Ulkonäkö vs. yhteistyö ja käytös

Tätä viikkoa ovat värittäneet mätsärireissut, kuten myös tulevaa viikonloppua. Välillä mietin, miksi edes jaksan niissä rampata. Sijoitukset ja onnistuneet reissut lisäävät intoa, mutta viimeisimmät mätsärit ovat lähinnä pistäteet ihmetyttämään ja ärsyttämään. Tai no, itse mätsäreissähän ei ole järjestelyiden puolesta ollut moitittavaa, vaan tuomarien toiminta pistää miettimään, mihin tämäkin harrastus on ajautumassa.

Kuulostan varmaan katkeralta häviäjältä, jos mainitsen Medyan viimeiset sijoitukset, sin ei sij. ja pun ei sij. Ainakin ensimmäisessä mätsärissä kyseessä oli ulkomuototuomari, ilmeisesti myös toisessakin. Molemmilla kerroilla pentu noukittiin jatkoon, mutta käteltiin loppujenlopuksi ulos. Sinisten kehässä oli myös toinen shelttipentu, arempi ja kokemattomampi kuin omani. Ulkomuodoltaan kuitenkin omasta mielestäni lupaavampi. Tuomari selkeästi näytti keskittyvän ainakin liikkeisiin, sillä liikutti meitä molempia shelttihandlereita edestakaisin ja ympäri yhdessä. Ihan ehkä parhaimmillaan Medyan ravaaminen ei ollut, turhan vauhdikasta menoa, mutta ei kuitenkaan huonoimmasta päästä. Seisominen ja pöytäkäytös oli taas tavalliseen tapaansa oikein mallikasta ja saikin kehuja tuomarilta. Lämmintä kättä kuitenkin "tälle kirjavalle sheltille", toinen rotutoverimme ylsikin sijalle kaksi.

Tämä sijoittumatta jääminen oli vielä melko ymmärrettävää, vaikkakin ulkonäkö näyttikin menevän esiintymisen edelle. Noh, uusien haasteiden eteen. Seuraavana päivänä meno menikin ehkä jo hieman härskiksi. Punaisten kehässä taas jatkoon ja tällä kertaa jopa liikkeetkin olivat kunnossa. Tuomari kehui todella paljon pennun esiintymistä sekä kaunista tapaa esittää koiraa. Useaan otteeseen tuomari kävi tunnustelemassa jatkoon päässeet pohtiessaan ketkä neljä jättäisi kuuden-seitsemän koiran joukosta. Tällä kertaa tuomari myös perusteli sen, miksi tiputti meidät pois. Pentu on liian kevytrakenteinen.

Hieman silmät pyöreinä kuuntelin tuota perustelua. Tuomari kertoi, ettei tunne rotua, mutta joku täytyy pudottaa pois. Tällä kertaa syynä olikin sitten se, että rakenne ei kelvannut. Mutta nyt päästään asiaan, missä vaiheessa ulkonäöstä ja rakenneseikoista ovat tulleet mätsärien merkittävä arvostelukriteeri? Eikö koiranäyttelyitä järjestetä sitä varten? Ja ei, emme olleet ainoita, jotka käteltiin ulos ulkonäköseikkojen vuoksi eri (ulkomuoto)tuomareilla samana iltana. Oli vähättelyä myös esimerkiksi niukempiturkkisia kohtaan. Joo kyllä, kalaöjlyä ja biotiinia nassuun vaan, niin sitten se BIS1-sijoitus on varma! Itselleni match showt ovat harjoittelua varten, sekä mahdollisuus päästä kehätunnelmiin koiran kanssa, jolla ei virallisiin ole asiaa. Ihan Wikipediaakin laineten "Match show'ssa eläimiä ei arvostella rotumääritelmien mukaan, sillä se on sekarotuisten kohdalla mahdotonta. Arvostelut perustuvat yleensä eläimen kuntoon ja käyttäytymiseen sekä esittäjän ja eläimen väliseen yhteistyöhön". Harmi, että kyseinen kursivoitu sana tuntuu menettävän hieman merkitystään. Liian usein kuulee, ettei koira ole kelvannut tuomarille mallikkaasta esiintymisestä ja hyvästä peruskunnosta huolimatta, sillä rakenteessa/ulkomuodossa tökkii jotain.

Varsinkin Taikan kohdalla ulkonäköseikkoihin/virheisiin puuttuminen on itselleni melko kova pala edelleen. Vaikka Taikan purentavika on todettu ja surkuteltu jo aikoja sitten, harmittaa se edelleen kovasti, etten saanut toivomaani näyttelykoiraa. Rakenteellisesti se ei muutenkaan ole kummoinen, mutta kehäkäytöksen se hallitsee hyvin ja on iloinen kehässä. Silti olen saanut sinistä nauhaa ja passitettu suoraan ulos kehästä, sillä "tällä ei ole ihan purenta kunnossa". Shit Sherlock, voisiko ehkä olla yksi syy, miksi me ollaan mätsäreissä? Nyt terveysongelmien kasaantuessa ja huonon motivoitavuuden takia mätsärit ovatkin oikeastaan nykyään Taikan ainoa harrastus. Taika ei kuitenkaan ole pitkään aikaan käynyt kehässä lukuunottamatta JH-kehää, johon pääsi lainakoiraksi. Syy siihen on juuri tämä. Nakertaa aika paljon, kun esiintymiseen käytetyt työtunnit (ja tämä projekti on oikeasti ollut pitkä ja vaivalloinen) eivät joillekin merkkaa mitään. Rahaa ei kuitenkaan järkyttäviä määriä ole, eikä treeniäkään tarvita, joten aika usein Taika joutuu tyytymään vain turistin virkaan. Ulkomuodoltaan Taika on todella mitäänsanomaton, joten se jää näyttävämpien koirien jalkoihin oli esiintyminen mitä tahansa. Pienemmässä koirajoukossa se saattaakin erottua ja sen esiintyminen pääsee parhaimmilleen. Useamman koiran ollessa samaan aikaan kehässä en edes pysty tilanpuutteen vuoksi esittämään sitä haluamallani tavalla, joten Taikan ilmoitan kehään vain koiramäärän ollessa riittävän pieni.

Jokaisella tuomarilla on omat mielipiteet, hyvä, niin saa ollakkin. Välillä arvostelukriteerit tuntuvat vain aivan käsittämättömiltä, palkitaan arkoja, huonosti esiintyviä/liikkuvia/käyttäytyviä jne. Itseäni toisaalta jo hirvittää virallisissa näyttelyissä arkojen ja selkeästi pelokkaiden koirien palkitseminen, sillä näyttelyt ovat alunperin palvelleet jalostusta. Mätsäreissä taas ulkonäköseikat saisivat olla huomattavasti enemmän taka-alalla ja fokus enemmän iloiseen ja reippaaseen käytökseen. Ulkonäkö on kuitenkin asia, jolle omistaja ei voi juurikaan tehdä mitään. Jos koiralla on niukka turkki, liian vahvat takakulmaukset, ei-niin-lennokkaat liikkeet tai hammaskalustossa vikaa, niin minkäs teet. Esiintymiseen taas jokainen voi puuttua edes jollain tapaa ja korjata virhekohtia. Tietysti omat rotumieltymykset/inhokit vaikuttavat tuomaroitaessa, mutta eri asia, kuinka suuresti. Se täydellisenä patsaana seisominen ei omasta mielestäni ole se kaikista ihailtavin juttu, vaan se, että sekä koiralla että omistajalla on selkeästi mukavaa ja kivaa kehässä. Pelkkä iloinen häslääminen ei kuitenkaan riitä, vaan tietenkin sitä taitoa ja kokemusta olisi hyvä olla pärjätäkseen.

Onneksi kuitenkin vielä löytyy tuomareita, joiden arvosteluperiaatteet ovat pitkälti samaa linjaa omieni kanssa. Ulkomuototuomarit ovat vain tehneet tässä omien kokemuksieni mukaan pienen poikkeuksen. Yhä useammassa mätsärissä heitä kuitenkin näkyy olevan arvostelevana. Ei ole ensimmäinen, eikä toinen, eikä edes kolmaskaan kerta, kun ulkonäkö on ollut ratkaiseva tekijä ulkomuototuomarin kehässä omalla kohdallani. Ehkä täten viisastuneena vilkaisen jatkossa, kuka mahtaa olla kehässä tuomaroimassa. Toisaalta idioottimaista yleistää nämä kokemukset jokaiseen ulkomuototuomariin, jokainen on kuitenkin omanlaisensa ihminen eikä välttämättä menekkään massan mukana. Sijoittumatta jääminen ei meitä niinkään harmita, vaan se, että tuntuu turhauttavalta treenatatreenatatreenata kehäkäytöstä, jolla ei pitkälle kuitenkaan pötkitä. Silti taas huomenna ja luultavasti ylihuomenna lähdetään kehäilemään, ehkä voisin perustella tätä sillä, että pentu kaipaa edelleen vähän treeniä. Kyllähän niiltä ulkkistuomareiltakin sitä treeniä saisi, mutta noh, kun on varaa valita, mieluummin tuen muita mätsäreitä kun valinnan varaa on.

Ovatko muut kohdanneet samanlaista ulkonäön ihannointia tai muuta mätsärituomaroinnissa kummastuttavaa seikkaa? Onko negatiivisia kommentteja tullut oman tai tuttavan koiraa kohtaan tai tuntuuko, että vaikka kuinka hyvin oma koira esiintyisikään, se vieressä oleva C.I.B FIN MVA GB MVA SE MVA pääsee jatkoon kehäkäytöksestään huolimatta? Kuulisin mieluusti myös muiden kokemuksia aiheesta, vai olenko loppupeleissä vain katkera ja huono häviäjä.