Pieniä suuria iloja näyttelyreissulta

Lahden KV takanapäin ja hyvillä mielin ja ehjänä takaisin kotona! Perjantai-ilta kului tavaroita pakkaillessa, panikoidessa ja viime hetken puunaamiseen. Laukussa oli varmasti rokkaritrekkaritlaput, näyttelyhihna, harjat, kamera, auton avaimet, navigaattori... jne. Aloin myös puoli kymmeneltä illalla laittamaan Medyaa vielä näyttelykuntoon, pesemään koipia, trimmaamaan tassuja ja harjaamaan solmuun menneitä korvakarvoja auki. En osaa ikinä aloittaa ajoissa, joten taas meni hyvää nukkuma-aikaa siinäkin. :D Riittävän aikaisin pääsin kuitenkin nukkumaan ja kello soikin aamulla kuudelta.

6.45 alkoi meidän matka, tai no, oikestaan silloin poistuttiin kotiovesta. Liikkeelle päästiin vasta lähemmäs seitsemää. Medyan kevythäkki piti siirtää takakontista takapenkille (ei muuten ollut helppo juttu, kun häkki on turhan iso autoon eikä mahdu kunnolla edes ovesta sisään), kuivata hieman vesipisaroiden täyttämiä ikkunoita ja saada prkln auto liikkumaan taaksepäin. Meillä on auton kanssa selkeä johtajuusongelma, kun se ei aina tottele ekasta käskystä. Auttaisiko jääkausi, pakotteet vai sheippaus?

Puoli kahdeksalta saavuin Espooseen noukkimaan Lindan ja sk collie Noomin. Matka Lahteen taittui melkein täysin ongelmitta, mitä nyt ajokeli oli aika mahtava (näkyvyys paikoittain todella huono) ja poukkoilin välillä ties millä kaistalla. Meinasin vahingossa ajella Kehä I:n sijaan Tuusulaan, onneksi ei ollut muuta liikennettä juurikaan ja heräsin riittävän aikaisin! Ehkä kulutetuin lause matkalla oli "mitä hittoa mihin nyt tästäkö tonne käännynkö nyt joo ok hyvä", vaikka lähes nenän edessä tönötti navigaattori. Kyseisellä vekottimella on kyllä välillä oikea ja vasen sekä järjestysluvut hieman hukassa, kun kartan mukaan pitäisi kääntyä oikealle ja armas navi kuuluttaa iloisella äänellään "käänny vasemmalle". Samaten liikenneympyrän poistumisväylät olivat pienelle hieman hankalia laskettavia. Melkein eksymättä päästiin perille, Lahdessa käännyin yhdestä risteyksestä liian aikaisin jonka seurauksena pääsin kokeilemaan, kuinka auto taipuu upareita heittäessä. Perillä olimme noin puolituntia suunniteltua myöhemmin, kello yhdeksältä.

Hallissa sitten ei muuta kuin äkkiä jakkua niskaan ja Medyalle hihna kaulaan. Halusin tarkotuksella olla aikaisin paikalla (kehät alkoivat klo 10), jotta saisin vähän treenattua ja harjoiteltua kakaran kanssa liikkumista. Montakohan kierrosta kiersin tyhjää kehää ympäri? Aluksi pentu töpötti aivan intona häntä kippuralla kehässä, eikä häntä tahtonut oikein laskeutua siinäkään vaiheessa, kun oma pää alkoi olla jo pyörällä. Ei auttanut muu kuin toivoa, että se häntä ei liputa kehässä aivan järkyttävästi, sillä aika alkoi huveta ja halusin vielä hieman saada Medyan kaulusta ja niskaa pöyheämmäksi.

Oma jännitykseni hieman laantui kun pääsin kehän sisäpuolelle. Tuomarinmuutoksen takia alkuperäisen tuomarin (Cindy Kerssemeijer, NL) sijaan shelttipennut ja -junnut arvosteli Harri Lehkonen. Medya kulki ylväästi tuomarin tarkkaavaisten silmien alle, se tuntuu aina olevan sillä asenteella liikkeessä, että se on tullut esiintymään kaikille ja pitämään hauskaa. Narttupentuja oli ilmoitettu yhteensä kolme kappaletta. Pöydällä seisoskelu meni taas hieman pipariksi, kun tuomari saapui kosketusetäisyydelle. Ihana kuitenkin, että se on pöydällä iloinen ja antaa kopeloida itsensä ilman, että se seisoo hakatun näköisenä korvat luimussa. Liikkuessa se kerpeleen häntä pysyi myös siedettävän alhaalla (!!), vaikka Medya olikin edelleen intoa täynnä.

Jokaisen yksilöarvostelun jälkeen kaikki pennut taas yhdessä kehässä ja viimeiset katsaukset liikkeisiin. Sen jälkeen olisi sijoitusten aika ja pennut piti järjestää uuteen järjestykseen. Meidän takana toisena ollut trikkipentu viitottiin jonon hännille ja soopeli sai paalupaikan kärjestä. Medyan kanssa jäätiin siis toiseksi! Olin aivan varma, että meidät olisi heti alkuun heitetty kolmannelle sijalle värin takia, mutta ei! Seuraava ajatus olikin se, että ei varmana tule KP:ta kuin ensimmäiselle. Hitto vie, saatiin me se kuitenkin!

 

"Reippaasti esiintyvä narttupentu. Feminiininen pää. Oikeat mittasuhteet rungossa, jonka tulee vahvistua. Tasapainoiset kulmaukset. Oikealaatuinen turkki. Hieman kookkaat, mutta oikea-asentoiset korvat. Esiintyy ryhdikkäästi. Oikea askelpituus"
PEK2 KP

Kehän jälkeen seurasin hetken junnuja ja nuo/avouroksia kameran kanssa. Kuvaamisesta ei kuitenkaan tullut oikein mitään, joten kävin kiertämässä hieman myyntikojuja. Sain viihdoin aikaiseksi ostaa Medyallekin oman näyttelyhihnan, nyt ruskean sijaan meiltä löytyy valkoinen hihna. Samaten mukaan lähti hieman tavallisia puruluita.

Paluumatkankaan sää ei oikein suosinut, sumun sijaan tällä kertaa saimme ajaa ihan kunnon sateessa. En muuten ollut kertaakaan aikaisemmin ajanut sadekelillä, löysin oikean vivun pyyhkijöille ja en ajanut ojaan tai joutunut pahaan vesiliirtoon! Auto sammuili Lahden puolella aika huolella, mutta motarille päästäessä oli ihan rentoa ajella kohti takaisin Espoota ja Helsinkiä. Espoosta Viikkiin navigaattori ohjasi mm. Etelä-Haagan ja Pasilan kautta. Siinä vaiheessa kun huomasin minne olen joutumassa, teki mieli kirota ja manata että eieieiei. En ole ajanut juurikaan noin "kaupunkimaisessa" ympäristössä, saati sitten aikaan, jolloin on yllättävän paljon liikennettä. Tuohon reittiin sisältyy myös mm. Koskelantien risteys, joka on välillä täysin painajainen. Jännitän muutenkin ajamista taajamassa melko paljon, joten tuo reittivaihtoehto ei todellakaan ollut aivan mieluinen.  Selvisin kuitenkin kaikista hengissä, auto ei sammunut kertaakaan, enkä edes joutunut seilaamaan kaistojen kanssa. Oli aika voittajafiilis, kun pääsin takaisin omaan parkkiruutuun n. 280 km reissun jälkeen! 

Kaikista kuvista kiitos matkaseuralaisellemme Linda Toivoselle!