Kädet mustelmilla

Ei, en ole kaatunut lenkkeillessä. Enkä myöskään toheiloinut keittiössä, vaikka olen parin päivän aikana saanutkin hoitaa tämän talouden ruokapolitiikan. Mustelmia löytyy oikeasta kämmenestä, ja ne ovat pieniä ja pyöreähköjä. Paljastettakoon, että ne ovat peräisin koiran hampaista. Tai tarkemmin, Medyan hampaista. Mustelmat eivät ilmestyneet myöskään vahingossa, esimerkiksi lelulla riekkuessa. Ne ilmestyivät tämänpäiväisissä agilitytreeneissä.

Treenien aiheena oli tänään takaaleikkaus. Teoriassa itselleni tuttu, käytännössä vähemmän harjoiteltu, sillä Taika oli sen verran hidas ja huonosti irtoava, että tavalliset valssit onnistuivat (teoriassa) lähes aina joka tilanteessa. Omatoimitreeninä saimme jatkaa kontaktitreeniä ja rengasta. Itse päätreeni onnistui meiltä alkuun todella mainiosti, eikä takaaleikkaus hypyillä ollut mikään ongelma etupalkan kanssa. Muutama ensimmäinen kerta oli hieman kankeampi, mutta muutaman toiston jälkeen Medyalle oli selvä homma, mitä tehdään. Seuraava haaste olikin siirtyä takaaleikkaamaan mutkaputkelle. Luulin, että putket olisivat tuolle putkihullulle helppo nakki, mutta kuinka väärässä sitä voikaan olla.

Putkella takaaleikkaus ei onnistunut kertaakaan. Ihan kuin putken suulla olisi ollut näkymätön este, johon Medyan vauhti aina tyssäsi. Ei putkessa sitten ollut mitään vikaa, kun lähetin sen normaalisti ollessani itse putken sisäpuolella. En tiedä mikä aivolagi tuolle koiralle tuli, sillä se ei sinne putken sisään päätynyt (tai jos päätyi, se kääntyi muutaman askeleen jälkeen takaisin), vaikka itse yritin juosta putken ulkokautta. Vaikka välissä oli helpotettuja, normaaleita putkeenlähetyksiä, niin homma hajosi aika pahasti käsiin. Medya piti rauhoittaa useaan otteeseen, sillä epäonnistuneet suoritukset ilmeisesti vain lisäsivät ennestään korkealla olleita kierroksia. Toisaalta ihanaa, että Medya ei reagoi kuin Taika, eli "masentumalla" kun toistoja ja yrityksiä tulee enemmän. Medyan kuumuminenkaan ei ole todellakaan positiivinen juttu, sillä se tarkoittaa haukkumista, pyörimistä ja lopulta näköjään naksimista. Olisin toivonut, ettei meidän olisi koskaan tarvinnut kohdata tätä tilannetta. Valitettavasti todistusaineisto komeilee tuossa oikeassa peukalossa.

Olen itse pikkusen hukassa tilanteen kanssa, sillä Taikan kanssa ei ikinä ollut mitään ongelmia kierrosten nousemisen kanssa, päinvastoin, sen kanssa niitä yritettiin aina nostaa tarkoituksella. Tänään puutuin tilanteeseen passivoitumalla itse ja rauhoittamalla koiran. Voi kuitenkin olla, että jos tilanne vielä uusiutuu useamman kerran, niin ei muuta kuin pentu kainaloon ja se treeni oli sitten siinä. Treenikentälle pääsy on sille kuitenkin niin suuri ilonaihe, eikä se mielellään lähtisi sieltä pois. Jospa se saattaisi yhdistää lopulta, että jos hampaat astuvat peliin niin koko leikki vihelletään poikki.

Katsotaan nyt, uusiutuuko tilanne. Sain hankittua hallille avaimenkin ja ensi jakson lukujärjestys näyttää aika mainiolta vapaatreenien kannalta. Jospa saataisiin enemmän tuota tekniikkatreeniä tehtyä ilman muuta häiriötä. 

------------------------------------------------

Ja jos vielä ihan muihin aiheisiin, Medya käväisi 13. päivä uiskentelemassa Etelä-Suomen Shelttien järjestämällä uintivuorolla Helsingin koirauimalassa. Vähän taisi vesi elementtinä jännittää, vaikka pentu kahlaa ja rymyää ojissa lähes päivittäin maharajaan asti. Uintityyli vaatii vielä hiomista, mutta suunnitteilla olisi käydä joulu- ja tammikuussa uimassa shelttiporukalla, jos päivämäärät natsaavat!