Shelttilenkkeilemässä

Tulkaa joku antamaan hieman motivaatiota tähän blogin ajantasaiseen päivittelyyn. Intoa kyllä olisi saada uusia tekstejä blogiin, mutta niiden aloitus aina jostain syystä lykkääntyy ja lykkääntyy, vaikka tapahtumaa ja menoa olisi ollut kirjoitettavaksi. Yritetään nyt hieman ryhdistäytyä, kun aikaakin olisi ihan riittämiin. Opiskelen tällä hetkellä yliopistolla elintarviketieteitä, mutta kovasti nyt meinasin keväällä hakeakin eläinlääketieteelliseen kaikesta huolimatta. Sen takia olen karsinut kaikki ylimääräiset kurssit pois ja käytännössä käyn koululla istumassa muutaman tunnin per päivä ja muuten lusmuan kotona nukkumassa tai pelaamassa tai iltaisin treenaamassa. Aikaa siis olisi aivan mainiosti blogin elossapitoonkin...

Mutta itse asiaan, palaillaan takaisin n. 1,5 viikon päähän. Silloin pääsin viihdoin ensimmäistä kertaa Etelä-Suomen Shelttien järjestämälle ulkoilupäivälle molempien tyttöjen kanssa. Lenkkeilypaikaksi oli valittu Salmen ulkoilualue Vihdistä, jonne ajeli meiltä n. 40 minuuttia. Pk-seutulaisena (ja opiskelijana joka makselee bensat omasta pussistaan) ajomatka hieman mietitytti, jaksaisiko paikalle oikein raahautua. Onneksi kuitenkin jaksoin, matka taittui yllättävän nopeasti siitä huolimatta, että auton radio perinteisesti karsii aika rankalla kädellä kuunneltavia radioasemia heti poistuessa alueelta HKI/Vantaa/Espoo. Tällä kertaa sain kuunnella kuitenkin edes suomalaisia kanavia ajomatkalla, Porvooseen ajettaessa vaihtoehtoina oli ruotsinkielinen Yle X tai venäläinen Sputnik.

Itselleni kyseinen ulkoilualue oli täysin tuntematon, en yhtään ennalta tietänyt millaisia lenkkireittejä kyseinen alue sisälsi tai pystyisikö koiria pitämään siellä vapaana. Varsinkin kun paikalle oli saapunut arviolta 25-30 shelttiä omistajineen, niin vapaanapito olisi huomattavasti miellyttävämpi ratkaisu. Lähtiessämme talsimaan porukalla n. 5km kierrosta, alkuun koirat pysyivät hihnoissa. Vähitellen syvemmälle päästessä vastaantulijoitakaan ei niin paljoa näkynytkään ja hiljalleen vapaanajuoksevien koirien määrä lisääntyi. Taika taikamaisesti pysytteli pitkälti lähelläni koko matkan, mutta Medya nautti vapaudesta ja koiraseurasta täysin rinnoin. Isossa porukassa merlesheltti välillä hävisi omille teilleen, eikä paljoa jäänyt kyttäämään missä liikuin. Luotin kuitenkin kovasti siihen, että Medya pysyy porukan mukana ja käyttäytyy kunnollisesti. Jälkeenpäin kuvia selaillessa sainkin sitten tietää missä pikkukoira on luuhannut ja mitä se on tehnyt. Medyalle tyypillisesti se onkin käynyt kiertämässä pusuttelemassa uusia ihmisiä ja riehunut muiden koirien kanssa.

Lenkin päätteeksi pääsimme syömään ESS:n tarjoamia eväitä, namnam. Tarjolla oli karjalanpiirakoita, patonkia, karkkia, juotavaa jne. Syöminkien jälkeen jääneiden koirakoiden kanssa oli pienet juoksukisat, joissa oli pennuille ja aikuisille oma sarja. Juostava matka ei ollut kovinkaan pitkä, koira jätettiin lähtöviivalle ja kutsuttiin maaliviivan takaa luokse. Medyaa hieman alkuun kummastutti mikä meininki oikein on, ja se tuhlasi kallisarvoista aikaa seisoskelemalla hetken lähdössä vaikka aika oli jo pistetty käyntiin. Kun päässä viihdoin alkoi raksuttamaan, pinkoi se vauhdilla maaliviivan yli päästen sijalle kolme! Palkinnoksi saimme shelttilogoilla varustetun avainnauhan. Rentoutunein ja mukavin fiiliksin tuosta olikin hyvä palata takaisin kotiin odottelemaan kuvia lenkiltä, sillä itse laiskana en jaksanut raahata kameraa mukaan.

 Kuvista iso kiitos Marianne Timonen, Dennis Lillkåll ja Tiina Tynys! Linkeistä pääsette katselemaan enemmän shelttien meininkiä lenkkireissulta.

Blogi takaisin henkiin kesätauolta!

Heihai! Blogin edellisestä päivityksestä onkin jo hieman enemmän aikaa, joten ehkä olisi nyt koulujen alettua aika päivitellä tilanne ajantasalle. Kesä kului rennosti sekä itseni että koirien osalta, eikä mitään järisyttävän ihmeellistä tapahtunut. Näyttelyitä, mätsäreitä, agilitya, sukulointia, ständiedustusta ja sen sellaista. Yritän muistaa kaikki isoimmat häppeningit kesältä, vaikka luultavasti jotain mainitsemisen arvoista jääkin mainitsematta.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Näyttelyrintamalla on mennyt oikein mukavasti. Tavoitteena tälle vuodelle oli kierrellä muutamia kehiä ja hakea arvosteluja eri tuomarilta. Ensimmäisen näyttelyn jälkeen uskalsin kuitenkin salaa toivoa Medyan saavan joskus ykkösruusukkeen, eli toisinsanoen kolme erinomaista vuoden sisällä. Osittain valitsin tuomareita vähän sitä silmälläpitäen, esimerkiksi ruotsalaisten tuomittavaksi en halunnut lähteä, enkä luultavasti halua lähteä jatkossakaan. Pelkkiä erimaatteja ei kuitenkaan ollut tarkoitus kiertää, vaan kävimme myös kääntymässä rodun erikoistuomarin silmien alla hyvän arvostelun tähden.

Kesäkuun alussa Medyan toinen näyttely oli Lohjan maisemissa Peggy Baileyn arvosteltava. Valitettavasti tuomari ei oikein enää ollut ihan tällä planeetalla, vaan ilmeisesti vanhuus puski kovasti päälle. Tuomarin rooli oli täysin hukassa, mutta kehä saatiin jotenkuten toimimaan kehäsihteerin tuella ja avustuksella. Ehkä hieman ilkeästi sanottuna tuomaria sai neuvoa kuin pikkulasta valitsemaan mieleisensä koira voittamaan. Arvosteluillakaan ei hirveästi hurrattu, muutama hassu sananen melko ympäripyöreästi. Muistikaan tuomarilla ei tainnut hirveän hääppöisesti enää pelittää, sillä esimerkiksi koiran ikää sai toistella useampaan otteeseen. Tuloksena Medyalle JUN ERI1 SA, pitkälti "oikean" virallisen nimen takia (=kehässä ensimmäisenä). 

"15 months. Nice outline. Well angulated. Blue merle with good expression. Nice eye shape. Nice underjaw. Moved well."

Lohjasta seuraava näyttely olikin heinäkuun loppupuolella Porvoon ryhmiksessä, jonne suuntasimme Oona ja Frida-sheltti matkaseuranamme. Porvoossa tuomarina olikin Päivi Eerola, jonka mielipide kiinnosti kovasti. Eerolan tuntien odotukset menestymisen suhteen eivät olleet korkealla, joten ykkösruusukkeen kiilto silmissä päätin ilmoittaa Medyan vielä syksylle yhteen näyttelyyn erkkarin lisäksi metsästämään puuttuvaa tulosta. Helteinen päivä kuitenkin sujuikin mukavasti, kun Medya nappasi tulokseksi JUN ERI4 mukavalla arvostelulla! Ainoa päänvaiva toisaalta oli kaksi tulevaa näyttelyä, joihin en jaksaisi/olisi jaksanut lähteä.

"Hyvä koko. Selvä sukupuolileima. Liioitellun ryhdikäs liikkeessä. Sopiva luusto, narttumainen pää, kallossa pyöreyttä. Kookkaat korvat. Riittävästi edestä, voimakkaammin takaa kulmautunut. Väri tulisi olla tasaisemmin jakautunut. Riittävä askelpituus. Kauniisti edukseen esitetty."

Viimeinen kesän näyttelyreissu suuntautui Tampereelle rodun erikoisnäyttelyyn. Kimppakyydillä lähdimme liikenteeseen, autossa sekä junnu-, että valionarttu (joka myös kasvattajakehässä mukana), joten pitkä päivä oli taattuna. Näyttelyinto oli täysin kadoksissa, joten häpeällisesti vein erkkariin täysin pesemättömän koiran. Edes valkoisia osia en jaksanut enää kiireisen päivän jälkeen illalla huuhtaista. Sentään vähän näytin saksia rehottaville tassukarvoille. Onneksi panostamattomuus ei kuitenkaan haitannut, vaan Medya nappasi neljännen erinomaisensa brittituomari Jane Hilliltä. Ihme kyllä, erkkarissa nähtiin myös H:ta jaettavan, mikä tuntuu olevan täysin unohdettu laatuarvosana brittituomareilla.

"Good coat. Nice shape. Head would prefer more refinement. Widens in backscull. Eyes could be more obligue."

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kesällä Medya pääsi myös hieman sukuloimaan Pirkkalaan. En ollut nähnyt Medyan sisaruksia viimeksi kuin luovutusikäisenä, joten mielenkiinnolla ajelimme kasvattajan luokse pentuetreffeille. Paikalle oli saapunut Medyan kolme muuta siskoa samasta pentueesta sekä myös isäpappa Morris. Pienen ujostelun jälkeen Medya löysi uudestaan oman sielunsisarensa ja Medyasta ja Lumi-siskosta näytti tulevan ihan erottamaton parivaljakko. Kaksikko piti omaa hauskaa muiden koirien touhutessa omiaan ja yhteys niiden välillä toimi. Juoksuinen Medya sai myös uuden ihalijan tarmokkaasta Pentti-vaarista, joka nuortui vuosia päästessään tuoksuttelemaan nuoria tyttöjä. Pirkkalassa kuluikin aivan huomaamatta useampi tunti ja kotiin taidettiin päästä vasta noin kahdeksan-yhdeksän maissa illalla.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Elokuussa täällä Helsingissä järjestettiin myös Maailman Voittaja -näyttely, kuten varmasti moni tietääkin. Ilmohinnat kyseiseen näyttelyyn olivat mielestäni kuitenkin täydellistä riistoa, joten oli turha kuvitella, että Medya olisi sinne mennyt. Toisin kuitenkin kävi ja nyt voinkin aina kehuskella koirani olleen noinkin suuressa näyttelyssä! Käväisi se muutaman askeleen verran kehän puolellakin, mutta pääsääntöinen tehtävä oli toimia messukoirana Shetlanninlammaskoira ry:n ständillä. Päädyin tuonne melko lyhyellä varoitusajalla, sillä sain edellisenä iltana viestiä Oonalta, haluaisinko lähteä hänen ja Fridan kanssa edustamaan rotua. Vaikka aamulla väsytti aivan tautisesti raahautua messukeskukseen, päivästä jäi oikein positiivinen kuva! Medya oli oiva messukoira, se otti kaikki uudet vieraat ilolla vastaan tunkien syliin ja kellimällä selällään maassa, ja kun mitään ei tapahtunut, se rauhassa makasi leuka maassa kyttäämässä uusia vieraita. Päivä meni oikein rennosti ja koirakin väsähti hieman päivän edetessä. Medya kyllä varmasti menisi uudestaan samoihin tehtäviin, jos vain tulee mahdollisuuksia eteen.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kesällä vietettiin myös hieman enemmän taukoa treenailusta. Tokoa ei tullut juurikaan treenattua ja agilitystakin lomailimme noin kuukauden ajan Medyan juoksujen ja kuumuuden takia. Nyt ilmojen viilentyessä ja ohjattujen alettua olemme taas ryhdistäytyneet agilityn suhteen ja ravanneet treeneissä useampaan otteeseen viikossa. Kontaktit alkavat näyttää jo hyviltä, niiden osalta voisi jo luultavasti uskaltautua möllikisoihin. Kaipaisin kuitenkin vielä enemmän kokemusta ratatreenistä, sillä ohjatuissa olemme paneutuneet enemmänkin lyhyisiin radanpätkiin tai tekniikkaharjoituksiin. Yhden kerran pääsimme toisessa ryhmässä tekemään suorempaa möllitasoista rataa, jossa sai juosta oikeasti. Siinä kuitenkin ilmentyi joitakin ongelmia mm. irtoamisen suhteen, joka tuntuu olevan Medyalle melko hankalaa, kun kyseessä on esimerkiksi hyppysuora ja itse juoksen rinnalla mukana. Jos näitä vielä pääsemme treenaamaan enemmän, näkyy meitä ehkä piakkoin möllikisoissa. Medya tulee myös muutaman päivän sisään kisaikäiseksi, joten nyt vain kyttäämään kivoja tuomareita, joille tuon koiran voisi viedä mittautettavaksi. Se pirulainen kun tahtoo olla juuri rajalla tai hieman medin puolella, mutta mini-luokkaan olisi tarkoitus päästä...

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Ja jos vielä viimeiseksi mainittakoon, että Porvoon näyttelyn aikoihin päätimme Oonan kanssa geenitestata Fridan ja Medyan CEAn ja MDR1:n suhteen. Oona oli tilannut meille Slovgenilta poskiharjoja, joita hinkattiin poskien sisäpinnoilla solujen saamiseksi. Näytteet postitettiin Slovgenille ja tulokset tulivat, kun Slovgenin henkilöstö palaili kesälomilta. Ihan turha testi ei ollut, sillä Medyasta paljastui CEA kantaja, vaikka suvun perusteella arvelin sen olevan terve. MDR1n tulos oli sen sijaan +/+, eli Medya ei ole lääkeyliherkkä tai kanna sitä geeniä. 

Taika voi myös oikein mukavasti. Se on näyttelyreissuille ja Pirkkalaan lähtenyt aina turistiksi katselemaan maailman menoja. Ilmojen viilentyessä se on myös huomattavasti piristynyt ja se on välillä yllätetty leikkimästä itsekseen. Pentu- ja nuoruusajan tavat ovat myös palailleet, kun se saattaa ajoittain innostua tarttumaan etukäpälillä jalastani kiinni ja aloittaa ärisemisen. Hupsut leikit on meidän "mummollakin", on sitä Medyan kanssa tullut ihmeteltyä, onko sillä lääkitys ihan kohdallaan. Ei kuitenkaan valittamista!

Operaatio YO-kuva, behind the scenes

Woopwoop! Lukio on nyt virallisesti ohi, kun valkolakki saatu päähän! Valmistuminen tiesi juhlimisen lisäksi sitä, että omasta naamasta olisi hyvä saada suht. edustuskelpoinen kuva mm. kiitoskortteihin (ja tietenkin Facebookiin). Koiraihmisenä yksi kuvavaihtoehdoista tuli toki olla omien koirien kanssa. Ihan ehkä helpoin prosessi tämä ei ollut, vaan onnistunut kuva vaati itseni lisäksi kaksi muuta avustajaa, aikaa ja paljon huumoria. Usein saan kuulla, että kyllähän kuva kuin kuva onnistuu omien koirieni kanssa, sillä niistä on tullut vuosien varrella räpsittyä ties minkänäköisiä otoksia erilaisin rekvisiitoin. Paljastan teille nyt kuitenkin totuuden: ei se ole helppoa. Seuraavat kuvat kertokoon, mitä kaikkea kulissien takana tapahtuu!

Kuvausprosessi alkoi koirien metsästämisellä. Juhlavalmisteluiden ja muiden kiireiden takia koirien juoksutus ja lenkitys oli jäänyt hieman vähemmälle, joten tietenkin kaksikko ottaa samantien ilon irti hihnasta päästessään.

Medyalla ei mennyt montaakaan hetkeä, että se oli saanut itsensä järkyttävän näköiseksi. Tässä vaiheessa putsasin kauluksesta verta, joka oli ilmeisesti peräisin Taikan hampaista/ikenistä.

Kun ruusuista oli revitty piikit irti, ensimmäinen yritys saada ne nätisti koirien suuhun. Apukäsiä hetkeksi pitämään kuonot ummessa.

Taika ei kuitenkaan malttanut pitää ruusua montaakaan sekuntia suussaan.

"Kill me please"

Nyt kun Taikalla pysyi ruusu suussa ja korvat nätisti, niin Medyaa alkoi ällöttämään.

Totesimme, että ruusut näyttivät tyhmältä, jos ne sojottivat eri suuntiin, joten uusi yritys.

Välillä vähän pelleillään. Medyasta oli toki myös hauska tökkiä ruusun varrella Taikaa naamaan, joten nämäkin kuvat sai hylätä.

Taas Taika näyttää kameran edessä edustavimman puolensa. Medyallakin kiinnostus vähän lopuillaan.

Testaus yhden ruusun kanssa. Medyaa epäilytti selkeästi koko homma, Taika taas näytti Taikalta.

Taika pirulainen yritti fuskata ja antoi Medyan hoitaa ruusun pitelemisen.

Edellisten kuvien tausta todettiin huonoksi, joten taas paikanvaihdos ja uusi yritys. Olisi voinut olla jopa ihan edustava kuva, mutta Taikalla ruusu ei tahtonut pysyä suussa. Medya sen sijaan tapitti kauniisti kameraan edustavasti.

Medyan kaunis poseeraaminen loppui siihen, kun puron toisella puolen käveli toinen koira. Örinää, mörinää ja katse väärään suuntaan.

Vielä yritys yhden ruusun kera. Taikalla ainakin ryhti kunnossa.

Lopuksi vielä Taikankin turkki piti sotkea märkään nurmikkoon.

Lopulta ruusut saatiin pysymään molempien koirien suussa pienen keskustelun jälkeen. Korvat saatiin terhakkaasti ylös mm. heittelemällä kiviä takana olevaan puunrunkoon. Itselläni alkoi jo poskilihaksissa tuntumaan jatkuvan pepsodent-hymyn ylläpidon takia, mutta me onnistuttiin! Palkkioksi koirat saivat vielä hetken rellestää Hakunilan nurmikentillä.

Medyan näyttelydebyytti Riihimäki rn

Viihdoin sunnuntaina koitti se kauhisteltu päivä, nimittäin Medyan näyttelydebyytti Riihimäellä junioriluokassa. Medyahan oli toki valmistautunut sopivasti tätä päivää varten aloittamalla karvanlähtönsä jokunen aika sitten, jotta se varmasti olisi kaljuna kehäilemässä. Bikinit tosin sopivat hyvin kuuman paahteiseen näyttelypäivään, vaikka koira näyttikin todella onnettomalle omissa silmissäni. Taika sen sijaan on ja pysyy hillittömässä karvassaan, mutta sekin onneksi selviytyi hyvin turistina helteisissä näyttelytunnelmissa.

Matka- ja näyttelyseurakseni hain Annin Vantaalta kyytiin trikkineiti Hellin kanssa. Aamu alkoi aikaiseen, sillä suuntasimme näyttelypaikalle heti kymmeneksi katselemaan myös urokset. Tai niin oli ainakin tarkoitus, kuvaaminen ja katselu taisi loppujenlopuksi vaihtua juoruamiseksi ja tyhjänpanttina pyörimiseen. Päivän suurimman haasteemme kohtasimme heti aamupäivästä näyttelypaikalle päästyämme. Näyttelyteltta. Ehkä paras blonditesti, sillä ilman ohjeita ja aikaisempaa kokemusta kyseisen mökin pystytys voi olla melko mielenkiintoista. Noh, niin oli kyllä lopputuloskin. Harmi ettei tästä mestariteoksesta ole kuvaa, mutta ainakin oman telttansa tunnisti muiden isojen ja hienojen rinnalta. Teltta oli aivan pieni ja kasaan kutistunut, tukikepit olivat väärin päin asennettu ylös -> teltan helmoja ei saanut kiinni tukikeppeihin, telttaa ei saanut ankkuroida maahan kastelujärjestelmän takia jne... Lähtihän kyseinen taideteos yhdessä vaiheessa tuulessa karkuunkin.

Tuomarin tahti oli melko ripeä ja junnunartut lähtivät käyntiin ihan ajallaan. Uroksissa tuomarin linja oli ehkä hieman löysä, pääosin EH-ERIä näkyi antavan. Kuitenkin ainakin yksi H vilahti, joten itse asennoiduin saamaan Medyalle Hn tai EHn. Kaljurotta, jota ei edes puunaamisella hirveästi puffattu. Junnunarttuja oli luokassamme melko paljon, yli kymmenen, tarkkaa lukumäärää en tiedä. Pahemmin en edes harjoitellut Medyan kanssa ennen kehää, toivoin että kuumuus ja helle olisi viilennysmanttelista ja kylmästä pyyhkeestä häkin pohjalla huolimatta tappanut hieman intoa ja virettä. Virtaa silti piisasi pikkumerlessä, mutta oma tympeä asenteeni kehässä taisi toimia! Hoin liikkeiden aikana useasti "_lopeta_" -käskyä, jota olen käyttänyt lenkeillä Medyan alottaessa uhoamaan vastaantuleville koirille. Häntä laskeutui (ainakin melkein!) ja meno oli hillittyä! Hyvä me!

Yksilöarvostelussa Medya oli pikkuisen levoton pöydällä. Ei oikein tahtonut asettua kunnolla ja pysyä paikoillaan. Namittelin sitä rauhallisesta pöytäkäytöksestä omaa vuoroamme odotellessa. Tuomarin kopelointi sujui normaaliin tapaan ihan ongelmitta. Liikkeisiin (edestakaisin ja ympäri) olin yllättävän tyytyväinen, Medya meni löysällä hihnalla kävelyvauhtia häntä suhteellisen alhaalla!! Kyllä tämä tästä! Kuulemma kehän laidalla oli ihasteltu Medyan seisomista, en kyllä tiedä tarkalleen miksi. Kerran se yritti venyttää tapansa mukaan etujalkoja liian eteen, mutta se onneksi osaa asettaa ne myös takaisin paikoilleen jos itse otan muutaman askeleen takaisin koiraan päin. Toinen takajalka oli myös jäänyt kuvista päätellen rumasti, mutta onneksi se ei ollut tuomarinpuoleinen jalka. 

Bitch please, I'm fabulous!

Hyvän kehäsuorituksen jälkeen olin vielä tyytyväisempi, kun kehäsihteeri huuteli tulokseksemme erinomaista! Hittovie, pikkurotta tienasi heti hienosti ERIn, vaikka EH olisi ollut huomattavasti paljon todennäköisempi. Kilpailuluokassa oli meidän lisäksi myös seitsemän muuta ERIllä palkittua koiraa, joten sijoitusta kilpailuluokasta emme enää saaneet. Eipä kyllä pahemmin haittaakkaan, sillä näyttelyreissu päättyi yli odotusten eikä ollut turha reissu! Myös Anni ja Helli pärjäsivät hienosti tuloksin ERI2. 

"14 months. Little bit long in body. Nice neck and shoulder. Moderate front angulation. Very good drive behind. Could have better spring of ribs." -George Schogol, Georgia

Hyvillä mielin takaisin Vantaan kautta kotiin. Volvo myöskin yllätti positiivisesti, sillä vaikka auton mittaristossa oli upeat 29 helleastetta, riitti vanhuksen ilmastointi saamaan auton taas viileäksi neljän ja puolen tunnin auringossa kököttelyn jälkeen. Itse olen tällä hetkellä myös aivan kirkkaan punainen, eipähän tullut aamulla mieleen ottaa aurinkorasvaa mukaan... Tyhmästä päästä kärsii koko kroppa!

(C) Satu Tuomela