Blogi takaisin henkiin kesätauolta!

Heihai! Blogin edellisestä päivityksestä onkin jo hieman enemmän aikaa, joten ehkä olisi nyt koulujen alettua aika päivitellä tilanne ajantasalle. Kesä kului rennosti sekä itseni että koirien osalta, eikä mitään järisyttävän ihmeellistä tapahtunut. Näyttelyitä, mätsäreitä, agilitya, sukulointia, ständiedustusta ja sen sellaista. Yritän muistaa kaikki isoimmat häppeningit kesältä, vaikka luultavasti jotain mainitsemisen arvoista jääkin mainitsematta.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Näyttelyrintamalla on mennyt oikein mukavasti. Tavoitteena tälle vuodelle oli kierrellä muutamia kehiä ja hakea arvosteluja eri tuomarilta. Ensimmäisen näyttelyn jälkeen uskalsin kuitenkin salaa toivoa Medyan saavan joskus ykkösruusukkeen, eli toisinsanoen kolme erinomaista vuoden sisällä. Osittain valitsin tuomareita vähän sitä silmälläpitäen, esimerkiksi ruotsalaisten tuomittavaksi en halunnut lähteä, enkä luultavasti halua lähteä jatkossakaan. Pelkkiä erimaatteja ei kuitenkaan ollut tarkoitus kiertää, vaan kävimme myös kääntymässä rodun erikoistuomarin silmien alla hyvän arvostelun tähden.

Kesäkuun alussa Medyan toinen näyttely oli Lohjan maisemissa Peggy Baileyn arvosteltava. Valitettavasti tuomari ei oikein enää ollut ihan tällä planeetalla, vaan ilmeisesti vanhuus puski kovasti päälle. Tuomarin rooli oli täysin hukassa, mutta kehä saatiin jotenkuten toimimaan kehäsihteerin tuella ja avustuksella. Ehkä hieman ilkeästi sanottuna tuomaria sai neuvoa kuin pikkulasta valitsemaan mieleisensä koira voittamaan. Arvosteluillakaan ei hirveästi hurrattu, muutama hassu sananen melko ympäripyöreästi. Muistikaan tuomarilla ei tainnut hirveän hääppöisesti enää pelittää, sillä esimerkiksi koiran ikää sai toistella useampaan otteeseen. Tuloksena Medyalle JUN ERI1 SA, pitkälti "oikean" virallisen nimen takia (=kehässä ensimmäisenä). 

"15 months. Nice outline. Well angulated. Blue merle with good expression. Nice eye shape. Nice underjaw. Moved well."

Lohjasta seuraava näyttely olikin heinäkuun loppupuolella Porvoon ryhmiksessä, jonne suuntasimme Oona ja Frida-sheltti matkaseuranamme. Porvoossa tuomarina olikin Päivi Eerola, jonka mielipide kiinnosti kovasti. Eerolan tuntien odotukset menestymisen suhteen eivät olleet korkealla, joten ykkösruusukkeen kiilto silmissä päätin ilmoittaa Medyan vielä syksylle yhteen näyttelyyn erkkarin lisäksi metsästämään puuttuvaa tulosta. Helteinen päivä kuitenkin sujuikin mukavasti, kun Medya nappasi tulokseksi JUN ERI4 mukavalla arvostelulla! Ainoa päänvaiva toisaalta oli kaksi tulevaa näyttelyä, joihin en jaksaisi/olisi jaksanut lähteä.

"Hyvä koko. Selvä sukupuolileima. Liioitellun ryhdikäs liikkeessä. Sopiva luusto, narttumainen pää, kallossa pyöreyttä. Kookkaat korvat. Riittävästi edestä, voimakkaammin takaa kulmautunut. Väri tulisi olla tasaisemmin jakautunut. Riittävä askelpituus. Kauniisti edukseen esitetty."

Viimeinen kesän näyttelyreissu suuntautui Tampereelle rodun erikoisnäyttelyyn. Kimppakyydillä lähdimme liikenteeseen, autossa sekä junnu-, että valionarttu (joka myös kasvattajakehässä mukana), joten pitkä päivä oli taattuna. Näyttelyinto oli täysin kadoksissa, joten häpeällisesti vein erkkariin täysin pesemättömän koiran. Edes valkoisia osia en jaksanut enää kiireisen päivän jälkeen illalla huuhtaista. Sentään vähän näytin saksia rehottaville tassukarvoille. Onneksi panostamattomuus ei kuitenkaan haitannut, vaan Medya nappasi neljännen erinomaisensa brittituomari Jane Hilliltä. Ihme kyllä, erkkarissa nähtiin myös H:ta jaettavan, mikä tuntuu olevan täysin unohdettu laatuarvosana brittituomareilla.

"Good coat. Nice shape. Head would prefer more refinement. Widens in backscull. Eyes could be more obligue."

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kesällä Medya pääsi myös hieman sukuloimaan Pirkkalaan. En ollut nähnyt Medyan sisaruksia viimeksi kuin luovutusikäisenä, joten mielenkiinnolla ajelimme kasvattajan luokse pentuetreffeille. Paikalle oli saapunut Medyan kolme muuta siskoa samasta pentueesta sekä myös isäpappa Morris. Pienen ujostelun jälkeen Medya löysi uudestaan oman sielunsisarensa ja Medyasta ja Lumi-siskosta näytti tulevan ihan erottamaton parivaljakko. Kaksikko piti omaa hauskaa muiden koirien touhutessa omiaan ja yhteys niiden välillä toimi. Juoksuinen Medya sai myös uuden ihalijan tarmokkaasta Pentti-vaarista, joka nuortui vuosia päästessään tuoksuttelemaan nuoria tyttöjä. Pirkkalassa kuluikin aivan huomaamatta useampi tunti ja kotiin taidettiin päästä vasta noin kahdeksan-yhdeksän maissa illalla.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Elokuussa täällä Helsingissä järjestettiin myös Maailman Voittaja -näyttely, kuten varmasti moni tietääkin. Ilmohinnat kyseiseen näyttelyyn olivat mielestäni kuitenkin täydellistä riistoa, joten oli turha kuvitella, että Medya olisi sinne mennyt. Toisin kuitenkin kävi ja nyt voinkin aina kehuskella koirani olleen noinkin suuressa näyttelyssä! Käväisi se muutaman askeleen verran kehän puolellakin, mutta pääsääntöinen tehtävä oli toimia messukoirana Shetlanninlammaskoira ry:n ständillä. Päädyin tuonne melko lyhyellä varoitusajalla, sillä sain edellisenä iltana viestiä Oonalta, haluaisinko lähteä hänen ja Fridan kanssa edustamaan rotua. Vaikka aamulla väsytti aivan tautisesti raahautua messukeskukseen, päivästä jäi oikein positiivinen kuva! Medya oli oiva messukoira, se otti kaikki uudet vieraat ilolla vastaan tunkien syliin ja kellimällä selällään maassa, ja kun mitään ei tapahtunut, se rauhassa makasi leuka maassa kyttäämässä uusia vieraita. Päivä meni oikein rennosti ja koirakin väsähti hieman päivän edetessä. Medya kyllä varmasti menisi uudestaan samoihin tehtäviin, jos vain tulee mahdollisuuksia eteen.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kesällä vietettiin myös hieman enemmän taukoa treenailusta. Tokoa ei tullut juurikaan treenattua ja agilitystakin lomailimme noin kuukauden ajan Medyan juoksujen ja kuumuuden takia. Nyt ilmojen viilentyessä ja ohjattujen alettua olemme taas ryhdistäytyneet agilityn suhteen ja ravanneet treeneissä useampaan otteeseen viikossa. Kontaktit alkavat näyttää jo hyviltä, niiden osalta voisi jo luultavasti uskaltautua möllikisoihin. Kaipaisin kuitenkin vielä enemmän kokemusta ratatreenistä, sillä ohjatuissa olemme paneutuneet enemmänkin lyhyisiin radanpätkiin tai tekniikkaharjoituksiin. Yhden kerran pääsimme toisessa ryhmässä tekemään suorempaa möllitasoista rataa, jossa sai juosta oikeasti. Siinä kuitenkin ilmentyi joitakin ongelmia mm. irtoamisen suhteen, joka tuntuu olevan Medyalle melko hankalaa, kun kyseessä on esimerkiksi hyppysuora ja itse juoksen rinnalla mukana. Jos näitä vielä pääsemme treenaamaan enemmän, näkyy meitä ehkä piakkoin möllikisoissa. Medya tulee myös muutaman päivän sisään kisaikäiseksi, joten nyt vain kyttäämään kivoja tuomareita, joille tuon koiran voisi viedä mittautettavaksi. Se pirulainen kun tahtoo olla juuri rajalla tai hieman medin puolella, mutta mini-luokkaan olisi tarkoitus päästä...

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Ja jos vielä viimeiseksi mainittakoon, että Porvoon näyttelyn aikoihin päätimme Oonan kanssa geenitestata Fridan ja Medyan CEAn ja MDR1:n suhteen. Oona oli tilannut meille Slovgenilta poskiharjoja, joita hinkattiin poskien sisäpinnoilla solujen saamiseksi. Näytteet postitettiin Slovgenille ja tulokset tulivat, kun Slovgenin henkilöstö palaili kesälomilta. Ihan turha testi ei ollut, sillä Medyasta paljastui CEA kantaja, vaikka suvun perusteella arvelin sen olevan terve. MDR1n tulos oli sen sijaan +/+, eli Medya ei ole lääkeyliherkkä tai kanna sitä geeniä. 

Taika voi myös oikein mukavasti. Se on näyttelyreissuille ja Pirkkalaan lähtenyt aina turistiksi katselemaan maailman menoja. Ilmojen viilentyessä se on myös huomattavasti piristynyt ja se on välillä yllätetty leikkimästä itsekseen. Pentu- ja nuoruusajan tavat ovat myös palailleet, kun se saattaa ajoittain innostua tarttumaan etukäpälillä jalastani kiinni ja aloittaa ärisemisen. Hupsut leikit on meidän "mummollakin", on sitä Medyan kanssa tullut ihmeteltyä, onko sillä lääkitys ihan kohdallaan. Ei kuitenkaan valittamista!

Reissukuulumisia, pentuesisaruksia ja sairastelua

Pahoittelen taas blogin epäaktiivisuutta, mutta vetoan siihen, etten ole juurikaan ehtinyt istua kotona koneen äärellä. YO-kirjoitusten jälkeen alkoi pieni ajanjakso, jolloin en tehnyt oikeastaan mitään. Osa kavereistani olivat päätyneet valmennuskursseille ja treenatakkaan ei voinut joka päivä. Osa päivistä kuluikin pääosin sohvalla istuessa, joka on hyvin turhauttavaa. Oma pääni ei kestä tekemättömyyttä, joten sen jälkeen päätin lähteä kiertelemään muualle.

Ensimmäisenä päätin suunnata viikoksi Lahteen 3.-10. huhtikuuta. En ollut nähnyt Taikan kasvattajaa taas aikoihin - oikeastaan sen jälkeen kuin Medya saapui. Olen aikaisempinakin vuosina ollut hänen luonaan kenneltyttöilemässä, joten päätin kysyä, kelpaisiko apu nytkin. Pakkasinkin siis tavarani ja koirani, ja ajelin torstaina suoraan Medyan agilitytreeneistä Lahteen. Viikko kuluikin yllättävän nopeasti ja päiviini kuului mm. koirien ulkoilutusta, turkinlaittoa, pesua, ruokkimista ja treenaamista. 

Taikalle kennelelämä oli jo aikaisemmilta vuosilta tuttua, mutta Medyan suhtautuminen mietitytti. Miten se tulee toimeen isossa laumassa, miten se pärjäilee ilman ihmisen jatkuvaa läsnäoloa, saako se nukuttua yöllä vai piipittääkö se...? Onneksi merletyttö yllätti positiivisesti, eikä mitään ongelmia ilmennyt. Medya juoksutti ja leikitti ulkona lauman muita koiria aivan hulluna ja ei näyttänyt olevan moksiskaan, vaikka ihmisseura vaihtui koirakavereihin. Medyan puolelta reissu oli ainakin onnistunut, sillä pikkukakara sai 14 uutta koirakaveria, joista suosikeiksi nousivat 4kk ikäiset shelttilapset Lempi ja Lahja, sekä nuori trikkiherra Mörkö. 

Taika tiesi jo paikan ja talon tavat, joten sen osalta ei ihmeempiä. Taika sen sijaan pääsi moikkaamaan taas lähisukulaisiaan, emäänsä Pumpulia, isäänsä Rölliä sekä myös molempia pentuesisaruksia. Toista siskoaan, Viimaa, Taika on nähnyt ennemminkin, mutta pentueen kolmannesta pennusta, Nekusta, itse en ollut kuullut juuri mitään. Se oli aluksi päätynyt muistaakseni Turun suunnille, mutta palautui takaisin kasvattajalle ~8kk sitten. Nekku sai arkana koirana totutella jonkin aikaa muihin koiriin kasvattajan luona, kunnes päätyi uusille omistajilleen Lahteen. Koska myös Viima asustelee samassa kaupungissa, niin pentuetreffit olivat paikallaan! Nekku muistutti hyvin paljon Taikaa sekä ulkonäöllisesti että luonteeltaan. Se käyttäytyi vieraiden koirien seurassa aivan samalla tavalla kuin Taikakin vuosi-kaksi sitten. Myös ilmeeltään se oli täysin Taikan kopio, ainoastaan korvat tekivät eroa Taikaan.

Nekku, Viima, Taika

Lahdesta palailin taas suoraan Medyan agilitytreeneihin torstaina. Ei ollut ihan mahtavin idea, sillä Medya oli riekuttanut taas kolmisen tuntia pihalla eri koiria ja häslännyt vielä noin tunnin sisällä ennen lähtöä. Treeneissä ensimmäistä kertaa huomasi kuinka väsynyt koira oli. Ratatreenin se jaksoi oikein hienosti, mutta keppitreeneistä ei oikein tullut mitään. Tempo hidas, ajatus muualla ja suorituksen laatu keskinkertainen. Onneksi itse tajusin väsymyksen jo heti ensimmäisillä yrityksillä, joten en jäänyt hinkkaamaan väsyneen koiran kanssa huonoja suorituksia.

Perjantaina alkoikin sitten Medya menemään huonoon kuntoon. Heräsin neljältä aamulla siihen, että koira läähättää tuskaisena. Ajattelin ensiksi, että sillä on vuorokausirytmi hieman sekaisin, koska Lahdessa ollessaan koirat pääsivät aina neljän-viiden aikaan aamulla ulos. Medya kuitenkin yleensä nukkuu rauhassa niin pitkään kuin minäkin, joten päätin kavuta ylös sängystä ja käydä koiran kanssa pihalla. Heti rappukäytävässä tajusin hirveästä vetämisestä ja kiireestä, että koiralla on maha sekaisin. Noh, ei muuta kuin peppupesun kautta takaisin nukkumaan. Yllätysyllätys, jo taas parin tunnin päästä koira läähätti tuskaisena ja uudestaan ulos. 

Aamupäiväksi olin kuitenkin sopinut meneväni treenaamaan yhden ryhmäläiseni kanssa. Medya oli pirteä ja innokas, joten en viitsinyt peruakkaan ripulin takia - tiedä vaikka se olisi siinä vaiheessa kerennyt mennä jo ohi. Treenit sujuivat oikein hyvin, mutta maha vaivasi edelleen. Myös seuraava päivä meni ulkona juostessa ja vähitellen koiraltakin katosi puhti. Ripuli paheni edelleen ja lauantaina myös koiran housuvillat tihkuivat verta. Koska Medyalla oli edelleen ruokahalu tallella ja se suostui juomaan vettä, päätin vielä seurailla tilannetta hetken, ja hakea sunnuntaina apteekista Canicuria. Vähitellen tilanne alkoi palautua paremmaksi, ja maanantaina/tiistaina koira oli taas entisensä. 

Ripulin aiheuttaja on hieman mysteeri, sillä Medya ripuloi verta myös myöhemmin uudestaan, tosin ei niin pitkäkestoisesti. Arvelin, että kyseessä olisi voinut olla merilevä, jota olin ostanut Lahdesta kotiinpalaessani ja antanut heti illalla sitä koirille. Samaten Medya taisi saada merilevää ennen seuraavaa veriripulia ja oksentelua. Syyllinen tuntui jo melko varmalta, kunnes kuulin hieman huonoja uutisia. Lahdessa ollessani yksi kasvattajan koirista oli myös huonossa kunnossa, maha löysällä ja kuumeinen. Koira onneksi parani antibioottikuurilla, mutta valitettavasti vain hetkeksi. Tällä viikolla oli tullut Facebookiin ilmoitus samaisen koiran poismenosta, syynä raju oksentelu ja huonovointisuus ilmeisesti ruuan aiheuttamana. En tiedä onko näillä kahdella tapauksella mitään yhteistä, mutta hirvittää kuitenkin. Medya onneksi on nuori ja elinvoimainen koira, mutta sateenkaarisilloille joutuneella koiralla oli ikää jo reilusti enemmän. Medya laihtui aika ikävästi ripuloinnin myötä, mutta onneksi tuota koiraa ei ole vaikea lihottaa.

Kun Medyakin alkoi olemaan kunnossa, siirryin vaihteeksi Tuusulaan majailemaan isäni kämpille. Olin aikeissa päivittää blogin kuntoon siellä, sillä aikaa riitti. Noh, koska mikään ei ikinä mene niinkuin pitäisi, niin ei mennyt nytkään. Läppärilleni oli ilmestynyt jonkin ilmaisohjelman mukana haittaohjelma, joka näkyi Mozillassa uusia välilehtiä avatessa. Se avasi suoraan jonkin trovigon hakukoneen, eikä tyhjää välilehteä. Sinänsä ei vakava juttu, mutta käytännössä hyvin ärsyttävä. Yritin pitkään etsiä kyseistä ohjelmaa jotta voisin poistaa sen, mutta ei niin ei. Lopputuloksena ajoin koko tietokoneen takaisin tehdasasetuksille. Ei mikään maailman suurin juttu, mutta auta armias kun kone piti saada takaisin tähän päivään päivitysten osalta. Win8 on suoraansanottuna aivan karmea, win8.1 menettelee. Konehan ei antanut päivittää tuohon 8.1:een ennen kuin kaikki päivitykset olivat ajan tasalla, niin siinähän sitten päiviteltiin konetta vaikeimman kautta, kun mitään ei olla voitu tehty helpoksi tai yksinkertaiseksi. Siihen sitten kului yksi kokonainen päivä, toinen päivä kului sitten siihen, että sain asennettua koneelle kaikki puuttuvat ohjelmat takaisin. Paintilla ei pahemmin kuvia oltaisi muokkailtu.

Tuusulasta palailin taas agitreenien kautta kotiin, jossa en taaskaan viettänyt montaakaan päivää. Pääsiäinen kului perjantaina mätsäröidessä ja lauantaina kavereiden kanssa iltaa viettäessä. Medya yllätti mätsärissä olemalla 72 pienen aikuisen joukosta ensin PUN1 ja lopulta myös BIS3 oikein "hurmaavilla" liikkeillä. Mätsäreistä tulikin mieleeni, että Medya päätti tiputtaa kaiken pohjavillansa pois, tällä hetkellä päällyskarva irtoaa lupaavaan tahtiin. Ja tosiaan, 18. päivä toukokuuta meidän pitäisi olla debytoimassa Riihimäellä junnuluokassa. Ei näin!

20. päivä sunnuntaina olikin sitten taas seuraavan matkakohteen vuoro, mutta se jääköön seuraavaan postaukseen.