Agilitypäivitystä - kontaktit ja kepit

Viimeisestä agilitypäivityksestä onkin aikaa. Reissuajanjaksolla en paljoakaan ehtinyt vapaatreenata ja jouduin jättämään myös viimeiset talvikauden ohjatut treenit välistä. Välissä olikin pikkuinen tauko, ennen kuin kesätreenit lähtivät käyntiin. Nyt vielä kevään viileillä keleillä pitäisi suunnata kentälle vapaatreenaamaan ainakin kerran viikossa, jotta kepeistä ja kontakteista saataisiin joskus valmiita. Nykyiseen tilanteeseen olen melko tyytyväinen, ja kokosinkin keppien, puomin ja A:n osalta julkaisemattomat treenivideot nippuun.

- Seuraava askel vähentää neljään ohjuriin, edessä kaksi, lopussa kaksi. Lisäksi vauhtia voisi kerätä ensin esim. hypyn tai putken kautta. Mahdollisesti myös jatkaa seuraavalle esteelle keppien jälkeen.

- Treeniä tarvitaan vielä lisää häiriön suhteen. Vaikka Medyan fokus on melko hyvin suoraan eteen, se reagoi edelleen herkästi omaan liikkeeseeni. Palaan luultavasti välillä treenaamaan kuudella kepillä mm. sitä, että koira malttaa suorittaa kepit loppuun vaikka itse olisin reilusti keppien edellä. Samaten tarkoitus olisi treenata kuudella kepillä enemmän ohjauskuvioita, mm. takaaleikkausta ja persjättöä.

- Nopeus ja rytmi tällä hetkellä ok.

- Erilaisia keppikulmia vielä täytyy treenata, varsinkin avokulmaa. Kun Medya osaa hakea oikean aloitusvälin melko varmasti, kokeilen poistaa ensimmäisen ohjurin. Jos oikean välin hakeminen sotkeutuu täysin ilman ohjuria, yritän häivyttää ohjurin nostamalla sitä vähitellen ylöspäin.

- Viimeiset ohjurit lähtevät, kun Medya malttaa kepittää kunnolla loppuun omasta sijainnistani huolimatta. Ohjureista huolimatta se tällä hetkellä keskeyttää pujottelun jos itse olen liian edellä.

---

- Puomin alastulo tarvitsee vielä lisää varmuutta. Puomi on muuten nopea, mutta alastulolla näkyy aavistuksen verran himmailua ja epävarmuutta. Onnistumisprosentti vaihtelee myös jonkin verran.

-Häiriötä myös puomille lisää, Medyan keskittyminen herpaantuu selkeästi esim takaaleikatessa puomilla.

- Eteneminen tällä hetkellä hyvä, voin jäädä Medyan taakse ja koiralla säilyy vauhti ja fokus eteen. Vielä lisää varmuutta siihen, että voin itse olla reilusti Medyan edellä ja pysähtyminen toimii kuitenkin.

- Pikkuhiljaa muiden esteiden yhdistäminen puomiin ja namialustan häivytys. Puomin jälkeen esimerkiksi jatko hypylle/putkeen ja lelupalkka.

- Ylösmeno pitää tarkistaa, tarviiko siihen erikseen puuttua.

---

- Huomattavasti vähemmän treenattu kuin puomi ja kepit.

- Alastulo vielä melko epävarma ja hidas. Medya myös helposti tulee "ryminällä" alas.

- Treenisuunnitelma melko samanlainen kuin puomilla, alastulon ollessa varma mukaan enemmän häiriötä (takaaleikkaus/persjättö jne) ja etäisyyttä. Vähitellen myös muita esteitä mukaan ja namialusta pois.

- Ylösmeno ok.

- Mietinnässä myös juoksu-A, sillä se voisi sopia Medyalle paremmin. Opetusmenetelmät kuitenkin itselleni vielä melko tuntemattomia. Tarkoitus olisi opettaa pysäytykset ensiksi loppuun asti, ennen kuin miettisin todella juoksu-A:n opettamista.

---

Tavoitteet muiden esteiden osalta kesälle:

- Pussi ja rengas itsenäisiksi. Molemmat tarvitsevat vielä paljon avustusta. Pussia pitää olla joku pitämässä vielä ylhäällä, kesän aikana olisi hieno saada edes satunnaisia onnistumisia ilman avustajaa. Medya tulee myös vielä aika helposti renkaan ohitse itse ollessa renkaan rinnalla paikallani/liikkuen. Itse jäädessäni taakse tai riittävän edessä onnistumisia tulee.
- Keinun kanssa tehtävä lisää päähänjuoksuja. Keinua treenattu vasta muutamia kertoja, mutta esimerkiksi pamausta kohtaan ei löydy pelkoa. Medya pysähtyy liian aikaisin keinulla, jolloin keinusta tulee turhan hidas. Avustajan palkatessa koiraa päähän juoksemisesta keinu toimii hyvin, lisää sitä. 

- Rimakorkeuden nostaminen minien kisakorkeuksiin. Vielä ei tiedä pääseekö Medya mineihin, mutta yritys on ainakin kova.

- Pimeiden putkikulmien treenaus. Ne aiheuttavat vielä melkoisesti päänvaivaa Medyalle, kuten myös takaaleikkaukset. Putkijarrua pitää tehdä tutummaksi ja käännökset putkelta tultaessa tiukemmiksi.

- Okseriin, muuriin ja pituuteen tutustuminen. Kaikki kolme ovat melko uusia tuttavuuksia Medyalle, mutta ainakaan kaksi jälkimmäistä tuskin tuottaa sen suurempia ongelmia. Okserin kanssa pitää seurailla, tippuuko rimoja tai onko hyppytekniikka kunnossa.

- Pöytä. Varmaan siihenkin pitäisi vähän tehdä tuttavuutta? Medya kyllä huvikseen hyppelee minipöydälle jos sellainen sattuu kohdalle, mutta tulee varmaan läpi jos vauhdista hyppäisi siihen.

- Eteenlähetys hypyille varmaksi. Medya on vielä todella kyselevä, eikä kunnolla uskalla irrota eteenpäin esim. loppusuoralla. Putkiin sen sijaan se ampuu varmasti. 

Uskoisin, että Medya olisi mahdollista saada möllitasoiseksi syksyyn mennessä. Tai oikeastaan, minut olisi mahdollista saada möllitasoiseksi syksyyn mennessä. Medyahan tekee jos itse osaan, mutta edelleen takaraivossa kummittelee Taika ja Taikan kanssa meneminen. Itse tarvitsen vielä parempaa koordinaatiota ja nopeutta ohjaamiseen, jotta yhteistyö pelaisi kunnolla. Ylävartalo tuntuu edelleen olevan jäykkä ja jalat liian hitaat tai huitelevat missä sattuu. Uskoisin, että nämä kehittyvät vähitellen ohjatuissa treeneissä ratatreenien myötä. Vähitellen olisi myös kiva opetella uusia ohjauskuvioita nykyisen (pakko)valssin ja persjätön lisäksi. Nykytilanne on kuitenkin mielestäni varsin lupaava, ellen itse saa jatkoa pilattua!

Medya eläinlääkärissä

Tulihan jo nyt se päivä, kun Medyaakin sai käyttää eläinlääkärissä muuten kuin rokotuksilla. Vakuutustakaan sillä ei ole hinnan takia, joten toivotaan, että sitä ei tarvitsisi jatkossa sitten hirveän usein käyttää lääkärin tutkimuksissa. Hirveän halpa reissu ei tälläkään kerralla ollut, vaan kotiin palattiin 350 euroa köyhempänä. Mikäs tässä kuun vaihtumista odotellessa, että saisin taas muutaman euron lisää kituvalle pankkitilille!

Lääkärikäynnin syynä oli Medyan mystinen ripulointi. Se on ripuloinut verta nyt kolmesti kuukauden sisään, viimeksi alkuviikosta. Ripulin aiheuttajasta ei ollut oikein selvyyttä, milloin epäilyksenä merilevä, milloin öljy. Tapauksilla ei näyttänyt olevan juurikaan yhteistä. Ensimmäinen kerta kesti noin 3-4 päivää alkaen löysällä vatsalla, josta tilanne vähitellen muuttui verisemmäksi. Koira saatiin kuntoon Canicurin ja levon vaikutuksesta. Toisella kerralla Medya aloitti melkeen kylmiltään ripuloimaan verta keskellä yötä. Seuraavana aamuna olikin matka Joensuuhun ja pitkä automatka. Automatkan ajan koira pystyi pidättelemään, mutta perille päästyään se ripuloi useamman kerran ja jopa oksensi kunnolla keltaista nestettä. Yhdessä yössä tämäkin oli kuitenkin ohi Canicurilla ja häkkilevolla. Kahdella ensimmäisellä kerralla Medya oli juuri saanut merilevää edellisen ruuan kanssa, joten mietin olisiko se aiheuttanut vatsaongelmia. Kolmannella kerralla sekään ei kuitenkaan ollut kyseessä. Ripulointi alkoi taas heti verisissä merkeissä ja kesti yhden päivän. Mitään fiksua selitystä en keksinyt.

Alkuviikosta minulle taas muistuteltiin Medyan täyssisaruksen, Tuiskun, sairastelusta. Tuiskuhan sairastaa Addisonin tautia, joka ilmeni myös mysteerisinä vatsavaivoina, mm. ripulilla ja oksentelulla. Myöhemmin myös kipukohtauksia. Blogista lueskellessa voi huomata sitkeät mahavaivat, jotka eivät tunnu poistuvan millään ja uusiutuvat vähän väliä. Eläinlääkärikertoja ja apukeinoja useampi, mutta ei niin ei. Vasta huomattavasti myöhemmin vaivoille oli löytynyt syy - Addisonin tauti. Niinpä minua kehotettiin käyttämään myös Medya eläinlääkärissä testattavana kys. sairauden osalta.

Itsehän en ollut edes muistanut kyseistä sairautta tai sen oireita. Sydän kyllä hyppäsi kurkkuun heti, kun kuulin asiasta. Oireet melko samankuuloisia ja yhteisten vanhempien takia geneettinenkin riski oli olemassa. Vaikka tauti onkin harvinainen eikä sen periytymistä tunneta, niin mahdollisuus oli kuitenkin olemassa. Onhan itselläni jo yksi monivaivainen koira kera autoimmuunisairauden, joten tuurillani voisi olla toinenkin. Kilpirauhasen vajaatoiminta olisi vielä helppo sairaus Addisoniin verrattuna. Tai molemmat sairaudet hoituvat päivittäisellä lääkityksellä, mutta Addisonia sairastavilla koirilla ei ole oikeutta kisakentille. Jos joutuisin jättämään myös Medyan kanssa harrastamisen, niin mitä ihmettä tekisin. Koira on kuitenkin niin lupaava, että en ihan hetkessä sulattaisi niin suurta pettymystä. Jo Taikan kohdalla teki riittävän kipeää luopua agilitysta, joten toista kertaa en enää jaksaisi kokea samaa.

Ei muuta kuin tiistaina soittamaan aikaa eläinlääkärille. Kokeilin ensiksi soittaa yhteen lähiseuduilla olevaan eläinlääkäriasemaan, mutta siellä he eivät vielä osanneet sanoa, löytyisikö heiltä varastosta sairauden testaamiseen vaadittavaa ainetta. Jos ei olisi, sitä pitäisi tilata. Olisin kyllä mielelläni vienyt Medyan heille tutkimuksiin, sillä samalla olisin voinut hoitaa Taikan kilpirauhasjutut kuntoon. En kuitenkaan jaksanut odotella ahdistuneena, joten soitto isompaan klinikkaan. Aika saatiin heti seuraavalle päivälle.

Ihme kyllä, ajomatka Pitäjänmäkeen MeVetiin ei stressannut enää ollenkaan. En saanut edes autoa parkkiin tien laitaan, vaan jouduin ajamaan pelottavaan parkkihalliin maan alle. Auto, minä ja koira selvisimme ehjänä parkkiruutuun ja löysin tieni takaisin maanpinnalle MeVetin vastaanottoon. Kerkesin hetken istuskella odotustilassa, kunnes pääsimme Susanna Martikaisen jututettavaksi. Susanna kyseli, miten ripuli oli ilmennyt, millaisissa tilanteissa, millaista ruokaa syötetty ja miksi epäilyksenä Addison. Medyasta otettiin lopulta laaja verenkuva, sekä kaksi putkiloa verta Addisonin tutkimista varten. Ensiksi otettiin näyte perustilassa, sen jälkeen suoneen ruiskutettiin ainetta, jonka pitäisi nostaa veren kortisolitasoa. Sairaalla koiralla kortisolitaso pysyisi rasituksesta huolimatta melko samoissa lukemissa, terveellä koiralla pitäisi näkyä selkeä muutos.

Verikokeiden ja yleistutkimuksen tulokset sain heti, ACTH-testin tuloksissa kestäisi hieman pidempään, sillä näytteet lähetettäisiin muualle tutkittaviksi. Verikokeissa Medyalla oli kaikki muu kunnossa, paitsi urea-arvot aivan aavistuksen koholla (10mmol/l, viitearvo 2,5-9.6). Addisonin tautiin liittyy useasti urean, natriumin ja kaliumin muutokset veressä. Myös Tuiskulla oli urea ollut alkuvaiheissa koholla, josta se oli vähitellen jatkanut nousuaan. Tuiskun natirum- ja kaliumarvoista alkuvaiheilla ei ole tietoa, mutta Medyalla ne olivat kuitenkin normaalit. Urea-arvot kuitenkin pelottivat, sillä ne olisivat voineet olla matalammalla.

Onneksi Addisonin tuloksia ei tarvinnut odotella montaakaan päivää, vaan sain heti seuraavana päivänä soiton eläinlääkäriltämme. Kokeissa Medyan kortisolitaso oli noussut, jopa turhankin paljon. Korkeampi kortisolitaso voi viitata stressiin, joka on voinut aiheutua jo eläinlääkärissä olemisesta. Vaikka Medya olikin iloisena ja reippaana vastaanotolla, en tiedä voiko se ulkokuorestaan huolimatta ottaa stressiä erilaisista tapahtumista. Voihan olla, että se on nyt lähiaikoina saanut liian vähän lepopäiviä stressaavien tilanteiden välillä, joka on johtanut ripuliin. Reissua, treeniä ja mätsäriä päivä toisensa perään voi olla loppupeleissä liikaa noin vilkkaalle ja häslälle koiralle. Se ei kuitenkaan ota noissa tilanteissa yhtä rennosti kuin esimerkiksi Taika. Ei kuitenkaan onneksi Addisonia ja sain lekurilta vielä varuiksi Kaoliini-Pektiiniä (sen tehtävänä taisi olla haitallisten mikrobien tms kerääminen suolistosta) ja purkin antibiooteja varuiksi. Jos tuo ripuli nyt uusiutuu antibioottien ja matokuurin jälkeen, seuraavaksi tulisi poissulkea giardia. Toivottavasti nyt pysytään kuitenkin ihan terveenä ja hyväkuntoisena!

Minä lähden Pohjois-Karjalaan...

Kova on yritys saada blogi takaisin ajantasalle. Päivät kuluvat liian nopeasti ja pieni väsymys painaa lomalaistakin. Kohtapuolin pitäisi tarttua taas koulukirjoihin ja aloittaa valmistautuminen pääsykokeisiin. Toisilla on jo kova lukutahti päällä, itse vasta pyörittelen asiaa alustavasti päässä. Medya kärsii taas vaihteeksi kolmatta kertaa veriripulista, aiheuttaja edelleen täysin mysteeri. Ruoka on eri kuin edellisillä kerroilla eikä se ole nyt merilevää nähnytkään. Seuraava villi veikkaus syyllisestä on Nutrolin, olisikohan se kerennyt jo mennä vanhaksi...? Stressiä tai vastaavaa en usko aiheuttajaksi, koska mitään uutta tai jännittävää ei oikeastaan ole tapahtunut.

Mutta kuitenkin itse asiaan, eli parin viikon takaiseen reissukertomukseen. Matkani suuntasi kohti Joensuuta, jossa vietin päivät 20.4-27.4. Alkuperäinen reittisuunnitelma oli laukkujen ja koirien kera raahautua junalla Lahteen, josta olisin päässyt autokyydillä perille Joensuuhun. No kuinkas ollakkaan, päivää ennen suunniteltua lähtöpäivää sain kuulla iloisia uutisia - kyydittäjäni auto ei starttaa eikä siten liiku metriäkään. Noh, ei siinä muuta kuin plan b ja kuskinvaihto. Lauantain illanvietto jäi omalta kohdalta suunniteltua rauhallisemmaksi, sillä puolen päivän aikoihin hyppäsin itse oman Volvoni rattiin huristellen Lahden kautta Joensuuhun. Matka taittui leppoisasti pienestä väsymyksestä ja Medyan temppulevasta vatsasta huolimatta. Taisi sitä tulla noin 450km ajettua yhteen soittoon, kun aikaisemmin pisin yhtäjaksoinen ajoreissuni oli ollut Lahteen (n. 100km).

Joensuussa meitä odottivat Inka kera Islan ja Caran. Medya oli hetken ehkä hieman vaisu ja kireä Islaa kohtaan, joko sillä kesti pieni hetki muistella kuka onkaan kyseessä tai sitten se ei oikein jaksanut rajun ripulin jälkeen riehua. Onneksi olin pakannut mukaani Canicuria ja maitohappobakteereita ja yllättäen ripuli oli ohi yhdessä yössä. Matkaani tarttui myös kasa nameja, vitamiineja, palautusjuomaa jnejne Inkalle, jotta sain vähän tyhjennettyä kaappeja mätsärivoitoista. Eihän tässä ole kertynyt kuin neljä purkkia samoja multivitamiineja!

Ensimmäisenä Joensuupäivänä päätimme pyykätä kaikki neljä koiraa! Medyakin oli vasta hetki sitten pesty, mutta se nyt ei yleensä kauaa puhtaana edes pysy. Sillä myöskin turkki tippuu kovaa tahtia, joten pesulla saatiin vielä vähän lisää karvaa irti. Neljän koiran pesu sujui ripeään tahtiin kahden suihkun avulla ja käden käänteessä meillä oli kasa säälittävän näköisiä rakkeja. Sääkin oli aurinkoinen ja hieman tuulinen, joten koirien kuivatus ja harjaaminen sujui kätevästi ulkona nurmikolla istuskellen. Turkkien kuivuessa lopulta koirat pääsivät myös eroon ylimääräisistä tassu- ja korvakarvoista. Nyt kun kaikki olivat nättinä, niin pitihän nopeasti käydä ottamassa myös rakennekuvat jokaisesta! Ehkä ensimmäistä kertaa omat koirani olivat kunnolla laitettuja kuvia varten. Taikassa eron kyllä huomasi, mutta Medya oli edelleen Medya pesusta ja puunaamisesta huolimatta.

Arkipäivinä koirien saralta ei tapahtunut ihmeitä. Itse sen sijaan pääsin muistelemaan millaista on olla lukion ykkösellä, kun matkasin kolmena päivänä Inkan mukana kouluun. Osa asioista oli täysin tuttuja (mm. MAA5 ja vektorit), osa hieman unohduksissa (mantsa) ja osa täysin uusia (pitkä ranska). Jälkimmäisin oli ehkä kaikista häiritsevin kurssivierailu, sillä osaan vain muutamia sanoja ranskaa, kiitos omille koulukavereilleni. Osasin sentään esitellä itseni ranskaksi, mutta oli hieman outoa kuulla aina välillä opettajan mainitsevan oman nimeni mainittavan keskellä pitkää ranskankielistä puhetta. Ei mitään hajua mitä ilkeitä juttuja minusta on siellä juoruttu!

Viikonloppu sujui taas koiramaisemmissa merkeissä, kun suuntasimme mätsäriin Medyan, Taikan ja pihakoira Nickin kanssa harjoittelemaan ja katsomaan Joensuun mätsäritunnelmia. Kun kerrankin olin näin pitkällä mätsäröimässä, niin päätin ilmoittaa myös Taikan kehäilemään piiiitkästä aikaa. Se on kuitenkin aina niin innoissaan päästessään kehäilemään, joten ehkä sillekin oli annettava tilaisuus hauskanpitoon. Vaikka koirat olivatkin eri luokissa, niin kehät menivät niin pahasti päällekkäin kuin olla ja voi. Ensin Medyan kanssa parikehään hakemaan punainen nauha nuorista, äkkiä juosten vaihtamaan koiraa ja Taikan kanssa viereiseen kehään hakemaan punainen nauha. Nauhakehässä sitten sama laulu, ensiksi äkkiä Medyan kanssa hakemaan PUN2 sijoitus ja koiran vaihto pikapikaa muiden odottaessa ja Taikan kanssa aikuisten kehään. Kiireen takia tuntui, etten edes kerennyt itse rauhoittua ja saada koiraa seisomaan kunnolla, joten paremminkin olisi voinut mennä. Ihme kyllä läskisäkkikin pääsi sijoille ollen PUN3! Palkinnoilla ei hirveästi juhlittu, mutta hyvä mieli jäi erityisesti Taikan sijoittumisen takia.

Medya, Cara, Taika, Minttu, Myrn, Meela, Isla, Taika, Savu, Hupsis

Samana iltana hyppäsimme vielä autoon ja ajelimme Noljakkaan katsomaan pientä 3 viikkoista Edwardia (Agarwaen Balrog of Morgoth) ja katsomaan uusiavanhoja shelttituttuja (sekä tietysti syömään herkkuja!). Pikku-Edward möllötti suloisena emänsä Meelan kanssa, vaikka inka kovasti yritti opettaa sitä puremaan nenästä.  Hetken ihmettelyn jälkeen siirryimme ulos vastaanottamaan Jaanan koirineen ja siirryimme pellolle juoksuttamaan koiria. Medya taisi olla jo hieman nuutunut päivästä, sillä se oli yllättävän rauhallinen leikkikavereista huolimatta. Ehkä ensimmäistä kertaa koko lauman yhteiskuva onnistui kerralla, eikä esimerkiksi Taika pilannut koko otosta näyttämällä hakatulta. Se jopa suostui poseeraamaan kaimansa kanssa, vaikka rotu olikin väärä.

Haikein tunnelmin Isla ja Medya hyvästelivät toisensa railakkaan viikon yhteiselon jälkeen. Tuo parivaljakko on kuitenkin sellainen, ettei toista. Medya jatkuvasti kiusaa Islaa epätoivoisilla leikkiyrityksillään ja tunkemalla lelua naaman eteen ja toinen vielä vain jaksoi ja jaksoi vastata lapsen leikkiin. Monella toisella koiralla olisi varmaan palanut pinna jo toisen päivän kohdalla, mutta Isla jaksoi sietää tuota rasittavaa merlekakaraa päivästä toiseen. Ainoastaan Cara taisi todella juhlia Medyan lähtöä, sillä Caran ilme oli aina näkemisen arvoinen kun merlekaksikko ryntäsi lelun kanssa Caran valtakuntaan (= makuuhuoneen sängylle) riehumaan toisen ollessa päivälevollaan. Ehkä ihan hyvä etteivät nämä kaksi asusta vakituisesti saman katon alla, sillä itsekään en varmaan kestäisi sitä menoa päivästä toiseen!

Koirien rakennekuvista kiitokset Inkalle ja yhteiskuvasta, Taika x Taika ja Medyan juoksukuvasta kiitokset Lauralle!

Reissukuulumisia, pentuesisaruksia ja sairastelua

Pahoittelen taas blogin epäaktiivisuutta, mutta vetoan siihen, etten ole juurikaan ehtinyt istua kotona koneen äärellä. YO-kirjoitusten jälkeen alkoi pieni ajanjakso, jolloin en tehnyt oikeastaan mitään. Osa kavereistani olivat päätyneet valmennuskursseille ja treenatakkaan ei voinut joka päivä. Osa päivistä kuluikin pääosin sohvalla istuessa, joka on hyvin turhauttavaa. Oma pääni ei kestä tekemättömyyttä, joten sen jälkeen päätin lähteä kiertelemään muualle.

Ensimmäisenä päätin suunnata viikoksi Lahteen 3.-10. huhtikuuta. En ollut nähnyt Taikan kasvattajaa taas aikoihin - oikeastaan sen jälkeen kuin Medya saapui. Olen aikaisempinakin vuosina ollut hänen luonaan kenneltyttöilemässä, joten päätin kysyä, kelpaisiko apu nytkin. Pakkasinkin siis tavarani ja koirani, ja ajelin torstaina suoraan Medyan agilitytreeneistä Lahteen. Viikko kuluikin yllättävän nopeasti ja päiviini kuului mm. koirien ulkoilutusta, turkinlaittoa, pesua, ruokkimista ja treenaamista. 

Taikalle kennelelämä oli jo aikaisemmilta vuosilta tuttua, mutta Medyan suhtautuminen mietitytti. Miten se tulee toimeen isossa laumassa, miten se pärjäilee ilman ihmisen jatkuvaa läsnäoloa, saako se nukuttua yöllä vai piipittääkö se...? Onneksi merletyttö yllätti positiivisesti, eikä mitään ongelmia ilmennyt. Medya juoksutti ja leikitti ulkona lauman muita koiria aivan hulluna ja ei näyttänyt olevan moksiskaan, vaikka ihmisseura vaihtui koirakavereihin. Medyan puolelta reissu oli ainakin onnistunut, sillä pikkukakara sai 14 uutta koirakaveria, joista suosikeiksi nousivat 4kk ikäiset shelttilapset Lempi ja Lahja, sekä nuori trikkiherra Mörkö. 

Taika tiesi jo paikan ja talon tavat, joten sen osalta ei ihmeempiä. Taika sen sijaan pääsi moikkaamaan taas lähisukulaisiaan, emäänsä Pumpulia, isäänsä Rölliä sekä myös molempia pentuesisaruksia. Toista siskoaan, Viimaa, Taika on nähnyt ennemminkin, mutta pentueen kolmannesta pennusta, Nekusta, itse en ollut kuullut juuri mitään. Se oli aluksi päätynyt muistaakseni Turun suunnille, mutta palautui takaisin kasvattajalle ~8kk sitten. Nekku sai arkana koirana totutella jonkin aikaa muihin koiriin kasvattajan luona, kunnes päätyi uusille omistajilleen Lahteen. Koska myös Viima asustelee samassa kaupungissa, niin pentuetreffit olivat paikallaan! Nekku muistutti hyvin paljon Taikaa sekä ulkonäöllisesti että luonteeltaan. Se käyttäytyi vieraiden koirien seurassa aivan samalla tavalla kuin Taikakin vuosi-kaksi sitten. Myös ilmeeltään se oli täysin Taikan kopio, ainoastaan korvat tekivät eroa Taikaan.

Nekku, Viima, Taika

Lahdesta palailin taas suoraan Medyan agilitytreeneihin torstaina. Ei ollut ihan mahtavin idea, sillä Medya oli riekuttanut taas kolmisen tuntia pihalla eri koiria ja häslännyt vielä noin tunnin sisällä ennen lähtöä. Treeneissä ensimmäistä kertaa huomasi kuinka väsynyt koira oli. Ratatreenin se jaksoi oikein hienosti, mutta keppitreeneistä ei oikein tullut mitään. Tempo hidas, ajatus muualla ja suorituksen laatu keskinkertainen. Onneksi itse tajusin väsymyksen jo heti ensimmäisillä yrityksillä, joten en jäänyt hinkkaamaan väsyneen koiran kanssa huonoja suorituksia.

Perjantaina alkoikin sitten Medya menemään huonoon kuntoon. Heräsin neljältä aamulla siihen, että koira läähättää tuskaisena. Ajattelin ensiksi, että sillä on vuorokausirytmi hieman sekaisin, koska Lahdessa ollessaan koirat pääsivät aina neljän-viiden aikaan aamulla ulos. Medya kuitenkin yleensä nukkuu rauhassa niin pitkään kuin minäkin, joten päätin kavuta ylös sängystä ja käydä koiran kanssa pihalla. Heti rappukäytävässä tajusin hirveästä vetämisestä ja kiireestä, että koiralla on maha sekaisin. Noh, ei muuta kuin peppupesun kautta takaisin nukkumaan. Yllätysyllätys, jo taas parin tunnin päästä koira läähätti tuskaisena ja uudestaan ulos. 

Aamupäiväksi olin kuitenkin sopinut meneväni treenaamaan yhden ryhmäläiseni kanssa. Medya oli pirteä ja innokas, joten en viitsinyt peruakkaan ripulin takia - tiedä vaikka se olisi siinä vaiheessa kerennyt mennä jo ohi. Treenit sujuivat oikein hyvin, mutta maha vaivasi edelleen. Myös seuraava päivä meni ulkona juostessa ja vähitellen koiraltakin katosi puhti. Ripuli paheni edelleen ja lauantaina myös koiran housuvillat tihkuivat verta. Koska Medyalla oli edelleen ruokahalu tallella ja se suostui juomaan vettä, päätin vielä seurailla tilannetta hetken, ja hakea sunnuntaina apteekista Canicuria. Vähitellen tilanne alkoi palautua paremmaksi, ja maanantaina/tiistaina koira oli taas entisensä. 

Ripulin aiheuttaja on hieman mysteeri, sillä Medya ripuloi verta myös myöhemmin uudestaan, tosin ei niin pitkäkestoisesti. Arvelin, että kyseessä olisi voinut olla merilevä, jota olin ostanut Lahdesta kotiinpalaessani ja antanut heti illalla sitä koirille. Samaten Medya taisi saada merilevää ennen seuraavaa veriripulia ja oksentelua. Syyllinen tuntui jo melko varmalta, kunnes kuulin hieman huonoja uutisia. Lahdessa ollessani yksi kasvattajan koirista oli myös huonossa kunnossa, maha löysällä ja kuumeinen. Koira onneksi parani antibioottikuurilla, mutta valitettavasti vain hetkeksi. Tällä viikolla oli tullut Facebookiin ilmoitus samaisen koiran poismenosta, syynä raju oksentelu ja huonovointisuus ilmeisesti ruuan aiheuttamana. En tiedä onko näillä kahdella tapauksella mitään yhteistä, mutta hirvittää kuitenkin. Medya onneksi on nuori ja elinvoimainen koira, mutta sateenkaarisilloille joutuneella koiralla oli ikää jo reilusti enemmän. Medya laihtui aika ikävästi ripuloinnin myötä, mutta onneksi tuota koiraa ei ole vaikea lihottaa.

Kun Medyakin alkoi olemaan kunnossa, siirryin vaihteeksi Tuusulaan majailemaan isäni kämpille. Olin aikeissa päivittää blogin kuntoon siellä, sillä aikaa riitti. Noh, koska mikään ei ikinä mene niinkuin pitäisi, niin ei mennyt nytkään. Läppärilleni oli ilmestynyt jonkin ilmaisohjelman mukana haittaohjelma, joka näkyi Mozillassa uusia välilehtiä avatessa. Se avasi suoraan jonkin trovigon hakukoneen, eikä tyhjää välilehteä. Sinänsä ei vakava juttu, mutta käytännössä hyvin ärsyttävä. Yritin pitkään etsiä kyseistä ohjelmaa jotta voisin poistaa sen, mutta ei niin ei. Lopputuloksena ajoin koko tietokoneen takaisin tehdasasetuksille. Ei mikään maailman suurin juttu, mutta auta armias kun kone piti saada takaisin tähän päivään päivitysten osalta. Win8 on suoraansanottuna aivan karmea, win8.1 menettelee. Konehan ei antanut päivittää tuohon 8.1:een ennen kuin kaikki päivitykset olivat ajan tasalla, niin siinähän sitten päiviteltiin konetta vaikeimman kautta, kun mitään ei olla voitu tehty helpoksi tai yksinkertaiseksi. Siihen sitten kului yksi kokonainen päivä, toinen päivä kului sitten siihen, että sain asennettua koneelle kaikki puuttuvat ohjelmat takaisin. Paintilla ei pahemmin kuvia oltaisi muokkailtu.

Tuusulasta palailin taas agitreenien kautta kotiin, jossa en taaskaan viettänyt montaakaan päivää. Pääsiäinen kului perjantaina mätsäröidessä ja lauantaina kavereiden kanssa iltaa viettäessä. Medya yllätti mätsärissä olemalla 72 pienen aikuisen joukosta ensin PUN1 ja lopulta myös BIS3 oikein "hurmaavilla" liikkeillä. Mätsäreistä tulikin mieleeni, että Medya päätti tiputtaa kaiken pohjavillansa pois, tällä hetkellä päällyskarva irtoaa lupaavaan tahtiin. Ja tosiaan, 18. päivä toukokuuta meidän pitäisi olla debytoimassa Riihimäellä junnuluokassa. Ei näin!

20. päivä sunnuntaina olikin sitten taas seuraavan matkakohteen vuoro, mutta se jääköön seuraavaan postaukseen.