Kuka ottaisi tämän naskalihampaan muutamaksi kuukaudeksi ja palauttaisi sitten, kun se on sisäsiisti ja osaa käyttäytyä? No ei vainkaan, kyllä edelleen jaksan Medyaa katsella, vaikka se onkin rasittanut hermoja oikein urakalla. :D
Taikaan verrattuna Medya on niiiin erilainen. Medya on saanut kämpän muutamassa päivässä taas järkyttävään kuntoon. Tavaroita on levitelty, paperia silppuroitu, lelu höyhennetty... Patterit tuossa otuksessa kestävät törkeän pitkään ja latautuvat ehkä hieman turhankin äkkiä. Saa aina huokaista helpotuksesta, kun termiitti muutaman tunnin jälkeen painelee hetkeksi nukkumaan. Sitten taas jatkuu meno ja meininki. Esimerkiksi tänään vietimme aurinkoista lauantaita hieman pidemmällä sijaitsevassa isommassa metsässä. Aikaa tällä reissulla kuluikin 1h 50min, kun kakara paineli metsässä menemään pää viidentenä jalkana. Hieman hirvityttää, törmääkö se puuhun tai onko sillä kohta jalka poikki hyppiessä ja kiitäessä. Anyways, kotiin päästyä, niin mitä se p*rkeleen penikka tekee? Aloittaa kiusaamaan Taikaa, vaihtaa sitten nakertamaan tietokonetuolia ja lopulta sängyn alle mutustamaan verhoja. Mistä tuon penikan virran saa hetkeksi pois päältä?!
Ääntään Medya on myös alkanut käyttämään vähän turhankin aktiivisesti. Aina yksin jäädessään alkaa armoton kitinä. Kakaraa sapettaa myös kovasti, kun Taika ei suostukaan leikkimään sisällä. Siitähän riemu ratkeaakin ja penikka aloittaa provoamisen ja haukkumisen. Naapurit varmaan ovat tyytyväisiä. Lenkillä Medya on myös lähiaikoina alkanut pöhisemään muille ihmisille, pyörille, rattaille ja koirille. Ulkona haukkuminen on kuitenkin huomattavasti helpompi estää, jos itse vain olen ajoissa liikkeellä. Edelleen nulikka on perso ruualle, joten sen avulla tilanteen saa helposti taas hallintaan.
Tänään Medya tutustui myös ensimmäisen kerran naksuttimeen ja sheippaukseen. Medya on aika passiivinen uusia juttuja harjoiteltaessa, eikä itse hirveästi tarjoa mitään. Esimerkiksi namilla imuttaminen on hankalampaa, kun pentu istua töllöttää, mitä tässä kuuluisi tehdä. Naksuttelun aloitin targetin kanssa, tarkoituksena opettaa Medya koskemaan pakasterasian kantta molemmilla etutassuillaan. Alku oli hidasta ja kankeaa, mutta hetken päästä sininen alkoi jo hoksaamaan, mistä sitä ruokaa irtoaa. Yhden treenikerran tuloksena kakara saatiin läiskimään tassullaan kantta! Tästä se lähtee.
Thanks god Medya ei ole ensimmäinen koirani. Penikka on sen verran aktiivinen, rohkea ja itsenäinen, että esimerkiksi luoksetulo on luultavasti melkoisen paljon vaikeampi saada vahvaksi verrattuna Taikaan. Taika oikeastaan pentuna automaattisesti pysytteli lähettyvillä, kun taas Medya irtoaa huomattavasti kauemmaksi tutkimaan paikkoja. Kakara vaikuttaa kyllä lupaavalta harrastuskoiralta - sellaiselta mitä haluaisinkin!
Haha. Tuttu tunne kyllä. Mullaki tää pentu on ihan hirvee tuholainen, ja eka koira oli niin helppo tähän verrattuna. ;) Ehkä se siitä.
VastaaPoistaTuot sen meille joskus hoitoon!!
VastaaPoistaPetra, huomioi, että sulla on nyt Bumtsi ja vielä Morriksen kakara ;-)
VastaaPoistaJa pentukuume laski muutaman asteen.. :D
VastaaPoistaOli se kyllä aikamoinen menijä =) Enkä nähny kun vilaukselta. Siinä sulla on kestämistä, mutta mukavahan se on, että virtaa löytyy XD
VastaaPoistaPakko kertoa, että isoveli Tuisku on ollut aivan samanlainen! Edelleenkään kohta 2 vuoden iässä pattereita ei tahdo millään saada loppumaan, mutta toki hiukan järkevöitymistä on havaittavissa :D Tsemppiä, helpolla et tule pääsemään, mutta saat loistavan harrastuskaverin!
VastaaPoista-Ihan kuin kirjoittaisit meidän pennusta ! Meillä on Susadan Bee Mine "Mila" blm shelttinarttupentu nyt 4,5 kk. Ihana riiviö mutta pitkä matka vielä tavoille oppimiseen... tunnutte siellä olevan paljon pidemmällä harjoittelun suhteen. Mila on niin vauhdikas etten ole uskaltanut päästää kokonaan irti juuri lainkaan, koska singahtaa jopa lentävän linnunkin perään niin etten tiedä kuinka pitkälle jatkaisi( 5 m fleksissä juoksee niin pitkälle kuin pääsee). Ja haukkuu turhautuneena jos vastaantulijat eivät moikkaa. Asumme Vuosaaressa, joskus voisi olla hauska nähdäkin, täällä lähistöllä on kavereina ollut vain aikuisia shelttejä ja Milan sisaret ovat kaikki kaukana Oulun suunnalla.Terv.Pirkko Kostamo,email pirkko.kostamo@gmail.com
VastaaPoista