Pages

Subscribe:

lauantai 30. marraskuuta 2013

Ongelma nimeltä putki

Välillä ymmärrykseni loppuu tuon merlen järjenjuoksuun. Se on aina rakastanut putkia, ja juoksenteleekin niiden lävitse omaksi huvikseen. Edelleen se putkelle takaaleikkaus on meillä ongelmana, vaikka torstain treeneissä yritettiin sitä vielä uudestaan. Ei niin ei. Kävin tänään myös hallilla vapaatreenaamassa kontakteja ja sitä perkuleen putkea. Takaaleikkausta nyt oli turha edes lähteä yrittämään suoraan, kun alkuun normaali putkeenlähetyskin oli pelkkää pelleilyä. Video kertokoon millaista meininkiä meillä oli.


Välistä puuttuu treenipätkä, jossa hinkkasin putkeen lähetystä. Vein lelun toiseen päähän putkea ja siirryin noin metrin päähän toisen putkenpään suusta. Koira jalkojen väliin ja hetsausta. Siitä se ampaisi aika nätisti putkeen pienen alkusähläyksen jälkeen. Vähitellen sain otettua etäisyyttä putken suuhun ja lopulta siirryttyä putken ulkokaarteelle. Onneksi saatiin myös loppuun onnistuneet (vaikkakin alkeelliset) takaaleikkaukset! Usko ja ymmärrys meinasi aina välillä loppua tuon koiran kanssa, sillä Taikan kanssa en ikinä saanut tapella vastaavien ongelmien kanssa. Eiköhän tämä tästä!

Best-In Puppy Show


Ylläoleva kuva kertoo hyvin, millä asenteella Medya vieraili 24.11. Best-In Puppy Showssa Rune Fagerströmin arvioitavana. Tavalliseen tapaansa näyttelypaikalla oli Medyan mielestä hurjan hauskaa, rapsutuksia se osasi kerjätä oikein runsaasti ohikulkevilta messuvierailta ja muutaman uuden koiratuttavuudenkin se sai. Medya on selkeästi sitä mieltä, että jos joku sattuu vilkaisemaan sitä, niin kys. ihminen rakastaa Medyaa. Kehää odotellessa se tummilla nappisilmillään tapitti ohi käveleviä ihmisiä ja katsekontaktin saadessaan alkoi joko häntä heräämään eloon tai koira oli takajaloillaan samalla kun huitoi etutassuillaan vierasta kohti.



Kehäkäytös oli taas melko samaa sarjaa mitä aina ennenkin. Seisominen meni aika kivasti rauhakseltaan, mutta liikkeissä taas olisi ollut parantamisen varaa. Taas hihna kiristyi ikävästi, kun vauhtia löytyi enemmän kuin olisi ollut tarpeen. Häntä oli myös komeasti liikkeissä ylhäällä innostuksen merkkinä.

"9kk Erinomainen koko. Hyvät rungon mittasuhteet. Hyvä sukupuolileima. Hyvä pään pituus. Sopiva otsapenger. Hyvin taittuneet korvat. Hyvä kaula. Pysty olkavarsi. Riittävä eturinta. Hyvä runko. Turhan lyhyt ja jyrkkä lantio. Sopiva luusto. Vielä kapea etuosa. Sivulta liikkuu normaalisti. Turhan ylpeä hännästään liikkeessä. Hyvä karva. Esiintyy ja esitetään hyvin"
PEK2

Vaikka KP:ta ei meille tällä kertaa suotukkaan, olen silti melko tyytyväinen tulokseen. Vanhempia narttupentuja oli nelisen kappaletta, joten mustuainen ylsi yllättävän korkealle! Samaten arvostelussa on mielestäni ihan oikeisiin kohtiin kiinnitetty huomiota, joista olen samaa mieltä. 


Kaikki kuvat (C) Suvi Lehto

torstai 21. marraskuuta 2013

Kädet mustelmilla



Ei, en ole kaatunut lenkkeillessä. Enkä myöskään toheiloinut keittiössä, vaikka olen parin päivän aikana saanutkin hoitaa tämän talouden ruokapolitiikan. Mustelmia löytyy oikeasta kämmenestä, ja ne ovat pieniä ja pyöreähköjä. Paljastettakoon, että ne ovat peräisin koiran hampaista. Tai tarkemmin, Medyan hampaista. Mustelmat eivät ilmestyneet myöskään vahingossa, esimerkiksi lelulla riekkuessa. Ne ilmestyivät tämänpäiväisissä agilitytreeneissä.

Treenien aiheena oli tänään takaaleikkaus. Teoriassa itselleni tuttu, käytännössä vähemmän harjoiteltu, sillä Taika oli sen verran hidas ja huonosti irtoava, että tavalliset valssit onnistuivat (teoriassa) lähes aina joka tilanteessa. Omatoimitreeninä saimme jatkaa kontaktitreeniä ja rengasta. Itse päätreeni onnistui meiltä alkuun todella mainiosti, eikä takaaleikkaus hypyillä ollut mikään ongelma etupalkan kanssa. Muutama ensimmäinen kerta oli hieman kankeampi, mutta muutaman toiston jälkeen Medyalle oli selvä homma, mitä tehdään. Seuraava haaste olikin siirtyä takaaleikkaamaan mutkaputkelle. Luulin, että putket olisivat tuolle putkihullulle helppo nakki, mutta kuinka väärässä sitä voikaan olla.

Putkella takaaleikkaus ei onnistunut kertaakaan. Ihan kuin putken suulla olisi ollut näkymätön este, johon Medyan vauhti aina tyssäsi. Ei putkessa sitten ollut mitään vikaa, kun lähetin sen normaalisti ollessani itse putken sisäpuolella. En tiedä mikä aivolagi tuolle koiralle tuli, sillä se ei sinne putken sisään päätynyt (tai jos päätyi, se kääntyi muutaman askeleen jälkeen takaisin), vaikka itse yritin juosta putken ulkokautta. Vaikka välissä oli helpotettuja, normaaleita putkeenlähetyksiä, niin homma hajosi aika pahasti käsiin. Medya piti rauhoittaa useaan otteeseen, sillä epäonnistuneet suoritukset ilmeisesti vain lisäsivät ennestään korkealla olleita kierroksia. Toisaalta ihanaa, että Medya ei reagoi kuin Taika, eli "masentumalla" kun toistoja ja yrityksiä tulee enemmän. Medyan kuumuminenkaan ei ole todellakaan positiivinen juttu, sillä se tarkoittaa haukkumista, pyörimistä ja lopulta näköjään naksimista. Olisin toivonut, ettei meidän olisi koskaan tarvinnut kohdata tätä tilannetta. Valitettavasti todistusaineisto komeilee tuossa oikeassa peukalossa.

Olen itse pikkusen hukassa tilanteen kanssa, sillä Taikan kanssa ei ikinä ollut mitään ongelmia kierrosten nousemisen kanssa, päinvastoin, sen kanssa niitä yritettiin aina nostaa tarkoituksella. Tänään puutuin tilanteeseen passivoitumalla itse ja rauhoittamalla koiran. Voi kuitenkin olla, että jos tilanne vielä uusiutuu useamman kerran, niin ei muuta kuin pentu kainaloon ja se treeni oli sitten siinä. Treenikentälle pääsy on sille kuitenkin niin suuri ilonaihe, eikä se mielellään lähtisi sieltä pois. Jospa se saattaisi yhdistää lopulta, että jos hampaat astuvat peliin niin koko leikki vihelletään poikki.

Katsotaan nyt, uusiutuuko tilanne. Sain hankittua hallille avaimenkin ja ensi jakson lukujärjestys näyttää aika mainiolta vapaatreenien kannalta. Jospa saataisiin enemmän tuota tekniikkatreeniä tehtyä ilman muuta häiriötä. 

------------------------------------------------

Ja jos vielä ihan muihin aiheisiin, Medya käväisi 13. päivä uiskentelemassa Etelä-Suomen Shelttien järjestämällä uintivuorolla Helsingin koirauimalassa. Vähän taisi vesi elementtinä jännittää, vaikka pentu kahlaa ja rymyää ojissa lähes päivittäin maharajaan asti. Uintityyli vaatii vielä hiomista, mutta suunnitteilla olisi käydä joulu- ja tammikuussa uimassa shelttiporukalla, jos päivämäärät natsaavat!


maanantai 11. marraskuuta 2013

Aina ei ole helppoa ja vaivatonta treeneissä

Kiirettä taas pitelee! Treenipostauksiakaan en ole jaksanut/kerennyt väsäämään, sillä en ole saanut videomateriaalia treeneistä ja ilman kuvia/videota on niin tylsä jaaritella. Ulkonakin alkaa nyt olla niin pimeää, etten saa postauksiin edes mitään kivoja täytekuvia. Samaten muutamat treenit ovat oikeastaan olleet vain hyppy - hyppy - putki - hyppy - hyppy treeniä, joissa ei ole erityisemmin ollut ongelmia. Kuitenkin viime viikon agitreenit menivät sen verran pyllylleen, että niistä kirjottelen siitäkin syystä, että muistaisin jatkossa ongelmakohtiamme. Meinasin nyt piakoin hankkia hallille vapaatreenikortin ja avaimen, jotta päästäisiin treenaamaan myös häiriöttä. Tuossa pennussa on kuitenkin myös sen verran potentiaalia agikoiraksi, joten jos nyt satsattaisiin tähän kunnolla!


Alkuun tuo treeni näytti aika mukavalta ja helpolta. Vitoshypyn jälkeen olisi ollut tarkoituksena tehdä valssi ja ohjata putkelle. Alkuun luulin, että pääsisimme vitoshypylle aika mukavasti, mutta valssissa saattaisi tulla ongelmia, sillä olen aikaisemmin ohjannut sen verran hidasta koiraa. Noh, eipä ollutkaan niin helppoa mitä kuvittelin, eikä ikinä päästy kokeilemaan valssausta.

Radan alku oli Medyalle ihan pala kakkua. Putkeen se irtoaa todella mukavasti. Homma kaatui sitten siihen, kun pentu pöllähti ulos putkesta. Se ei sen jälkeen kestänyt oikeastaan ollenkaan sitä, että itse liikuin. Se otti suoraan katsekontaktin itseeni putkesta tultua -> eteneminen seuraaville esteille tai palkkaaminen kaatui siihen. Vaikka kouluttaja olikin putken jälkeen heiluttelemassa lelua, niin Medya juoksi lähes aina sen ohi sokeana. Vasta itse pysähdyttyäni se saattoi hoksata, että perskale, tuolla se lelu olikin. Se kuitenkin motivoituu leikkimisestä, repii kunnolla ja tykkää juosta lelun perässä, mutta se ei näytä riittävän. Treeneissä käytetään myös vain tiettyä lelua, joka ei ole käytössä normaalissa arjessa. Sama ongelma on myös namikippojen kanssa, samapa tuo mitä pöperöä siellä odottaa, mutta tietyissä tilanteissa Medya vain rellestää ja juoksee ohi. En oikein tiedä mitä sille sitten keksisi, sillä sen huomio olisi oikeastaan pakko saada siirrettyä minusta eteenpäin.

Yritettiin pätkiä tuota loppuakin ihan pieniin osiin, siten että oltaisiin saatu edes nelos- ja vitoshyppy onnistumaan. Ei onnistu ei, kun Medya on liian kiinni minussa tai liian kierroksilla. Siinäkin tuli jo aikamoisia ongelmia, että Medyan sai neloshypyn onnistumaan. Todella usein se juoksi tuosta etupuolelta vain ohi, vaikka etäisyys esteeseen oli todella lyhyt ja rintamasuunta melko selkeä. En tiedä, hankaloittaako tilannetta se, ettei meillä ole rimoja käytössä, joten este voi olla ehkä hieman hankalampi hahmottaa? Irtoamista vinottain oleville hypyille pitää treenata kuitenkin vielä hurjasti.

Noh, jos neloshyppy päästiin onnistuneesti suorittamaan, niin vitoshypyn onnistumisesta ei ollut toivoakaan. Valssi unohdettiin meidän kohdalta ihan suosiolta, tarkoitus oli saada vain nuo kaksi hyppyä edes jotenkin onnistumaan. Moni yrityksistä päätyi kuitenkin siihen, että Medya juoksi kuurona vain suoraan ohi edessä häämöttävään putkeen. Edes vastainen käsi ja TÄSSÄ-käskyn karjuminen ei oikein tuottanut tulosta. Kerrankin kun sen olisi täytynyt tarkkailla mitä teen, niin se oli pää viidentenä jalkana pinkomassa eteenpäin. Ei, ei näin. Harmi, ettei noista treeneistä ole videota.

Tuo treenipätkä olisi siis hyvä käydä uusimassa ilman häiriötä. Medya kiihtyy ja innostuu nykyään aivan tautisesti agilitysta, hallille saavuttaessa neliveto kaasuttaa kohti hallia ja jarruttelee jos kävellään poispäin. Halliin päästyessään se olisi koko ajan menemässä kentälle ja sitä on astetta vaikeampi saada keskittymään muihin juttuihin siinä tilanteessa. Pitänee varmaan viskata Medya aina autoon odottelemaan muiden treenivuoroilla, jos se rauhottaisi vähän itse treenitilannetta. Medya varmaan keräilee hullut kierrokset muita koirakoita katsellessa, jolloin oma suoritus saattaa kärsiä. Vapaatreenikortti olisi tässäkin mielessä oikein mainio, jotta pääsisimme tekemään rauhassa ajan kanssa meille vaikeat kohdat uudestaan.

maanantai 4. marraskuuta 2013

Note to self: älä lähde julkisilla mätsäriin



Tulipahan toistamiseen todettua, että mätsäriin lähtiessä kannattaisi käyttää sitä omaa autoaan. Onhan julkisilla sinänsä kätevä kulkea, ei tarvitse miettiä parkkipaikkojen kanssa, matkalla saa istuskella omissa mietteissään, säästyy luontoa ja rahaa. Olen jo kerran aikaisemmin päättänyt lähteä mätsäröimään julkisilla, sillä mätsäripaikalle oli vain noin kahden kilometrin matka. Silloin Medya oli hienosti PUN1 BIS3 saaden palkinnoksi ison ruokasäkin, Nutrolinia ja muita hyvinvointituotteita. Tuolloin selviydyin vielä melko kivuttomasti kotiin yksinäni, vaikkakin mm. laukkuni hajosi täysin käyttökelvottomaksi matkan aikana.

No, lauantaina sitten lähdin Medyan kanssa taas pitkästä aikaa mätsäröimään julkisilla. Mätsäripaikka oli pieni agilityhalli Tattarisuolla. Parkkipaikkoja ei juurikaan ole kyseisellä hallialueella, vaan auto olisi pitänyt jättää jonnekkin tienvarteen. Pk-seudulla ei myöskään ole juurikaan ollut mätsäreitä tässä syksyllä, joten oli aika ilmeistä, että ruuhkaa tulee olemaan. 


Tungosta kyllä riitti. Osasinkin olettaa, että kehien koolla ei hirveästi juhlittu. Ennen kehien alkua treenailin Medyan kanssa liikkeitä ja jatkuvasti sai todeta kehänauhan tulevan aivan liian äkkiä eteen. Taikalle kehät olisivat olleet aivan mainiot, sillä se kuljee nätisti ja rennosti vieressä pientäkin ympyrää. Medyalta taas löytyy vähän turhankin painava kaasujalka, ja pentu kiihdyttää suoraan sata lasissa ottaessa ensimmäisiä askeleita. Juuri kun oikea tempo alkaisi löytyä, oli seinä vastassa ja täytyi kääntyä takaisin. 

Seisominen meni Medyalta tällä kertaa yllättävän mallikkaasti. Se alkaa taas pikkuhiljaa pysymään aloillansa siinä asennossa, johon sen itse asettelen. Liikkeetkin sujuivat paljon rennommin tuomarin silmien alla, vaikkakin meno taisi edelleen olla melko lennokasta. Erityisesti kehuja tuomarilta tuli reippaasta luonteesta. Kommenttina oli, ettei kyllä olisi olettanut että sheltti olisi ensimmäisenä pusuttelemassa pöydällä. Punaista nauhaa meille siis luultavasti avoimen ja iloisen kehäkäytöksen takia.

Nauhakehässä oli ahdasta. Joillakin koirakoilla oli enemmän tilaa ympärillään, mutta me saimme juuri ahtautua pieneen väliin. Olisin nauhakehässä halunnut esittää Medyan seisten tai olemalla itse kyykyssä pennun edessä, mutta ei mitään toivoa siitä. Edellisen koiran takamus häämötti aivan Medyan nenän edessä ja seuraava koirakkokin oli melkein kiinni. Olin aivan varma, että hukumme täysin muiden koirakoiden joukkoon emmekä erotu porukasta eduksemme. Yllättäen kuitenkin meidät napattiin neljän parhaan joukkoon, jonka jälkeen tuomari liikutti meitä ja seisotti. Lopputuloksena pääsimme Medyan kanssa ykkössijalle!


BIS-kehää saimme odotella melko pitkään, sillä tuomareita oli ainoastaan kolme ja jokaisella tuomarilla oli arvosteltavana vähintään kaksi luokkaa (esim pienet pennut ja aikuiset). Onneksi tahti oli kuitenkin ripeä, muttei kuitenkaan puutteellinen. Odottelun tuloksena Medya oli BIS-kehään päästessään taas aivan intoa täynnä, joka näkyi yllätysyllätys liikkeissä. Häntä koholla ja kiireellä eteenpäin. En viitsisi juoksuttaa Medyaa kireälläkään hihnalla enää, joten lopputuloksena pentu kulki pää ylväästi pystyssä hihnanmitan edellä minusta. Ei kyllä näyttänyt varmaankaan hirveän hallitulta esittämiseltä... :D Koira vie handleria 6-0 perässä. Muut BIS-kehässä olleet esiintyivät ja liikkuivat kaikki oikein nätisti, joten omat odotukseni eivät olleet hirveän korkealla. En tosiaan tiedä millä perusteella tuomarit tekivät päätöksensä, sillä meille jäi käteen BIS1-sijoitus.


Palkintomäärä oli ihan järjetön. Makuualustoja, matkalaukku, retkituoli, kori, leluja, valjaat, ruokaa, ruokaa, ruokaa ja vähän lisää ruokaa (yht n. 20kg) ja vaikka mitä. Ihana kuitenkin, ettei palkintojen seasta löytynyt mitään turhaa krääsää! Ainoa ongelma oli tosiaan se, että olin tosiaan niillä julkisilla liikenteessä... :D Hieman hirvitti katsoa tuota tavaramäärää ja pohtia, että milläs perkeleellä mä täältä pääsen kotiin. Onneksi koirapiireistä löytyy ystävällisiä ja avuliaita ihmisiä ja sainkin kyydin kotiovelle asti!