Pages

Subscribe:

torstai 25. joulukuuta 2014

sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Hyvää Joulua!


Iloista ja mukavaa joulua myös blogin lukijoille!

Viimeisin kuukaus on mennyt aika kiireellisissä merkeissä. Blogiin olisi vaikka mitä kirjoiteltavaa, niin peruskuulumisia, harrastusjuttuja (varsinkin agilityn saralta), omia mietteitä jalostuksesta/kasvatuksesta ja nartun omistamisesta, Taikan lihashuolloista ja ja ja. Olisihan tuota juttua moneenkin postaukseen. Varsinkin viimeisin viikko on ollut melko stressaava, sillä aika on ollut todella vähissä valmennuskurssin, muuton ja joulun lähestymisen takia. 

Muutto oikeastaan on vienyt eniten aikaa, sillä Viikin maisemat vaihtuivat 18. päivä Vantaan Vaaralaan. Oma egoni ei kyllä vielä kestä vantaalaisuutta (helpotuksena lähimmälle Helsingin rajalle on n. 100m!), mutta kerrostalokolmio vaihtui erillistaloon (käytännössä paritaloon). 4 huonetta, keittiö, kodinhoitohuone, 2x wc, sauna ja oma piha, joten ehkä me selviämme. Medya ainakin on ollut hurjan innoissaan pihasta ja pihalla sijaitsevasta pienestä koristelammesta, jossa on oikein hauskaa uittaa tassuja pakkasellakin. Mutta katsotaan kunhan kaikki muuttolaatikot on hävitetty, tavarat aseteltu paikoilleen ja hieman uusia tavaroita ostettu niin voisin yrittää pienen taloesittelyn tehdä. 

Yritän ehtiä palailemaan blogitekstien pariin vielä tämän vuoden puolella, mutta rästissä on vino pino valmennuskurssitehtäviä kemian ja fysiikan osalta, joten voi olla, että joululoma vierähtää ennemminkin niiden parissa. Varsinkin tuo fysiikka on ikävästi päässyt vuodessa unohtumaan, joten se vaatii työtä, hikeä, verta ja kyyneliä, jotta homma lähtisi taas rullaamaan. Uusi opiskelupaikka ensi vuodelle olisi kuitenkin mukava, joten ei kai auta kuin kaivaa motivaatio pohjamudista ja yrittää pientä asennemuutosta!

tiistai 30. syyskuuta 2014

22.9 HSKH Agilityepikset part. 2


Päivitän melkein ajallaan kaiken! Melkein. Viime viikon kehnoista säistä huolimatta suuntasin taas Ojankoon HSKH:n järjestämiin agiepiksiin. Tyhmänä en ennen lähtöä tajunnut katsoa kotoa lähtiessä kisojen lähtöjärjestystä, vaan oletin luokkien menevän taas perinteisesti mini - medi - maksi. No eipä tietenkään, tällä kertaa luokkajärjestyksenä oli maksi - mini - medi. Eli oma vuoromme olisi viimeisenä. Ei siinä mitään, jos aurinko olisi paistanu ja olisi ollut mukavan lämmin, mutta vettä vain satoi pimeänä iltana. Putkiralliinkaan en viitsinyt ilmoittautua sään takia. Onneksi huono sää oli verottanut osallistujia ja maksimölleissäkään ei montaa osallistujaa ollut. Niiden alkaessa kävin kurkkaamassa möllirataa todeten, että siellä ei taaskaan ole kontakteja, ei edes puomia. Siitähän se hieman tyhmäkin idea lähti liikkeelle, että Taikakin pääsi piiiitkästä aikaa hieman rallattelemaan mukaan.

ps. vihaan ratapiirrustusten tekoa, mittasuhteet pissii aina

Kävin pikaisesti ilmoittamassa vielä Taikan mukaan kahden startin verran. Se ei tosiaan ole tehnyt mitään agilityyn liittyvää herran aikaan. En ole käynyt vapaatreenaamassa Medyan kanssa lähiaikoina, joten Taika ei ole päässyt juoksemaan edes putkia. Hieman epäillen siis ilmoitin sen mukaan, osaisiko se enää mitään, inhottaisiko sitä märät putket ja sade, juoksisiko se vain esteiden ohi tai olisiko se täyslahna? Ehdin pikaisesti lämmitellä hieman Taikaa ja kokeilla tyhjällä kentällä muutamaa hyppyä. Kyllähän se mukana tuli ihan kivalla innolla! Taikan kanssa radalle meno ei jännittänyt oikeastaan ollenkaan, sillä se on kuitenkin niin helppo ja perusvarma ohjattava. Osittain hankalampi kuin Medya (esim. ei irtoa yhtä hyvin), mutta hakee mm. hyppyjä todella hyvin ja koira ei lähde lapasesta. Taikan kanssa olikin mukava käydä juoksemassa radalla hakemassa puhdas tulos, vaikka vauhti tuntui aika onnettomalta. Koska Tuuli oli myös saapunut paikalle ilman omaa koiraansa katselemaan ja videoimaan radat, Taika pääsi rallattelemaan toisen radan hänen kanssaan. Mitään menetettävää ei ainakaan ollut, vaikka kyseessä oli täysin vieras ohjaaja, jonka oma koira on täysin eri sorttia ja rataan oli tutustuttu vain laidalta seuraamalla. Hieno suoritus silti, vaikka Taikalla taisikin tulla hieman ikävä kesken radan! Taikalla näytti kuitenkin olevan kivaa ja se taisi myös petrata vauhdin suhteen toisella startilla. Ihan ei Taikan lyllerrys riittänyt palkintosijoille, vaan se sai tyytyä neljänteen sijaan.





Taikan jälkeen pääsi taas vaihteeksi Medya vauhtiin. Näin taas jo minien rataantutustumisessa, että keskellä rataa oleva pitkä suora tulee tuottamaan merlen kanssa ongelmia. Toisaalta pitäisi olla riittävästi edessä, mutta toisaalta edelleen varmistelemassa, että Medya tulee hyppyjen yli eikä vain juokse ohi. Odotan innolla sitä päivää, kun saan todeta Medyan hakevan erinomaisesti myös suoraan edessään olevia rimoja. Siihen tosin vain taitaa vielä mennä aikaa, mutta eiköhän se kokemuksen kautta joskus tule. Tähä hyppysuoraan tosiaan kaatuikin meidän molemmat startit, ensimmäisellä startilla Medya lähti lapasesta ohittaen yhden hypyn ja singoten vain putkeen -> HYL. Toisella startilla myös mentiin päättömänä yhden hypyn ohitse, vaikka sekin olisi ollut suoraan nenän edessä. Radan takaosassa tuli myös yksi rima alas syystä tai toisesta (oma valssi myöhässä?), mutta muuten rata oli ihan nätti. 





Nämä epikset eivät juurikaan aiheuttaneet sen suurempia pettymyksiä tai iloisuuksia. Jokseenkin niin peruskauraa, Taika tekee kyllä varmasti mutta hitaasti, Medya taas vauhdilla mutta vähän päättömästi. Nyt ei hetkeen näytä olevan lähimailla möllikisoja, joten keskitytään taas treenaamiseen ja yritetään vahvistaa noita heikkoja osa-alueita. Talvitreenien iso miinus on kuitenkin olemattoman pieni halli, joten saa nähdä millaisia ratatreenejä pystytään tekemään. Pitää myöskin laskeskella olisiko vapaatreenikortin hankkiminen kannattavaa, sillä hintaa sillä on muistaakseni 170e. Ohjattuihin treeneihin myydään tuurausvuroja yleensä n. 7e hintaan, joten tuolla hinnalla niissä saisi vierailla yli 20 kertaa. Ohjatuissa tosin treeniaika on aika vähäinen, mutta niihin tulee lähdettyä helpommin. Toisaalta hallilla saisi käydä 6-7kk ajan treenailemassa vapaasti vapaatreenikortilla, jolloin treeni voisi olla tehokkaampaa. Aikaakin kyllä löytyisi, sillä lukujärjestykseni ei hirveän täydeltä näytä. Hmm.


perjantai 19. syyskuuta 2014

17.9 HSKH agilitymöllit



Pitkän mietinnän jälkeen päätin uskaltautua pitkästä aikaa agilitymölleihin. Tällä kertaa kyseessä ei olisi enää edes supermölliluokka. Kaksi viimeisimpää agiepisreissua jättivät pienet pelot takaraivooni, sillä homma ei kulkenut ihan niinkuin piti. Koira oli silloin niin intoa täynnä, että sehän lähti lapasesta heti toisen esteen jälkeen. Pikkusen siis epäilytti, uskaltaisiko sitä nytkään lähteä kokeilemaan onnea kisatunnelmissa, mutta tuli sitä kuitenkin lähdettyä, kun matkakaan ei ollut pitkä. Vaihtoehtoisesti olisin voinut mennä ohjattuihin tokotreeneihin, mutta tokoinnostus on taas melko nollassa. Tuntuu, että junnaamme paikoillamme eikä mitään uutta tapahdu. En vain osaa tällä hetkellä nostaa rimaa ja haastaa itseäni ja Medyaa, joten kehitystä ei näykkään. Agility sen sijaan tuntuu tällä hetkellä rullaavan oikein mukavasti, joten se voitti tällä erää.

Tuuli lähti taas mukaan seurakseni ja kuvausmieheksi. Ilmoittautuminen kisoihin alkoi klo. 17.30 ja kisapaikalla olimme hieman viiden jälkeen. Pohdin juuri noita edellisiä agimöllejä ja totesin, että ennen niitä ei luultavasti ole tullut tehtyä niin hyvää lämppälenkkiä mitä treeneihin mennessä -> koira enemmän kierroksilla? Tällä kertaa paikalle siis ajoissa, jotta kerkesimme käydä kävelemässä ympäriinsä ja totutella hieman kisatilanteeseen ja sen aika jännittyneeseen ilmapiiriin. Lämppälenkillä törmäsimme myös jonkinsortin käärmeeseen, joka ei kuitenkaan onneksi tainnut olla kyy. Ojangossa niitä kuulemma vilisee aivan urakalla, joten sainhan itsekin ensimmäistä kertaa todeta sen omin silmin. Siinä se pirulainen möllötti keskellä kävelytietä häijysti. Hyi!

Medya oli yllättävän rauhallinen kisapaikalla. Se ei pahemmin kitissyt agikentälle päin, eikä sählännyt tai haukkunut tai riehunut. Kävin myös ilmottautumisen jälkeen kokeilemassa tyhjällä kentällä kontakteja, juoksisiko se taas surutta kontaktipintojen yli pysähtymättä vai olisiko sillä korvat matkassa. A:ta se ei jostain syystä ensimmäisellä kerralla hahmottanut, vaan juoksi koko esteen ohitse. Toisella kertaa A kuitenkin löytyi sekä pysäytykset toimivat oikein hyvin. Sama oli puomilla, hyvällä vauhdilla Medya kirmasi puomilla ja pysähtyi itsevarmasti. Oma mieleni oli tuon johdosta melko helpottunut, ainakaan vielä ei pakka hajonnut käsiin.


Ennen ensimmäistä starttia jännitys nousikin. Rataantutustuessa rata vaikutti aika mukavalta, mutta huomasin jo tutustuessa muutaman ongelmakohdan, jossa homma voisi mennä mönkään. Kolmosputkelta nelosputkelle oli haastavampi kulma mitä ylläolevaan ratapiirrustukseen tuli tehtyä, joten putkeenlähetystä ei saanut hutiloida. Samalla kuitenkin totesin, että Medya on pakko saada lähetettyä melko kaukaa, sillä muuten tulee aivan järkyttävä kiire 6. hypylle. Oli pakko luottaa, että koira irtoaa putkeen. Samaten hypyn 9. jälkeen ajattelin tehdä valssin, mutta huomasin jatkuvasti rataa läpijuostessani tekeväni valssin aivan liian aikaisin, oma linjani oli suurinpiirtein niillä kohdilla, millä koiran olisi pitänyt olla. Jos hätiköisin valssin kanssa, en pystyisi mitenkään suoristamaan omaa linjaani seuraaville hypyille. Vaikka rataantutustuessa yritin valuttaa valssin pidemmälle, niin aina onnistuin tekemään sen liian aikaisin. Piruvie.


Noh, sinne se ensimmäinen startti kaatuikin, minne pelkäsin. Olin ehkä liian myöhässä 5. ja 6. hypyn kohdalla ja sitten lähti koira menemään. En olettanut yhtään, että Medya hakisi hyppy-ympyrän esteitä itsenäisesti, joten olin varautunut siihen, että kävisin saattamassa sitä melko lähellä jokaista estettä. Koira yllätti täysin ja kaikki kulki sen osalta todella nätisti, kunnes olisi ollut aika valssille. Myöhässä ja luultavasti liian kaukana esteestä (ei hirveästi olla treenattu noin pitkällä etäisyydellä), joten lopputuloksena kaksi kieltoa. Oma kämmi oli ja homma pysyi ihan mukavasti käsissä!



Toisella startilla yritin olla aikaisemmin liikkeellä putkien jälkeen, mutta taas Medya pinkoi ja irtosi hypyille paremmin kuin odotin. Tsemppasin kuitenkin valssin kanssa, ja kävin noukkimassa koiran matkaani lähempänä estettä. Ongelmia taas kuitenkin edessä, sillä olin seuraavien hyppyjen kanssa taas myöhässä -> Medya pinkoi yhden esteen ohitse. Se ei vielä ole riittävän estehakuinen, että se osaisi ottaa hypyt, vaikka itse jäisinkin jälkeen. Jos tuo kohta oltaisiin saatukkin toimimaan, olisimme voineet saada ihan nätin radan kasaan! Ihmettelen kyllä taas omaa järjenjuoksuani, miksen palkannut Medyaa puomilla, kun virhepisteitä olimme kuitenkin keränneet eikä femmalla olisi mitään mahdollisuuksia palkintosijoille -> samantien voisi ottaa hylyn ja palkata koiran radalla.


Lopuksi pääsimme vielä vähän rallattelemaan putkiralliin kahden startin verran. Medyalle ihan hauska rata, se kuitenkin hakee putkia melko hyvin ja tykkää niissä juosta. Rata vaikutti aika sopivalta loppujenlopuksi, vaikka alkuun mietitytti saanko ohjattua Medyaa sinne minne halusin. Hämyputkensuita radalta kuitenkin löytyi useita. Hyvin kuitenkin meni ensimmäinen startti, vaikka pienen hätäpelastuksen jouduinkin tekemään. Toinen startti taas meni vähän pelleilyksi, silloin Medya alkoi taas tuntumaan normaalilta Medyalta, jolla oli kunnolla intoa ja virtaa. Ensimmäisellä startilla koira tuntui vähän hitaalta, mutta tokalla startilla meno näyttäisi olevan huomattavasti vauhdikkaampaa. Voi olla, että pitkä päivä oli vienyt suurimmat mehut koirasta ja draivin esillesaamiseksi vaadittiin hieman innostusta. Putkirallien tuloksista ei ole tietoa, sillä vain yksi palkittiin yhdestä kokoluokasta. Ensimmäiseltä radalta aika oli jotain 27s luokkaa.







Ja ehkä kuten tarkkaavaisimmat voivat huomata, rimakorkeudet eivät ole minien korkeuksissa. Medya mitattiin virallisesti mediksi joitain viikkoja sitten. Tai mitattiin ja mitattiin, tuomarin mielestä se oli selkeä medi, joten ei saatu edes yrittää, olisiko ollut mahdollisuuksia miniluokkaan. Ei siinä mitään, että medeihin jouduttiin. Tuomarin käytös ei vain ollut hirveän asiallista, vaan osakseni sain aika inhottavaa kommenttia kysyessäni, eikö Medyaa edes kokeilla, olisiko se rajatapaus. Ei hirveän positiiviset fiilikset jääneet tuosta mittausreissusta, mutta nocando, Sagilta löytyy nyt raportit, joissa Medya on ilmoitettu mediksi. Medirimoja ollaan nyt yritetty treenailla, mutta esim. näissä mölleissä tuli todettua, että riittääköhän aika sittenkään kärkisijoille. Ykkösluokassahan sillä ei ole merkitystä, mutta miten sitten ylemmissä...

Todistusaineistoa agilitysta!

Viimeaikoina ei olekaan iltaisin tullut tehtyä muuta kuin juostua treeneissä. Hinku kehittyä agilityssa on tällä hetkellä aika suuri, joten olen ostanut tuurausvuoroja aina kun on ollut mahdollista. Treenitahti on ollut joitakin viikkoja 3krt/vko ohjatut agitreenit + yhdet ohjatut tokotreenit. Väliin on tosin mahtunut lepsumpiakin kausia, jolloin en välttämättä ole ehtinyt treenaamaan yhtäkään kertaa. Pikkuhiljaa olisi taas aika pitää varmaan lepsumpi viikko ja ottaa samalla molemmille koirille hieronta-aika, kun tuossa pöydän kulmalla makaa edelleen käyttämätön hierontalahjakortti, jonka Taika aikoinaan voitti mätsäristä.

Oma treeniryhmämme on tarjonnut meille ehkä turhan helppoja tai "vääränlaisia" treenejä, joten erilaisia harjoituksia lähdin hakemaan muista eritasoisista ryhmistä. Vääränlaisilla treeneillä tarkoitan sitä, että Medyan kohdalla kaipaisin tällä hetkellä paljon ratatreenia. Yksinkertaisia, helppoja, ykkösluokan tasoisia ratatreenejä. Niitä meillä ei ole tainnut olla kertaakaan omassa ryhmässä, vaan treeni on painottunut huomattavasti lyhyempiin ja tekniikkapainotteisempaan treeniin. Esimerkiksi keppejä, puomia ja A:ta ei ole radanosana juurikaan näkynyt, mikä on todella harmi meidän kohdallamme. Jos joskus meinasin päästä kisaamaan, niin ne pitäisi joskus saada osaksi rataa. Kohta tosin kesäkausi vaihtuu talvikaudeksi ja treeniryhmämme vaihtuu alkeisjatkosta jatko/ratavalmiiden ryhmään, jossa on mukana myös kisaavia koirakoita. Tämä passaa meille oikein mainiosti!

Olen ollut kovin laiska käymään vapaatreenaamassa, joten sen vuoksi videomateriaalia treeneistä ei ole juurikaan kerääntynyt. Sain kuitenkin viikko sitten Tuulin mukaan katsomaan ohjattuja treenejä, joten pitkästä aikaa videomateriaalia Medyan tekemisestä! Kyseessä ei ollut oma treeniryhmämme, vaan olin tuurausvuorolla samantasoisessa ryhmässä. Tai jos sitä voi samantasoiseksi sanoa, nimellisesti kyllä, mutta treenit kyseisessä ryhmässä ovat huomattavasti haasteellisempia. Ei ollenkaan huono juttu onneksi. Sivupisteellä oli erikseen keinua ja rengasta, päätreeninä oli taas saksalaista ja niistoa. Saksalaista olen viimeksi tehnyt Taikan kanssa parisen vuotta sitten, joten käytännössä se oli täysin vieras ja uusi juttu sekä itselleni että Medyalle. Sen kyllä huomasikin, että sekä koira ja ohjaaja olivat hieman pihalla. Samaten takaakierto siivekkeen vasemmalta puolelta on Medyalle syystä tai toisesta huomattavasti vaikeampi kuin oikealta puolelta, joka osaltaan sitten hankaloitti treeniä. Medya hakee hyvin siivekkeen taakse, mutta ei hyppääkkään riman yli vain kiertää koko esteen. Pienen tappelun jälkeen saksalainenkin saatiin kulkemaan edes jotenkin, vaikka tökeröltä se näyttikin. Videolla tyylinäyte "onnistuneesta" pätkästä, sekä plussana kepit, puomi, keinu ja rengas.



tiistai 16. syyskuuta 2014

Shelttilenkkeilemässä


Tulkaa joku antamaan hieman motivaatiota tähän blogin ajantasaiseen päivittelyyn. Intoa kyllä olisi saada uusia tekstejä blogiin, mutta niiden aloitus aina jostain syystä lykkääntyy ja lykkääntyy, vaikka tapahtumaa ja menoa olisi ollut kirjoitettavaksi. Yritetään nyt hieman ryhdistäytyä, kun aikaakin olisi ihan riittämiin. Opiskelen tällä hetkellä yliopistolla elintarviketieteitä, mutta kovasti nyt meinasin keväällä hakeakin eläinlääketieteelliseen kaikesta huolimatta. Sen takia olen karsinut kaikki ylimääräiset kurssit pois ja käytännössä käyn koululla istumassa muutaman tunnin per päivä ja muuten lusmuan kotona nukkumassa tai pelaamassa tai iltaisin treenaamassa. Aikaa siis olisi aivan mainiosti blogin elossapitoonkin...


Mutta itse asiaan, palaillaan takaisin n. 1,5 viikon päähän. Silloin pääsin viihdoin ensimmäistä kertaa Etelä-Suomen Shelttien järjestämälle ulkoilupäivälle molempien tyttöjen kanssa. Lenkkeilypaikaksi oli valittu Salmen ulkoilualue Vihdistä, jonne ajeli meiltä n. 40 minuuttia. Pk-seutulaisena (ja opiskelijana joka makselee bensat omasta pussistaan) ajomatka hieman mietitytti, jaksaisiko paikalle oikein raahautua. Onneksi kuitenkin jaksoin, matka taittui yllättävän nopeasti siitä huolimatta, että auton radio perinteisesti karsii aika rankalla kädellä kuunneltavia radioasemia heti poistuessa alueelta HKI/Vantaa/Espoo. Tällä kertaa sain kuunnella kuitenkin edes suomalaisia kanavia ajomatkalla, Porvooseen ajettaessa vaihtoehtoina oli ruotsinkielinen Yle X tai venäläinen Sputnik.


Itselleni kyseinen ulkoilualue oli täysin tuntematon, en yhtään ennalta tietänyt millaisia lenkkireittejä kyseinen alue sisälsi tai pystyisikö koiria pitämään siellä vapaana. Varsinkin kun paikalle oli saapunut arviolta 25-30 shelttiä omistajineen, niin vapaanapito olisi huomattavasti miellyttävämpi ratkaisu. Lähtiessämme talsimaan porukalla n. 5km kierrosta, alkuun koirat pysyivät hihnoissa. Vähitellen syvemmälle päästessä vastaantulijoitakaan ei niin paljoa näkynytkään ja hiljalleen vapaanajuoksevien koirien määrä lisääntyi. Taika taikamaisesti pysytteli pitkälti lähelläni koko matkan, mutta Medya nautti vapaudesta ja koiraseurasta täysin rinnoin. Isossa porukassa merlesheltti välillä hävisi omille teilleen, eikä paljoa jäänyt kyttäämään missä liikuin. Luotin kuitenkin kovasti siihen, että Medya pysyy porukan mukana ja käyttäytyy kunnollisesti. Jälkeenpäin kuvia selaillessa sainkin sitten tietää missä pikkukoira on luuhannut ja mitä se on tehnyt. Medyalle tyypillisesti se onkin käynyt kiertämässä pusuttelemassa uusia ihmisiä ja riehunut muiden koirien kanssa.



Lenkin päätteeksi pääsimme syömään ESS:n tarjoamia eväitä, namnam. Tarjolla oli karjalanpiirakoita, patonkia, karkkia, juotavaa jne. Syöminkien jälkeen jääneiden koirakoiden kanssa oli pienet juoksukisat, joissa oli pennuille ja aikuisille oma sarja. Juostava matka ei ollut kovinkaan pitkä, koira jätettiin lähtöviivalle ja kutsuttiin maaliviivan takaa luokse. Medyaa hieman alkuun kummastutti mikä meininki oikein on, ja se tuhlasi kallisarvoista aikaa seisoskelemalla hetken lähdössä vaikka aika oli jo pistetty käyntiin. Kun päässä viihdoin alkoi raksuttamaan, pinkoi se vauhdilla maaliviivan yli päästen sijalle kolme! Palkinnoksi saimme shelttilogoilla varustetun avainnauhan. Rentoutunein ja mukavin fiiliksin tuosta olikin hyvä palata takaisin kotiin odottelemaan kuvia lenkiltä, sillä itse laiskana en jaksanut raahata kameraa mukaan.


 Kuvista iso kiitos Marianne Timonen, Dennis Lillkåll ja Tiina Tynys! Linkeistä pääsette katselemaan enemmän shelttien meininkiä lenkkireissulta.

maanantai 25. elokuuta 2014

Blogi takaisin henkiin kesätauolta!



Heihai! Blogin edellisestä päivityksestä onkin jo hieman enemmän aikaa, joten ehkä olisi nyt koulujen alettua aika päivitellä tilanne ajantasalle. Kesä kului rennosti sekä itseni että koirien osalta, eikä mitään järisyttävän ihmeellistä tapahtunut. Näyttelyitä, mätsäreitä, agilitya, sukulointia, ständiedustusta ja sen sellaista. Yritän muistaa kaikki isoimmat häppeningit kesältä, vaikka luultavasti jotain mainitsemisen arvoista jääkin mainitsematta.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Näyttelyrintamalla on mennyt oikein mukavasti. Tavoitteena tälle vuodelle oli kierrellä muutamia kehiä ja hakea arvosteluja eri tuomarilta. Ensimmäisen näyttelyn jälkeen uskalsin kuitenkin salaa toivoa Medyan saavan joskus ykkösruusukkeen, eli toisinsanoen kolme erinomaista vuoden sisällä. Osittain valitsin tuomareita vähän sitä silmälläpitäen, esimerkiksi ruotsalaisten tuomittavaksi en halunnut lähteä, enkä luultavasti halua lähteä jatkossakaan. Pelkkiä erimaatteja ei kuitenkaan ollut tarkoitus kiertää, vaan kävimme myös kääntymässä rodun erikoistuomarin silmien alla hyvän arvostelun tähden.


Kesäkuun alussa Medyan toinen näyttely oli Lohjan maisemissa Peggy Baileyn arvosteltava. Valitettavasti tuomari ei oikein enää ollut ihan tällä planeetalla, vaan ilmeisesti vanhuus puski kovasti päälle. Tuomarin rooli oli täysin hukassa, mutta kehä saatiin jotenkuten toimimaan kehäsihteerin tuella ja avustuksella. Ehkä hieman ilkeästi sanottuna tuomaria sai neuvoa kuin pikkulasta valitsemaan mieleisensä koira voittamaan. Arvosteluillakaan ei hirveästi hurrattu, muutama hassu sananen melko ympäripyöreästi. Muistikaan tuomarilla ei tainnut hirveän hääppöisesti enää pelittää, sillä esimerkiksi koiran ikää sai toistella useampaan otteeseen. Tuloksena Medyalle JUN ERI1 SA, pitkälti "oikean" virallisen nimen takia (=kehässä ensimmäisenä). 

"15 months. Nice outline. Well angulated. Blue merle with good expression. Nice eye shape. Nice underjaw. Moved well."


Lohjasta seuraava näyttely olikin heinäkuun loppupuolella Porvoon ryhmiksessä, jonne suuntasimme Oona ja Frida-sheltti matkaseuranamme. Porvoossa tuomarina olikin Päivi Eerola, jonka mielipide kiinnosti kovasti. Eerolan tuntien odotukset menestymisen suhteen eivät olleet korkealla, joten ykkösruusukkeen kiilto silmissä päätin ilmoittaa Medyan vielä syksylle yhteen näyttelyyn erkkarin lisäksi metsästämään puuttuvaa tulosta. Helteinen päivä kuitenkin sujuikin mukavasti, kun Medya nappasi tulokseksi JUN ERI4 mukavalla arvostelulla! Ainoa päänvaiva toisaalta oli kaksi tulevaa näyttelyä, joihin en jaksaisi/olisi jaksanut lähteä.

"Hyvä koko. Selvä sukupuolileima. Liioitellun ryhdikäs liikkeessä. Sopiva luusto, narttumainen pää, kallossa pyöreyttä. Kookkaat korvat. Riittävästi edestä, voimakkaammin takaa kulmautunut. Väri tulisi olla tasaisemmin jakautunut. Riittävä askelpituus. Kauniisti edukseen esitetty."

Viimeinen kesän näyttelyreissu suuntautui Tampereelle rodun erikoisnäyttelyyn. Kimppakyydillä lähdimme liikenteeseen, autossa sekä junnu-, että valionarttu (joka myös kasvattajakehässä mukana), joten pitkä päivä oli taattuna. Näyttelyinto oli täysin kadoksissa, joten häpeällisesti vein erkkariin täysin pesemättömän koiran. Edes valkoisia osia en jaksanut enää kiireisen päivän jälkeen illalla huuhtaista. Sentään vähän näytin saksia rehottaville tassukarvoille. Onneksi panostamattomuus ei kuitenkaan haitannut, vaan Medya nappasi neljännen erinomaisensa brittituomari Jane Hilliltä. Ihme kyllä, erkkarissa nähtiin myös H:ta jaettavan, mikä tuntuu olevan täysin unohdettu laatuarvosana brittituomareilla.

"Good coat. Nice shape. Head would prefer more refinement. Widens in backscull. Eyes could be more obligue."

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------



Kesällä Medya pääsi myös hieman sukuloimaan Pirkkalaan. En ollut nähnyt Medyan sisaruksia viimeksi kuin luovutusikäisenä, joten mielenkiinnolla ajelimme kasvattajan luokse pentuetreffeille. Paikalle oli saapunut Medyan kolme muuta siskoa samasta pentueesta sekä myös isäpappa Morris. Pienen ujostelun jälkeen Medya löysi uudestaan oman sielunsisarensa ja Medyasta ja Lumi-siskosta näytti tulevan ihan erottamaton parivaljakko. Kaksikko piti omaa hauskaa muiden koirien touhutessa omiaan ja yhteys niiden välillä toimi. Juoksuinen Medya sai myös uuden ihalijan tarmokkaasta Pentti-vaarista, joka nuortui vuosia päästessään tuoksuttelemaan nuoria tyttöjä. Pirkkalassa kuluikin aivan huomaamatta useampi tunti ja kotiin taidettiin päästä vasta noin kahdeksan-yhdeksän maissa illalla.


--------------------------------------------------------------------------------------------------------------



Elokuussa täällä Helsingissä järjestettiin myös Maailman Voittaja -näyttely, kuten varmasti moni tietääkin. Ilmohinnat kyseiseen näyttelyyn olivat mielestäni kuitenkin täydellistä riistoa, joten oli turha kuvitella, että Medya olisi sinne mennyt. Toisin kuitenkin kävi ja nyt voinkin aina kehuskella koirani olleen noinkin suuressa näyttelyssä! Käväisi se muutaman askeleen verran kehän puolellakin, mutta pääsääntöinen tehtävä oli toimia messukoirana Shetlanninlammaskoira ry:n ständillä. Päädyin tuonne melko lyhyellä varoitusajalla, sillä sain edellisenä iltana viestiä Oonalta, haluaisinko lähteä hänen ja Fridan kanssa edustamaan rotua. Vaikka aamulla väsytti aivan tautisesti raahautua messukeskukseen, päivästä jäi oikein positiivinen kuva! Medya oli oiva messukoira, se otti kaikki uudet vieraat ilolla vastaan tunkien syliin ja kellimällä selällään maassa, ja kun mitään ei tapahtunut, se rauhassa makasi leuka maassa kyttäämässä uusia vieraita. Päivä meni oikein rennosti ja koirakin väsähti hieman päivän edetessä. Medya kyllä varmasti menisi uudestaan samoihin tehtäviin, jos vain tulee mahdollisuuksia eteen.


--------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kesällä vietettiin myös hieman enemmän taukoa treenailusta. Tokoa ei tullut juurikaan treenattua ja agilitystakin lomailimme noin kuukauden ajan Medyan juoksujen ja kuumuuden takia. Nyt ilmojen viilentyessä ja ohjattujen alettua olemme taas ryhdistäytyneet agilityn suhteen ja ravanneet treeneissä useampaan otteeseen viikossa. Kontaktit alkavat näyttää jo hyviltä, niiden osalta voisi jo luultavasti uskaltautua möllikisoihin. Kaipaisin kuitenkin vielä enemmän kokemusta ratatreenistä, sillä ohjatuissa olemme paneutuneet enemmänkin lyhyisiin radanpätkiin tai tekniikkaharjoituksiin. Yhden kerran pääsimme toisessa ryhmässä tekemään suorempaa möllitasoista rataa, jossa sai juosta oikeasti. Siinä kuitenkin ilmentyi joitakin ongelmia mm. irtoamisen suhteen, joka tuntuu olevan Medyalle melko hankalaa, kun kyseessä on esimerkiksi hyppysuora ja itse juoksen rinnalla mukana. Jos näitä vielä pääsemme treenaamaan enemmän, näkyy meitä ehkä piakkoin möllikisoissa. Medya tulee myös muutaman päivän sisään kisaikäiseksi, joten nyt vain kyttäämään kivoja tuomareita, joille tuon koiran voisi viedä mittautettavaksi. Se pirulainen kun tahtoo olla juuri rajalla tai hieman medin puolella, mutta mini-luokkaan olisi tarkoitus päästä...

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------


Ja jos vielä viimeiseksi mainittakoon, että Porvoon näyttelyn aikoihin päätimme Oonan kanssa geenitestata Fridan ja Medyan CEAn ja MDR1:n suhteen. Oona oli tilannut meille Slovgenilta poskiharjoja, joita hinkattiin poskien sisäpinnoilla solujen saamiseksi. Näytteet postitettiin Slovgenille ja tulokset tulivat, kun Slovgenin henkilöstö palaili kesälomilta. Ihan turha testi ei ollut, sillä Medyasta paljastui CEA kantaja, vaikka suvun perusteella arvelin sen olevan terve. MDR1n tulos oli sen sijaan +/+, eli Medya ei ole lääkeyliherkkä tai kanna sitä geeniä. 

Taika voi myös oikein mukavasti. Se on näyttelyreissuille ja Pirkkalaan lähtenyt aina turistiksi katselemaan maailman menoja. Ilmojen viilentyessä se on myös huomattavasti piristynyt ja se on välillä yllätetty leikkimästä itsekseen. Pentu- ja nuoruusajan tavat ovat myös palailleet, kun se saattaa ajoittain innostua tarttumaan etukäpälillä jalastani kiinni ja aloittaa ärisemisen. Hupsut leikit on meidän "mummollakin", on sitä Medyan kanssa tullut ihmeteltyä, onko sillä lääkitys ihan kohdallaan. Ei kuitenkaan valittamista!

tiistai 3. kesäkuuta 2014

Operaatio YO-kuva, behind the scenes

Woopwoop! Lukio on nyt virallisesti ohi, kun valkolakki saatu päähän! Valmistuminen tiesi juhlimisen lisäksi sitä, että omasta naamasta olisi hyvä saada suht. edustuskelpoinen kuva mm. kiitoskortteihin (ja tietenkin Facebookiin). Koiraihmisenä yksi kuvavaihtoehdoista tuli toki olla omien koirien kanssa. Ihan ehkä helpoin prosessi tämä ei ollut, vaan onnistunut kuva vaati itseni lisäksi kaksi muuta avustajaa, aikaa ja paljon huumoria. Usein saan kuulla, että kyllähän kuva kuin kuva onnistuu omien koirieni kanssa, sillä niistä on tullut vuosien varrella räpsittyä ties minkänäköisiä otoksia erilaisin rekvisiitoin. Paljastan teille nyt kuitenkin totuuden: ei se ole helppoa. Seuraavat kuvat kertokoon, mitä kaikkea kulissien takana tapahtuu!

Kuvausprosessi alkoi koirien metsästämisellä. Juhlavalmisteluiden ja muiden kiireiden takia koirien juoksutus ja lenkitys oli jäänyt hieman vähemmälle, joten tietenkin kaksikko ottaa samantien ilon irti hihnasta päästessään.

Medyalla ei mennyt montaakaan hetkeä, että se oli saanut itsensä järkyttävän näköiseksi. Tässä vaiheessa putsasin kauluksesta verta, joka oli ilmeisesti peräisin Taikan hampaista/ikenistä.

Kun ruusuista oli revitty piikit irti, ensimmäinen yritys saada ne nätisti koirien suuhun. Apukäsiä hetkeksi pitämään kuonot ummessa.

Taika ei kuitenkaan malttanut pitää ruusua montaakaan sekuntia suussaan.

"Kill me please"

Nyt kun Taikalla pysyi ruusu suussa ja korvat nätisti, niin Medyaa alkoi ällöttämään.

Totesimme, että ruusut näyttivät tyhmältä, jos ne sojottivat eri suuntiin, joten uusi yritys.

Välillä vähän pelleillään. Medyasta oli toki myös hauska tökkiä ruusun varrella Taikaa naamaan, joten nämäkin kuvat sai hylätä.

Taas Taika näyttää kameran edessä edustavimman puolensa. Medyallakin kiinnostus vähän lopuillaan.

Testaus yhden ruusun kanssa. Medyaa epäilytti selkeästi koko homma, Taika taas näytti Taikalta.

Taika pirulainen yritti fuskata ja antoi Medyan hoitaa ruusun pitelemisen.

Edellisten kuvien tausta todettiin huonoksi, joten taas paikanvaihdos ja uusi yritys. Olisi voinut olla jopa ihan edustava kuva, mutta Taikalla ruusu ei tahtonut pysyä suussa. Medya sen sijaan tapitti kauniisti kameraan edustavasti.

Medyan kaunis poseeraaminen loppui siihen, kun puron toisella puolen käveli toinen koira. Örinää, mörinää ja katse väärään suuntaan.

Vielä yritys yhden ruusun kera. Taikalla ainakin ryhti kunnossa.

Lopuksi vielä Taikankin turkki piti sotkea märkään nurmikkoon.


Lopulta ruusut saatiin pysymään molempien koirien suussa pienen keskustelun jälkeen. Korvat saatiin terhakkaasti ylös mm. heittelemällä kiviä takana olevaan puunrunkoon. Itselläni alkoi jo poskilihaksissa tuntumaan jatkuvan pepsodent-hymyn ylläpidon takia, mutta me onnistuttiin! Palkkioksi koirat saivat vielä hetken rellestää Hakunilan nurmikentillä.


maanantai 19. toukokuuta 2014

Medyan näyttelydebyytti Riihimäki rn



Viihdoin sunnuntaina koitti se kauhisteltu päivä, nimittäin Medyan näyttelydebyytti Riihimäellä junioriluokassa. Medyahan oli toki valmistautunut sopivasti tätä päivää varten aloittamalla karvanlähtönsä jokunen aika sitten, jotta se varmasti olisi kaljuna kehäilemässä. Bikinit tosin sopivat hyvin kuuman paahteiseen näyttelypäivään, vaikka koira näyttikin todella onnettomalle omissa silmissäni. Taika sen sijaan on ja pysyy hillittömässä karvassaan, mutta sekin onneksi selviytyi hyvin turistina helteisissä näyttelytunnelmissa.

Matka- ja näyttelyseurakseni hain Annin Vantaalta kyytiin trikkineiti Hellin kanssa. Aamu alkoi aikaiseen, sillä suuntasimme näyttelypaikalle heti kymmeneksi katselemaan myös urokset. Tai niin oli ainakin tarkoitus, kuvaaminen ja katselu taisi loppujenlopuksi vaihtua juoruamiseksi ja tyhjänpanttina pyörimiseen. Päivän suurimman haasteemme kohtasimme heti aamupäivästä näyttelypaikalle päästyämme. Näyttelyteltta. Ehkä paras blonditesti, sillä ilman ohjeita ja aikaisempaa kokemusta kyseisen mökin pystytys voi olla melko mielenkiintoista. Noh, niin oli kyllä lopputuloskin. Harmi ettei tästä mestariteoksesta ole kuvaa, mutta ainakin oman telttansa tunnisti muiden isojen ja hienojen rinnalta. Teltta oli aivan pieni ja kasaan kutistunut, tukikepit olivat väärin päin asennettu ylös -> teltan helmoja ei saanut kiinni tukikeppeihin, telttaa ei saanut ankkuroida maahan kastelujärjestelmän takia jne... Lähtihän kyseinen taideteos yhdessä vaiheessa tuulessa karkuunkin.

Tuomarin tahti oli melko ripeä ja junnunartut lähtivät käyntiin ihan ajallaan. Uroksissa tuomarin linja oli ehkä hieman löysä, pääosin EH-ERIä näkyi antavan. Kuitenkin ainakin yksi H vilahti, joten itse asennoiduin saamaan Medyalle Hn tai EHn. Kaljurotta, jota ei edes puunaamisella hirveästi puffattu. Junnunarttuja oli luokassamme melko paljon, yli kymmenen, tarkkaa lukumäärää en tiedä. Pahemmin en edes harjoitellut Medyan kanssa ennen kehää, toivoin että kuumuus ja helle olisi viilennysmanttelista ja kylmästä pyyhkeestä häkin pohjalla huolimatta tappanut hieman intoa ja virettä. Virtaa silti piisasi pikkumerlessä, mutta oma tympeä asenteeni kehässä taisi toimia! Hoin liikkeiden aikana useasti "_lopeta_" -käskyä, jota olen käyttänyt lenkeillä Medyan alottaessa uhoamaan vastaantuleville koirille. Häntä laskeutui (ainakin melkein!) ja meno oli hillittyä! Hyvä me!


Yksilöarvostelussa Medya oli pikkuisen levoton pöydällä. Ei oikein tahtonut asettua kunnolla ja pysyä paikoillaan. Namittelin sitä rauhallisesta pöytäkäytöksestä omaa vuoroamme odotellessa. Tuomarin kopelointi sujui normaaliin tapaan ihan ongelmitta. Liikkeisiin (edestakaisin ja ympäri) olin yllättävän tyytyväinen, Medya meni löysällä hihnalla kävelyvauhtia häntä suhteellisen alhaalla!! Kyllä tämä tästä! Kuulemma kehän laidalla oli ihasteltu Medyan seisomista, en kyllä tiedä tarkalleen miksi. Kerran se yritti venyttää tapansa mukaan etujalkoja liian eteen, mutta se onneksi osaa asettaa ne myös takaisin paikoilleen jos itse otan muutaman askeleen takaisin koiraan päin. Toinen takajalka oli myös jäänyt kuvista päätellen rumasti, mutta onneksi se ei ollut tuomarinpuoleinen jalka. 

Bitch please, I'm fabulous!

Hyvän kehäsuorituksen jälkeen olin vielä tyytyväisempi, kun kehäsihteeri huuteli tulokseksemme erinomaista! Hittovie, pikkurotta tienasi heti hienosti ERIn, vaikka EH olisi ollut huomattavasti paljon todennäköisempi. Kilpailuluokassa oli meidän lisäksi myös seitsemän muuta ERIllä palkittua koiraa, joten sijoitusta kilpailuluokasta emme enää saaneet. Eipä kyllä pahemmin haittaakkaan, sillä näyttelyreissu päättyi yli odotusten eikä ollut turha reissu! Myös Anni ja Helli pärjäsivät hienosti tuloksin ERI2. 

"14 months. Little bit long in body. Nice neck and shoulder. Moderate front angulation. Very good drive behind. Could have better spring of ribs." -George Schogol, Georgia

Hyvillä mielin takaisin Vantaan kautta kotiin. Volvo myöskin yllätti positiivisesti, sillä vaikka auton mittaristossa oli upeat 29 helleastetta, riitti vanhuksen ilmastointi saamaan auton taas viileäksi neljän ja puolen tunnin auringossa kököttelyn jälkeen. Itse olen tällä hetkellä myös aivan kirkkaan punainen, eipähän tullut aamulla mieleen ottaa aurinkorasvaa mukaan... Tyhmästä päästä kärsii koko kroppa!

(C) Satu Tuomela