Vuoden viimeiset

Pikkukoira alkoi agilityn ja rallytokon takia saamaan jo "käyttöpiskin" mainetta, joten pakkohan sitä oli taas suunnata pitkästä aikaa kehäilemään. Suursnautserikerho järjesti match shown Munkkiniemessä Koneen kentällä, jonne lähdimme päättämään mätsärikauden. Luontoäiti pysyi suotuisana, eikä taivaalta tullut pisaraakaan vettä. Kylmä kyllä oli (kuten aina).

Taika pääsi lämmittelemään aivojaan ensiksi jh-kehään. Omista käsistäni löytyi samaisessa kehässä Aidan-flatti, joka selkeästi vitutti Taikaa. Kehän ulkopuolella sille on ihan ok mennä vieraan käsissä, mutta ilmeisesti ymmärrys loppuu siihen, kun se huomaa minun lääppivän muita koiria. Noh, ensi vuonna itse pysyttelen visusti kehän laidalla kameran kanssa, kun enää JH-kehiin ei ole asiaa.

Pienten kehässä saimme pariksemme terrierin, tarkemmin parson russelinterrieri (ihan varmaksi en mene sanomaan). Yhteisen juoksukierroksen jälkeen koira suoraan pöydälle tuomarin tutkittavaksi. Tuomari ei antanut aikaa asetteluun, vaan tuli suoraan kopeloimaan. Taika sitten kökötti korvat luimussa jalat vinksallaan oikein edustavana, not. Ylipainosta tuli kommenttia ensimmäistä kertaa. Ehkä nyt kaljuna pyöreyttä ei pistetäkkään muhkean turkin piikkiin tai sitten kukaan muu ei ole kehdannut mainita. Huonosta pöytäkäyttäytymisestä ja läskeilystä meidät palkittiin kuitenkin punaisella nauhalla!

Nauhakehässä tuomari juoksutti meitä pari kierrosta ympäri ja seisotti hetken. Sitten hän alkoikin kättelemään porukkaa ulos kehästä jättäen neljä koiraa odottamaan sijoituksia. Toivoin, että vapaaseisotus tepsisi ja korvaisi Taikan hieman kehnot liikkeet. Ja ilmeisesti tepsikin! Meidät jätettiin ilman lämmintä kättä, joten saimme jäädä kilpailemaan kolmen muun hienon koiran kanssa parhaista sijoista. Lopulta meitä olikin vain kaksi sijoittamatta. Häpeäkseni en muista minkärotuinen pikkukaveri oli meitä vastassa, taisin liian kovasti keskittyä vain omaan suoritukseemme. Pieni muistikuva olisi chihuahuasta. Anyway, kunniakierroksen jälkeen meille ojennettiin pinkki ruusuke ja lentolippu ykkössijalle!

BIS-kehässä Taika tönötti yllättävän nätisti ja rauhallisesti. Yleensä pitkän seisoskelun kuluessa Taika alkaa jossain vaiheessa steppaamaan ja katselemaan muualle. Liikkeissä koira irtaantui melko pitkälle itsestäni ja kulki hieman edellä. Edellä kulkeminen on plussaa, mutta ihan niin suurta hajurakoa ei tarvitsisi jättää. BIS-sijoille asti emme yltäneet, vaan meidät käteltiin pois.

Tänä vuonna mätsäreistä onkin tullut hamstrattua paljon hienoja kokemuksia. Ei löydy montaakaan reissua, jolloin emme olisi lähteneet täysin tyhjin käsin kotiin. BIS-sijoja kertyi useampi ja myös JH-kehässä tuli menestystä. Ensi vuonna jatketaan taan kehässä juoksemista, toivon mukaan Taika oppisi myös käyttäytymään ja pääsisi jatkossakin JH-kehään muiden mukana.