Se tunne, kun kaikki sujuu paremmin kuin hyvin

Latinaa ja suuntien opettelua

Nyt kukaan ei pilaa mun mahtavaa fiilistä! Ihan uskomaton viikko takana!

Mistähän sitä alottaisi. Koulussa orientoiva viikko selätetty ja ensimmäiset kurssit pamahtaneet käyntiin. Orientoiva viikko oli ihan superrankka, mutta hengissä ja hymysuin siitä selvitty! Opiskelun saralla päästy suoraan asiaan ja tällä hetkellä pitäisi saada päähän päntättyä kasa luita ja kudoksia. Tarkoitus olisi kertoa opiskelun aloituksesta ihan oman postauksen verran, joten ei siitä sen enempää. En kuitenkaan voi olla iloitsematta miten mahtavalta opiskelun aloitus on tuntunut. Porukka tuntuu myös aivan mielettömältä, joten eiköhän kuusi seuraavaa vuotta tule olemaan hauskaa!

Medyan kanssa kesällä agility saatiin siihen kuntoon, että suunnattiin virallisiin. Meidän ensiesiintyminen virallisilla kisakentillä oli kesäkuussa, tarkalleenottaen 2.6. Purinalla HAUn kisoissa. Ensimmäisissä kisoissa ei palkintosijoilla juhlittu, sillä kotiinviemisiksi kolme kappaletta kieltoja (toiselta radalta 5, toiselta 10). Ensimmäinen rata oli aivan mainio kolmanneksi viimeiselle esteelle, pussille, asti. Joku pieni pussimörkö iski sitten päälle ja siellä saatiin sitten tapella hetki kahden kiellon verran. Aika oli kuitenkin n. 9 sek nopeampi, mitä ykköseksi sijottuneella, eli ihan hölköttelyvauhtia ei menty. Toinen rata oli profiililtaan taas semmoinen, että totesin jo rataantutustuessa, että tästä ei tule mitään. Eipä siitä sitten tullutkaan, jäin varmistelemaan pussia, olin myöhässä, rata levähti ja ohjaus tökki. Onneksi toiseksi viimiseltä esteeltä napsahti sitten tuo kieltovitonen, ei olisi ollut kyllä nollan arvoinen rata. Vapulle kiitokset videoista! Tuomarina Jari Suomalainen.

Toiset viralliset agikisat olivatkin debyytistä viikon päästä. Niistä ei jäänyt oikein mitään hyvää sanottavaa. Rimoja lenteli ensimmäiseltä radalta ja toisella radalla päästiin peräti toiselle esteelle kunnes kosahti ja radalta ulos koira kainalossa. Medya taisi olla aika pahasti jumissa turhan rankan agikevään jäljiltä, joten ei mikään ihme. Kesään kuului kuitenkin fyssarin lisäksi puhdas agivapaa kuukausi, jolloin otettiin iisisti. 

Kolmas kerta sitten toden sanoi. Tuulin kannustamana pistin 29.8 oleviin HAUn kisoihin ilmot vetämään kahdelle startille. Vähän kyllä epäilytti edellisten kisojen ja agitauon jäljiltä lähteä kisaamaan. Tuomareita en tällä kertaa edes pahemmin miettinyt, joten ratatyypit tulivat aika yllätyksellä. Agiradan tuomaroi ruotsalainen Marianne Fernström ja menisin kyllä ehdottomasti uudestaan, jos tulee mahdollisuus! Ykkösten rata oli juuri sellainen kuin ykkösillä sen pitäisi ollakin, ei liian vaikea, muttei myöskään pelkkää suoraa. Me valitettavasti tuolta radalta nappasimme HYLyn ohjaamattomuuden takia. Ei pitäisi olettaa, että koira menee ilman kunnollista ohjausta. Radasta jäi kuitenkin todella hyvä mieli kokonaisuudessaan. Hyppyrata oli Seppo Savikon käsialaa ja se näytti sellaiselta, että me ei sieltä puhtaasti tulla maaliin. Hyppyjen kulmat olivat juuri sellaiset, että olin 99% varma, että jossain vetästään rima alas. Plussana toisaalta radan lyhyys, vain 15 estettä. Vähemmän siis mahdollisuuksia mokailuun. Rata meni ihan ookoosti, tällä kertaa olin mm. myöhässä ja pahasti koiran tiellä. Maaliin päästiin silti hengissä, vieläpä nollalla, ja vielä sen verran lujaa, että ykkössijalle päästiin! Videoista Tuulille kiitokset!

Taikan hammas on myös nyt poistettu. Kyllä kieltämättä pelotti lekuriin astelu pankkitilin puolesta. Eläinlääkärikään ei näyttänyt järin iloiselta, sillä tuo P4 ylhäältä on yksi isoimmista hampaista. Hammas oli kuitenkin lähtenyt suosiolla pois tunnin aherruksen jälkeen, ja sainkin nähdä kuinka pitkät juuret sitä olivat pitäneet paikoillaan. "Vain" 320e tuli tämä lysti maksamaan. Ahma ei kyllä petä hintojensa kanssa, kun muualla hinta-arvioina oli sitä 500-700e luokkaa. Palvelustakaan en itse ole kertaakaan saanut valittaa, joten eiköhän siellä käydä jatkossakin monet eläinlääkärireissut tekemässä. Taikakin voi oikein hyvin ja syö ruokaansa taas imurin tavoin.

Heihei turkki ja haljenneita hampaita

Taika on viettänyt kesää rennosti. Ruokaa, auringossa köllöttelyä, luiden syömistä ja lenkkeilyä. Taikakin täytti 27.8 kokonaiset kuusi vuotta, mutta järkyttävän kiireen vuoksi pippalot ja kakkukestit jäivät pitämättä (anteeksi Taika :( ). Loppukesästä palailin myös takaisin agilityn pariin, jolloin Taika on muutamaan otteeseen saanut rallatella putkissa ja juosta siivekkeitä. Tarkkasilmäisimmät voivat ehkä bongata ylläolevasta kuvasta pienen muutoksen liittyen agilityyn. Putkenpainoissa lukeekin IHAHin sijaan BAT. 20.5 oli selkeästi onnenpäiväni, sillä silloin järjestettiin eläinlääkiksen pääsykokeen lisäksi Border Agility Teamin jäsenkatselmus. Muuton myötä vaihto uuteen seuraan kiinnosti helpompien treenimatkojen toivossa ja sehän sitten myös toteutui! Selviydyimme Medyan kanssa katselmusradasta monien tarkkojen silmäparien katsellessa ja tentatessa mm. tavoitteistamme ja fiiliksistä. Nykyään meidät löytää siis Ojangosta treenaamasta!

Takaisin kuitenkin Taikaan. Taikalle kesät eivät ole olleet järin helppoja sterkkauksen jälkeen. Se kun ei myöskään ole täysin terve, niin kesät eivät senkään puolesta ole mukavimpia aikoja helteineen tuolle koiralle. Ensimmäistä kertaa uskalsin kuitenkin tehdä asialle jotain ja kokeilla, mihin ohennussaksilla pystyykään. Idea tuli oikeastaan ihan hetken mielijohteesta, enkä ollut suunnitellut sitä pitkään. Kulutin tylsää ja puuduttavaa päivää koiria pesten ja trimmaten. Taikan puunaukseen lopulta kuluikin nelisen tuntia aikaa, kun päätin saksia siltä vähän enemmän karvaa pois, mitä sheltiltä kuuluisi. Ajelluista shelteistä en henkilökohtaisesti tykkää, mutta en siihen ota nyt sen enempää kantaa. Halusin kuitenkin yrittää helpottaa Taikan oloa lämpötilan kohotessa saaden kuitenkin siistin ja toimivan lopputuloksen. 

Ulkomuoto koiralla muuttui hurjasti karvan vähentyessä. Taikasta tuli taas niin onnettoman pienen ja reppanan näköinen, kun iso muhkuturkki oli poissa. Olin lopputulokseen myös hurjan tyytyväinen! Vaikka minua ei juurikaan ole siunattu kampaajan tai trimmaajan taidoilla, jälki ei ollut katastrofaalista. Kaikki päällyskarva ei ollut poissa, vaan turkkiin jäi vielä karheutta pinnalle suojaamaan auringolta ja koiran rapsuttelu ja silittely tuntui edelleen miellyttävältä. Taikan olo tuntui myös kevenevän samantien ja metsässä oli taas ihanaa kirmata lahnailun jälkeen.

Turkki heti saksimisen jälkeen 2.6

Turkkia Taika on kasvatellut hurjaa vauhtia takaisin, eikä turkinlaatu ole kärsinyt ainakaan toistaiseksi. Karvaa on kyllä irronnut aivan järkyttäviä määriä enkä tiedä mistä sitä riittää. Karvaa tuntuu lähtevän normaalia enemmän mutten tiedä, onko se leikkelyn syytä vai ei. Sinänsä ihan hyvä, että koira osaa keventää karvaansa myös itse, mutta jatkuva imurointi ei niinkään ilahduta. Koiraa voisi harjata luultavasti joka toinen päivä saaden oikein mainion karvasaaliin palkkioksi, mutta aika ei tahdo siihen oikein riittää. Välillä olen istunut metsässä kalliolla tai kiven päällä nyppimässä irtonaista päällyskarvaa pois ja katsonut, kun ilmassa leijailee sakeana karvaa. Nykytilanne näyttää oikein mainiolta, karva olisi oikeastaan näyttelykunnossa (poislukien keittiösaksilla vedetyt etujalat ja kintereet...).

Ja jos ei Taikasta olisi jo nyt aiheutunut jäätäviä eläinlääkärilaskuja, niin eiköhän kohta tyhjene omistajan tili taas tyhjille. Taikan vakuutuksen irtisanominen on ehkä yksi asioista, joka näin jälkeenpäin kaduttaa paljon. Todella paljon. Syyskuun ensimmäisenä päivänä Taika pääsee "synttärilahjaksi" hammaslääkäriin korjailemaan suutansa. Taikalta löytyi yllättäen haljennut poskihammas (P4), kun käytin sen eläinlääkärissä tarkistamassa kyljestä löytyvät patit (rasvapatteja, onneksi...). Taika oli alkanut jonkinverran hidastaa nappulan syömistä ja luut eivät maistuneet ihan yhtä hyvin, mitä normaalisti. Hampaan juuri näkyy kokonaan ja tihkuu aina välillä verta, eli kipeää tekee varmasti. Hampaan halkeamisen syytä ei tiedetä, mutta voisin veikata, että jotain luuta syödessä siitä on irronnut palanen. Ei voinut kuitenkaan parempaa hammasta valita, vaan kyseessä on juuri tuo yksi isoimmista poskihampaista. Tuon kokoinen hammas on kiinni useammalla juurella ja ei lähde irti pelkillä pihdeillä nappasemalla, vaan siihen tarvitaan järeempiä aseita. Fiksuimmat ehkä jo tässä vaiheessa ymmärtävät, että kyseessä on siten isompi eläinlääkärireissu, joka samalla tarkoittaa kalliimpaa. Harva ell. asema edes operoi täällä pk-seudulla noita isompia hammaspoistoja, sillä heillä ei ole käytössä hammasporaa. Halvin alustava hinta-arvio oli 350-400e, kalliimmat heiluvat siellä 700e tienoilla. Onneksi sain kesällä edes kolme viikkoa töitä, sillä muuten saattaisi pankkitili itkeä. Katsotaan kuinka iso kakku tuosta nyt tulee maksettavaksi lopulta, toivonmukaan hammas lähtee suosiolla suusta pois, eikä sen kanssa tarvitsisi tapella.

Olisikohan sitä aika päivittää blogi

Taitaa taas olla pieni ikuisuus siitä, kun olen tänne jotain kirjoitellut. Aina on ollut tarkoitus tarinoida menneitä kuulumisia, mutta sitten aina tullut joku esteeksi. Oli se sitten ihan väsymys ja haluttomuus tai ajanpuute. Ehkä useimmiten laiskuus. Laiskuuteni koitui myös kohtaloksi tässä asiassa, sillä edellinen puhelimeni teki kuolemaa n. 1-2kk sitten. Puhelin meni siihen kuntoon, että se oli aivan sekaisin ja mm. soitteli kenelle halusi. Yritin tehdä siihen sitten ohjelmistopäivitystä, joka päätyi siihen, ettei puhelin/iTunes reagoinut enää mihinkään, vaikka puhelin oli vedetty tehdasasetuksille. Ja tehdasasetuksille vetäminen tarkoitti siis sitä, että kaikki tiedostothan katosivat siinä samalla eikä niitä olisi saanut mitenkään pelastettua ennen sitä. Sinne sitten katosivat mm. kaikki tallenteet Medyan juoksu A -projektista sekä videot Jenna Caloanderin agivalkusta. Jos olisin ne ajallaan jaksanut päivittää blogiin, niin kaikki olisivat nätisti tallessa. Ketuttaa, mutta eipä asialle voi mitään tehdä. Mutta Medyan ja Taikan arkikuulumisia/kuvia voi nykyään käydä kurkkimassa Instagramin puolelta tunnukselta bisemutum, jos kiinnostaa! Sinne ilmestyy välillä myös muita kuvia, mutta koirakuvia sinne varmaan päätyy eniten.

En oikeastaan muista edes, ollaanko alkuvuodesta tehty oikeastaan mitään mainitsemisen arvoista agivalmennuksen lisäksi. Ei kai varmaankaan. Maattu kotona ja käyty välillä treenaamassa aksaa omien kiireideni lomassa. Nyt kiireet sinänsä helpottuvat, kun yliopistolla ei tarvitse käydä kuin kaksi tenttiä tekemässä. Toisaalta taas toukokuu lähestyy kovaa vauhtia, joten nenä pitäisi olla tiukasti kiinni pääsykoekirjoissa. Motivaatio on ihan nollissa jatkuvan väsymyksen takia, mutta olen sentään yrittänyt tsempata koirien kanssa treenailussa. Pyrkimys olisi käydä kerran viikossa ohjatuissa ja lisäksi ainakin kerran vapaatreenaamassa hallilla agia ja tokoa. Ilmoitin muutama päivä sitten molemmat piskit tokomölleihin, Taikan nakkialoon ja Medyan möllialoon. Taika on tokoillu viimeksi varmaan vuonna 2012 "kunnolla" rallytokon muodossa ja Medya viime syksyllä tokokurssin verran. Taikalle ei ikinä ole edes hyppyä opetettu ja sen treenaaminen on todella hankalaa yksikseen. Se ei tee täydellä innolla ilman muiden koirien läsnäoloa, joten pakko yrittää hyödyntää tulevat Medyan agitreenit ja mätsärit ja sun muut Taikan treenailuun. Medya taas intoilee sitten Taikankin osalta, joka tuo omat haasteensa. Pikkumerle pomppii ja sinkoilee ja vääntelehtii minne sattuu salamannopeasti, joten mm. käännökset tahtovat olla "hieman" hankalia. Takapään käyttöä ollaan nyt kuitenkin naksuteltu, ja tuo piski on onnistunut kyllä palauttamaan toivon koko hommaan! Katsotaan jos saisin aikaiseksi vaikka videoida tuota menoa, se on välillä niin surkuhupaisaa.

Agilityn saralla Medya on päässyt hurjasti eteenpäin. Tai ohjaaja on päässyt. Joku aika sitten tuntui, että meillä alkoi palaset loksahtamaan paikalleen ja tiimityö toimimaan. Ensimmäiset nollaradat tuli suoritettua treeneissä, mikä on meille hirveän iso juttu. Yleensä saadaan hinkata jotain tiettyjä kohtia erityisesti, tai sitten mokailen helpohkoissakin kohdissa kiirehtimällä tai ohjaamalla sinnepäin. Medya kuitenkin rokottaa heti huonosta ohjauksesta ja pystyy tekemään suunnanmuutoksen ihan esteen edessäkin, jos oma kroppani nytkähtääkin vähän väärään suuntaan kriittisellä hetkellä. Kun ohjaus toimii, niin se kyllä näkyy radalla. Vielä oma ohjaus voisi parantua huomattavasti ja vauhtia tulla lisää, mutta meillä on vielä aikaa kehittyä! Kävimme testaamassa taitojamme myös viime viikonloppuna agimölleissä kahden päivän ajan yhdeksän startin verran. Tuli ainakin paljon kisatreeniä, sillä edellisistä möllikisoista ei tosiaan hirveästi ollut sanottavaa. Muurinpalikat lentelivät, kontaktit perseiltiin, rimoja tiputeltiin, pituuden päältä käveltiin ymym. Vähän siis jännittäen sai suunnata kokeilemaan, onko Medyassa tapahtunut muutosta myös kisatilanteessa vai ei.

Jottei tästä päivityksestä tulisi taas romaania, niin pikakelauksella möllien startit. Lauantaina möllien agirata ja hypäri, sunnuntaina kakkosluokan virallinen hyppyrata epävirallisena ja möllien agirata. Lauantaina molemmilla radoilla ensimmäiset startit menivät hieman putkien ihmettelyyn, Ojangon putket olivat jostain syystä Medyasta hirveän hassuja. Ehkä hämärä valaistus vähän epäilytti alkuun, mutta toisilla starteilla putket olivat taas ihan ok. Möllien hyppyrata oli sinänsä helppo, sinänsä kammottava pitkien hyppysuorien takia. Nuo pitkät suorat ovat Medyalle olleet aina pieni murheenkryyni, mutta me selvittiin niistä oikein mainiosti! Agiradalla päästiin testailemaan sitten miten kontaktit pelittivät ja oikein hyvin nekin toimivat! Ensimmäisellä startilla sieltä haettiin kielto putkien takia, joten muistin sitten palkata Medyan puomilla oivasta pysähtymisestä. Sunnuntaina sitten nostettiin rimaa aloittamalla kakkosluokan hyppyradalta, josta siitäkin saatiin lopulta kelporata aikaiseksi! Ensimmäisellä startilla putket olivat taas ihan kummia Medyan mielestä, toisella startilla varastettiin kepeiltä ja niiden kanssa tapeltiin sitten hetki. Onneksi tunnelma kisoissa oli molempina päivinä erittäin rento ja avoin, joten ei tarvinnut stressata tai panikoida mistään ja kepitkin saatiin treenata rauhassa onnistuneiksi. Koska tuo keppipelleily jäi hieman kaivertamaan, otin vielä kolmannen startin sille radalle. Se päästiinkin sitten melkein puhtaana läpi, yksi rima tippui alas. Veikkaisin, että kyseessä saattoi olla puhdasta väsymystä jo, sillä saatiin juosta nuo kolme rataa melko putkeen ja rimat olivat 40cm. Möllien agirataa saatiinkin sitten odotella useampi tunti, mutta odotus kannatti. Kontakteilla ei varasteltu ja selvittiin, vaikka silläkin radalla sai oikeasti juosta niin kovaa kuin jaloista lähti. Valitettavasti tältä radalta puuttuu video, enkä jaksa ratapiirrustustakaan tehdä ulkomuistista. Mutta viikonlopun loppusaldona 2x 1. sija (agiradat la ja su, nollat) ja 2x 3. sija (la möllihypäri 0, su kilpailevien hypäri 5).

Medyakin pyörähti vielä maaliskuussa Lahden KV:ssa kehäilemässä Johan Anderssonilla EH:n verran. Oikein tyytyväisiä tulokseen, sillä jaettiin siellä myös jopa T:ta. Medya oli ensimmäistä kertaa avoimessa luokassa, vaikka se menisi ihan junnunartusta edelleen. Kyllähän tuon kehittymättömyys näkyi myös arvostelussa ja olen itsekin sitä mieltä, että Medya tarvitsisi vielä aikaa kehittyäkseen aikuisen näköiseksi. En oikein tiedä, miten ilmoittelen sitä muihin näyttelyihin nyt. Hinku olisi käydä, mutta toisaalta se tuntuu niin turhalta. Menestystä se ei kuitenkaan 90% todennäköisyydellä tule saamaan ja näyttelyt ovat nykyisin pirun kalliita. Lisäksi aina ennen näyttelyaamua ketuttaa aivan tautisesti, että pitäisi raahautua näyttelypaikalle. :D Mutta silti kutkuttaisi käväistä pyörähtämässä jossain. No, katsotaan miten tucca pysyy Medyalla päällä vai onko se taas täyskalju kohtapuolin. Metulan arvostelu kuitenkin Lahdesta näytti tältä:

"2 årig tik med bra propotioner. Feminint huvud och ganska välformat. Välburna öron. Flott hals. Harmoniskt vinklad. Ganska tunn i kroppen. Bra benstomme. Lätta rörelser. Trång bak. Högtburen svans. Bra pälskvalitet. Trevlig temperament. Välvisad"

Taika voi tällä hetkellä oikein mainiosti ja on pirteänä. Kävimme jokunen hetki sitten myös taas kilpparin vajaatoiminnan kontrollitestissä ja kaikki arvot olivat oikein hyvät. Verinäytteen otto tosin ei ollut järin helppoa, vaan siihen tarvittiin 7-8 piikitystä ja kolme eri eläinlääkäriä. Taikan verisuonet kuulemma kiemurtelevat hankalasti sen jaloissa ja suonta oli hankala löytää. Taikareppana ensimmäistä kertaa kiljui ja huusi piikitysten aikana, kun suonen sijaan neula osuikin lihakseen. Onneksi kuitenkin kolmas eläinlääkäri sai ensimmäisellä yrittämällä neulan oikeaan paikkaan ja verinäytteen otettua. Taika myöskin toipui ihan hyvin järkytyksestä ja sai sen heiluttamaan häntäänsä vielä tutkimuspöydällä episodin jälkeen. Nopeasti se kyllä suuntasi myös ulko-ovelle, muisti hyvin mistä pääsee pois.

22.9 HSKH Agilityepikset part. 2

Päivitän melkein ajallaan kaiken! Melkein. Viime viikon kehnoista säistä huolimatta suuntasin taas Ojankoon HSKH:n järjestämiin agiepiksiin. Tyhmänä en ennen lähtöä tajunnut katsoa kotoa lähtiessä kisojen lähtöjärjestystä, vaan oletin luokkien menevän taas perinteisesti mini - medi - maksi. No eipä tietenkään, tällä kertaa luokkajärjestyksenä oli maksi - mini - medi. Eli oma vuoromme olisi viimeisenä. Ei siinä mitään, jos aurinko olisi paistanu ja olisi ollut mukavan lämmin, mutta vettä vain satoi pimeänä iltana. Putkiralliinkaan en viitsinyt ilmoittautua sään takia. Onneksi huono sää oli verottanut osallistujia ja maksimölleissäkään ei montaa osallistujaa ollut. Niiden alkaessa kävin kurkkaamassa möllirataa todeten, että siellä ei taaskaan ole kontakteja, ei edes puomia. Siitähän se hieman tyhmäkin idea lähti liikkeelle, että Taikakin pääsi piiiitkästä aikaa hieman rallattelemaan mukaan.

ps. vihaan ratapiirrustusten tekoa, mittasuhteet pissii aina

Kävin pikaisesti ilmoittamassa vielä Taikan mukaan kahden startin verran. Se ei tosiaan ole tehnyt mitään agilityyn liittyvää herran aikaan. En ole käynyt vapaatreenaamassa Medyan kanssa lähiaikoina, joten Taika ei ole päässyt juoksemaan edes putkia. Hieman epäillen siis ilmoitin sen mukaan, osaisiko se enää mitään, inhottaisiko sitä märät putket ja sade, juoksisiko se vain esteiden ohi tai olisiko se täyslahna? Ehdin pikaisesti lämmitellä hieman Taikaa ja kokeilla tyhjällä kentällä muutamaa hyppyä. Kyllähän se mukana tuli ihan kivalla innolla! Taikan kanssa radalle meno ei jännittänyt oikeastaan ollenkaan, sillä se on kuitenkin niin helppo ja perusvarma ohjattava. Osittain hankalampi kuin Medya (esim. ei irtoa yhtä hyvin), mutta hakee mm. hyppyjä todella hyvin ja koira ei lähde lapasesta. Taikan kanssa olikin mukava käydä juoksemassa radalla hakemassa puhdas tulos, vaikka vauhti tuntui aika onnettomalta. Koska Tuuli oli myös saapunut paikalle ilman omaa koiraansa katselemaan ja videoimaan radat, Taika pääsi rallattelemaan toisen radan hänen kanssaan. Mitään menetettävää ei ainakaan ollut, vaikka kyseessä oli täysin vieras ohjaaja, jonka oma koira on täysin eri sorttia ja rataan oli tutustuttu vain laidalta seuraamalla. Hieno suoritus silti, vaikka Taikalla taisikin tulla hieman ikävä kesken radan! Taikalla näytti kuitenkin olevan kivaa ja se taisi myös petrata vauhdin suhteen toisella startilla. Ihan ei Taikan lyllerrys riittänyt palkintosijoille, vaan se sai tyytyä neljänteen sijaan.

Taikan jälkeen pääsi taas vaihteeksi Medya vauhtiin. Näin taas jo minien rataantutustumisessa, että keskellä rataa oleva pitkä suora tulee tuottamaan merlen kanssa ongelmia. Toisaalta pitäisi olla riittävästi edessä, mutta toisaalta edelleen varmistelemassa, että Medya tulee hyppyjen yli eikä vain juokse ohi. Odotan innolla sitä päivää, kun saan todeta Medyan hakevan erinomaisesti myös suoraan edessään olevia rimoja. Siihen tosin vain taitaa vielä mennä aikaa, mutta eiköhän se kokemuksen kautta joskus tule. Tähä hyppysuoraan tosiaan kaatuikin meidän molemmat startit, ensimmäisellä startilla Medya lähti lapasesta ohittaen yhden hypyn ja singoten vain putkeen -> HYL. Toisella startilla myös mentiin päättömänä yhden hypyn ohitse, vaikka sekin olisi ollut suoraan nenän edessä. Radan takaosassa tuli myös yksi rima alas syystä tai toisesta (oma valssi myöhässä?), mutta muuten rata oli ihan nätti. 

Nämä epikset eivät juurikaan aiheuttaneet sen suurempia pettymyksiä tai iloisuuksia. Jokseenkin niin peruskauraa, Taika tekee kyllä varmasti mutta hitaasti, Medya taas vauhdilla mutta vähän päättömästi. Nyt ei hetkeen näytä olevan lähimailla möllikisoja, joten keskitytään taas treenaamiseen ja yritetään vahvistaa noita heikkoja osa-alueita. Talvitreenien iso miinus on kuitenkin olemattoman pieni halli, joten saa nähdä millaisia ratatreenejä pystytään tekemään. Pitää myöskin laskeskella olisiko vapaatreenikortin hankkiminen kannattavaa, sillä hintaa sillä on muistaakseni 170e. Ohjattuihin treeneihin myydään tuurausvuroja yleensä n. 7e hintaan, joten tuolla hinnalla niissä saisi vierailla yli 20 kertaa. Ohjatuissa tosin treeniaika on aika vähäinen, mutta niihin tulee lähdettyä helpommin. Toisaalta hallilla saisi käydä 6-7kk ajan treenailemassa vapaasti vapaatreenikortilla, jolloin treeni voisi olla tehokkaampaa. Aikaakin kyllä löytyisi, sillä lukujärjestykseni ei hirveän täydeltä näytä. Hmm.

17.9 HSKH agilitymöllit

Pitkän mietinnän jälkeen päätin uskaltautua pitkästä aikaa agilitymölleihin. Tällä kertaa kyseessä ei olisi enää edes supermölliluokka. Kaksi viimeisimpää agiepisreissua jättivät pienet pelot takaraivooni, sillä homma ei kulkenut ihan niinkuin piti. Koira oli silloin niin intoa täynnä, että sehän lähti lapasesta heti toisen esteen jälkeen. Pikkusen siis epäilytti, uskaltaisiko sitä nytkään lähteä kokeilemaan onnea kisatunnelmissa, mutta tuli sitä kuitenkin lähdettyä, kun matkakaan ei ollut pitkä. Vaihtoehtoisesti olisin voinut mennä ohjattuihin tokotreeneihin, mutta tokoinnostus on taas melko nollassa. Tuntuu, että junnaamme paikoillamme eikä mitään uutta tapahdu. En vain osaa tällä hetkellä nostaa rimaa ja haastaa itseäni ja Medyaa, joten kehitystä ei näykkään. Agility sen sijaan tuntuu tällä hetkellä rullaavan oikein mukavasti, joten se voitti tällä erää.

Tuuli lähti taas mukaan seurakseni ja kuvausmieheksi. Ilmoittautuminen kisoihin alkoi klo. 17.30 ja kisapaikalla olimme hieman viiden jälkeen. Pohdin juuri noita edellisiä agimöllejä ja totesin, että ennen niitä ei luultavasti ole tullut tehtyä niin hyvää lämppälenkkiä mitä treeneihin mennessä -> koira enemmän kierroksilla? Tällä kertaa paikalle siis ajoissa, jotta kerkesimme käydä kävelemässä ympäriinsä ja totutella hieman kisatilanteeseen ja sen aika jännittyneeseen ilmapiiriin. Lämppälenkillä törmäsimme myös jonkinsortin käärmeeseen, joka ei kuitenkaan onneksi tainnut olla kyy. Ojangossa niitä kuulemma vilisee aivan urakalla, joten sainhan itsekin ensimmäistä kertaa todeta sen omin silmin. Siinä se pirulainen möllötti keskellä kävelytietä häijysti. Hyi!

Medya oli yllättävän rauhallinen kisapaikalla. Se ei pahemmin kitissyt agikentälle päin, eikä sählännyt tai haukkunut tai riehunut. Kävin myös ilmottautumisen jälkeen kokeilemassa tyhjällä kentällä kontakteja, juoksisiko se taas surutta kontaktipintojen yli pysähtymättä vai olisiko sillä korvat matkassa. A:ta se ei jostain syystä ensimmäisellä kerralla hahmottanut, vaan juoksi koko esteen ohitse. Toisella kertaa A kuitenkin löytyi sekä pysäytykset toimivat oikein hyvin. Sama oli puomilla, hyvällä vauhdilla Medya kirmasi puomilla ja pysähtyi itsevarmasti. Oma mieleni oli tuon johdosta melko helpottunut, ainakaan vielä ei pakka hajonnut käsiin.

Ennen ensimmäistä starttia jännitys nousikin. Rataantutustuessa rata vaikutti aika mukavalta, mutta huomasin jo tutustuessa muutaman ongelmakohdan, jossa homma voisi mennä mönkään. Kolmosputkelta nelosputkelle oli haastavampi kulma mitä ylläolevaan ratapiirrustukseen tuli tehtyä, joten putkeenlähetystä ei saanut hutiloida. Samalla kuitenkin totesin, että Medya on pakko saada lähetettyä melko kaukaa, sillä muuten tulee aivan järkyttävä kiire 6. hypylle. Oli pakko luottaa, että koira irtoaa putkeen. Samaten hypyn 9. jälkeen ajattelin tehdä valssin, mutta huomasin jatkuvasti rataa läpijuostessani tekeväni valssin aivan liian aikaisin, oma linjani oli suurinpiirtein niillä kohdilla, millä koiran olisi pitänyt olla. Jos hätiköisin valssin kanssa, en pystyisi mitenkään suoristamaan omaa linjaani seuraaville hypyille. Vaikka rataantutustuessa yritin valuttaa valssin pidemmälle, niin aina onnistuin tekemään sen liian aikaisin. Piruvie.

Noh, sinne se ensimmäinen startti kaatuikin, minne pelkäsin. Olin ehkä liian myöhässä 5. ja 6. hypyn kohdalla ja sitten lähti koira menemään. En olettanut yhtään, että Medya hakisi hyppy-ympyrän esteitä itsenäisesti, joten olin varautunut siihen, että kävisin saattamassa sitä melko lähellä jokaista estettä. Koira yllätti täysin ja kaikki kulki sen osalta todella nätisti, kunnes olisi ollut aika valssille. Myöhässä ja luultavasti liian kaukana esteestä (ei hirveästi olla treenattu noin pitkällä etäisyydellä), joten lopputuloksena kaksi kieltoa. Oma kämmi oli ja homma pysyi ihan mukavasti käsissä!

Toisella startilla yritin olla aikaisemmin liikkeellä putkien jälkeen, mutta taas Medya pinkoi ja irtosi hypyille paremmin kuin odotin. Tsemppasin kuitenkin valssin kanssa, ja kävin noukkimassa koiran matkaani lähempänä estettä. Ongelmia taas kuitenkin edessä, sillä olin seuraavien hyppyjen kanssa taas myöhässä -> Medya pinkoi yhden esteen ohitse. Se ei vielä ole riittävän estehakuinen, että se osaisi ottaa hypyt, vaikka itse jäisinkin jälkeen. Jos tuo kohta oltaisiin saatukkin toimimaan, olisimme voineet saada ihan nätin radan kasaan! Ihmettelen kyllä taas omaa järjenjuoksuani, miksen palkannut Medyaa puomilla, kun virhepisteitä olimme kuitenkin keränneet eikä femmalla olisi mitään mahdollisuuksia palkintosijoille -> samantien voisi ottaa hylyn ja palkata koiran radalla.

Lopuksi pääsimme vielä vähän rallattelemaan putkiralliin kahden startin verran. Medyalle ihan hauska rata, se kuitenkin hakee putkia melko hyvin ja tykkää niissä juosta. Rata vaikutti aika sopivalta loppujenlopuksi, vaikka alkuun mietitytti saanko ohjattua Medyaa sinne minne halusin. Hämyputkensuita radalta kuitenkin löytyi useita. Hyvin kuitenkin meni ensimmäinen startti, vaikka pienen hätäpelastuksen jouduinkin tekemään. Toinen startti taas meni vähän pelleilyksi, silloin Medya alkoi taas tuntumaan normaalilta Medyalta, jolla oli kunnolla intoa ja virtaa. Ensimmäisellä startilla koira tuntui vähän hitaalta, mutta tokalla startilla meno näyttäisi olevan huomattavasti vauhdikkaampaa. Voi olla, että pitkä päivä oli vienyt suurimmat mehut koirasta ja draivin esillesaamiseksi vaadittiin hieman innostusta. Putkirallien tuloksista ei ole tietoa, sillä vain yksi palkittiin yhdestä kokoluokasta. Ensimmäiseltä radalta aika oli jotain 27s luokkaa.

Ja ehkä kuten tarkkaavaisimmat voivat huomata, rimakorkeudet eivät ole minien korkeuksissa. Medya mitattiin virallisesti mediksi joitain viikkoja sitten. Tai mitattiin ja mitattiin, tuomarin mielestä se oli selkeä medi, joten ei saatu edes yrittää, olisiko ollut mahdollisuuksia miniluokkaan. Ei siinä mitään, että medeihin jouduttiin. Tuomarin käytös ei vain ollut hirveän asiallista, vaan osakseni sain aika inhottavaa kommenttia kysyessäni, eikö Medyaa edes kokeilla, olisiko se rajatapaus. Ei hirveän positiiviset fiilikset jääneet tuosta mittausreissusta, mutta nocando, Sagilta löytyy nyt raportit, joissa Medya on ilmoitettu mediksi. Medirimoja ollaan nyt yritetty treenailla, mutta esim. näissä mölleissä tuli todettua, että riittääköhän aika sittenkään kärkisijoille. Ykkösluokassahan sillä ei ole merkitystä, mutta miten sitten ylemmissä...

Todistusaineistoa agilitysta!

Viimeaikoina ei olekaan iltaisin tullut tehtyä muuta kuin juostua treeneissä. Hinku kehittyä agilityssa on tällä hetkellä aika suuri, joten olen ostanut tuurausvuoroja aina kun on ollut mahdollista. Treenitahti on ollut joitakin viikkoja 3krt/vko ohjatut agitreenit + yhdet ohjatut tokotreenit. Väliin on tosin mahtunut lepsumpiakin kausia, jolloin en välttämättä ole ehtinyt treenaamaan yhtäkään kertaa. Pikkuhiljaa olisi taas aika pitää varmaan lepsumpi viikko ja ottaa samalla molemmille koirille hieronta-aika, kun tuossa pöydän kulmalla makaa edelleen käyttämätön hierontalahjakortti, jonka Taika aikoinaan voitti mätsäristä.

Oma treeniryhmämme on tarjonnut meille ehkä turhan helppoja tai "vääränlaisia" treenejä, joten erilaisia harjoituksia lähdin hakemaan muista eritasoisista ryhmistä. Vääränlaisilla treeneillä tarkoitan sitä, että Medyan kohdalla kaipaisin tällä hetkellä paljon ratatreenia. Yksinkertaisia, helppoja, ykkösluokan tasoisia ratatreenejä. Niitä meillä ei ole tainnut olla kertaakaan omassa ryhmässä, vaan treeni on painottunut huomattavasti lyhyempiin ja tekniikkapainotteisempaan treeniin. Esimerkiksi keppejä, puomia ja A:ta ei ole radanosana juurikaan näkynyt, mikä on todella harmi meidän kohdallamme. Jos joskus meinasin päästä kisaamaan, niin ne pitäisi joskus saada osaksi rataa. Kohta tosin kesäkausi vaihtuu talvikaudeksi ja treeniryhmämme vaihtuu alkeisjatkosta jatko/ratavalmiiden ryhmään, jossa on mukana myös kisaavia koirakoita. Tämä passaa meille oikein mainiosti!

Olen ollut kovin laiska käymään vapaatreenaamassa, joten sen vuoksi videomateriaalia treeneistä ei ole juurikaan kerääntynyt. Sain kuitenkin viikko sitten Tuulin mukaan katsomaan ohjattuja treenejä, joten pitkästä aikaa videomateriaalia Medyan tekemisestä! Kyseessä ei ollut oma treeniryhmämme, vaan olin tuurausvuorolla samantasoisessa ryhmässä. Tai jos sitä voi samantasoiseksi sanoa, nimellisesti kyllä, mutta treenit kyseisessä ryhmässä ovat huomattavasti haasteellisempia. Ei ollenkaan huono juttu onneksi. Sivupisteellä oli erikseen keinua ja rengasta, päätreeninä oli taas saksalaista ja niistoa. Saksalaista olen viimeksi tehnyt Taikan kanssa parisen vuotta sitten, joten käytännössä se oli täysin vieras ja uusi juttu sekä itselleni että Medyalle. Sen kyllä huomasikin, että sekä koira ja ohjaaja olivat hieman pihalla. Samaten takaakierto siivekkeen vasemmalta puolelta on Medyalle syystä tai toisesta huomattavasti vaikeampi kuin oikealta puolelta, joka osaltaan sitten hankaloitti treeniä. Medya hakee hyvin siivekkeen taakse, mutta ei hyppääkkään riman yli vain kiertää koko esteen. Pienen tappelun jälkeen saksalainenkin saatiin kulkemaan edes jotenkin, vaikka tökeröltä se näyttikin. Videolla tyylinäyte "onnistuneesta" pätkästä, sekä plussana kepit, puomi, keinu ja rengas.

Blogi takaisin henkiin kesätauolta!

Heihai! Blogin edellisestä päivityksestä onkin jo hieman enemmän aikaa, joten ehkä olisi nyt koulujen alettua aika päivitellä tilanne ajantasalle. Kesä kului rennosti sekä itseni että koirien osalta, eikä mitään järisyttävän ihmeellistä tapahtunut. Näyttelyitä, mätsäreitä, agilitya, sukulointia, ständiedustusta ja sen sellaista. Yritän muistaa kaikki isoimmat häppeningit kesältä, vaikka luultavasti jotain mainitsemisen arvoista jääkin mainitsematta.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Näyttelyrintamalla on mennyt oikein mukavasti. Tavoitteena tälle vuodelle oli kierrellä muutamia kehiä ja hakea arvosteluja eri tuomarilta. Ensimmäisen näyttelyn jälkeen uskalsin kuitenkin salaa toivoa Medyan saavan joskus ykkösruusukkeen, eli toisinsanoen kolme erinomaista vuoden sisällä. Osittain valitsin tuomareita vähän sitä silmälläpitäen, esimerkiksi ruotsalaisten tuomittavaksi en halunnut lähteä, enkä luultavasti halua lähteä jatkossakaan. Pelkkiä erimaatteja ei kuitenkaan ollut tarkoitus kiertää, vaan kävimme myös kääntymässä rodun erikoistuomarin silmien alla hyvän arvostelun tähden.

Kesäkuun alussa Medyan toinen näyttely oli Lohjan maisemissa Peggy Baileyn arvosteltava. Valitettavasti tuomari ei oikein enää ollut ihan tällä planeetalla, vaan ilmeisesti vanhuus puski kovasti päälle. Tuomarin rooli oli täysin hukassa, mutta kehä saatiin jotenkuten toimimaan kehäsihteerin tuella ja avustuksella. Ehkä hieman ilkeästi sanottuna tuomaria sai neuvoa kuin pikkulasta valitsemaan mieleisensä koira voittamaan. Arvosteluillakaan ei hirveästi hurrattu, muutama hassu sananen melko ympäripyöreästi. Muistikaan tuomarilla ei tainnut hirveän hääppöisesti enää pelittää, sillä esimerkiksi koiran ikää sai toistella useampaan otteeseen. Tuloksena Medyalle JUN ERI1 SA, pitkälti "oikean" virallisen nimen takia (=kehässä ensimmäisenä). 

"15 months. Nice outline. Well angulated. Blue merle with good expression. Nice eye shape. Nice underjaw. Moved well."

Lohjasta seuraava näyttely olikin heinäkuun loppupuolella Porvoon ryhmiksessä, jonne suuntasimme Oona ja Frida-sheltti matkaseuranamme. Porvoossa tuomarina olikin Päivi Eerola, jonka mielipide kiinnosti kovasti. Eerolan tuntien odotukset menestymisen suhteen eivät olleet korkealla, joten ykkösruusukkeen kiilto silmissä päätin ilmoittaa Medyan vielä syksylle yhteen näyttelyyn erkkarin lisäksi metsästämään puuttuvaa tulosta. Helteinen päivä kuitenkin sujuikin mukavasti, kun Medya nappasi tulokseksi JUN ERI4 mukavalla arvostelulla! Ainoa päänvaiva toisaalta oli kaksi tulevaa näyttelyä, joihin en jaksaisi/olisi jaksanut lähteä.

"Hyvä koko. Selvä sukupuolileima. Liioitellun ryhdikäs liikkeessä. Sopiva luusto, narttumainen pää, kallossa pyöreyttä. Kookkaat korvat. Riittävästi edestä, voimakkaammin takaa kulmautunut. Väri tulisi olla tasaisemmin jakautunut. Riittävä askelpituus. Kauniisti edukseen esitetty."

Viimeinen kesän näyttelyreissu suuntautui Tampereelle rodun erikoisnäyttelyyn. Kimppakyydillä lähdimme liikenteeseen, autossa sekä junnu-, että valionarttu (joka myös kasvattajakehässä mukana), joten pitkä päivä oli taattuna. Näyttelyinto oli täysin kadoksissa, joten häpeällisesti vein erkkariin täysin pesemättömän koiran. Edes valkoisia osia en jaksanut enää kiireisen päivän jälkeen illalla huuhtaista. Sentään vähän näytin saksia rehottaville tassukarvoille. Onneksi panostamattomuus ei kuitenkaan haitannut, vaan Medya nappasi neljännen erinomaisensa brittituomari Jane Hilliltä. Ihme kyllä, erkkarissa nähtiin myös H:ta jaettavan, mikä tuntuu olevan täysin unohdettu laatuarvosana brittituomareilla.

"Good coat. Nice shape. Head would prefer more refinement. Widens in backscull. Eyes could be more obligue."

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kesällä Medya pääsi myös hieman sukuloimaan Pirkkalaan. En ollut nähnyt Medyan sisaruksia viimeksi kuin luovutusikäisenä, joten mielenkiinnolla ajelimme kasvattajan luokse pentuetreffeille. Paikalle oli saapunut Medyan kolme muuta siskoa samasta pentueesta sekä myös isäpappa Morris. Pienen ujostelun jälkeen Medya löysi uudestaan oman sielunsisarensa ja Medyasta ja Lumi-siskosta näytti tulevan ihan erottamaton parivaljakko. Kaksikko piti omaa hauskaa muiden koirien touhutessa omiaan ja yhteys niiden välillä toimi. Juoksuinen Medya sai myös uuden ihalijan tarmokkaasta Pentti-vaarista, joka nuortui vuosia päästessään tuoksuttelemaan nuoria tyttöjä. Pirkkalassa kuluikin aivan huomaamatta useampi tunti ja kotiin taidettiin päästä vasta noin kahdeksan-yhdeksän maissa illalla.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Elokuussa täällä Helsingissä järjestettiin myös Maailman Voittaja -näyttely, kuten varmasti moni tietääkin. Ilmohinnat kyseiseen näyttelyyn olivat mielestäni kuitenkin täydellistä riistoa, joten oli turha kuvitella, että Medya olisi sinne mennyt. Toisin kuitenkin kävi ja nyt voinkin aina kehuskella koirani olleen noinkin suuressa näyttelyssä! Käväisi se muutaman askeleen verran kehän puolellakin, mutta pääsääntöinen tehtävä oli toimia messukoirana Shetlanninlammaskoira ry:n ständillä. Päädyin tuonne melko lyhyellä varoitusajalla, sillä sain edellisenä iltana viestiä Oonalta, haluaisinko lähteä hänen ja Fridan kanssa edustamaan rotua. Vaikka aamulla väsytti aivan tautisesti raahautua messukeskukseen, päivästä jäi oikein positiivinen kuva! Medya oli oiva messukoira, se otti kaikki uudet vieraat ilolla vastaan tunkien syliin ja kellimällä selällään maassa, ja kun mitään ei tapahtunut, se rauhassa makasi leuka maassa kyttäämässä uusia vieraita. Päivä meni oikein rennosti ja koirakin väsähti hieman päivän edetessä. Medya kyllä varmasti menisi uudestaan samoihin tehtäviin, jos vain tulee mahdollisuuksia eteen.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kesällä vietettiin myös hieman enemmän taukoa treenailusta. Tokoa ei tullut juurikaan treenattua ja agilitystakin lomailimme noin kuukauden ajan Medyan juoksujen ja kuumuuden takia. Nyt ilmojen viilentyessä ja ohjattujen alettua olemme taas ryhdistäytyneet agilityn suhteen ja ravanneet treeneissä useampaan otteeseen viikossa. Kontaktit alkavat näyttää jo hyviltä, niiden osalta voisi jo luultavasti uskaltautua möllikisoihin. Kaipaisin kuitenkin vielä enemmän kokemusta ratatreenistä, sillä ohjatuissa olemme paneutuneet enemmänkin lyhyisiin radanpätkiin tai tekniikkaharjoituksiin. Yhden kerran pääsimme toisessa ryhmässä tekemään suorempaa möllitasoista rataa, jossa sai juosta oikeasti. Siinä kuitenkin ilmentyi joitakin ongelmia mm. irtoamisen suhteen, joka tuntuu olevan Medyalle melko hankalaa, kun kyseessä on esimerkiksi hyppysuora ja itse juoksen rinnalla mukana. Jos näitä vielä pääsemme treenaamaan enemmän, näkyy meitä ehkä piakkoin möllikisoissa. Medya tulee myös muutaman päivän sisään kisaikäiseksi, joten nyt vain kyttäämään kivoja tuomareita, joille tuon koiran voisi viedä mittautettavaksi. Se pirulainen kun tahtoo olla juuri rajalla tai hieman medin puolella, mutta mini-luokkaan olisi tarkoitus päästä...

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Ja jos vielä viimeiseksi mainittakoon, että Porvoon näyttelyn aikoihin päätimme Oonan kanssa geenitestata Fridan ja Medyan CEAn ja MDR1:n suhteen. Oona oli tilannut meille Slovgenilta poskiharjoja, joita hinkattiin poskien sisäpinnoilla solujen saamiseksi. Näytteet postitettiin Slovgenille ja tulokset tulivat, kun Slovgenin henkilöstö palaili kesälomilta. Ihan turha testi ei ollut, sillä Medyasta paljastui CEA kantaja, vaikka suvun perusteella arvelin sen olevan terve. MDR1n tulos oli sen sijaan +/+, eli Medya ei ole lääkeyliherkkä tai kanna sitä geeniä. 

Taika voi myös oikein mukavasti. Se on näyttelyreissuille ja Pirkkalaan lähtenyt aina turistiksi katselemaan maailman menoja. Ilmojen viilentyessä se on myös huomattavasti piristynyt ja se on välillä yllätetty leikkimästä itsekseen. Pentu- ja nuoruusajan tavat ovat myös palailleet, kun se saattaa ajoittain innostua tarttumaan etukäpälillä jalastani kiinni ja aloittaa ärisemisen. Hupsut leikit on meidän "mummollakin", on sitä Medyan kanssa tullut ihmeteltyä, onko sillä lääkitys ihan kohdallaan. Ei kuitenkaan valittamista!

Agilitypäivitystä - kontaktit ja kepit

Viimeisestä agilitypäivityksestä onkin aikaa. Reissuajanjaksolla en paljoakaan ehtinyt vapaatreenata ja jouduin jättämään myös viimeiset talvikauden ohjatut treenit välistä. Välissä olikin pikkuinen tauko, ennen kuin kesätreenit lähtivät käyntiin. Nyt vielä kevään viileillä keleillä pitäisi suunnata kentälle vapaatreenaamaan ainakin kerran viikossa, jotta kepeistä ja kontakteista saataisiin joskus valmiita. Nykyiseen tilanteeseen olen melko tyytyväinen, ja kokosinkin keppien, puomin ja A:n osalta julkaisemattomat treenivideot nippuun.

- Seuraava askel vähentää neljään ohjuriin, edessä kaksi, lopussa kaksi. Lisäksi vauhtia voisi kerätä ensin esim. hypyn tai putken kautta. Mahdollisesti myös jatkaa seuraavalle esteelle keppien jälkeen.

- Treeniä tarvitaan vielä lisää häiriön suhteen. Vaikka Medyan fokus on melko hyvin suoraan eteen, se reagoi edelleen herkästi omaan liikkeeseeni. Palaan luultavasti välillä treenaamaan kuudella kepillä mm. sitä, että koira malttaa suorittaa kepit loppuun vaikka itse olisin reilusti keppien edellä. Samaten tarkoitus olisi treenata kuudella kepillä enemmän ohjauskuvioita, mm. takaaleikkausta ja persjättöä.

- Nopeus ja rytmi tällä hetkellä ok.

- Erilaisia keppikulmia vielä täytyy treenata, varsinkin avokulmaa. Kun Medya osaa hakea oikean aloitusvälin melko varmasti, kokeilen poistaa ensimmäisen ohjurin. Jos oikean välin hakeminen sotkeutuu täysin ilman ohjuria, yritän häivyttää ohjurin nostamalla sitä vähitellen ylöspäin.

- Viimeiset ohjurit lähtevät, kun Medya malttaa kepittää kunnolla loppuun omasta sijainnistani huolimatta. Ohjureista huolimatta se tällä hetkellä keskeyttää pujottelun jos itse olen liian edellä.

---

- Puomin alastulo tarvitsee vielä lisää varmuutta. Puomi on muuten nopea, mutta alastulolla näkyy aavistuksen verran himmailua ja epävarmuutta. Onnistumisprosentti vaihtelee myös jonkin verran.

-Häiriötä myös puomille lisää, Medyan keskittyminen herpaantuu selkeästi esim takaaleikatessa puomilla.

- Eteneminen tällä hetkellä hyvä, voin jäädä Medyan taakse ja koiralla säilyy vauhti ja fokus eteen. Vielä lisää varmuutta siihen, että voin itse olla reilusti Medyan edellä ja pysähtyminen toimii kuitenkin.

- Pikkuhiljaa muiden esteiden yhdistäminen puomiin ja namialustan häivytys. Puomin jälkeen esimerkiksi jatko hypylle/putkeen ja lelupalkka.

- Ylösmeno pitää tarkistaa, tarviiko siihen erikseen puuttua.

---

- Huomattavasti vähemmän treenattu kuin puomi ja kepit.

- Alastulo vielä melko epävarma ja hidas. Medya myös helposti tulee "ryminällä" alas.

- Treenisuunnitelma melko samanlainen kuin puomilla, alastulon ollessa varma mukaan enemmän häiriötä (takaaleikkaus/persjättö jne) ja etäisyyttä. Vähitellen myös muita esteitä mukaan ja namialusta pois.

- Ylösmeno ok.

- Mietinnässä myös juoksu-A, sillä se voisi sopia Medyalle paremmin. Opetusmenetelmät kuitenkin itselleni vielä melko tuntemattomia. Tarkoitus olisi opettaa pysäytykset ensiksi loppuun asti, ennen kuin miettisin todella juoksu-A:n opettamista.

---

Tavoitteet muiden esteiden osalta kesälle:

- Pussi ja rengas itsenäisiksi. Molemmat tarvitsevat vielä paljon avustusta. Pussia pitää olla joku pitämässä vielä ylhäällä, kesän aikana olisi hieno saada edes satunnaisia onnistumisia ilman avustajaa. Medya tulee myös vielä aika helposti renkaan ohitse itse ollessa renkaan rinnalla paikallani/liikkuen. Itse jäädessäni taakse tai riittävän edessä onnistumisia tulee.
- Keinun kanssa tehtävä lisää päähänjuoksuja. Keinua treenattu vasta muutamia kertoja, mutta esimerkiksi pamausta kohtaan ei löydy pelkoa. Medya pysähtyy liian aikaisin keinulla, jolloin keinusta tulee turhan hidas. Avustajan palkatessa koiraa päähän juoksemisesta keinu toimii hyvin, lisää sitä. 

- Rimakorkeuden nostaminen minien kisakorkeuksiin. Vielä ei tiedä pääseekö Medya mineihin, mutta yritys on ainakin kova.

- Pimeiden putkikulmien treenaus. Ne aiheuttavat vielä melkoisesti päänvaivaa Medyalle, kuten myös takaaleikkaukset. Putkijarrua pitää tehdä tutummaksi ja käännökset putkelta tultaessa tiukemmiksi.

- Okseriin, muuriin ja pituuteen tutustuminen. Kaikki kolme ovat melko uusia tuttavuuksia Medyalle, mutta ainakaan kaksi jälkimmäistä tuskin tuottaa sen suurempia ongelmia. Okserin kanssa pitää seurailla, tippuuko rimoja tai onko hyppytekniikka kunnossa.

- Pöytä. Varmaan siihenkin pitäisi vähän tehdä tuttavuutta? Medya kyllä huvikseen hyppelee minipöydälle jos sellainen sattuu kohdalle, mutta tulee varmaan läpi jos vauhdista hyppäisi siihen.

- Eteenlähetys hypyille varmaksi. Medya on vielä todella kyselevä, eikä kunnolla uskalla irrota eteenpäin esim. loppusuoralla. Putkiin sen sijaan se ampuu varmasti. 

Uskoisin, että Medya olisi mahdollista saada möllitasoiseksi syksyyn mennessä. Tai oikeastaan, minut olisi mahdollista saada möllitasoiseksi syksyyn mennessä. Medyahan tekee jos itse osaan, mutta edelleen takaraivossa kummittelee Taika ja Taikan kanssa meneminen. Itse tarvitsen vielä parempaa koordinaatiota ja nopeutta ohjaamiseen, jotta yhteistyö pelaisi kunnolla. Ylävartalo tuntuu edelleen olevan jäykkä ja jalat liian hitaat tai huitelevat missä sattuu. Uskoisin, että nämä kehittyvät vähitellen ohjatuissa treeneissä ratatreenien myötä. Vähitellen olisi myös kiva opetella uusia ohjauskuvioita nykyisen (pakko)valssin ja persjätön lisäksi. Nykytilanne on kuitenkin mielestäni varsin lupaava, ellen itse saa jatkoa pilattua!

Reissukuulumisia, pentuesisaruksia ja sairastelua

Pahoittelen taas blogin epäaktiivisuutta, mutta vetoan siihen, etten ole juurikaan ehtinyt istua kotona koneen äärellä. YO-kirjoitusten jälkeen alkoi pieni ajanjakso, jolloin en tehnyt oikeastaan mitään. Osa kavereistani olivat päätyneet valmennuskursseille ja treenatakkaan ei voinut joka päivä. Osa päivistä kuluikin pääosin sohvalla istuessa, joka on hyvin turhauttavaa. Oma pääni ei kestä tekemättömyyttä, joten sen jälkeen päätin lähteä kiertelemään muualle.

Ensimmäisenä päätin suunnata viikoksi Lahteen 3.-10. huhtikuuta. En ollut nähnyt Taikan kasvattajaa taas aikoihin - oikeastaan sen jälkeen kuin Medya saapui. Olen aikaisempinakin vuosina ollut hänen luonaan kenneltyttöilemässä, joten päätin kysyä, kelpaisiko apu nytkin. Pakkasinkin siis tavarani ja koirani, ja ajelin torstaina suoraan Medyan agilitytreeneistä Lahteen. Viikko kuluikin yllättävän nopeasti ja päiviini kuului mm. koirien ulkoilutusta, turkinlaittoa, pesua, ruokkimista ja treenaamista. 

Taikalle kennelelämä oli jo aikaisemmilta vuosilta tuttua, mutta Medyan suhtautuminen mietitytti. Miten se tulee toimeen isossa laumassa, miten se pärjäilee ilman ihmisen jatkuvaa läsnäoloa, saako se nukuttua yöllä vai piipittääkö se...? Onneksi merletyttö yllätti positiivisesti, eikä mitään ongelmia ilmennyt. Medya juoksutti ja leikitti ulkona lauman muita koiria aivan hulluna ja ei näyttänyt olevan moksiskaan, vaikka ihmisseura vaihtui koirakavereihin. Medyan puolelta reissu oli ainakin onnistunut, sillä pikkukakara sai 14 uutta koirakaveria, joista suosikeiksi nousivat 4kk ikäiset shelttilapset Lempi ja Lahja, sekä nuori trikkiherra Mörkö. 

Taika tiesi jo paikan ja talon tavat, joten sen osalta ei ihmeempiä. Taika sen sijaan pääsi moikkaamaan taas lähisukulaisiaan, emäänsä Pumpulia, isäänsä Rölliä sekä myös molempia pentuesisaruksia. Toista siskoaan, Viimaa, Taika on nähnyt ennemminkin, mutta pentueen kolmannesta pennusta, Nekusta, itse en ollut kuullut juuri mitään. Se oli aluksi päätynyt muistaakseni Turun suunnille, mutta palautui takaisin kasvattajalle ~8kk sitten. Nekku sai arkana koirana totutella jonkin aikaa muihin koiriin kasvattajan luona, kunnes päätyi uusille omistajilleen Lahteen. Koska myös Viima asustelee samassa kaupungissa, niin pentuetreffit olivat paikallaan! Nekku muistutti hyvin paljon Taikaa sekä ulkonäöllisesti että luonteeltaan. Se käyttäytyi vieraiden koirien seurassa aivan samalla tavalla kuin Taikakin vuosi-kaksi sitten. Myös ilmeeltään se oli täysin Taikan kopio, ainoastaan korvat tekivät eroa Taikaan.

Nekku, Viima, Taika

Lahdesta palailin taas suoraan Medyan agilitytreeneihin torstaina. Ei ollut ihan mahtavin idea, sillä Medya oli riekuttanut taas kolmisen tuntia pihalla eri koiria ja häslännyt vielä noin tunnin sisällä ennen lähtöä. Treeneissä ensimmäistä kertaa huomasi kuinka väsynyt koira oli. Ratatreenin se jaksoi oikein hienosti, mutta keppitreeneistä ei oikein tullut mitään. Tempo hidas, ajatus muualla ja suorituksen laatu keskinkertainen. Onneksi itse tajusin väsymyksen jo heti ensimmäisillä yrityksillä, joten en jäänyt hinkkaamaan väsyneen koiran kanssa huonoja suorituksia.

Perjantaina alkoikin sitten Medya menemään huonoon kuntoon. Heräsin neljältä aamulla siihen, että koira läähättää tuskaisena. Ajattelin ensiksi, että sillä on vuorokausirytmi hieman sekaisin, koska Lahdessa ollessaan koirat pääsivät aina neljän-viiden aikaan aamulla ulos. Medya kuitenkin yleensä nukkuu rauhassa niin pitkään kuin minäkin, joten päätin kavuta ylös sängystä ja käydä koiran kanssa pihalla. Heti rappukäytävässä tajusin hirveästä vetämisestä ja kiireestä, että koiralla on maha sekaisin. Noh, ei muuta kuin peppupesun kautta takaisin nukkumaan. Yllätysyllätys, jo taas parin tunnin päästä koira läähätti tuskaisena ja uudestaan ulos. 

Aamupäiväksi olin kuitenkin sopinut meneväni treenaamaan yhden ryhmäläiseni kanssa. Medya oli pirteä ja innokas, joten en viitsinyt peruakkaan ripulin takia - tiedä vaikka se olisi siinä vaiheessa kerennyt mennä jo ohi. Treenit sujuivat oikein hyvin, mutta maha vaivasi edelleen. Myös seuraava päivä meni ulkona juostessa ja vähitellen koiraltakin katosi puhti. Ripuli paheni edelleen ja lauantaina myös koiran housuvillat tihkuivat verta. Koska Medyalla oli edelleen ruokahalu tallella ja se suostui juomaan vettä, päätin vielä seurailla tilannetta hetken, ja hakea sunnuntaina apteekista Canicuria. Vähitellen tilanne alkoi palautua paremmaksi, ja maanantaina/tiistaina koira oli taas entisensä. 

Ripulin aiheuttaja on hieman mysteeri, sillä Medya ripuloi verta myös myöhemmin uudestaan, tosin ei niin pitkäkestoisesti. Arvelin, että kyseessä olisi voinut olla merilevä, jota olin ostanut Lahdesta kotiinpalaessani ja antanut heti illalla sitä koirille. Samaten Medya taisi saada merilevää ennen seuraavaa veriripulia ja oksentelua. Syyllinen tuntui jo melko varmalta, kunnes kuulin hieman huonoja uutisia. Lahdessa ollessani yksi kasvattajan koirista oli myös huonossa kunnossa, maha löysällä ja kuumeinen. Koira onneksi parani antibioottikuurilla, mutta valitettavasti vain hetkeksi. Tällä viikolla oli tullut Facebookiin ilmoitus samaisen koiran poismenosta, syynä raju oksentelu ja huonovointisuus ilmeisesti ruuan aiheuttamana. En tiedä onko näillä kahdella tapauksella mitään yhteistä, mutta hirvittää kuitenkin. Medya onneksi on nuori ja elinvoimainen koira, mutta sateenkaarisilloille joutuneella koiralla oli ikää jo reilusti enemmän. Medya laihtui aika ikävästi ripuloinnin myötä, mutta onneksi tuota koiraa ei ole vaikea lihottaa.

Kun Medyakin alkoi olemaan kunnossa, siirryin vaihteeksi Tuusulaan majailemaan isäni kämpille. Olin aikeissa päivittää blogin kuntoon siellä, sillä aikaa riitti. Noh, koska mikään ei ikinä mene niinkuin pitäisi, niin ei mennyt nytkään. Läppärilleni oli ilmestynyt jonkin ilmaisohjelman mukana haittaohjelma, joka näkyi Mozillassa uusia välilehtiä avatessa. Se avasi suoraan jonkin trovigon hakukoneen, eikä tyhjää välilehteä. Sinänsä ei vakava juttu, mutta käytännössä hyvin ärsyttävä. Yritin pitkään etsiä kyseistä ohjelmaa jotta voisin poistaa sen, mutta ei niin ei. Lopputuloksena ajoin koko tietokoneen takaisin tehdasasetuksille. Ei mikään maailman suurin juttu, mutta auta armias kun kone piti saada takaisin tähän päivään päivitysten osalta. Win8 on suoraansanottuna aivan karmea, win8.1 menettelee. Konehan ei antanut päivittää tuohon 8.1:een ennen kuin kaikki päivitykset olivat ajan tasalla, niin siinähän sitten päiviteltiin konetta vaikeimman kautta, kun mitään ei olla voitu tehty helpoksi tai yksinkertaiseksi. Siihen sitten kului yksi kokonainen päivä, toinen päivä kului sitten siihen, että sain asennettua koneelle kaikki puuttuvat ohjelmat takaisin. Paintilla ei pahemmin kuvia oltaisi muokkailtu.

Tuusulasta palailin taas agitreenien kautta kotiin, jossa en taaskaan viettänyt montaakaan päivää. Pääsiäinen kului perjantaina mätsäröidessä ja lauantaina kavereiden kanssa iltaa viettäessä. Medya yllätti mätsärissä olemalla 72 pienen aikuisen joukosta ensin PUN1 ja lopulta myös BIS3 oikein "hurmaavilla" liikkeillä. Mätsäreistä tulikin mieleeni, että Medya päätti tiputtaa kaiken pohjavillansa pois, tällä hetkellä päällyskarva irtoaa lupaavaan tahtiin. Ja tosiaan, 18. päivä toukokuuta meidän pitäisi olla debytoimassa Riihimäellä junnuluokassa. Ei näin!

20. päivä sunnuntaina olikin sitten taas seuraavan matkakohteen vuoro, mutta se jääköön seuraavaan postaukseen.

Supermölleissä kokeilemassa

Medyan edellisistä agilitymölleistä on jo kulunut tovi, joten nyt oli aika käydä testaamassa, saataisiinko samanlainen fiasko aikaan. Ratatreeniä meillä ei hirveästi ole tässä välissä ollut, vaan olemma keskittyneet enemmän tekniikkaan kuin helppoihin rallatuksiin. Juuri ratatreeniä tarvitsisin itse enemmän, sillä ohjausten ajoitus ja oma sijoittuminen radalla on vielä hieman hakusessa Medyan kanssa. Nopean koiran kanssa olen lähes aina myöhässä, mutta toivotaan, että kohtapuolin sisäistän todella ongelman ja opettelen juoksemaan. Uteliaana päätin kuitenkin suunnata HSKH:n supermölleihin juoksemaan kaksi starttia, vaikka vaarana oli uusia tammikuiset ratasuoritukset.

Rata näytti tältä. Rataantutustuessa ajattelin, että ei hittovie, taitaa olla vähän turhan haastava taas meille. Alku näytti aika mukavalta ja toimivalta, kunhan itse muistan vain ottaa koiran putkesta mukaan enkä vain juokse itse sokeana eteenpäin. Esteet 8-10 tuottivat kuitenkin hieman päänvaivaa ja mietin, miten saan ajoitettua kaiken oikein. Päädyin tekemään ysihypyn eteen valssin, koska itselläni ei luultavasti olisi mitään mahdollisuuksia ehtiä hyppyjen taakse tekemään valssia. Taikan kanssa se olisi luultavasti toiminut hyvin ja melko varmasti. Pelkona kuitenkin oli, ehdinkö riittävän aikaisin tekemään valssia tai tapahtuuko ennen sitä jotain muuta hirveää.

Ensimmäinen startti lähti ihan lupaavasti liikkeelle, mutta homma levisi käsiin hypyllä 7. Jostain syystä Medya juoksi sen ohitse, jolloin oma ajatukseni katkesi ja oiken yläkulman esteet tuottivat omat ongelmansa. Siellä sähläilyn tuloksena kaksi kieltoa ja hylky. Kun koira oli taas hallinnassa, niin loppurata menikin ihan sujuvasti.

Toiselle startille yrittämään uudestaan. Lähdössä taas meni mukavasti, ihana jättää koira istumaan ja luottavaisin mielin marssia muutaman esteen taakse lähtöasemiin. Toivotaan, ettei lähtöongelmia tule tulevaisuudessakaan. Alku lähti taas mallikkaasti käyntiin, mutta tällä kertaa olin aika näkyvästi myöhässä 4-5 hypyillä. Onneksi niiden edessä häämötti kutsuva putkensuu, jonne Medyan sai lähetettyä pelastukseksi. Tällä startilla myös seiskahyppy onnistui, jolloin sain tehtyä valssin melko onnistuneesti ja jatkettua rataa eteenpäin. Kymppihyppykin päästiin yli, oikeaan putkenpäähän ja loppusuora onnistuneesti maaliin. Parannettavaa vielä löytyisi mm. käännöksistä, mutta olin kuitenkin tyytyväinen, että selvittiin puhtaasti maaliin.

Vaikka startteja oli yhteensä 60 kappaletta, kisat sujuivat melko ripeästi ja pian kuuluteltiinkin tuloksista. Ensimmäiseksi huudeltiin parsonrusselia, joka kuitenkin oli vielä kateissa. Toiselle sijalle huudeltiinkin sitten shelttiä nimeltä Medya! Puhdas nolla ajalla 17,16s (ihanneaika 45s, hui!). Kun kolmaskin sijoittuja oli saatu hakemaan palkintonsa, järjestäjät huomasivat ensimmäiseksi sijoittuneen koirakon olleen kilpailun ulkopuolisena, joten kaikki sijoittujat pääsivät siirtymään yhen palkintosijan ylemmäs. Se siis tarkoitti sitä, että mehän kiidettiin tuolla ajalla ykkössijalle!

Hurjaa! Ei ollut siis turha reissu, vaikka hirvittiki näin lomailun ja myöhäisten aamujen jälkeen herätä kahdeksalta aamulla (ja vielä kun kelloja siirrettiin, kallista nukkumisaikaani vietiin tunti!). Paikalla oli kuitenkin paljon osaavia koirakoita ja nolliakin tuli todella paljon. Tästä se meidän agiura vielä lähtee nousuun!

OHI ON!

Huhhui. Viimeisestä päivityskerrasta onkin taas aikaa, mutta laitettakoon se yo-kirjoitusten piikkiin. Vaikkakaan en viettänyt tuota ajanjaksoa nenä kiinni kirjassa (vaikka olisi pitänyt), niin mitään ei kyllä tullut tehtyä koirienkaan osalta. Mätsäreitä ei missään, treeneissä peruskauraa, vapaatreenaamaan ei jaksanut/ehtinyt ja kamera makaa pölyttyneenä hyllyllä. Perjantaina kuitenkin tuuletettiin viimeisten kirjoitusten loppumista, viikonloppu rentoillen ja maanantaina takaisin kuvioihin!

Maanantai aloitettiin heti vapaatreenillä. Medyan kepit ja kontaktit ovat junnanneet jo pitkään paikoillaan, joten niitä oli syytä käydä hiomassa rauhassa hallilla. Keppejä se pujotteli yhdessä vaiheessa nätisti ja nopeasti yksinkertaisten ohjureiden kanssa kunnes. Kunnes se perhana keksi, että palkallehan pääsee huomattavasti nopeammin loikkaamalla ohjurien yli tai ryömimällä alitse. Ei muuta kuin tuplat takaisin ja hinkkaamaan kepittelyä yhä varmemmaksi.

Kontakteja taas ei olla tehty ikuisuuteen. A:n alastuloa kokeiltiin ensimmäistä kertaa noin pari viikkoa sitten, puomista ei mitään muistikuvaa. Puomin alastulo oli siis hyvä muistutella taas mieliin ja pikkuhiljaa voisi alkaa totuttelemaan kokonaiseen puomiin. Kokonaista A:ta ei tulla suorittamaan varmaan vielä hetkeen, mutta eipä sillä kiirekkään. Kunhan pysäytykset saataisiin varmoiksi ja toimiviksi. Ainakin ihan lupaavalta näyttäisi!

Seuraavaksi to do -listalla on ainakin eteenlähetyksen vahvistaminen sekä putkeenlähetykset (pimeät putkikulmat ja takaaleikkaukset). Viime viikolla treeneissä taisi olla ensimmäistä kertaa kunnon radanpätkä, joka saatiin suoritettua kokonaan. Meillä ongelmana oli kuitenkin edelleen loppusuora, jossa Medya ei irronnutkaan etupalkalle vaan jäi tapittamaan ja pyörimään lähelleni. Loppua treenattiin omana pätkänään ja lelupalkka tuotiin myös esimerkiksi viimeisen esteen eteen täysin näkyville. Aina sekään ei toiminut, vaan ohjaajan kyylääminen oli Medyan mielestä paljon tärkeämpää. Aivan viimeisellä ratasuorituksella se kuitenkin unohti minut ja juoksi katse viimeistä estettä kohti. Vauhti eteenpäin oli niinkin hurja, että esteen edessä oleva lelu unohtui kokonaan ja Medya juosta viiletti suoraan lelun ylitse. Saatiinpahan kuitenkin onnistunut suoritus, vaikkakin palkkaus hieman epäonnistui!

Yritän nyt raahautua useammin hallille tekemään erilaisia treenejä, joista saisi myös videomatskua näkyville! Tokon suhteenkin voisin yrittää aktivoitua, sille meille irtosi tokoryhmään treenipaikka alkukesälle! Pääsimme alkeis/penturyhmään, jossa toivottavasti saisin itselleni motivaatiota säännölliseen ja tavoitteelliseen treenaamiseen. Ehkä meitä nähdään joskus vielä tokokisoissakin!

Tytöt ylppäritunnelmissa

Pitkästä aikaa vapaatreeniä!

Edellisestä agitreenipäivityksestä onkin aikaa. Koeviikon ja lukuloman alkamisen kunniaksi päätin nyt ryhdistäytyä treenaamisen suhteen, jospa sitä ehtisi aina välillä käydä tuulettamassa aivoja treenaamisen merkeissä lukemisen ohessa!

Lähdin taas täysin ilman treenisuunnitelmaa hallille. Tarkoituksena oli ainoastaan kokeilla muutama toisto keppejä ohjureiden kera ja jatkaa kontaktitreeniä puomilla. Alkeistasolla treenaaminen on siitä mukavaa, että melkein millaisella radalla tahansa on mahdollista treenata jotain hyödyllistä. Edellinen treenaaja olikin jättänyt meille oikein mukavan radanpätkän, jossa pystyi treenaamaan valssia ja vinossa linjassa olevia hyppyjä. Kokeilin myös miten Medya irtoaa tavallisille hypyille ja missä mallissa rengas on.