Aina ei voi mennä putkeen

Koeviikko ohi. Huomenna palaillaan taas normaaliin arkeen. Koiran osalta tämä viikko on ollut kaikkea muuta kuin arkea.

Maanantain iloisena yllätyksenä Taika ontui. Aamulenkillä kaikki oli normaalisti, normaali lenkki normaalilla vauhdilla. Kotiin tultaessa koira hyppii iloisena vastassa, mutta ulkona se aloitti ontumaan. Silmämääräisesti en osannut katsoa mikä jalka kipuilisi, joten tarkistin jokaisen jalan anturat läpi, jos siellä olisi joku tikku tai kivi ollut. Ei auttanut, ontui edelleen. Hetken kävelyn jälkeen ontuminen lakkasi täysin ja koira oli taas normaali. Olimme Rebecan kanssa sopineet lähtevämme yhdessä lenkille, joten jatkoimme matkaa. Lenkillä Taika juoksi ja komensi Cecilin perässä, eikä ollut mitenkään epänormaali.

Kotona Taika loikkasi tuolilta alas ja ilmeisesti sen seurauksena aloitti taas ontumaan. Kävin jokaisen jalan läpi, painelin ja kokeilin aristaako mitään kohtaa. Aluksi mikään jalka ei tuntunut kipuilevan. Kävin uudestaan kintut läpi, nyt toinen kinner ilmeisesti aristi hieman. Vituttaa, ärsyttää, itkettää, suututtaa (vaikka kenelle tässä pitäisi suuttua, elämälle itse?).

Taika on viimeisen puolentoista vuoden aikana tehnyt tuon saman kahdesti ennenkin. Yhtäkkiä alkaa ontuminen ja hetken päästä koira on taas ihan kunnossa. Tiistaina päästin lenkillä Taikan vapaaksi, ja koira ampaisi suoraan juoksuun. Joko se ei välitä kivusta ollenkaan ja peittää sen, tai sitten se ei kipuile. Shelteillä kinnervika on melko yleinen, arviolta n. 10% kärsii siitä. Pelkään siis pahoin, että Taikankaan takajalat eivät ole täysin kunnossa. Oireiden takia kinnervika kuulostaisi melko todennäköiseltä. Ei kai sitä auta muuta kuin kiikuttaa koira ortopedin luokse jossain vaiheessa. En tiedä mitä agilityn kanssa tekisi nyt, edelliset ontumistapaukset ovat myös menneet nopeasti ohi ja normaali elämä jatkunut. Nytkin koira hyppii ja pomppii ja juoksee kuin päätön kana.

Tähän sitten se kuuluisa mainoslause, eikä tässä vielä kaikki!

Taikan etutassu näyttää parhaillaan tältä. Keskiviikkoaamuna löytyi tällainen söpöläinen (fiilis huomatessa: :):):))):)):))))): ). Vuorokauden seurailimme tilannetta, puhdistimme ja rasvasimme tassua. Punotus ja turvotus oli ja pysyi, joten ei muuta kuin puhelin kouraan ja lekurille soittamaan. Oma lähieläinlääkärimme olisi vapaana vasta maanantaina, joten päädyimme matkaamaan kohti Sopulitien eläinlääkäriä.

Tuomiona furunkuloosi ja antibioottipiikki niskaan. Tassua pitää kuivailla aina lenkkien jälkeen ja Taika sai kaulurin päähänsä, jottei nuolisi tassua. Onneksi ei tullut maanantain jälkeen ilmoitettua koiraa kisaamaan, vaikka tarkoitus olikin ottaa kaksi starttia itsenäisyyspäivälle. Taika joutuu kuitenkin jättämään viikonlopun reissun välistä, sillä kotona sitä on helpompi vahtia. Mamma ja pappa jää nyt tällä kertaa näkemättä. Huomenna kuitenkin koira pääsee hemmotteluun!