Best-In Puppy Show

Ei, Taika ei ole vetänyt ihmepillereitä ja muuttunut takaisin pikkupennuksi, vaikka se pentunäyttelyssä visitoikin molempina päivinä. Kyseessä olivat kaksi viimeistä JH-kisaani, sillä joulukuussa pidettävään Helsinki Winneriin en jaksanut ilmoittautua. Lauantaina Taika oli vain turistina, mutta sunnuntaina se pääsi tositoimiin.

Lauantaina Taika oli kokeilemassa, kuinka pääkoppa kestää hallinäyttelyitä. Vuosi sitten samaisessa näyttelyssä koira oli ihan sekaisin, sitä pelotti ja mikään ei huvittanut. Viime tammikuussa Lahden ryhmänäyttelyssä Taika oli taas ihan innoissaan koiramäärästä huolimatta. Nyt Messarin hälinä vähän ihmetytti koiraa, mutta yllättävän hyvin se selviytyi koirapelostaan huolimatta. Lihapullan voimalla muut koirat katosivat silmistä. Itse käväisin JH-kehässä pyörähtämässä ihanan Nelli espanjanvesikoiran kanssa ilman sijoitusta.

Koska lauantain käytös oli riittävää, matkasi sunnuntaina Taika mukanani uudestaan Messukeskukseen. Nyt olisi Taikan vuoro päästä kanssani kehään, sillä halusin kisata viimeisen kisani oman koirani kanssa. Taikan kanssa aloitettiin JH-ura, joten tuntui myös hyvältä lopettaa se Taikan kanssa. Jännittynein ja hieman haikein mielin sain raahauduttua kahdentoista maissa kisapaikalle, jotta Taikalle jäisi aikaa totutella hälinään omassa häkissään. Nuorempien lopussa aloin valmistautua Taikan kanssa. Pienen lämmittelyn jälkeen koira ei ihan tuntunut olevan parhaimmillaan, ympärillä oleva hälinä kiinnosti hieman ja Taika asetteli itsensä aivan vinoon. Intoa kuitenkin löytyi, eikä koira ollut slaagin partaalla, joten kehään vain. Olimme onneksi viimeinen koirakko, joten pystyin ottamaan hieman väliä edelliseen koiraan.

Yksittäisarvostelussa tuomari teetti kolmion, edestakaisin ja seisotti. Pöydällä pyysi myös näyttämään purennan, jota oli lauantain jälkeen harjoiteltu hieman. Esitin Taikan vapaasti siitä huolimatta, että sen keskittymiskyky oli hieman katkonainen. Liikkeet menivät ihan jeesisti, vaikkakin Taika tuntui ehkä hieman lahnaavan perässä.

Kaikilla kanssakilpailijoilla meni mielestäni oikein hyvin. Tuomarin kätellessä kilpailijoita pois kehästä tuli hieman epätoivoinen olo. Miten ihmeessä erottuisimme joukosta, Taika näyttää kapiselta kulkukoiralta pihtikinttuineen ja löysine ranteineen (korvista ja turkista puhumattakaan) ja itselläni ei ole ehtinyt kertyä vuosien kokemusta. Jäimme kuitenkin vielä tässä vaiheessa kilpailuun mukaan, joten sijoitus olisi jotain yhden ja viiden väliltä. Kuuluttaja aloitti kutsumalla viidenneksi sijoittuneen koirakon ja jatkoi kunnes jäljellä oli vain kaksi. Minä ja Vilja rhodesiankoiran kanssa. Ennen voittajan julkistamista saimme juosta kahdestaan vielä yhden kierroksen taputusten kera. Taikahan innostui taputuksista aivan törkeästi ja aloitti haukkumisen ja riekkumisen. Tuomaria tämä pieni välikohtaus ei ilmeisesti haitannut, vaan meille ojennettiin punainen ruusuke.

Ennen BIS-JHn valintaa jouduimme odottamaan melko pitkään. Ennen meitä oli RYP- sekä parikehät. Vaikka päivä olikin venynyt jo melko pitkäksi, jaksoi Taika vielä mukavasti juosta isossa kehässä. Vaihdoimme nuorempien voittajan kanssa koiria ja Taika käyttäytyi siedettävästi vieraan kanssa. Hieman se taas kyttäsi minua, mutta pahemminkin olisi voinut mennä. Korvista tuli hieman noottia, olisi pitänyt kiinnittää enemmän huomiota niihin. Kun seison itse koiran edessä, korvat nousevat helposti täysin pystyyn. Mätsäreissä en ole tähän jaksanut kiinnittää huomiota, sillä nättejä taittokorvia niistä ei saa kirveelläkään. Tämän takia voiton vei nuorempien voittaja, mutta huonolle ei hävitty! Olen nääääääin tyytyväinen päivän suoritukseen, en olisi ikinä voinut kuvitella pääseväni näin pitkälle. Näihin tunnelmiin on hyvä lopettaa junior handler.