Olen tainnut taas syyllistyä päivittämään blogia liian harvoin, sillä kerrottavaa riittäisi enemmän kuin yhteen postaukseen olisi sopivaa tunkea. Tungen silti kaikesta huolimatta, pahoittelen ehkä hieman irtonaisia ja toisiinsa liittymättömiä juttuja. Kummasti sitä vain ehtii tapahtua parin viikon sisällä, vaikka tuntuu, että olisin itse maannut vain horroksessa koko alkutalven.
Uusi vuosi lähti leppoisasti käyntiin omalta osaltani. Suuntasin Tuusulasta koirat takakontissa kohti Orimattilaa, jossa vietin vuodenvaihteen kolmen ystäväni ja kahden muun koiran kera. Vaikka Orimattila onkin näin Helsinkiläisen näkökulmasta todellinen periferia, löytyi sieltäkin rakettien välkettä ja pauketta. Koirat saivat tosin viettää Uutta Vuotta visusti sisällä eikä mitään ongelmia onneksi ilmennyt. Edes Medya ei jaksanut seuraavana aamunakaan (vai oltiinkohan silloin jo illan puolella...) ulkoilun yhteydessä välittää pamauksista. Joku tai jotkut räjäyttelivät vielä edellisillalta jääneitä paukkuja, mutta kummankaan koiran katse ei edes hievahtanut etsimään äänilähdettä. Ihanan helppoa ja vaivatonta!
------------------------------------------------------------------------
Vuoden ensimmäinen idiotismin multihuipentuma taisi olla 4.1 Riihimäelle suuntaaminen. Agilitymölleihin. Taikan JA Medyan kanssa. En tiedä miksi ihmeessä päädyin edes sinne Rebecan ja Cecilin kera. Unirytmi oli joululoman aikana karannut täysin käsistä ja saatoin edelleen kuuden aikaan ihmetellä kelloa katsoessa, että arkena sitä kohta nousisi ylös aamulenkille. Aamuherätys klo 9.30 oli siis melkoisen tuskaisa, eikä väsymys jännityksestä huolimatta kadonnut kisapaikallakaan. Olin ilmoittautunut ennakkoon supermölliluokkaan, johon ikäraja oli 10kk ja hyppykorkeuden sai itse päättää. Yllätyksenä kisapaikalla tuli kuitenkin se, ettei rimoja saanut alemmas kuin 25cm. Noh, Medya ei ikinä ollut hyppinyt yli 10cm rimoja ja Taikan olin ilmoittanut mukaan vain rallattelumielessä rimat mahd. alhaalla.
Maailman tyhmin idea osoittui maailman tyhmimmäksi ideaksi. Sekä Medyan että Taikan radat olivat, noh, melko surkuhupaisia. Medya otti kahdelta startilta 35 ja 30 pistettä. Oma ohjaamiseni hajosi käteen kolmannen esteen jälkeen ja olen radalla edelleen "Taikaa" ohjaamassa. Ei toimi ei, kun ohjattava koira on täysin eri sorttia kuin tuo ensimmäinen. Asennepuute ja liian rallattelumeininki, joten koira lähtee todella nopeasti lapasesta. Kyseinen rata oli myös meille turhan vaikea, yllättävän vaikea supermölliradaksi. Rimakorkeus taisi myös muutaman ensimmäisen esteen ajan hämätä Medyaa, mutta lähti kuitenkin melko nopeasti rullaamaan. Positiivista kuitenkin, että kisapaikalla ei ollut mitään ongelmia esim. lähdössä tai vastaavassa! Taika taasen haki yhdeltä startilta onnettomat 10 virhepistettä, mutta sallittakoon tämä, sillä agikentillä kyseistä koiraa ei ole näkynyt pitkiin aikoihin. Hauskaa sillä oli kuitenkin! Harkitsin melko pitkään kehtaanko julkaista videoita nähtäväksi, mutta laitettakoon nyt, edes omaksi muistutukseksi että OPETTELE OHJAAMAAN.
------------------------------------------------------------------------
10,5kk |
Pieni hetki taisikin mennä siihen, ettei tehty mitään. Ulkona sää oli harmaa, sateinen ja masentava, joten edes kuvia ei tältä ajanjaksolta juurikaan ole. 12.1 päätin kuitenkin käydä Herttoniemen Mustin ja Mirrin järjestämässä match showssa Medyan kanssa. Ihan perinteinen mätsäri ei ollut kyseessä, sillä arvostelu tapahtui yksittäin ulkomuototuomarin silmien alla. Ja koska mätsäripaikkana oli kyseisen M&M:n liike, voikin arvata, ettei tilaa ollut juurikaan kuin pöydälle ja yhdelle matolle, jossa pystyi näyttämään edes-takaisin liikkeet. Osallistumismaksu oli kuitenkin vain 5e (jonka sain maksettua vielä syksyllä voittamalla lahjakortilla) ja pöytätreeni ei olisi pennulle pahasta. Jokainen saisi vielä kirjallisen avostelun.
Koiria oli yhteensä ilmoittautunut n. 115 kappaletta. Itse sain numeron 87 käteeni, kun numero 35 oli vuorossa. Odottelemista oli siis tovi melko ahtaissa tiloissa suuren koirajoukon keskellä. Viihdoin oman vuoromme tultua Medya oli edelleen innokas, moikkasi tuomaria iloisesti ja seisoi pöydällä niin kuin pitikin! Samaten arvosteltaessa pikkupiski seisoi täysin liikkumatta, joten tyytyväisiä ollaan suoritukseen!
"Sopusuhtainen, hyvin narttumainen kokonaisuus. Hyvät mittasuhteet, viehättävä ilme, hyvä ylälinja. Hyvä takaosa. Väri ei paras mahdollinen, luonne puhdasta kultaa. Bis-kehään!"
- Veli-Pekka Kumpumäki
- Veli-Pekka Kumpumäki
Lippu Bis-kehään napsahti, mutta siihen meidän menestys jäikin. Huimasta osallistujamäärästä taisi bissiin päästä noin 15-20 koiraa, joista vain kolme palkittiin. Hyvillä mielin lähdin kuitenkin kotiin useamman tunnin reissun jälkeen.
------------------------------------------------------------------------
Myös pakkaset saapuivat viihdoin Helsinkiin ja inhottava vesisade muuttui pieneksi lumikerrokseksi. Maisemanmuutoksen kunniaksi myös kamera pääsi pitkästä aikaa ulkoilemaan, kun Rebecca tuli käymään koirinensa Viikissä. *erkeleen kylmä siellä kyllä on, mutta sade ja harmaus alkoivat jo puuduttaa! Kuvaustaidot ovat myöskin hieman ruosteessa, eikä muistikortille oikeastaan tallentunut yhtään silmää miellyttävää kuvaa. Julkaistaan nyt muutamia kuvia silti, kun niitä ei tämän blogin puolella ole pitkään aikaan nähty!
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti