Medyan histiosytooma

Aikaisemmin blogissa valittelinkin Medyan nenään ilmestynyttä pattia, histiosytoomaa. Histiosytooma on nyt selätetty heinäkuun alussa, mutta kokosin pienen kuvasarjan kiinnostuneille. Ehkä siitä on jotain apua ja helpotusta niille, joiden oma koira voi joskus tulla kohtaamaan saman vaivan. Pahoittelut kuvien laadusta, puhelimella räpsittyjä kuvia kaikki.

26.4 - Alkuvaihe, milloin kiinnitin pattiin enemmän huomiota.  

 

 27.4 - Lekurireissun jälkeen verta tihkuva kasvain.

29.4 - Verenvuoto helpottunut ja patti alkoi vähän kuivumaan. Betadinella putsailuja.

2.5 - Edelleen samannäköinen, väri hieman muuttunut ja nokka aika karun näköinen.

13.5 - Yhtäkkiä patista tuli lättänä, aivan kuin sisälmykset olisivat kadonneet huomaamatta. Väri myös muuttui kauniimmaksi.

29.5 - Karvaton läntti edelleen, väri pysynyt samana. Nyt ehkä pikkuisen erottuvampi kuin edellisessä kuvassa.

6.6 - Viihdoin karvat alkoivat kasvaa takaisin ja histiosytoomapatti peittymään.

20.6 - Pikkuhiljaa karvoja kasvoi lisää ja lisää, ja patin rippeet peittyivät pois. Heinäkuun puolella Medyan kuono alkoi taas näyttää normaalilta, eikä histiosytoomasta jäänyt jälkiä.

Operaatio YO-kuva, behind the scenes

Woopwoop! Lukio on nyt virallisesti ohi, kun valkolakki saatu päähän! Valmistuminen tiesi juhlimisen lisäksi sitä, että omasta naamasta olisi hyvä saada suht. edustuskelpoinen kuva mm. kiitoskortteihin (ja tietenkin Facebookiin). Koiraihmisenä yksi kuvavaihtoehdoista tuli toki olla omien koirien kanssa. Ihan ehkä helpoin prosessi tämä ei ollut, vaan onnistunut kuva vaati itseni lisäksi kaksi muuta avustajaa, aikaa ja paljon huumoria. Usein saan kuulla, että kyllähän kuva kuin kuva onnistuu omien koirieni kanssa, sillä niistä on tullut vuosien varrella räpsittyä ties minkänäköisiä otoksia erilaisin rekvisiitoin. Paljastan teille nyt kuitenkin totuuden: ei se ole helppoa. Seuraavat kuvat kertokoon, mitä kaikkea kulissien takana tapahtuu!

Kuvausprosessi alkoi koirien metsästämisellä. Juhlavalmisteluiden ja muiden kiireiden takia koirien juoksutus ja lenkitys oli jäänyt hieman vähemmälle, joten tietenkin kaksikko ottaa samantien ilon irti hihnasta päästessään.

Medyalla ei mennyt montaakaan hetkeä, että se oli saanut itsensä järkyttävän näköiseksi. Tässä vaiheessa putsasin kauluksesta verta, joka oli ilmeisesti peräisin Taikan hampaista/ikenistä.

Kun ruusuista oli revitty piikit irti, ensimmäinen yritys saada ne nätisti koirien suuhun. Apukäsiä hetkeksi pitämään kuonot ummessa.

Taika ei kuitenkaan malttanut pitää ruusua montaakaan sekuntia suussaan.

"Kill me please"

Nyt kun Taikalla pysyi ruusu suussa ja korvat nätisti, niin Medyaa alkoi ällöttämään.

Totesimme, että ruusut näyttivät tyhmältä, jos ne sojottivat eri suuntiin, joten uusi yritys.

Välillä vähän pelleillään. Medyasta oli toki myös hauska tökkiä ruusun varrella Taikaa naamaan, joten nämäkin kuvat sai hylätä.

Taas Taika näyttää kameran edessä edustavimman puolensa. Medyallakin kiinnostus vähän lopuillaan.

Testaus yhden ruusun kanssa. Medyaa epäilytti selkeästi koko homma, Taika taas näytti Taikalta.

Taika pirulainen yritti fuskata ja antoi Medyan hoitaa ruusun pitelemisen.

Edellisten kuvien tausta todettiin huonoksi, joten taas paikanvaihdos ja uusi yritys. Olisi voinut olla jopa ihan edustava kuva, mutta Taikalla ruusu ei tahtonut pysyä suussa. Medya sen sijaan tapitti kauniisti kameraan edustavasti.

Medyan kaunis poseeraaminen loppui siihen, kun puron toisella puolen käveli toinen koira. Örinää, mörinää ja katse väärään suuntaan.

Vielä yritys yhden ruusun kera. Taikalla ainakin ryhti kunnossa.

Lopuksi vielä Taikankin turkki piti sotkea märkään nurmikkoon.

Lopulta ruusut saatiin pysymään molempien koirien suussa pienen keskustelun jälkeen. Korvat saatiin terhakkaasti ylös mm. heittelemällä kiviä takana olevaan puunrunkoon. Itselläni alkoi jo poskilihaksissa tuntumaan jatkuvan pepsodent-hymyn ylläpidon takia, mutta me onnistuttiin! Palkkioksi koirat saivat vielä hetken rellestää Hakunilan nurmikentillä.