vuorossa oli Taikan ensimmäiset viralliset agikisat Vuokkoset Areenalla. Edellinen ilta ja kisapäivän alku vietettiin hieman jännittäen ja miettien, onko kaikki tarpeellinen pakattu mukaan, tuleeko Taikasta medi tai unohdanko itse radan. Onneksi huoli osoittautui turhaksi!

Kisapaikka oli meille entuudestaan tuttu, joten perille löysimme oikein mukavasti. Häkin pystytettyäni suuntasin kohti ilmoa, josta ennen numerolapun saamista sain (vai jouduin?) ostamaan kisakirjan. Kisakirjan täytettyäni suuntasimme tuomarin luokse mittausta varten. Hieman jännitti, josko Taika olisi sittenkin yli 35cm, sillä mittaustulokset ovat vaihdelleen melkoisesti. Aikaisemmin treenasimme mediesteillä siinä uskossa, että Taika olisi 36cm. Ehdimme yhdet möllikisatkin käydä juoksemassa mediluokassa. Viime kesänä Taika kuitenkin mitattiin (melkein) kunnollisella agimitalla, ja tuloksena oli n. 34cm, eli mini siis. Sen jälkeen olemme treenanneet ja kisanneet aina miniesteillä, joten jos koira nyt tuomittaisiin mediksi, se varmaan ihmettelisi korkeita esteitä. Taika on myöskin nyt hieman tuhdissa kunnossa, joten luultavasti säkäkorkeus olisi hieman pienempi ilman läskiä.

Pöydällä Taikaa hieman ihmetytti, vaikka se on tottunut mätsäreissä poseeraamaan puolet pienemmällä ja korkeammalla pöydällä. Pienen pyörimisen jälkeen Taika kuitenkin päätti pysyä paikallaan, eikä sen koomin välittänyt mittakepistä. Ensimmäisellä mittauksella kepin ja sään väliin jäi reilusti tilaa, jolloin huokaisin jo helpoituksesta. Tuomari kuitenkin tarkasti mittanauhalla mittakepin pituuden, ja sääti sitä uudestaan (oli n. 36cm kohdalla). Toisella mittauskerralla keppi olikin aikalailla selässä kiinni, eli tiukkaa teki. Miniksi koira kuitenkin kirjattiin!

Lämmittelyn jälkeen suuntasin harjoittelualueelle myös herättelemään vähän koiran aivoja (onko sillä sellaisetkin?). Testasin, muistaako Taika vielä pujottelun ja kontaktien ottamisen. Kepit Taika haki taas oikein hienosti, eikä kertaakaan eksynyt väärään väliin. Kontakteille se myös muisti pysähtyä, ehkä edelleen hieman epävarmasti. Mutta keppiasia oli kunnossa, yksi huoli taas pois!

Kohta olikin aika lähteä tutustumaan ensimmäiseen rataamme. Ensisilmäyksellä radan alku näytti hieman kinkkisemmältä, mutta tutustuessa tulikin huomattua, ettei se olekaan paha. Rata oli muutenkin oikein looginen ja mukava, ei hirveitä koukeroita tai pahoja ansoja.

A-agilityrata, ihanneaika 53s, tuomari Sari Mikkilä

Rata näytti jokseenkin tuolta. Flexitrackilla ei valitettavasti saa esimerkiksi putkia väännettyä täysin oikeisiin asentoihin, vaan radalla ne olivat enemmän 90 asteen kulmassa ja toinen puoli saattoi olla pidempi kuin toinen.

Koira oli radalla ehkä aavistuksen vaisumpi ja hitaampi kuin oletin. Taika kuitenkin keskittyi kuuntelemaan ja ei jäänyt katselemaan maisemia, joten melko hyvät fiilikset radasta jäi. Alku oli ihan simppeli ja lähdimme taas matkaan yhtä aikaa. Jossain vaiheessa kyllä pitäisi opetella jättämään koira lähtöön, mutta vauhti on hurjasti parempi kun starttaamme yhdessä. Taika ei juossut kahdesta ensimmäisestä putkesta ohi, eikä hypännyt renkaan ohitse (tätä ilmeni kesätreenien lopulla, ihme aivolagi koiralla, joka ei juuri ikinä ole pelleillyt renkaan kanssa). Oma valssini hypyillä 9 ja 10 hieman myöhästyi kuten aina, mutta ihan järkyttäviä kaarroksia ei kuitenkaan tullut. Puomilla en pysäyttänyt koiraa lopussa, vaan juostiin suoraan läpi. Kepeille ohjasin myös melko tarkasti oikeaan väliin, sillä aluksi näytti hieman, ettei Taika hahmota oikeaa keppiväliä. Loppusuora menikin mukavasti ja loppuun päästiin ratavirheettä! Aika mietitytti hieman, olimmekohan olleet tarpeaksi nopeita saamaan puhtaan nollan.

Ennen seuraavaa starttia ehdin katsella hieman medien ja maksien suorituksia, ja käydä kuraamassa koiran ulkona. Ennen A-radan palkintojenjakoa oli B-radan tutustuminen. Hyppyrata näytti oikein mukavalta, reiluilla esteväleillä ja paljon juoksemista. Putkia oli kyllä tungettu radalle yllättävän monta, joka hieman mietitytti. Putket eivät kuitenkaan olleet Taikan vahvuus.

Tutustumisen jälkeen kuuluttaja ilmoittelikin jo palkintojen jaosta. Ehdin äkkiä hakemaan koiran häkistä, jotta kerkeisin vielä hieman lämmitellä ennen seuraavaa starttia. Ennen lämmittelyä "jouduimme" kuitenkin visitoimaan palkintosijoilla, sillä kuuluttaja kutsui meidät sijalle yksi! Olimme ainoita nollatuloksen saaneita ja olimme lisäksi suorittaneet etanan kanssa radan alle ihanneajan! Ruusukkeen, lelun ja makupalojen lisäksi olimme tienanneet ensimmäisen LUVAmme.

B-hyppyrata, ihanneaika 44s, tuomari Sari Mikkilä

Rata ei ihan tuollainen todellisuudessa ollut, vaan putki 10 ei ollut suora. Se oli hieman siksakilla, eli putkesta ei suoraan näkynyt ulos. Putki 11 ja 16 olivat myös n. 90 asteen kulmassa, sekä nro 11 siksakilla.

Radan alku oli ihana. Alkusuoralla Taika oli parhaimmillaan ja juoksi kunnolla. Hypyt 5-7 se myös irtosi hienosti, eikä sitä tarvinnut ohjata aivan vierestä. Valssi hypyillä 7 ja 8 taisi taas vähän myöhästyä, mutta koira kääntyi kuitenkin ihan nätisti. Putken jälkeen sain myös haettua Taikan hyvin matkaan, eikä se jäänyt haahuilemaan omille teilleen. Kepit OK, joskin en taaskaan antanut hakea täysin itse. Loppusuoran häämöttäessä oli mahtava fiilis, mutta ei. Putkella 16 tuli pieni kämmi, olin ajatellut takaaleikata putken suulla. Ohjaus kuitenkin tuli ilmeisesti liian aikaisin ja töksähtäen, jonka seurauksena Taika päätti vetää uparit putken suulla ja kääntyi takaisin. Tyhmästä virheestä meille rapsahti vitonen. Aikakin olisi riittänyt nollaan, alitimme ihanneajan neljällä sekunnilla.

Hyvillä mielin kuitenkin kotiin katselemaan Sagin kisakalenteria. Voi olla että vielä tänä vuonna käymme jotkin kisat juoksemassa, mutta voi myös olla, että jatkamme nollien metsästystä vasta ensi vuonna. Tuomarin "käskyn" mukaan kisakirja pitäisi myös päällystää kera oman koiran kuvan, joten lähipäivinä olisi tarkoitus koristella kyseinen vihkonen!