Tulkaa joku antamaan hieman motivaatiota tähän blogin ajantasaiseen päivittelyyn. Intoa kyllä olisi saada uusia tekstejä blogiin, mutta niiden aloitus aina jostain syystä lykkääntyy ja lykkääntyy, vaikka tapahtumaa ja menoa olisi ollut kirjoitettavaksi. Yritetään nyt hieman ryhdistäytyä, kun aikaakin olisi ihan riittämiin. Opiskelen tällä hetkellä yliopistolla elintarviketieteitä, mutta kovasti nyt meinasin keväällä hakeakin eläinlääketieteelliseen kaikesta huolimatta. Sen takia olen karsinut kaikki ylimääräiset kurssit pois ja käytännössä käyn koululla istumassa muutaman tunnin per päivä ja muuten lusmuan kotona nukkumassa tai pelaamassa tai iltaisin treenaamassa. Aikaa siis olisi aivan mainiosti blogin elossapitoonkin...
Mutta itse asiaan, palaillaan takaisin n. 1,5 viikon päähän. Silloin pääsin viihdoin ensimmäistä kertaa Etelä-Suomen Shelttien järjestämälle ulkoilupäivälle molempien tyttöjen kanssa. Lenkkeilypaikaksi oli valittu Salmen ulkoilualue Vihdistä, jonne ajeli meiltä n. 40 minuuttia. Pk-seutulaisena (ja opiskelijana joka makselee bensat omasta pussistaan) ajomatka hieman mietitytti, jaksaisiko paikalle oikein raahautua. Onneksi kuitenkin jaksoin, matka taittui yllättävän nopeasti siitä huolimatta, että auton radio perinteisesti karsii aika rankalla kädellä kuunneltavia radioasemia heti poistuessa alueelta HKI/Vantaa/Espoo. Tällä kertaa sain kuunnella kuitenkin edes suomalaisia kanavia ajomatkalla, Porvooseen ajettaessa vaihtoehtoina oli ruotsinkielinen Yle X tai venäläinen Sputnik.
Itselleni kyseinen ulkoilualue oli täysin tuntematon, en yhtään ennalta tietänyt millaisia lenkkireittejä kyseinen alue sisälsi tai pystyisikö koiria pitämään siellä vapaana. Varsinkin kun paikalle oli saapunut arviolta 25-30 shelttiä omistajineen, niin vapaanapito olisi huomattavasti miellyttävämpi ratkaisu. Lähtiessämme talsimaan porukalla n. 5km kierrosta, alkuun koirat pysyivät hihnoissa. Vähitellen syvemmälle päästessä vastaantulijoitakaan ei niin paljoa näkynytkään ja hiljalleen vapaanajuoksevien koirien määrä lisääntyi. Taika taikamaisesti pysytteli pitkälti lähelläni koko matkan, mutta Medya nautti vapaudesta ja koiraseurasta täysin rinnoin. Isossa porukassa merlesheltti välillä hävisi omille teilleen, eikä paljoa jäänyt kyttäämään missä liikuin. Luotin kuitenkin kovasti siihen, että Medya pysyy porukan mukana ja käyttäytyy kunnollisesti. Jälkeenpäin kuvia selaillessa sainkin sitten tietää missä pikkukoira on luuhannut ja mitä se on tehnyt. Medyalle tyypillisesti se onkin käynyt kiertämässä pusuttelemassa uusia ihmisiä ja riehunut muiden koirien kanssa.
Lenkin päätteeksi pääsimme syömään ESS:n tarjoamia eväitä, namnam. Tarjolla oli karjalanpiirakoita, patonkia, karkkia, juotavaa jne. Syöminkien jälkeen jääneiden koirakoiden kanssa oli pienet juoksukisat, joissa oli pennuille ja aikuisille oma sarja. Juostava matka ei ollut kovinkaan pitkä, koira jätettiin lähtöviivalle ja kutsuttiin maaliviivan takaa luokse. Medyaa hieman alkuun kummastutti mikä meininki oikein on, ja se tuhlasi kallisarvoista aikaa seisoskelemalla hetken lähdössä vaikka aika oli jo pistetty käyntiin. Kun päässä viihdoin alkoi raksuttamaan, pinkoi se vauhdilla maaliviivan yli päästen sijalle kolme! Palkinnoksi saimme shelttilogoilla varustetun avainnauhan. Rentoutunein ja mukavin fiiliksin tuosta olikin hyvä palata takaisin kotiin odottelemaan kuvia lenkiltä, sillä itse laiskana en jaksanut raahata kameraa mukaan.
Kuvista iso kiitos Marianne Timonen, Dennis Lillkåll ja Tiina Tynys! Linkeistä pääsette katselemaan enemmän shelttien meininkiä lenkkireissulta.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti