Katsaus kuluneeseen vuoteen

Joulusta aletaan pikkuhiljaa selviämään ja kohta edessä on vuoden vaihtuminen. Joulu meni meillä leppoisasti kotona oleskellessa. Omaan perheeseeni ei kuulu juurikaan mitään jouluperinteitä, mitä nyt aamulla on pakko katsoa Joulupukin kuumalinjaa ja myöhemmin päivällä Joulupukki ja noitarumpu. Jouluruokaakaan en itse syö, joten pöydästä löytyy sen sijaan jotain muuta. Myös koirien "jouluateria" oli hirven luu, jonka molemmat saivat itse repiä lahjapaketistaan. Sen suurempia joululahjoja Medya ja Taika eivät saaneetkaan.

Uutta vuotta odottelen hieman mielenkiinnolla, sillä en yhtään tiedä, miten Medya reagoi paukkeeseen. Viikissä kun ei edes kuulu Jollaksen tapaan Santahaminan armeijan tykitykset, joten Medya on saanut huomattavasti vähemmän siedätystä koviin ääniin verrattuna Taikaan. Taika onneksi ei välitä raketeista ollenkaan, vaan se mieluusti köllöttelee ja torkkuu sohvan nurkassa jytinästä välittämättä. Jospa se näyttäisi hieman mallia myös tuolle pennulle, ettei ääniin tarvitse reagoida. Valitettavasti Medya on muutenkin herkempi reagoimaan esimerkiksi rappukäytävästä tuleviin ääniin, joten saa nähdä! En myöskään vietä vuodenvaihdetta kotosalla, joten koirat saavat kuunnella pamauksia hieman vieraammassa paikassa. 

--------------------------------------------------------------------------------

Aloin selaamaan blogin vanhoja päivityksiä muistellessani tämän vuoden tapahtumia koirailun osalta. Ehkä päällimmäiseksi vuodesta on jäänyt Medyan saapuminen ja Taikan sairastelu ja erinäiset vaivat ja ristiriidat. Jo heti tammikuussa alkoi ikäviä uutisia satamaan niskaan, kun vein Taikan ortopedille tutkittavaksi ontumisen takia. Polvien osalta tilanne ei näyttänyt ollenkaan hyvältä, vaan tuomioksi tuli kakkosen polvet. Näiden uutisten jälkeen tein päätöksen siitä, että Taikan harrastus- ja juuri aloitettu kisaura saa loppua.

Helmikuu ei jatkunut myöskään Taikan osalta hirveän rattoisasti. Koira muuttui nopeasti täysin haluttomaksi, eikä suostunut enää poistumaan kotipihasta. Turkki alkoi kuolemaan ja Taikan yleiskunto oli huono. Ei siinä auttanut muu kuin lähteä eläinlääkärille kilpirauhasen vajaatoiminnan pelossa ja valitettavasti epäilyni osuivat oikeaan. Lääkitys käyntiin ja vähitellen paluuta takaisin normaaliin elämään. Helmikuu ei kuitenkaan ollut täysin epäonnistunut kuukausi, vaan kuun loppupuolella näin iloisia uutisia Facebookin kautta; pieniä sheltinalkuja oli syntynyt viisi kappaletta.

Maaliskuu taisi kulua horrostaessa, eikä kuukauteen mahtunut juurikaan mitään mainitsemisen arvoista. Pientä agimasennusta lopun häämöttäessä ja vajaatoiminnan kanssa elämistä. Huhtikuussa alkoi taas eloa näkymään, kun pieni sininen saapui taloon kuun lopussa. Siinä olikin sitten sekä minulla että Taikalla ihmettelemistä.

Touko- ja kesäkuu olivatkin ehkä ahkerimmat kuukaudet koirajuttujen parissa. Alkukesästä tuli tavattua paljon koirakavereita ja käytyä mätsäreissä turistina. Kohokohta oli ehdottomasti Joensuun reissu Inkan, Islan ja Caran luokse molempien koirien kera. Myös Medyan ensimmäiset mätsärikäynnit sijoittuivat tälle aikajaksolle. Nämä mätsärireissut olivat tulosten osalta mahtavia (BIS3 ja BIS1) ja herättivät myös keskustelua ja närää muiden koirailijoiden kesken.

Kesä jatkui leppoisasti heinä- ja elokuussa. Silloin tuli treenailtua melko aktiivisesti myös tokojuttuja ja alkeellisesti valmistauduttiin Medyan kanssa agilityyn mm. puita kiertämällä. Myös Taikan polvi/kinnerongelmat alkoivat mennä täysin sekaisin, kun tuomioita tuli eri ammatti-ihmisiltä. Kintereen rahina mietitytti edelleen ja patella luksaation aste kääntyi kakkosen puolelta ykköseen. Ei voinut kuin ihmetellä ja pohtia, kenen lausuntoon tässä nyt luottaisi. Elokuussa Medya kävi myös ensimmäisessä näyttelyssään hakemassa kolmannen sijan kera kunniapalkinnon!

Syksy ei käynnistynyt hirveän mukavasti ja kesän rentoilu alkoi olemaan ohi. Itselläni syksyn YO-kirjoitukset painoivat päälle, sillä kesän lukeminen ja kertaaminen oli jostain syystä hieman unohtunut. Se kostautui sitten syksyllä ja olin itse melko väsynyt ja uupunut lukemisesta. Myöskin Taikan kunto oli huonontunut ja se läpivalaistiin ja tutkittiin melko kauttaaltaan. RTG-kuvista ei löytynyt mitään, mutta kipuilua löytyi useammasta paikasta. Tilannetta yritettiin korjata mm. kipulääkityksen, kraniosakraalin ja akupunktion avulla, mutta tulokset olivat melko laihat. Syksystä teki kuitenkin iloisemman Medyan agilityuran aloittelu ja toinen näyttelyreissu.

Loppuvuosi on pyörinyt lähinnä Medyan ympärillä. Treenaamista, mätsäriä, näyttelyä. Tokojuttujen treenaus tosin on jäänyt aika pahasti. Itse olen ollut myös melko väsynyt, enkä ole jaksanut panostaa juurikaan mihinkään kunnolla. Vähitellen alan itsekin taas heräilemään ja olen ryhdistäytynyt ja käynyt useamman kerran vapaatreenaamassa agia ja jaksanut kiertää pitkiä lenkkejä. Taikan kanssa ei ole tehty juurikaan mitään, sillä se ei edelleenkään ole täysin kunnossa, enkä tiedä mitä sille keksisi. Katsellaan päivä kerrallaan miltä tilanne näyttää ja edetään sitten sen mukaan.