Voihan vajaatoiminta

Hiljaiseloa tältä suunnalta, sillä tämä vuosi ei ole alkanut erityisen ruusuisesti. Viimeiset viikot ovat menneet huonohkosti Taikan osalta. Jaloista alkanut turkin kuoleminen jatkui ja levisi kohti reisiä, lapoja ja selän päälle. Hieno kiiltävä turkki vaihtui kiillottomaan hötöturkkiin. Turkin huonokuntoisuutta selitin itselleni ensin laihdutuskuurilla ja talvella, uudessa ruuassa ei välttämättä olisi tarpeaksi paljon rasvahappoja pitämään turkkia hyvässä kunnossa ja turkkiin tarttunut pakkaslumi ja suolakaan tuskin tekisivät hyvää. Vähitellen kuitenkin turkin lisäksi Taikan käytös alkoi muuttua, vapaana ollessaan se ei enää kirmannut samalla ilolla ja hihnassa se laahusti perässä. Kun käytös alkoi näyttämään tältä, oli suuntana eläinlääkäri.

Videopätkä siis "tavalliselta" päivälenkiltä. Kuvauspaikka aivan kotioven viereltä. Näin halukkaasti Taika siis oli lähdössä lenkille, kotiin kuitenkin sillä oli kiire. Äidin kanssa kuulemma tuota ei ollut. Tarpeeksi kun viritteli Taikaa kierroksille, niin pääsimme kävelemään noin 15 minuuttia. Jatkuvasti koiralle piti hokea "mennää kattoo heppoja", "tuleeko bussi", "missä mamma" jne. tai yrittää leikittää sitä. Kierrosten laskiessa Taikalla oli taas jarrut pohjassa. Kotiin se jaksoi aina kävellä reippaasti, joten hieman mietitytti, onko vika enemmän vain korvien välissä. Tätä jaksoin katsoa joitakin päiviä, kunnes sain itseäni niskasta kiinni ja varasin Taikalle ajan läheisestä eläinlääkäristä.

Eläinlääkäri ehdotti myös rasvahappojen puutetta. Käytös oli kuitenkin niin radikaalisti muuttunut, joten päädyimme ottamaan verikokeet. Ihan helppo hommahan tämä ei ollut, Taika pihtasi vertansa ja ensimmäisellä kerralla koeputki täyttyi noin puolilleen. Veri tippui hitaasti pisara kerrallaan putkeen, joten pientä pelkoa hyytymisestä oli. Siitä suonesta emme valitettavasti oikein enempää saaneet, joten kokeiltiin onnistuisiko tällä. No eipä onnistunut. Alkoholia toiseen koipeen ja etsimään "toimivaa" verisuonta. Tästä toisesta koivesta verta irtosi vielä huonommin, joten siirto takaisin ensimmäiseen. Tassujumppien ja odottelun tuloksena eläinlääkäri sai kuitenkin riittävän määrän. Epäonnistuneen suorituksen takia aika alkoi käymään vähiin ja seuraava potilas odotteli jo vuoroaan. Veri laitettiin pyörimään ja sovimme, että menisin 30 minuutiksi kotiin ja tulisin sitten uudestaan hakemaan tuloksia.

Taikan tulokset näyttivät tältä:

ALB: 38 (25-44 g/l)

ALP: 38 (20-150 u/l)

ALT: 47 (10-118 u/l)

AMY: 246 (200-1200 u/l)

TBIL: 6 (2-10 umol/l)

BUN: 7 (2-9 mmol/l)

CA++: 2,67 (2.15-2.95 mmol/l)

PHOS: 1,11 (0,93-2,13 mmol/l)

CRE: 93 (27-124 umol/l)

GLU: 4,9 (3,3-6,1 mmol/l)

NA+: 143 (138-160 mmol/l)

K+: 5,4 (3,7-5,8 mmol/l)

TP: 69 (54-82 g/l)

GLOB: 31 (23-52 g/l)

Tiivistettynä, kaikki arvot kunnossa. Kuitenkin pieni osa verta lähetettiin katsomaan maailmaa, nimittäin Saksaan. Saksassa otettaisiin selville myös kilpirauhasarvot, sillä oma epäilykseni oli kilpirauhasen vajaatoiminta. Oireet täsmäisivät siihen melko hyvin, ja vaikka sheltti ei tyyppirotu olekaan, sairaita löytyy kuitenkin. Vielä ei siis tarkkaa tuomiota saatu keskiviikkona, vaan jäimme odottelemaan Saksasta saapuvaa sähköpostia.

8. päivä perjantai-iltana löysinkin mailistani tällaisen viestin:

"Parameter Value Reference value
Chip-no.: 246098100289716

Free thyroxin determination (fT4) - CLA
fT4 (basal value) 7.7  pmol/l (7.7-47.6)

Thyroid stimulation hormone (TSH) - CLA
TSH 5.46 ng/ml
+ For evaluation fo the thyroid gland please always use TSH combined with a thyroid hormone and not as a single parameter as a guideline:
TSH in reference range and
a.thyroid hormone in reference range = most probably euthyroid
b.thyroid hormone lowered = most probably euthyroid sick, rare cases of hypothyroidism possible
TSH elevated and a.thyroid hormone lowered = most probably hypothyroid (possible as well in healthy animals after therapy with potentiated sulfonamides)
b.thyroid hormone in reference range = often seen in euthyroid sick animals during rekonvalescence; rarely in hypothyroidism (if questionable, test anti T4 antibodies) (BSAVA 1999)

Thyreoglobuline autoantibodies:
TG-antibodies negative

interpretation:
Thyreoglobulin is the transport proteine for thyroxine. The presence of antibodies against thyreoblobuline indicats a autoimmune mediated lymphocytic thyreoiditis, major caouse of hypothyroidism in dogs. Genetic defects are discussed to be underlying cause for this phenomenon. Positive values while thyroxine still is in the reference range can be precursor of a developing hypothyroidism."

Huonolla englannillani enpä tuolta paljoakaan tajunnut. T4 oli kuitenkin selkeästi juuri alarajalla. TSHn viitearvoa tuohon ei taas oltu kirjoitettu, joten ystävämme google apuun. Ja tulokset olivat hieman shokeeraavat. TSH terveellä koiralla tulisi olla alle 0,5 ng/ml. Ja Taikalla tuo samainen arvo oli kymmenen kertaa suurempi. Kaikki ei voinut siis olla ihan kunnossa. Koska ilta oli jo pitkällä tuon viestin saadessani, jouduin viikonlopun tuskailla ja odotella, että voisin soittaa elänlääkärille ja varmistaa, olenko tajunnut tulokset oikein.

En ollut googlen avulla ymmärtänyt tuloksia väärin, TSH oli oudon korkea. Eläinlääkäri soitti myös Saksaan uudestaan, jotta saisimme varmuuden, ettei siellä päässä ole tullut virheitä. Taas muutaman päivän odottelu ja sähköpostin kyttäys. Muutaman päivän kuluttua mailiin kolahti taas lähes samanlaisilla teksteillä varustettu viesti, samanlaisella TSH-arvolla. Tämän johdosta tuomiona kilpirauhasen vajaatoiminta.

Hieman sekavat fiilikset tästä. Toisaalta olen onnellinen, että käytökselle ja turkin muutoksille (ja ylipainolle?) saatiin selitys. Ainoa "pieni" miinus on, että tästähän seuraa elinikäinen tyroksiinilääkitys. Lääkityksen myötä kisakentille ei myöskään ole asiaa, ennen kuin koira löytyy EJ-rekkarista. Ei sen puoleen, että me nyt pääsisimme edes mihinkään kisaamaan, mutta tuossa on taas oma työnsä selvittää ja hoitaa Taika toiseen rekisteriin. Harmittaa kyllä myös, että Taikalta löytyy enemmän vaivoja ja virheitä kuin laki sallisi. Joku tahtoo nyt rankaista meitä kovasti, kun purentavian, kyynärän ja polvien lisäksi saatiin uusia mukavia lisäominaisuuksia. No, koska yritän kovasti olla optimisti, niin sainpahan paljon mukavaa täytettävää nyt shelttien terveyskyselyyn!

Kun Taika määrää suunnan

Koeviikko meneillään, joten se siis tarkoittaa sitä, että aikaa löytyy! Terveystiedon tutkimus on kyllä edelleen näin yhdeksältä illalla vielä kesken ja se pitäisi palauttaa huomiseksi. Anyways, päätin kokeilla, millaisen lenkin Taika kulkisi silloin, kun sillä on vapaus valita reittinsä. Paras päivä tähän ei tänään ollut, jäistä räntää satoi ja vastatuuli oli hieman ikävä.

Matkaa kertyi yhteensä vähän päälle kolme kilometriä ja aikaa kului n. 50 minuuttia, ei siis järin pitkä tai vauhdikas kierros. Heti aluksi suuntasimme Taikan kanssa katsomaan sorsia, jotka möllöttivät lumihangessa lähellä lähtöpaikkaamme. Siitä pienten mutkien jälkeen päädyimme seuraavien eläinten luokse, nimittäin hevosten. Hevosia Taika ihmetteli ja haukkui hetken, kunnes pääsimme jatkamaan matkaa. Hetken kuluttua neiti kuitenkin pienen mietintätauon jälkeen päätti kääntyä paluusuuntaan, joten löysin itseni taas pällistelemässä näitä kaviollisia. Viikin eläinkierros oli Taikan mielestä nyt selkeästi läpikäyty, joten tasaisella tahdilla päädyimme takaisin kotiovelle. Kameraa en sään takia jaksanut raahata mukana, joten saatte kärsiä muutamasta kännykkäkuvasta.

Ainiin, ollaan me muutakin tehty kuin masisteltu polvia!


Se melkeen osaa! Yritys ainakin kova.

Ei tullutkaan kuolemantuomio, vaan kasa jumppaohjeita!

Viime viikot ovat menneet polviasiaa sulatellessa ja tulevaisuutta mietiskellessä. Polvista keskusteltiin ortopedin lisäksi agikouluttajien ja muutamien shelttikasvattajien kanssa. Suunnitelma oli jatkaa agilitya tämän kauden loppuun (huhtikuuhun asti) kevennettynä, eli ilman rimoja. Kisalisenssi vaihtui harrastelijalisenssiin ja treeneissä käydään vain pitämässä hauskaa ilman sen kummoisempia tavoitteita.

Varasin viikko sitten Taikalle ajan fysioterapeutti Riikka Matikaiselle. Riikan luokse lähdimme hakemaan toista tuomiota polville. Valitsin fyssarin ortopedin sijasta sen vuoksi, että fysioterapeutilta voisimme saada erilaisen näkökulman harrastuskantaan ja mahd. ohjeita miten polvien kanssa elää ja miten asiaa pystyttäisiin parantamaan.

Ensimmäinen fyssarikäyntimme alkoi koiran liikkeiden katsomisella. Kävelimme Taikan kanssa muutaman kerran edestakaisin Mevetin käytävällä. Siitä siirryimme toiseen huoneeseen, jossa kerroin Taikan tarinan ja miten olimme hänen luokseen eksyneet. Taika oli yllättävän ihmeissään ja ujopiimä. Ennen se on ollut melko reippaasti eläinlääkärillä, mutta nyt se ei juurikaan ollut kiinnostunut uudesta ihmisestä vaan olisi mieluummin pälyillyt huoneen reunoilla. Vaikka sitä selkeästi epäilytti tilanne, saatiin se kuitenkin helposti matolle kyljelleen rennoksi. Fyssari kävi koiran läpi varpaista lähtien samalla kuin edelleen selitin mieleen juolahtaneita asioita, joilla saattaisi olla yhteyttä polviin.

"Liikkuu takaosa hieman vasemmalla. Ei ontumaa tai vaihtoaskeleita. Rintarangassa vasemmalla pari jäykkää kohtaa. Rentoutuu käsitellessä. Etuosa muuten ok, oikea etujalka hieman jäykempi kuin vasen, rintalihas kireä. Oikea polvi hieman löysä, muttei tutkiessa luksoidu. Oikea lonkka jäykähkö ojennussuuntaan. Vasen polvi rahisee hieman, tänään kevyesti testatessa ei luksaatiota saa aikaiseksi. Kintereessä tuntuu pieni rahina lateraalisesti. Vasen pakaralihas kireä, samoin lanneselässä pientä jäykkyyttä. Aloitetaan takaosan vahvistaminen jumpalla."

Pähkinänkuoressa, itse polvet eivät välttämättä olekaan Taikan suurin ongelma, vaan mahdollisesti niiden aiheuttamat jumit ja löysyys. Taika on melko toispuoleisesti jumissa, jotka voivat olla polven varomisesta johtuvia. Tähän hoitokeinona on lihaksiston kehittäminen.

Riikka näytti ja kertoi erilaisia jumppaohjeita (jos jotain kiinnostaa enempi, voin kirjoitella niitä ylös), joilla Taikalle voitaisiin saada takaosaan ja vatsaan enemmän lihaksistoa. Koiran löystymiseen voi olla syynä sterkkaus, jota itse en tullut ajatelleeksi. Nyt jälkeenpäin ajatellessa se voisi olla ihan mahdollinen selitys, Taika on kyllä huomattavasti muuttunut rakenteeltaan sterkkauksen jälkeen. Esimerkiksi nahka Taikalla on löystynyt huomattavasti, ennen se oli tiukka mimmi, nyt vanha kurppa roikkuvine läskeineen.

Eiköhän tästä sitten lähdetä vaikka Prismaan etsimään tasapainotyynyä ja kehittelemään tikkaita! Parin-kolmen viikon kuluttua tarkoitus olisi visitoida Riikan vastaanotolla katsomassa, onko läksyt hoidettu tunnollisesti ja onko niillä ollut vaikutusta. Mieli koheni hurjasti ortopedikäyntiin verrattuna, ehkä meidän tilanne ei olekaan niin tuhoontuomittu. Agilitya ei tyrmätty, vaan kehotettiin pitämään huolta lihaksistosta ja varomaan nyt ainakin hetken mm. keinua. Taidan kuitenkin ainakin seuraavaan kontrolliin asti jatkaa kuitenkin ilman rimoja kevennetysti. Luultavasti ei enää tulla palaamaan vanhaan treeniin, mutta nautitaan nyt edes näistä hauskanpitokerroista!