Ketuttutyttö sairastaa (taas)

Vuosi 2013 on kyllä ollut niin epäonnen vuosi Taikan kannalta. Kilpirauhasen vajaatoiminta, kinner- ja polviongelmat, haaveista ja unelmista luopumista ja nyt vielä lisää ongelmia. Koko koira on lähes kauttaaltaan kipeä. 

YO-kirjoitukset aiheuttavat jo tarpeeksi päänvaivaa ja väsymystä. En ihmettele, miksi keväällä sanottiin, että syksylle max. 2 kirjotettavaa ainetta. Minkäs teet, kun reaaleja on neljä kappaletta ja englannin joudun mitä luultavammin käydä uusimassa. Pakko hamstrata nyt syksylle kolme ainetta. Kaksi on ohitse, mutta viimeiseen lukeminen tuottaa tuskaa. Tavallinen koeviikkokin on edessä ja osa kokeista on ollut jo. Täysin lukematta mentiin niihinkin (ensimmäistä kertaa lukiouralla) aika "komein" lopputuloksin. Ei jaksa niin ei jaksa. Uupumus valitettavasti heijastuu myös koiriin. Hypäreillä olen lenkin sijaan lysähtänyt sohvalle, laittanut hälytyksen puhelimeen ja nukkunut. Medyan kanssa ei ole juurikaan treenattu mitään moneen viikkoon, ja sen kyllä huomaa, että aivotyö on jäänyt minimiin. Mm. olemattomille pienille vihreille miehille päriseminen sisällä on lisääntynyt. Viikko-kaksi vielä pitää jaksaa painaa, sitten alkaa taas arki normalisoitua!

Mutta niin, Taikaan. Taika on taas vaihteeksi lenkeillä ollut perässä raahattava mädäntynyt säkki. On se hienoa, kun pentu kiskoo eteenpäin ja itse kiskon perässä matelevaa Taikaa. Yhtenä päivänä päädyinkin vetämään uparit kesken lenkin ja viskaamaan Taikan takaisin kotiin. Ei tunnu reilulta, että ensin itse olen useamman tunnin koulussa, sitten jätän Taikan yksin siksi aikaa, kun lenkitän edes Medyan ja sen jälkeen paneudun opiskeluun. Taika jopa nukkuu yksin olohuoneessa öisin. Hellyyttä ja huomiota se kuitenkin kaipaa, oli se sitten missä kunnossa tahansa. Omatunto kolkuttelee.

Muita oireita ovat mm. levonjälkeinen kankeus. Illalla Taika käpertyy nukkumaan ja iltapissalle lähdettäessä sitä saa potkia ylös melko pitkään. Nouseminen ei huvita ja ylöspäästessään koira kävelee todella tönkösti, mutta vetreytyy vähitellen. 

Pidin tänään itsekkäästi koulustakin vapaapäivän, joten aikaa riitti eläinlääkärireissuun. MeVetissä päivisin on poliklinikka ilman ajanvarausta, joten suuntasimme Taikan kanssa sinne. Vaikka meillä ei aikaa ollutkaan varattuna, emme joutuneet odottamaan pitkään omaa vuoroamme. 

Ell Paavo Karihaara aloitti tsekkaamalla Taikan liikkeet eläinlääkäriaseman käytävällä. Liikkuu muuten melko OK, mutta takaliikkeet ovat ahtaat. Selitin samalla Taikan vikalistaa ja edellisten ammattilaisten lausuntoja ja mietteitä. Taika käytiin läpi perusteellisesti niskasta ja etujaloista nilkkoihin. Oikea kyynär reagoi edelleen, samoin oikeaa polvea. Uusina kipuilukohtina löytyi lonkkien taivutus, vasemman nilkan ojennus ja ristiselän palpaatio. Nou hjuva. Oikeastaan koko kroppa kipuilee. Taikan kohdalla päädyttiin ottamaan rtg-kuvat selästä, lonkista, polvista ja kyynäristä. Jos siellä vaikka saattaisi olla muutoksia selässä tai nivelrikkoa jossain?

Nukutuspiikkiä reiteen ja kuvattavaksi. Odoteltaessa yritin lueskella terveystietoa, mutta mielessä pyöri vaikka mitä kauhuskenaarioita. Mitä jos selässä onkin vakavempia vaurioita, joka aiheuttaa suurimman kivun koiralle? Selkä oli kuitenkin eniten kipuileva kohta ja siitä yllätyin itsekin. Mietinnässä oli, jos esim joku nikama painaisi hermoa tai jotain vastaavaa. Mutta ei.

"Vastaanotolla ei havaita ontumaa, varaa kaikille jaloille normaalisti. Kävelee takajalat supussa, ahtautta.
Aristaa eniten ristiselän palpaatiota. Aristaa myös lonkkien taivutusta, otj polven ojennusta ja vasemman nilkan ojennusta. Myös oikean kyynärpään ojennus aristaa. Turvotuksia ei havaita. Polvilumpioita ei saada luksoimaan helposti edes sedaatiossa. Ristisidevaurion merkkejä ei havaita.
Kyynärnivelet, lonkat, polvet ja lanneranka röntgenologisesti normaalit."

Karihaara näytti kaikki otetut rtg-kuvat ja selosti mitä missäkin näkyi. Lyhyesti, kaikki ok. Lonkat edelleen hyvät, selässä ei mitään, polvissa tai kyynärissä ei nivelrikkoa ja polvien nivelnesteet kunnossa. En nyt tiedä, pitäisikö hurrata vai ei.

Ongelma ei siis ole luustossa, luustoltaan Taika on hyvässä kunnossa. Myös polvien tilannetta sekoitti edelleen se, ettei kys. eläinlääkäri saanut niitä luksoitumaan edes koiran ollessa unten mailla. Ihan mielenkiintoista, mutta tärkeintä on nyt se, ettei esim. nivelrikkoa löydy. Mutta koska kuvista ongelmaa ei löytynyt, tuomiona 2vk kipulääkitys ja remmilenkkejä, sen jälkeen fyssarille. Jos Taika onkin selästään niin jumissa, että homma ei toimi. Fyssarin sijaan meille ehdotettiin myös kraniosakraali-hoitoa, joka keskittyy selkään. En vielä tiedä, kumpaan hoitomuotoon Taikan kohdalla päädyn.

Että joo sellasta taas. Aika monta euroa köyhempänä, mutta en hirveästi viisaampi. Ehkä joskus meidän epäonni kääntyy vielä? Niin monta vastoinkäymistä ollaan nyt yhdessä kohdattu, joten kyllä me tästäkin vielä noustaan!