Pieniä Medyoita laitettu tilaukseen!

Bumtsi Bum Year Of The Snake "Medya"

Bumtsi Bum Vampire's Heart "Voitto"

Medya on astutettu Voitolla ja pentuja odotetaan syntyväksi tammikuun puolessa välissä! Tavoitteena on saada reippaita pentuja, joista voisi olla potentiaalia vaikka mihin. Lisätietoja pentueesta saa kysymällä sähköpostilla (petrasuurkari@gmail.com) tai Facebookin kautta yksityisviestillä. Pennuille olisi etsinnässä koti, jossa terveystarkastukset kiinnostaisivat ja mahdollisesti voitaisiin harrastella jotain. 


Lisää kuvia ja tietoja Voitosta täältä. 

Jatkoa mahtiviikolle, Vantaa KR

Pahoittelut muuten kuvien laadusta. En omista tällä hetkellä muistikortinlukijaa ja se on tilauksen alla. Kunhan saan tilattua, niin sitten se pitäisi vielä asentaa tuohon koneeseen kiinni. Ostin tosiaan uuden koneen kaveriltani enkä ole kiireiden takia ehtinyt miettimään tuollaisia pahemmin. Kuvanmuokkausohjelmakin puuttuu vielä, joten puhelinkuvien laadulla mennään. Puhelin kävi vielä sukellusreissulla vessanpöntössä (......kyllä, se on mahdollista), joten en tiedä mitkä kaikki osat ovat kärsineet. Kuvien laatu ei ehkä ole ihan ennallaan ja akku tyhjenee nopeammin kuin purkkapussi koulussa, mutta pikku omppupuhelin elää edelleen normaalisti!

Tänään 6.9. oli sitten vuorossa Vantaan näyttely. Olin jo aikeissa perua koko näyttelyreissun tuomarinmuutoksen takia (Tino Pehar, Kroatia). Medya ei näyttänyt kummoiselta ja tuomarikaan ei erityisemmin innostanut nimen ja maan perusteella. Tosin ei alkuperäinen portugalilainenkaan herättänyt mitään kylmiä väreitä, mutta pakko se nyt oli ilmoittaa, kun näyttelypaikalle matkaa muutama kilometri kotoa. Oli aivan ihanaa herätä vasta yhdeksältä aamulla rauhassa syömään ja pakkailemaan tavaroita, ilman mitään kiirettä. Tunnin myöhempäänkin olisi voinut halutessaan nukkua. Nartut alkoivat vasta klo. 11.30, ihanaa.

Saavuin paikalle urosten ollessa käynnissä ja seurailin hetken mitä skaalaa tuomari käyttää. H oli ensimmäinen laatuarvosana, jonka kuulin huudettavan shelttikehästä. Olin todella yllättynyt, sillä olin valmistautunut puhtaalle erimaatille tulemisesta. Löydettyäni Medyan kasvattajan Annen osa urosten kehästä meni ohitse telttojen takana jutellessa. Palailin taas seuraamaan kehää parasta urosta valittaessa. Siellä tuomari yllätti todenteolla. Liikkeitä syynättiin oikein kunnolla ja handlerit pääsivät juoksemaan koko rahan edestä. Liikkeiden lisäksi tuomari kävi vielä useaan otteeseen katsomassa mm. pään mittasuhteita, linjoja ja otsapenkereitä vertaillen koiria keskenään. Medyan vaaripapan Curren kohdalla tuomari totesi, että koira on ehdottomasti paras koko kehässä (kaiketi liikkeiden perusteella), mutta stoppi saisi olla parempi. Olin aivan varma, että sieltä lentää Curre PU-kehästä nyt pois päänsä takia, mutta ei! Tuomari pyöritti koiria vielä useasti ympäri ja lopulta pisti Curren ykkössijalle todeten, että sheltti on työkoira ja stoppi ei sen takia ole niin iso juttu. Isot peukut lähti siinä vaiheessa tuomarille, en olisi todellakaan odottanut tuollaista kommenttia tältä herralta nimen perusteella!

(C) Riitta Vanha-Perttula

No, tuomarista paljastui liike- ja päätuomari. Tulipahan katseltua tota omaa piskiä, joka harvemmin liikkuu erityisen mainiosti. Mätsäreissä kylläkin näyttävästi, mutta virallisissa yleensä keskityn siihen perkuleen häntään. Tätä tuomaria hännänkanto ei kuitenkaan näyttänyt erityisemmin kiinnostavan. Mielenkiinnolla siten Medyan kanssa kehään ensimmäisenä. Kuuntelin tuomarin latelemaa arvostelua koiran ollessa pöydällä ja ei pahalta vaikuttanut. Liikkeissä annoin sitten koiralle hihnaa enemmän, mitä normaalisti. ERIllä pihalle!

Kilpailuluokkaan saapui kaksi muuta ERIn saanutta AVO-narttua ja kasa EHn saaneita. Tässä vaiheessa osasin siis odottaa luokkasijaa, ehkä kolmossijaa, hyvällä lykyllä kakkoseksi. Kilpailuluokka oli taas juoksutusta ja siinä kohtaa uskalsin laskea hihnaa pitkälle. Tilaa oli ja häntä pysyi suht hyvissä asemissa. Ehkä yksi kannattavimmista valinnoista, sillä tuomari kätteli meidät suoraan ykkössijalle SAn kera!

Parhaan nartun valinta alkoi aika nopeasti vetskujen ja valioiden jälkeen. Sama teema jatkui sielläkin, liikkumista, liikkumista ja ilmeiden ja päiden vertailua. PN-kehä oli kyllä pikkuisen sekava ja yhtäkkiä porukasta oli kadonnut osa ja meitä oli enää viisi jäljellä. Siinä vaiheessa Medyan oli paras pistää parastaan liikkeissä, joten annoin koiran mennä. Annoin sille vapauden juosta kunnolla reippaasti hihnan mitan edellä. Medya liikkui omaan silmääni harvinaisen hyvin ja rauhallisesti. Se ei alkanut keulimaan, viettänyt kansainvälistä liputuspäivää häntänsä kanssa tai innostunut liikaa. Se kerrankin näytti parhaat liikkeensä virallisissa. Se toimi. Jäätiin neljän parhaan joukkoon! Tuomari oli sijoittanut ensimmäiseksi kolmanneksi tulleen, sillä epävarmuutta oli 1. ja 2. sijan sekä neljännen kanssa. Ehdin vilkaisemaan millaisia kilpakumppaneja jäljelle oli oikein jäänyt ja tiesin, että neljäs sija on meidän. Ja niinhän se olikin. Jos ei luokkavoitto ja PN4-sija olisi jo riittänyt, niin vielä oli aihetta iloon. Sijoille 1-3 olivat päätyneet jo valioituneet (/vetsku) koirat, joten sehän tarkoitti sertin siirtymistä, meille! Sain kyllä kanssakilpailijoilta ja kehäsihteeriltä huvittuneita katseita, kun olin aivan ihmeissäni sertistä. En ollut yhtään varautunut sellaisiin iloihin tai kerennyt miettimään kilpakumppaneiden tittelirivejä, siirtyisikö serti meille! Apua, vaikea vieläkin uskoa, että tuon oman koiran sertitili on auki. Toisaalta ihan hassua miettiä, että joskus sen nimen edessä voisi olla FIN MVA tämän perusteella, toisaalta se tuskin tulee enää toiste menestymään noin hyvin. Hyvin, hyvin outoa.

"2,5 years old. Very nice in type. Excellent propotions. Correct head and eye and expression. A little low set ears, should be carried better. Lovely neck. Excellent body structure. Super sound movement" ERI1 SA PN4 SERT - Tino Pehar, Kroatia

Curre-vaarin kera palkintopose

Se tunne, kun kaikki sujuu paremmin kuin hyvin

Latinaa ja suuntien opettelua

Nyt kukaan ei pilaa mun mahtavaa fiilistä! Ihan uskomaton viikko takana!

Mistähän sitä alottaisi. Koulussa orientoiva viikko selätetty ja ensimmäiset kurssit pamahtaneet käyntiin. Orientoiva viikko oli ihan superrankka, mutta hengissä ja hymysuin siitä selvitty! Opiskelun saralla päästy suoraan asiaan ja tällä hetkellä pitäisi saada päähän päntättyä kasa luita ja kudoksia. Tarkoitus olisi kertoa opiskelun aloituksesta ihan oman postauksen verran, joten ei siitä sen enempää. En kuitenkaan voi olla iloitsematta miten mahtavalta opiskelun aloitus on tuntunut. Porukka tuntuu myös aivan mielettömältä, joten eiköhän kuusi seuraavaa vuotta tule olemaan hauskaa!

Medyan kanssa kesällä agility saatiin siihen kuntoon, että suunnattiin virallisiin. Meidän ensiesiintyminen virallisilla kisakentillä oli kesäkuussa, tarkalleenottaen 2.6. Purinalla HAUn kisoissa. Ensimmäisissä kisoissa ei palkintosijoilla juhlittu, sillä kotiinviemisiksi kolme kappaletta kieltoja (toiselta radalta 5, toiselta 10). Ensimmäinen rata oli aivan mainio kolmanneksi viimeiselle esteelle, pussille, asti. Joku pieni pussimörkö iski sitten päälle ja siellä saatiin sitten tapella hetki kahden kiellon verran. Aika oli kuitenkin n. 9 sek nopeampi, mitä ykköseksi sijottuneella, eli ihan hölköttelyvauhtia ei menty. Toinen rata oli profiililtaan taas semmoinen, että totesin jo rataantutustuessa, että tästä ei tule mitään. Eipä siitä sitten tullutkaan, jäin varmistelemaan pussia, olin myöhässä, rata levähti ja ohjaus tökki. Onneksi toiseksi viimiseltä esteeltä napsahti sitten tuo kieltovitonen, ei olisi ollut kyllä nollan arvoinen rata. Vapulle kiitokset videoista! Tuomarina Jari Suomalainen.

Toiset viralliset agikisat olivatkin debyytistä viikon päästä. Niistä ei jäänyt oikein mitään hyvää sanottavaa. Rimoja lenteli ensimmäiseltä radalta ja toisella radalla päästiin peräti toiselle esteelle kunnes kosahti ja radalta ulos koira kainalossa. Medya taisi olla aika pahasti jumissa turhan rankan agikevään jäljiltä, joten ei mikään ihme. Kesään kuului kuitenkin fyssarin lisäksi puhdas agivapaa kuukausi, jolloin otettiin iisisti. 

Kolmas kerta sitten toden sanoi. Tuulin kannustamana pistin 29.8 oleviin HAUn kisoihin ilmot vetämään kahdelle startille. Vähän kyllä epäilytti edellisten kisojen ja agitauon jäljiltä lähteä kisaamaan. Tuomareita en tällä kertaa edes pahemmin miettinyt, joten ratatyypit tulivat aika yllätyksellä. Agiradan tuomaroi ruotsalainen Marianne Fernström ja menisin kyllä ehdottomasti uudestaan, jos tulee mahdollisuus! Ykkösten rata oli juuri sellainen kuin ykkösillä sen pitäisi ollakin, ei liian vaikea, muttei myöskään pelkkää suoraa. Me valitettavasti tuolta radalta nappasimme HYLyn ohjaamattomuuden takia. Ei pitäisi olettaa, että koira menee ilman kunnollista ohjausta. Radasta jäi kuitenkin todella hyvä mieli kokonaisuudessaan. Hyppyrata oli Seppo Savikon käsialaa ja se näytti sellaiselta, että me ei sieltä puhtaasti tulla maaliin. Hyppyjen kulmat olivat juuri sellaiset, että olin 99% varma, että jossain vetästään rima alas. Plussana toisaalta radan lyhyys, vain 15 estettä. Vähemmän siis mahdollisuuksia mokailuun. Rata meni ihan ookoosti, tällä kertaa olin mm. myöhässä ja pahasti koiran tiellä. Maaliin päästiin silti hengissä, vieläpä nollalla, ja vielä sen verran lujaa, että ykkössijalle päästiin! Videoista Tuulille kiitokset!

Taikan hammas on myös nyt poistettu. Kyllä kieltämättä pelotti lekuriin astelu pankkitilin puolesta. Eläinlääkärikään ei näyttänyt järin iloiselta, sillä tuo P4 ylhäältä on yksi isoimmista hampaista. Hammas oli kuitenkin lähtenyt suosiolla pois tunnin aherruksen jälkeen, ja sainkin nähdä kuinka pitkät juuret sitä olivat pitäneet paikoillaan. "Vain" 320e tuli tämä lysti maksamaan. Ahma ei kyllä petä hintojensa kanssa, kun muualla hinta-arvioina oli sitä 500-700e luokkaa. Palvelustakaan en itse ole kertaakaan saanut valittaa, joten eiköhän siellä käydä jatkossakin monet eläinlääkärireissut tekemässä. Taikakin voi oikein hyvin ja syö ruokaansa taas imurin tavoin.

Heihei turkki ja haljenneita hampaita

Taika on viettänyt kesää rennosti. Ruokaa, auringossa köllöttelyä, luiden syömistä ja lenkkeilyä. Taikakin täytti 27.8 kokonaiset kuusi vuotta, mutta järkyttävän kiireen vuoksi pippalot ja kakkukestit jäivät pitämättä (anteeksi Taika :( ). Loppukesästä palailin myös takaisin agilityn pariin, jolloin Taika on muutamaan otteeseen saanut rallatella putkissa ja juosta siivekkeitä. Tarkkasilmäisimmät voivat ehkä bongata ylläolevasta kuvasta pienen muutoksen liittyen agilityyn. Putkenpainoissa lukeekin IHAHin sijaan BAT. 20.5 oli selkeästi onnenpäiväni, sillä silloin järjestettiin eläinlääkiksen pääsykokeen lisäksi Border Agility Teamin jäsenkatselmus. Muuton myötä vaihto uuteen seuraan kiinnosti helpompien treenimatkojen toivossa ja sehän sitten myös toteutui! Selviydyimme Medyan kanssa katselmusradasta monien tarkkojen silmäparien katsellessa ja tentatessa mm. tavoitteistamme ja fiiliksistä. Nykyään meidät löytää siis Ojangosta treenaamasta!

Takaisin kuitenkin Taikaan. Taikalle kesät eivät ole olleet järin helppoja sterkkauksen jälkeen. Se kun ei myöskään ole täysin terve, niin kesät eivät senkään puolesta ole mukavimpia aikoja helteineen tuolle koiralle. Ensimmäistä kertaa uskalsin kuitenkin tehdä asialle jotain ja kokeilla, mihin ohennussaksilla pystyykään. Idea tuli oikeastaan ihan hetken mielijohteesta, enkä ollut suunnitellut sitä pitkään. Kulutin tylsää ja puuduttavaa päivää koiria pesten ja trimmaten. Taikan puunaukseen lopulta kuluikin nelisen tuntia aikaa, kun päätin saksia siltä vähän enemmän karvaa pois, mitä sheltiltä kuuluisi. Ajelluista shelteistä en henkilökohtaisesti tykkää, mutta en siihen ota nyt sen enempää kantaa. Halusin kuitenkin yrittää helpottaa Taikan oloa lämpötilan kohotessa saaden kuitenkin siistin ja toimivan lopputuloksen. 

Ulkomuoto koiralla muuttui hurjasti karvan vähentyessä. Taikasta tuli taas niin onnettoman pienen ja reppanan näköinen, kun iso muhkuturkki oli poissa. Olin lopputulokseen myös hurjan tyytyväinen! Vaikka minua ei juurikaan ole siunattu kampaajan tai trimmaajan taidoilla, jälki ei ollut katastrofaalista. Kaikki päällyskarva ei ollut poissa, vaan turkkiin jäi vielä karheutta pinnalle suojaamaan auringolta ja koiran rapsuttelu ja silittely tuntui edelleen miellyttävältä. Taikan olo tuntui myös kevenevän samantien ja metsässä oli taas ihanaa kirmata lahnailun jälkeen.

Turkki heti saksimisen jälkeen 2.6

Turkkia Taika on kasvatellut hurjaa vauhtia takaisin, eikä turkinlaatu ole kärsinyt ainakaan toistaiseksi. Karvaa on kyllä irronnut aivan järkyttäviä määriä enkä tiedä mistä sitä riittää. Karvaa tuntuu lähtevän normaalia enemmän mutten tiedä, onko se leikkelyn syytä vai ei. Sinänsä ihan hyvä, että koira osaa keventää karvaansa myös itse, mutta jatkuva imurointi ei niinkään ilahduta. Koiraa voisi harjata luultavasti joka toinen päivä saaden oikein mainion karvasaaliin palkkioksi, mutta aika ei tahdo siihen oikein riittää. Välillä olen istunut metsässä kalliolla tai kiven päällä nyppimässä irtonaista päällyskarvaa pois ja katsonut, kun ilmassa leijailee sakeana karvaa. Nykytilanne näyttää oikein mainiolta, karva olisi oikeastaan näyttelykunnossa (poislukien keittiösaksilla vedetyt etujalat ja kintereet...).

Ja jos ei Taikasta olisi jo nyt aiheutunut jäätäviä eläinlääkärilaskuja, niin eiköhän kohta tyhjene omistajan tili taas tyhjille. Taikan vakuutuksen irtisanominen on ehkä yksi asioista, joka näin jälkeenpäin kaduttaa paljon. Todella paljon. Syyskuun ensimmäisenä päivänä Taika pääsee "synttärilahjaksi" hammaslääkäriin korjailemaan suutansa. Taikalta löytyi yllättäen haljennut poskihammas (P4), kun käytin sen eläinlääkärissä tarkistamassa kyljestä löytyvät patit (rasvapatteja, onneksi...). Taika oli alkanut jonkinverran hidastaa nappulan syömistä ja luut eivät maistuneet ihan yhtä hyvin, mitä normaalisti. Hampaan juuri näkyy kokonaan ja tihkuu aina välillä verta, eli kipeää tekee varmasti. Hampaan halkeamisen syytä ei tiedetä, mutta voisin veikata, että jotain luuta syödessä siitä on irronnut palanen. Ei voinut kuitenkaan parempaa hammasta valita, vaan kyseessä on juuri tuo yksi isoimmista poskihampaista. Tuon kokoinen hammas on kiinni useammalla juurella ja ei lähde irti pelkillä pihdeillä nappasemalla, vaan siihen tarvitaan järeempiä aseita. Fiksuimmat ehkä jo tässä vaiheessa ymmärtävät, että kyseessä on siten isompi eläinlääkärireissu, joka samalla tarkoittaa kalliimpaa. Harva ell. asema edes operoi täällä pk-seudulla noita isompia hammaspoistoja, sillä heillä ei ole käytössä hammasporaa. Halvin alustava hinta-arvio oli 350-400e, kalliimmat heiluvat siellä 700e tienoilla. Onneksi sain kesällä edes kolme viikkoa töitä, sillä muuten saattaisi pankkitili itkeä. Katsotaan kuinka iso kakku tuosta nyt tulee maksettavaksi lopulta, toivonmukaan hammas lähtee suosiolla suusta pois, eikä sen kanssa tarvitsisi tapella.