Minä lähden Pohjois-Karjalaan...

Kova on yritys saada blogi takaisin ajantasalle. Päivät kuluvat liian nopeasti ja pieni väsymys painaa lomalaistakin. Kohtapuolin pitäisi tarttua taas koulukirjoihin ja aloittaa valmistautuminen pääsykokeisiin. Toisilla on jo kova lukutahti päällä, itse vasta pyörittelen asiaa alustavasti päässä. Medya kärsii taas vaihteeksi kolmatta kertaa veriripulista, aiheuttaja edelleen täysin mysteeri. Ruoka on eri kuin edellisillä kerroilla eikä se ole nyt merilevää nähnytkään. Seuraava villi veikkaus syyllisestä on Nutrolin, olisikohan se kerennyt jo mennä vanhaksi...? Stressiä tai vastaavaa en usko aiheuttajaksi, koska mitään uutta tai jännittävää ei oikeastaan ole tapahtunut.

Mutta kuitenkin itse asiaan, eli parin viikon takaiseen reissukertomukseen. Matkani suuntasi kohti Joensuuta, jossa vietin päivät 20.4-27.4. Alkuperäinen reittisuunnitelma oli laukkujen ja koirien kera raahautua junalla Lahteen, josta olisin päässyt autokyydillä perille Joensuuhun. No kuinkas ollakkaan, päivää ennen suunniteltua lähtöpäivää sain kuulla iloisia uutisia - kyydittäjäni auto ei starttaa eikä siten liiku metriäkään. Noh, ei siinä muuta kuin plan b ja kuskinvaihto. Lauantain illanvietto jäi omalta kohdalta suunniteltua rauhallisemmaksi, sillä puolen päivän aikoihin hyppäsin itse oman Volvoni rattiin huristellen Lahden kautta Joensuuhun. Matka taittui leppoisasti pienestä väsymyksestä ja Medyan temppulevasta vatsasta huolimatta. Taisi sitä tulla noin 450km ajettua yhteen soittoon, kun aikaisemmin pisin yhtäjaksoinen ajoreissuni oli ollut Lahteen (n. 100km).

Joensuussa meitä odottivat Inka kera Islan ja Caran. Medya oli hetken ehkä hieman vaisu ja kireä Islaa kohtaan, joko sillä kesti pieni hetki muistella kuka onkaan kyseessä tai sitten se ei oikein jaksanut rajun ripulin jälkeen riehua. Onneksi olin pakannut mukaani Canicuria ja maitohappobakteereita ja yllättäen ripuli oli ohi yhdessä yössä. Matkaani tarttui myös kasa nameja, vitamiineja, palautusjuomaa jnejne Inkalle, jotta sain vähän tyhjennettyä kaappeja mätsärivoitoista. Eihän tässä ole kertynyt kuin neljä purkkia samoja multivitamiineja!

Ensimmäisenä Joensuupäivänä päätimme pyykätä kaikki neljä koiraa! Medyakin oli vasta hetki sitten pesty, mutta se nyt ei yleensä kauaa puhtaana edes pysy. Sillä myöskin turkki tippuu kovaa tahtia, joten pesulla saatiin vielä vähän lisää karvaa irti. Neljän koiran pesu sujui ripeään tahtiin kahden suihkun avulla ja käden käänteessä meillä oli kasa säälittävän näköisiä rakkeja. Sääkin oli aurinkoinen ja hieman tuulinen, joten koirien kuivatus ja harjaaminen sujui kätevästi ulkona nurmikolla istuskellen. Turkkien kuivuessa lopulta koirat pääsivät myös eroon ylimääräisistä tassu- ja korvakarvoista. Nyt kun kaikki olivat nättinä, niin pitihän nopeasti käydä ottamassa myös rakennekuvat jokaisesta! Ehkä ensimmäistä kertaa omat koirani olivat kunnolla laitettuja kuvia varten. Taikassa eron kyllä huomasi, mutta Medya oli edelleen Medya pesusta ja puunaamisesta huolimatta.

Arkipäivinä koirien saralta ei tapahtunut ihmeitä. Itse sen sijaan pääsin muistelemaan millaista on olla lukion ykkösellä, kun matkasin kolmena päivänä Inkan mukana kouluun. Osa asioista oli täysin tuttuja (mm. MAA5 ja vektorit), osa hieman unohduksissa (mantsa) ja osa täysin uusia (pitkä ranska). Jälkimmäisin oli ehkä kaikista häiritsevin kurssivierailu, sillä osaan vain muutamia sanoja ranskaa, kiitos omille koulukavereilleni. Osasin sentään esitellä itseni ranskaksi, mutta oli hieman outoa kuulla aina välillä opettajan mainitsevan oman nimeni mainittavan keskellä pitkää ranskankielistä puhetta. Ei mitään hajua mitä ilkeitä juttuja minusta on siellä juoruttu!

Viikonloppu sujui taas koiramaisemmissa merkeissä, kun suuntasimme mätsäriin Medyan, Taikan ja pihakoira Nickin kanssa harjoittelemaan ja katsomaan Joensuun mätsäritunnelmia. Kun kerrankin olin näin pitkällä mätsäröimässä, niin päätin ilmoittaa myös Taikan kehäilemään piiiitkästä aikaa. Se on kuitenkin aina niin innoissaan päästessään kehäilemään, joten ehkä sillekin oli annettava tilaisuus hauskanpitoon. Vaikka koirat olivatkin eri luokissa, niin kehät menivät niin pahasti päällekkäin kuin olla ja voi. Ensin Medyan kanssa parikehään hakemaan punainen nauha nuorista, äkkiä juosten vaihtamaan koiraa ja Taikan kanssa viereiseen kehään hakemaan punainen nauha. Nauhakehässä sitten sama laulu, ensiksi äkkiä Medyan kanssa hakemaan PUN2 sijoitus ja koiran vaihto pikapikaa muiden odottaessa ja Taikan kanssa aikuisten kehään. Kiireen takia tuntui, etten edes kerennyt itse rauhoittua ja saada koiraa seisomaan kunnolla, joten paremminkin olisi voinut mennä. Ihme kyllä läskisäkkikin pääsi sijoille ollen PUN3! Palkinnoilla ei hirveästi juhlittu, mutta hyvä mieli jäi erityisesti Taikan sijoittumisen takia.

Medya, Cara, Taika, Minttu, Myrn, Meela, Isla, Taika, Savu, Hupsis

Samana iltana hyppäsimme vielä autoon ja ajelimme Noljakkaan katsomaan pientä 3 viikkoista Edwardia (Agarwaen Balrog of Morgoth) ja katsomaan uusiavanhoja shelttituttuja (sekä tietysti syömään herkkuja!). Pikku-Edward möllötti suloisena emänsä Meelan kanssa, vaikka inka kovasti yritti opettaa sitä puremaan nenästä.  Hetken ihmettelyn jälkeen siirryimme ulos vastaanottamaan Jaanan koirineen ja siirryimme pellolle juoksuttamaan koiria. Medya taisi olla jo hieman nuutunut päivästä, sillä se oli yllättävän rauhallinen leikkikavereista huolimatta. Ehkä ensimmäistä kertaa koko lauman yhteiskuva onnistui kerralla, eikä esimerkiksi Taika pilannut koko otosta näyttämällä hakatulta. Se jopa suostui poseeraamaan kaimansa kanssa, vaikka rotu olikin väärä.

Haikein tunnelmin Isla ja Medya hyvästelivät toisensa railakkaan viikon yhteiselon jälkeen. Tuo parivaljakko on kuitenkin sellainen, ettei toista. Medya jatkuvasti kiusaa Islaa epätoivoisilla leikkiyrityksillään ja tunkemalla lelua naaman eteen ja toinen vielä vain jaksoi ja jaksoi vastata lapsen leikkiin. Monella toisella koiralla olisi varmaan palanut pinna jo toisen päivän kohdalla, mutta Isla jaksoi sietää tuota rasittavaa merlekakaraa päivästä toiseen. Ainoastaan Cara taisi todella juhlia Medyan lähtöä, sillä Caran ilme oli aina näkemisen arvoinen kun merlekaksikko ryntäsi lelun kanssa Caran valtakuntaan (= makuuhuoneen sängylle) riehumaan toisen ollessa päivälevollaan. Ehkä ihan hyvä etteivät nämä kaksi asusta vakituisesti saman katon alla, sillä itsekään en varmaan kestäisi sitä menoa päivästä toiseen!

Koirien rakennekuvista kiitokset Inkalle ja yhteiskuvasta, Taika x Taika ja Medyan juoksukuvasta kiitokset Lauralle!