Se tunne, kun kaikki sujuu paremmin kuin hyvin

Latinaa ja suuntien opettelua

Nyt kukaan ei pilaa mun mahtavaa fiilistä! Ihan uskomaton viikko takana!

Mistähän sitä alottaisi. Koulussa orientoiva viikko selätetty ja ensimmäiset kurssit pamahtaneet käyntiin. Orientoiva viikko oli ihan superrankka, mutta hengissä ja hymysuin siitä selvitty! Opiskelun saralla päästy suoraan asiaan ja tällä hetkellä pitäisi saada päähän päntättyä kasa luita ja kudoksia. Tarkoitus olisi kertoa opiskelun aloituksesta ihan oman postauksen verran, joten ei siitä sen enempää. En kuitenkaan voi olla iloitsematta miten mahtavalta opiskelun aloitus on tuntunut. Porukka tuntuu myös aivan mielettömältä, joten eiköhän kuusi seuraavaa vuotta tule olemaan hauskaa!

Medyan kanssa kesällä agility saatiin siihen kuntoon, että suunnattiin virallisiin. Meidän ensiesiintyminen virallisilla kisakentillä oli kesäkuussa, tarkalleenottaen 2.6. Purinalla HAUn kisoissa. Ensimmäisissä kisoissa ei palkintosijoilla juhlittu, sillä kotiinviemisiksi kolme kappaletta kieltoja (toiselta radalta 5, toiselta 10). Ensimmäinen rata oli aivan mainio kolmanneksi viimeiselle esteelle, pussille, asti. Joku pieni pussimörkö iski sitten päälle ja siellä saatiin sitten tapella hetki kahden kiellon verran. Aika oli kuitenkin n. 9 sek nopeampi, mitä ykköseksi sijottuneella, eli ihan hölköttelyvauhtia ei menty. Toinen rata oli profiililtaan taas semmoinen, että totesin jo rataantutustuessa, että tästä ei tule mitään. Eipä siitä sitten tullutkaan, jäin varmistelemaan pussia, olin myöhässä, rata levähti ja ohjaus tökki. Onneksi toiseksi viimiseltä esteeltä napsahti sitten tuo kieltovitonen, ei olisi ollut kyllä nollan arvoinen rata. Vapulle kiitokset videoista! Tuomarina Jari Suomalainen.

Toiset viralliset agikisat olivatkin debyytistä viikon päästä. Niistä ei jäänyt oikein mitään hyvää sanottavaa. Rimoja lenteli ensimmäiseltä radalta ja toisella radalla päästiin peräti toiselle esteelle kunnes kosahti ja radalta ulos koira kainalossa. Medya taisi olla aika pahasti jumissa turhan rankan agikevään jäljiltä, joten ei mikään ihme. Kesään kuului kuitenkin fyssarin lisäksi puhdas agivapaa kuukausi, jolloin otettiin iisisti. 

Kolmas kerta sitten toden sanoi. Tuulin kannustamana pistin 29.8 oleviin HAUn kisoihin ilmot vetämään kahdelle startille. Vähän kyllä epäilytti edellisten kisojen ja agitauon jäljiltä lähteä kisaamaan. Tuomareita en tällä kertaa edes pahemmin miettinyt, joten ratatyypit tulivat aika yllätyksellä. Agiradan tuomaroi ruotsalainen Marianne Fernström ja menisin kyllä ehdottomasti uudestaan, jos tulee mahdollisuus! Ykkösten rata oli juuri sellainen kuin ykkösillä sen pitäisi ollakin, ei liian vaikea, muttei myöskään pelkkää suoraa. Me valitettavasti tuolta radalta nappasimme HYLyn ohjaamattomuuden takia. Ei pitäisi olettaa, että koira menee ilman kunnollista ohjausta. Radasta jäi kuitenkin todella hyvä mieli kokonaisuudessaan. Hyppyrata oli Seppo Savikon käsialaa ja se näytti sellaiselta, että me ei sieltä puhtaasti tulla maaliin. Hyppyjen kulmat olivat juuri sellaiset, että olin 99% varma, että jossain vetästään rima alas. Plussana toisaalta radan lyhyys, vain 15 estettä. Vähemmän siis mahdollisuuksia mokailuun. Rata meni ihan ookoosti, tällä kertaa olin mm. myöhässä ja pahasti koiran tiellä. Maaliin päästiin silti hengissä, vieläpä nollalla, ja vielä sen verran lujaa, että ykkössijalle päästiin! Videoista Tuulille kiitokset!

Taikan hammas on myös nyt poistettu. Kyllä kieltämättä pelotti lekuriin astelu pankkitilin puolesta. Eläinlääkärikään ei näyttänyt järin iloiselta, sillä tuo P4 ylhäältä on yksi isoimmista hampaista. Hammas oli kuitenkin lähtenyt suosiolla pois tunnin aherruksen jälkeen, ja sainkin nähdä kuinka pitkät juuret sitä olivat pitäneet paikoillaan. "Vain" 320e tuli tämä lysti maksamaan. Ahma ei kyllä petä hintojensa kanssa, kun muualla hinta-arvioina oli sitä 500-700e luokkaa. Palvelustakaan en itse ole kertaakaan saanut valittaa, joten eiköhän siellä käydä jatkossakin monet eläinlääkärireissut tekemässä. Taikakin voi oikein hyvin ja syö ruokaansa taas imurin tavoin.

Heihei turkki ja haljenneita hampaita

Taika on viettänyt kesää rennosti. Ruokaa, auringossa köllöttelyä, luiden syömistä ja lenkkeilyä. Taikakin täytti 27.8 kokonaiset kuusi vuotta, mutta järkyttävän kiireen vuoksi pippalot ja kakkukestit jäivät pitämättä (anteeksi Taika :( ). Loppukesästä palailin myös takaisin agilityn pariin, jolloin Taika on muutamaan otteeseen saanut rallatella putkissa ja juosta siivekkeitä. Tarkkasilmäisimmät voivat ehkä bongata ylläolevasta kuvasta pienen muutoksen liittyen agilityyn. Putkenpainoissa lukeekin IHAHin sijaan BAT. 20.5 oli selkeästi onnenpäiväni, sillä silloin järjestettiin eläinlääkiksen pääsykokeen lisäksi Border Agility Teamin jäsenkatselmus. Muuton myötä vaihto uuteen seuraan kiinnosti helpompien treenimatkojen toivossa ja sehän sitten myös toteutui! Selviydyimme Medyan kanssa katselmusradasta monien tarkkojen silmäparien katsellessa ja tentatessa mm. tavoitteistamme ja fiiliksistä. Nykyään meidät löytää siis Ojangosta treenaamasta!

Takaisin kuitenkin Taikaan. Taikalle kesät eivät ole olleet järin helppoja sterkkauksen jälkeen. Se kun ei myöskään ole täysin terve, niin kesät eivät senkään puolesta ole mukavimpia aikoja helteineen tuolle koiralle. Ensimmäistä kertaa uskalsin kuitenkin tehdä asialle jotain ja kokeilla, mihin ohennussaksilla pystyykään. Idea tuli oikeastaan ihan hetken mielijohteesta, enkä ollut suunnitellut sitä pitkään. Kulutin tylsää ja puuduttavaa päivää koiria pesten ja trimmaten. Taikan puunaukseen lopulta kuluikin nelisen tuntia aikaa, kun päätin saksia siltä vähän enemmän karvaa pois, mitä sheltiltä kuuluisi. Ajelluista shelteistä en henkilökohtaisesti tykkää, mutta en siihen ota nyt sen enempää kantaa. Halusin kuitenkin yrittää helpottaa Taikan oloa lämpötilan kohotessa saaden kuitenkin siistin ja toimivan lopputuloksen. 

Ulkomuoto koiralla muuttui hurjasti karvan vähentyessä. Taikasta tuli taas niin onnettoman pienen ja reppanan näköinen, kun iso muhkuturkki oli poissa. Olin lopputulokseen myös hurjan tyytyväinen! Vaikka minua ei juurikaan ole siunattu kampaajan tai trimmaajan taidoilla, jälki ei ollut katastrofaalista. Kaikki päällyskarva ei ollut poissa, vaan turkkiin jäi vielä karheutta pinnalle suojaamaan auringolta ja koiran rapsuttelu ja silittely tuntui edelleen miellyttävältä. Taikan olo tuntui myös kevenevän samantien ja metsässä oli taas ihanaa kirmata lahnailun jälkeen.

Turkki heti saksimisen jälkeen 2.6

Turkkia Taika on kasvatellut hurjaa vauhtia takaisin, eikä turkinlaatu ole kärsinyt ainakaan toistaiseksi. Karvaa on kyllä irronnut aivan järkyttäviä määriä enkä tiedä mistä sitä riittää. Karvaa tuntuu lähtevän normaalia enemmän mutten tiedä, onko se leikkelyn syytä vai ei. Sinänsä ihan hyvä, että koira osaa keventää karvaansa myös itse, mutta jatkuva imurointi ei niinkään ilahduta. Koiraa voisi harjata luultavasti joka toinen päivä saaden oikein mainion karvasaaliin palkkioksi, mutta aika ei tahdo siihen oikein riittää. Välillä olen istunut metsässä kalliolla tai kiven päällä nyppimässä irtonaista päällyskarvaa pois ja katsonut, kun ilmassa leijailee sakeana karvaa. Nykytilanne näyttää oikein mainiolta, karva olisi oikeastaan näyttelykunnossa (poislukien keittiösaksilla vedetyt etujalat ja kintereet...).

Ja jos ei Taikasta olisi jo nyt aiheutunut jäätäviä eläinlääkärilaskuja, niin eiköhän kohta tyhjene omistajan tili taas tyhjille. Taikan vakuutuksen irtisanominen on ehkä yksi asioista, joka näin jälkeenpäin kaduttaa paljon. Todella paljon. Syyskuun ensimmäisenä päivänä Taika pääsee "synttärilahjaksi" hammaslääkäriin korjailemaan suutansa. Taikalta löytyi yllättäen haljennut poskihammas (P4), kun käytin sen eläinlääkärissä tarkistamassa kyljestä löytyvät patit (rasvapatteja, onneksi...). Taika oli alkanut jonkinverran hidastaa nappulan syömistä ja luut eivät maistuneet ihan yhtä hyvin, mitä normaalisti. Hampaan juuri näkyy kokonaan ja tihkuu aina välillä verta, eli kipeää tekee varmasti. Hampaan halkeamisen syytä ei tiedetä, mutta voisin veikata, että jotain luuta syödessä siitä on irronnut palanen. Ei voinut kuitenkaan parempaa hammasta valita, vaan kyseessä on juuri tuo yksi isoimmista poskihampaista. Tuon kokoinen hammas on kiinni useammalla juurella ja ei lähde irti pelkillä pihdeillä nappasemalla, vaan siihen tarvitaan järeempiä aseita. Fiksuimmat ehkä jo tässä vaiheessa ymmärtävät, että kyseessä on siten isompi eläinlääkärireissu, joka samalla tarkoittaa kalliimpaa. Harva ell. asema edes operoi täällä pk-seudulla noita isompia hammaspoistoja, sillä heillä ei ole käytössä hammasporaa. Halvin alustava hinta-arvio oli 350-400e, kalliimmat heiluvat siellä 700e tienoilla. Onneksi sain kesällä edes kolme viikkoa töitä, sillä muuten saattaisi pankkitili itkeä. Katsotaan kuinka iso kakku tuosta nyt tulee maksettavaksi lopulta, toivonmukaan hammas lähtee suosiolla suusta pois, eikä sen kanssa tarvitsisi tapella.

Terveisiä kesälomalta

Kesä tuli ja meni, ja blogi pysyi aika kuolleena. Hirveästi on ehtinyt tapahtua näiden muutamien kuukausien aikana ja yritän nyt saada muutaman postauksen verran muisteltua menneitä. Oman elämän saralta suurin muutos taisi tulla heinäkuussa, kun yliopistohakujen tulokset napsahtivat nettiin. Keskiviikkoiltana kymmeneltä kävin taas tarkistamassa olisiko omat tulokseni tulleet jo mahdollisesti etukäteen valmiiksi, kun Facebookin etusivulle alkoi ilmestyä iloisia päivityksiä. Deadline hakutuloksille oli vasta perjantaina ja harvapa meistä saa ikinä mitään valmiiksi ennen viimeistä iltaa. Oletin siten, että tulossivu näyttää vielä tyhjää, mutta elämä yllättää välillä. Katsoin sivua silmät pyöreenä todella pitkään ja mietin onko järjestelmässä tapahtunut joku virhe.

Nyt vasta orientoivan viikon jälkeen alan ymmärtämään, että olen todella päätynyt eläinlääkikseen todella hyvällä tuurilla. Lukeminen jäi kevätkaudella todella pieneksi, enkä koskenut kirjoihin enää tammi-helmikuun jälkeen. Pääsykokeissa tein parhaani ja lähdin sieltä oikein mukavin mielin kotiin, sillä koe oli mennyt hyvin työmäärään nähden. Tein jo suunnitelmia, miten luen ensivuonna ja silloin olisin varmasti sisällä. Nyt ensimmäisten viiden päivän jälkeen olen todella iloinen, että onni suosi jo tänä vuonna. Viikko on ollut älyttömän raskas, mutta antoisa. Yritän jaksaa blogiinkin päivitellä eläinlääkiksen kuulumisia, sillä se tuntuu kiinnostavan monia, joiden unelma se on.

Taikan ja Medyan osaltakin on tapahtunut paljon. Medya starttasi kesällä viralliset agilitykilpailut ja haalinut mätsärivoittoja sieltä täältä. Taikalla terveyspuolella on ollut vähän ikävämpää ja kivempaa tapahtumaa, joista omistajan kukkaro tulee kärsimään. Yritän nyt jakaa eri aihealueet eri postauksiin, jotta teksteistä ei muodostuisi pienoisromaaneja.

(C) Anni Hautala

Harrastellaan!

Tai, Medya harrastaa. Taika on tyytynyt pysyttelemään kannustusjoukoissa. Senkin kanssa tosin pitäisi yrittää treenata enemmän tokoa, jos sen kanssa meinataan saada jonkinnäköinen tulos möllitokosta. Onneksi kyseessä on vain nakkiluokka, joten eiköhän se päästä kunnialla loppuun.

(C) Elisa Lahdenperä

Sunnuntaina korkkasimme vuoden ensimmäiset mätsärit. Tai ainakin luulisin, että ne ovat vuoden ekat. En muista tarkalleen. Luulisin sen perusteella, että jouduin tuossa talvella ostamaan ensimmäistä kertaa yli 1,5 vuoteen koirille itse kuivanappuloita lihan lisukkeeksi. Aikaisemmin olemme aina saaneet niin runsaasti mätsäreistä voitoksi ruokaa, joten niillä on ruokittu oikein mainiosti kaksi koiraa. Talvella kun ei mitään karkeloita juurikaan ollut, niin hupenivat ruokavarastotkin. No, nyt tilanne on taas hieman päinvastainen, sillä Gardenian mätsäristä Medya nappasi (ansaitsemattoman) pienten punaisten voiton. En itse olisi sitä sijoille laittanut, sillä treenaamattomuus näkyi valitettavasti. Meno oli hirveän levotonta normaaliin nähden, eikä Medya meinannut jaksaa seistä aloillaan. Ravikin oli ylläriylläri aivan fiasko. :D En sitten tiedä mikä tuomariin vetosi. Pistetään mainion rodun piikkiin, sillä kaverini Helli-sheltti oli vuorostaan pienten sinisten voittaja ja lopulta komeili BIS1-sijalle. Medya ei sentään enää BIS-kehässä sijoittunut, eikä oikeastaan edes harmita. Kivoja lahjakorttejahan meni sivusuun, mutta ansaitsematon voitto ei tunnu niin mahtavalta. Kuitenkin kotiin raahautui 2 x 7,5kg kuivaruokaa, sillä sain myös Hellin voittaman ruokapussin itselleni, sillä heillä barffataan. Sen lisäksi Racinelin ilmainen kuivaruokapussikampanja lisäsi nappulavarastojani 9-12kg verran (katsotaan saanko vielä omalla nimelläni haettua pussin, vai onko ne jo loppu siitä eläinkaupasta). Noh, vielä kaapissa on n. 5-6kg talvella ostamaani Purenaturalia jäljellä ja pakkasessa ~7-8kg lihaa. Ei kahdelta pikkupiskiltä ihan heti ruoka lopu kesken!

Maanantaina Medya pääsi leikkimään bordercollie Kaapoa agilityyn. Tuulin pesuohjelma oli selkeästi mennyt hieman vikaan ja mustavalkoisesta bortsu-uroksesta kuoriutui pieni mustanlaikukas räksyttäjä. Medya pääsi lainaohjaajansa kanssa juoksemaan itselleni hirveän hankalannäköistä ratakieputusta yllättävän mainion lopputuloksin! Tuuli on aikaisemmin kerran ottanut Medyan tuuraamaan Kaapoa omiin treeneihinsä ja ensimmäiseen kertaan nähden kehitystä oli tapahtunut hurjasti. Edelleen Medya keskittyy turhan paljon huutamalla kyselemään reittiohjeita, mutta luultavasti ei montaa kertaa tarvitsisi, että tuon pikkumerlenkin turpa pysyisi ummessa radalla juostessa. Medyan menosta voi lueskella ja katsella TÄÄLTÄ, itse pääsen pienemmällä vaivalla kun joku muu on sinne jo editoinut videopätkät ja kertonut miten meni. :D Toivon mukaan Medya pääsee kyllä useammankin kerran juoksentelemaan lainaohjaajan kanssa, niin itse voisin keskittyä vaikka kuvailuun. Olisi mainiota saada edes muutama agikuva tuosta koirasta.

Keskiviikkona sitten toko- ja lenkkipäivä kera Aida-sheltin ja Amandan. Ennen lenkillelähtöä treenasin pienet pätkät tokoa Medyan kanssa, sen verran että saisin muutaman tokokuvankin pentuaikojen jälkeen. Käännökset kun saisi vielä kunnolla tiiviiksi, niin aika kivalta meno alkaa tuntumaan! Jäävät ovat oikeastaan Medyan bravuuri ja ihmettelen, miten hyvin sillä toimii esimerkiksi myös liikkeestä seisominen, jos vain muistan käyttää oikeaa käskysanaa (tulee huudettua "seis" -> koira maaten tms, vaikka oikea käskysana on "stop"). Maahanmenossa ei ikinä ole ollut mitään ongelmaa, sinne se lösähtää salamannopeasti ja aika pomminvarmasti. Omalla tuurillani kuitenkin möllikisoissa Medya sooloilee ties mitä. Pienten tokoilujen ja riekkumisten jälkeen matka jatkui useamman kilometrin lenkille. Medya ja Aida tulivat oikein mainiosti keskenään toimeen. Medya ja Aida olivat nähneet kerran aikaisemmin ja olisin olettanut, että tutustumiseen olisi taas mennyt oma aikansa. Leikkityyli oli kuitenkin molemmilla shetlantilaisilla oikein samanlainen, joten oikein hauskaa näytti olevan! Ulkona tulikin vietettyä lähemmäs kolmisen tuntia ja kävellen matkaa kertyi n. 8km yhdessä, joten kotiin palatessa oli aika hiljaista sakkia ruokailun jälkeen.

No ny ois kuvia!

Pitkästä aikaa ihan vain kuvia esille! Kuvaussää oli mitä mainioin ja aikaa metsässä vierähtikin yli 2h. Olisi varmasti kulunut aikaa enemmänkin, mutta pirun muistikortti täyttyi liian nopeasti. Sen siitä saa, kun hautoo siellä mm. lähes vuoden vanhoja YO-kuvia, joita ei voi poistaa muttei jaksa siirtää koneellekkaan... Suurin osa kuvista on vähän x-laadun rajoilla omassa mittapuussani, mutta varmaan ensimmäistä kertaa säästin ne kuitenkin. Koska kelpoisa kuvia tuli ihan tuhoton määrä (lähemmäs 50), suurin osa on käynyt photarissa vain kääntymässä rajauksen ja pienennyksen verran. Osasta kuvista sen ehkä huomaa, mutta menköön! Älkää tukehtuko kuvaspämmiin.