Hengissä ollaan!

...ainakin toistaiseksi. Viimeisen kuukauden voisi tiivistää helposti, eipä me olla oikeastaan mitään tehty.

Kilpparin vajaatoiminnasta aletaan palautua takaisin normaalitilaan lääkityksen avulla. Edelleen Taikan käytös menee pientä vuoristorataa, joskus 6-7km lenkki mennään iloisesti ja joskus se on valmis kääntymään takaisin kotiin 200m jälkeen. Kontrollikäynti meillä oli noin kaksi viikkoa sitten, T4 20,7 pmol/l (7,7-47.6) ja TSH 0,13 ng/ml (0,5<). Arvot saatiin siis taas kuntoon eikä lääkitystä tarvitse lähteä nostamaan. Turkkikin alkaa nyt karvanlähdön myötä palautua ennalleen, kun kuollut hötökarva on kiskottu Furminatorin avulla irti. Kuviakaan tuosta ei ole tullut räpsittyä kahdesta syystä. Taikaa ei sen kummemmin ole kiinnostanut ulkoilu metsään asti ja se oli oikeasti karmaisevan näkönen, ettei hirveästi huvittanutkaan kuvata sitä. Eiköhän kesään mennessä kaikki ole taas kunnossa!

Agilityssa viimeisen kuukauden aikana olemme käyneet muutamaan otteeseen. Poissaoloja on kertynyt omien menojen/sairastumisten takia, Taikalla riittäisi edelleen virtaa. Osittain oma treenimotivaatio on aika pohjamudissa. Treenien jälkeen oma fiilis ei ole yleensä hirveän korkealla. Taikan suorituksissa ei ole mitään valittamista, joka oikeastaan onkin ongelman ydin. Harmittaa ravata treeneissä juoksemassa vain siivekkeitä ja putkia kun tiedän, että Taikalla olisi potentiaalia enempäänkin. Keppejä ei olla talven aikana tehty hirveästi, mutta viimeksi omatoimipisteenä niitäkin sai harjoitella. Taika irtosi kepeille älyttömän hyvin, haki oikean keppivälin ja pujotteli itsenäisesti. Pistää ärsyttämään, kun haluaisin nähdä Taikalta tuollaisia suorituksia myös kisakentillä. Mutta turha sitä on itkeä. Treenejä meillä taitaakin olla edessä enää kolme kappaletta, sitten pystykorva pääsee "eläkkeelle".

Agilityn sijaan hainkin sitten treenipaikkaa tokon puolelta. Tavallisen tokon puolelle meille ei treenipaikkaa herunut, vaikka haluaisinkin toisaalta alkaa siinä treenaamaan tavoitteellisesti. Sen sijaan "lohdutuspalkinnoksi" pääsemme treenaamaan rallytokoa touko-kesäkuussa. Siinähän Taika luultavasti olisikin jo kisavalmis, mutta ohjaaja kaipaa lisää varmuutta. Katselin alustavasti kisojakin, mutta lähiseuduilla kisoja järjestetään älyttömän huonosti. Pöh, pitää kai tyytyä pelkkiin mölleihin, jos niitäkään on.

Mätsärikausi tuli myös korkattua tänään. Mitään tavoitteita tai odotuksia ei ollut, sillä vajaatoiminnan takia emme ole juurikaan treenanneet mitään. Kyllähän sen huomasikin, Taika on hieman unohtanut kuinka seisotaan kauniisti (ei kiitos laiteta toista etutassua hurjasti toisen edelle tai venytetä takajalkoja niin pitkäksi kuin mahdollista). Ravaaminen meni myös hieman pyllylleen, nauhakehässä kierrokset nousivatkin hieman turhan korkealle ja tuloksena haukuntaa ja hyppelyä. Karvanlähdön kourissa olevalle katukoiralle siten PUN ei sij. Ihan hyvillä mielin palailin kotiin, eipähän sentään lahnaillut!