Terveisiä kesälomalta

Kesä tuli ja meni, ja blogi pysyi aika kuolleena. Hirveästi on ehtinyt tapahtua näiden muutamien kuukausien aikana ja yritän nyt saada muutaman postauksen verran muisteltua menneitä. Oman elämän saralta suurin muutos taisi tulla heinäkuussa, kun yliopistohakujen tulokset napsahtivat nettiin. Keskiviikkoiltana kymmeneltä kävin taas tarkistamassa olisiko omat tulokseni tulleet jo mahdollisesti etukäteen valmiiksi, kun Facebookin etusivulle alkoi ilmestyä iloisia päivityksiä. Deadline hakutuloksille oli vasta perjantaina ja harvapa meistä saa ikinä mitään valmiiksi ennen viimeistä iltaa. Oletin siten, että tulossivu näyttää vielä tyhjää, mutta elämä yllättää välillä. Katsoin sivua silmät pyöreenä todella pitkään ja mietin onko järjestelmässä tapahtunut joku virhe.

Nyt vasta orientoivan viikon jälkeen alan ymmärtämään, että olen todella päätynyt eläinlääkikseen todella hyvällä tuurilla. Lukeminen jäi kevätkaudella todella pieneksi, enkä koskenut kirjoihin enää tammi-helmikuun jälkeen. Pääsykokeissa tein parhaani ja lähdin sieltä oikein mukavin mielin kotiin, sillä koe oli mennyt hyvin työmäärään nähden. Tein jo suunnitelmia, miten luen ensivuonna ja silloin olisin varmasti sisällä. Nyt ensimmäisten viiden päivän jälkeen olen todella iloinen, että onni suosi jo tänä vuonna. Viikko on ollut älyttömän raskas, mutta antoisa. Yritän jaksaa blogiinkin päivitellä eläinlääkiksen kuulumisia, sillä se tuntuu kiinnostavan monia, joiden unelma se on.

Taikan ja Medyan osaltakin on tapahtunut paljon. Medya starttasi kesällä viralliset agilitykilpailut ja haalinut mätsärivoittoja sieltä täältä. Taikalla terveyspuolella on ollut vähän ikävämpää ja kivempaa tapahtumaa, joista omistajan kukkaro tulee kärsimään. Yritän nyt jakaa eri aihealueet eri postauksiin, jotta teksteistä ei muodostuisi pienoisromaaneja.

(C) Anni Hautala

Olisikohan sitä aika päivittää blogi

Taitaa taas olla pieni ikuisuus siitä, kun olen tänne jotain kirjoitellut. Aina on ollut tarkoitus tarinoida menneitä kuulumisia, mutta sitten aina tullut joku esteeksi. Oli se sitten ihan väsymys ja haluttomuus tai ajanpuute. Ehkä useimmiten laiskuus. Laiskuuteni koitui myös kohtaloksi tässä asiassa, sillä edellinen puhelimeni teki kuolemaa n. 1-2kk sitten. Puhelin meni siihen kuntoon, että se oli aivan sekaisin ja mm. soitteli kenelle halusi. Yritin tehdä siihen sitten ohjelmistopäivitystä, joka päätyi siihen, ettei puhelin/iTunes reagoinut enää mihinkään, vaikka puhelin oli vedetty tehdasasetuksille. Ja tehdasasetuksille vetäminen tarkoitti siis sitä, että kaikki tiedostothan katosivat siinä samalla eikä niitä olisi saanut mitenkään pelastettua ennen sitä. Sinne sitten katosivat mm. kaikki tallenteet Medyan juoksu A -projektista sekä videot Jenna Caloanderin agivalkusta. Jos olisin ne ajallaan jaksanut päivittää blogiin, niin kaikki olisivat nätisti tallessa. Ketuttaa, mutta eipä asialle voi mitään tehdä. Mutta Medyan ja Taikan arkikuulumisia/kuvia voi nykyään käydä kurkkimassa Instagramin puolelta tunnukselta bisemutum, jos kiinnostaa! Sinne ilmestyy välillä myös muita kuvia, mutta koirakuvia sinne varmaan päätyy eniten.

En oikeastaan muista edes, ollaanko alkuvuodesta tehty oikeastaan mitään mainitsemisen arvoista agivalmennuksen lisäksi. Ei kai varmaankaan. Maattu kotona ja käyty välillä treenaamassa aksaa omien kiireideni lomassa. Nyt kiireet sinänsä helpottuvat, kun yliopistolla ei tarvitse käydä kuin kaksi tenttiä tekemässä. Toisaalta taas toukokuu lähestyy kovaa vauhtia, joten nenä pitäisi olla tiukasti kiinni pääsykoekirjoissa. Motivaatio on ihan nollissa jatkuvan väsymyksen takia, mutta olen sentään yrittänyt tsempata koirien kanssa treenailussa. Pyrkimys olisi käydä kerran viikossa ohjatuissa ja lisäksi ainakin kerran vapaatreenaamassa hallilla agia ja tokoa. Ilmoitin muutama päivä sitten molemmat piskit tokomölleihin, Taikan nakkialoon ja Medyan möllialoon. Taika on tokoillu viimeksi varmaan vuonna 2012 "kunnolla" rallytokon muodossa ja Medya viime syksyllä tokokurssin verran. Taikalle ei ikinä ole edes hyppyä opetettu ja sen treenaaminen on todella hankalaa yksikseen. Se ei tee täydellä innolla ilman muiden koirien läsnäoloa, joten pakko yrittää hyödyntää tulevat Medyan agitreenit ja mätsärit ja sun muut Taikan treenailuun. Medya taas intoilee sitten Taikankin osalta, joka tuo omat haasteensa. Pikkumerle pomppii ja sinkoilee ja vääntelehtii minne sattuu salamannopeasti, joten mm. käännökset tahtovat olla "hieman" hankalia. Takapään käyttöä ollaan nyt kuitenkin naksuteltu, ja tuo piski on onnistunut kyllä palauttamaan toivon koko hommaan! Katsotaan jos saisin aikaiseksi vaikka videoida tuota menoa, se on välillä niin surkuhupaisaa.

Agilityn saralla Medya on päässyt hurjasti eteenpäin. Tai ohjaaja on päässyt. Joku aika sitten tuntui, että meillä alkoi palaset loksahtamaan paikalleen ja tiimityö toimimaan. Ensimmäiset nollaradat tuli suoritettua treeneissä, mikä on meille hirveän iso juttu. Yleensä saadaan hinkata jotain tiettyjä kohtia erityisesti, tai sitten mokailen helpohkoissakin kohdissa kiirehtimällä tai ohjaamalla sinnepäin. Medya kuitenkin rokottaa heti huonosta ohjauksesta ja pystyy tekemään suunnanmuutoksen ihan esteen edessäkin, jos oma kroppani nytkähtääkin vähän väärään suuntaan kriittisellä hetkellä. Kun ohjaus toimii, niin se kyllä näkyy radalla. Vielä oma ohjaus voisi parantua huomattavasti ja vauhtia tulla lisää, mutta meillä on vielä aikaa kehittyä! Kävimme testaamassa taitojamme myös viime viikonloppuna agimölleissä kahden päivän ajan yhdeksän startin verran. Tuli ainakin paljon kisatreeniä, sillä edellisistä möllikisoista ei tosiaan hirveästi ollut sanottavaa. Muurinpalikat lentelivät, kontaktit perseiltiin, rimoja tiputeltiin, pituuden päältä käveltiin ymym. Vähän siis jännittäen sai suunnata kokeilemaan, onko Medyassa tapahtunut muutosta myös kisatilanteessa vai ei.

Jottei tästä päivityksestä tulisi taas romaania, niin pikakelauksella möllien startit. Lauantaina möllien agirata ja hypäri, sunnuntaina kakkosluokan virallinen hyppyrata epävirallisena ja möllien agirata. Lauantaina molemmilla radoilla ensimmäiset startit menivät hieman putkien ihmettelyyn, Ojangon putket olivat jostain syystä Medyasta hirveän hassuja. Ehkä hämärä valaistus vähän epäilytti alkuun, mutta toisilla starteilla putket olivat taas ihan ok. Möllien hyppyrata oli sinänsä helppo, sinänsä kammottava pitkien hyppysuorien takia. Nuo pitkät suorat ovat Medyalle olleet aina pieni murheenkryyni, mutta me selvittiin niistä oikein mainiosti! Agiradalla päästiin testailemaan sitten miten kontaktit pelittivät ja oikein hyvin nekin toimivat! Ensimmäisellä startilla sieltä haettiin kielto putkien takia, joten muistin sitten palkata Medyan puomilla oivasta pysähtymisestä. Sunnuntaina sitten nostettiin rimaa aloittamalla kakkosluokan hyppyradalta, josta siitäkin saatiin lopulta kelporata aikaiseksi! Ensimmäisellä startilla putket olivat taas ihan kummia Medyan mielestä, toisella startilla varastettiin kepeiltä ja niiden kanssa tapeltiin sitten hetki. Onneksi tunnelma kisoissa oli molempina päivinä erittäin rento ja avoin, joten ei tarvinnut stressata tai panikoida mistään ja kepitkin saatiin treenata rauhassa onnistuneiksi. Koska tuo keppipelleily jäi hieman kaivertamaan, otin vielä kolmannen startin sille radalle. Se päästiinkin sitten melkein puhtaana läpi, yksi rima tippui alas. Veikkaisin, että kyseessä saattoi olla puhdasta väsymystä jo, sillä saatiin juosta nuo kolme rataa melko putkeen ja rimat olivat 40cm. Möllien agirataa saatiinkin sitten odotella useampi tunti, mutta odotus kannatti. Kontakteilla ei varasteltu ja selvittiin, vaikka silläkin radalla sai oikeasti juosta niin kovaa kuin jaloista lähti. Valitettavasti tältä radalta puuttuu video, enkä jaksa ratapiirrustustakaan tehdä ulkomuistista. Mutta viikonlopun loppusaldona 2x 1. sija (agiradat la ja su, nollat) ja 2x 3. sija (la möllihypäri 0, su kilpailevien hypäri 5).

Medyakin pyörähti vielä maaliskuussa Lahden KV:ssa kehäilemässä Johan Anderssonilla EH:n verran. Oikein tyytyväisiä tulokseen, sillä jaettiin siellä myös jopa T:ta. Medya oli ensimmäistä kertaa avoimessa luokassa, vaikka se menisi ihan junnunartusta edelleen. Kyllähän tuon kehittymättömyys näkyi myös arvostelussa ja olen itsekin sitä mieltä, että Medya tarvitsisi vielä aikaa kehittyäkseen aikuisen näköiseksi. En oikein tiedä, miten ilmoittelen sitä muihin näyttelyihin nyt. Hinku olisi käydä, mutta toisaalta se tuntuu niin turhalta. Menestystä se ei kuitenkaan 90% todennäköisyydellä tule saamaan ja näyttelyt ovat nykyisin pirun kalliita. Lisäksi aina ennen näyttelyaamua ketuttaa aivan tautisesti, että pitäisi raahautua näyttelypaikalle. :D Mutta silti kutkuttaisi käväistä pyörähtämässä jossain. No, katsotaan miten tucca pysyy Medyalla päällä vai onko se taas täyskalju kohtapuolin. Metulan arvostelu kuitenkin Lahdesta näytti tältä:

"2 årig tik med bra propotioner. Feminint huvud och ganska välformat. Välburna öron. Flott hals. Harmoniskt vinklad. Ganska tunn i kroppen. Bra benstomme. Lätta rörelser. Trång bak. Högtburen svans. Bra pälskvalitet. Trevlig temperament. Välvisad"

Taika voi tällä hetkellä oikein mainiosti ja on pirteänä. Kävimme jokunen hetki sitten myös taas kilpparin vajaatoiminnan kontrollitestissä ja kaikki arvot olivat oikein hyvät. Verinäytteen otto tosin ei ollut järin helppoa, vaan siihen tarvittiin 7-8 piikitystä ja kolme eri eläinlääkäriä. Taikan verisuonet kuulemma kiemurtelevat hankalasti sen jaloissa ja suonta oli hankala löytää. Taikareppana ensimmäistä kertaa kiljui ja huusi piikitysten aikana, kun suonen sijaan neula osuikin lihakseen. Onneksi kuitenkin kolmas eläinlääkäri sai ensimmäisellä yrittämällä neulan oikeaan paikkaan ja verinäytteen otettua. Taika myöskin toipui ihan hyvin järkytyksestä ja sai sen heiluttamaan häntäänsä vielä tutkimuspöydällä episodin jälkeen. Nopeasti se kyllä suuntasi myös ulko-ovelle, muisti hyvin mistä pääsee pois.

Lisää haastetta ja tekemistä tuleville päiville!

Hyvää uutta vuotta ja toivottavasti alkavasta vuodesta tulee taas edellistä parempi! Meidän vuodenvaihde sujui oikein rauhallisissa merkeissä, ilmeisesti molempien koirien korvat olivat unohtuneet jonnekkin. Kumpikaan ei noteerannut rakettien pauketta oikeastaan mitenkään, vaikka täällä Vantaalla paukkui tauotta kunnolla kuudesta lähtien. Käytin koiratkin ulkona talon nurkalla pissalla noin puoli kymmenen aikoihin, jolloin täällä paukkui samaan tahtiin kuin kahdeltatoista yöllä. Ei mitään reaktiota kummaltakaan koiralta, Taikaa ei kiinnostanut ja Medyasta olisi ollut hauska vain leikkiä pihalla. Kun ei leikitty, niin maassa oli mukava syödä lunta Taikaa odotellessa. Ihanaa, kun olen saanut kaksi helppoa koiraa uuden vuoden suhteen. Pitää toivoa, että tilanne pysyy yhtä helppona myös jatkossakin. Kunhan ei vain tapahdu mitään yllättävää (ja vaarallista), josta koirat säikkyisivät sen verran, että muistoihin jäisi ikuinen rakettipelko.

Vuoden vaihteessa on aina ollut tapana tehdä lupauksia tulevalle vuodelle, joten katsotaanhan, toteutuivatko viime vuoden tavoitteet koirailun osalta.

"Taika:

- Terveenä pysyminen ja kuntoon saaminen
- Lihaskunnon parantaminen

Medya:
- Luustokuvat
- Agissa möllitasolle, mahdollisesti loppuvuodesta virallisiin?
- Muutama näyttelykäynti
- Mätsäreiden kiertely
- Mallikkaampi kehäkäytös (mm. hännänkanto, nätimpi ravi ja täysin vapaasti esittäminen)
- Tokossa ALO-liikkeet melko hyvään jamaan
- Temppujen opettelu
- Hihnakäytös paremmaksi

Omistaja:

- Lihaskunnon ja yleisen kestävyyden parantaminen (jos vaikka joku kaunis päivä saisi juostua Medyan kanssa 5km lenkin)

- Agissa ohjaamisen parantuminen
- Enemmän intoa opettaa koirille turhia temppuja"

No, ainakin Medyan osalta tavoitteet saatiin aika hyvin suoritettua! Taika ei hirveästi viime vuonna sairastellut, mutta ei se edelleenkään niin hyvässä kunnossa ole, kuin mitä se voisi olla. Loppuvuodesta käytin sitä kahdesti osteopaatilla, mutta pirun jumissa se koira oli, ja on edelleen. Tuntuu, että Taika on kroonisesti lihakset jumittuneena ja vaikka hoitokertojen välissä ei ole kuin muutama viikko, niin uusia jumeja ehtii ilmestyä siinä ajassa vaikka kuinka. Tiedä sitten mitä sille keksisi, ihan ei näillä tuloilla kiikuteta koiraa osteopaatille 2vko välein. Lihaskunto on kuitenkin saattanut parantua, sillä yksi ilta naksuttelin Taikalle pitkästä aikaa tasapainotyynyn kanssa. Lopputuloksena oli koira tasapainotyynyn päällä kurre-asennossa, mikä ei tietääkseni pitäisi olla ihan helpoin ilman riittävää tukevaa lihaksistoa. Ehkä siellä läskin alla onkin vähän lihasta!

Medya kävi alkuvuodesta luustokuvissa ja saikin sieltä kaikinpuolin terveen paperit. Harrastusten saralla eniten taidettiin paneutua agilityyn, jossa olikin sitten onnistumisia ja epäonnistumisia. Syksyllä möllikisoista tuli pitkälti hieman kehnoja ratoja erilaisen apinoinnin seurauksena, mutta taasen seuran kesäkauden päätöskisoista napsahti medimöllien voitto oikein näpsäkällä radalla. Uusia ongelmia saatiin aiheutettua mm. keppien kanssa ja niiden kanssa taistelua jatketaan tänäkin vuonna. Projekti juoksu-A taas etenee oikein mallikkaasti, yritän jossain vaiheessa kertoa siitä enemmän. Tokossakin edistyttiin sen verran, että yhden alkeiskurssin verran treenasimme liikkeitä paremmiksi. Ei se oikeastaan vaatisi varmaan paljoakaan töitä, että tuon koiran saisi kisakuntoon. Laiska mikä laiska kuitenkin, ehkä me lähdetään kisaamaan kun tokosäännöt muuttuvat kesällä. Näyttelyissä tuli kierrettyä sen verran, että ykkösruusuke (3x ERI) tupsahtaa Medyalle joku kaunis päivä postilaatikosta. Häntä ei ihan tahdo vieläkään pysyä kurissa kehässä, siitä pitää aina hieman keskustella etukäteen. Medya kuitenkin asettelee nykyään itsensä oikein mallikkaasti ja ravaa suht. rauhassa (kunhan siitäkin keskustellaan ensin). Uusia temppuja tuli opetettua tasan nolla kappaletta, eikä hihnakäytöskään ole vielä sillä mallilla kuin sen haluisin olevan.

Omalta osaltani olin tooodeeellaaa laiska. Joitakin valaistumisia olen kyllä kokenut agilitykentällä, mutta siihen se jääkin. Viime vuosi taisi kulua vain syödessä ja lihotessa, juoksulenkeistä ei hirveästi ollut tietoa... Pitäisi löytää joku kunnollinen motivaatio sekä itseni että koirien treenaamiseen. Motivaatiokato tosin tahtoo olla melko yleinen ongelma itselläni monessa asiassa. Kaikkea pitäisi tehdä, mutku mutku.

Jos nyt saisi luotua vuodelle 2015 sitten sellaiset tavoitteet, että kaikki saataisiin suoritettua! Eli toisinsanoen pitäisikö tehdä niistä niin löysät, että ne menevät väkisinkin lävitse vaiko niin kunnianhimoiset, että se motivaatio löytyy jostain omasta piilostaan? Ehkä jotain niiden välimaastosta. Treenikavereilta kaivataan myös ehkä hieman ruoskimista, painostamista ja treeneihin ruinaamista, niin jotain saadaan aikaiseksikin!

Taikan tavoitteet vuodelle 2015:

- pirteänä ja iloisena pysyminen

- ei ainakaan suurempaa pelastusrengasta vyötärölle

Medyan tavoitteet vuodelle 2015:

- agilityssa kaikki esteet kisakuntoon ja virallisiin

- mahdollisesti myös nousu kakkosiin agilityssa?

- tokossa ALOn liikkeet kasaan ja kisaamaan

- näyttelyihin enemmän pohjoismaisille tuomareille hakemaan arvosteluita

- no jos vaikka nyt joku uusi hauska (ja turha) temppu osaamislistalle

Omistaja ei uskalla laittaa nyt itselleen sen kummempia tavoitteita. Uusi opiskelupaikka olisi oikein mukava, mutta vaatii myös älyttömästi töitä (yritetään, yritetään). Samaten oma agilityohjaaminen vaatii vielä paljon hiomista, mutta eiköhän sekin ajan kanssa kehity, kun uskaltaa yrittää. Yritän myös pysyä blogin kanssa aktiivisena, vaikka joskus kirjoittamisinto on täydessä nollassa. Kameraakin tuli ulkoilutettua aivan hävettävän vähän syksyllä, joten kuviakaan ei ollut näytettäväksi. Katsotaan nyt miten tässä käy, onko sama laulu taas tämän vuoden lopussa/ensi vuoden alussa, kun mitään ei sittenkään saatu aikaiseksi!

Medya kyllä jaksaisi opiskella fysiikkaa!

Hyvää Joulua!

Iloista ja mukavaa joulua myös blogin lukijoille!

Viimeisin kuukaus on mennyt aika kiireellisissä merkeissä. Blogiin olisi vaikka mitä kirjoiteltavaa, niin peruskuulumisia, harrastusjuttuja (varsinkin agilityn saralta), omia mietteitä jalostuksesta/kasvatuksesta ja nartun omistamisesta, Taikan lihashuolloista ja ja ja. Olisihan tuota juttua moneenkin postaukseen. Varsinkin viimeisin viikko on ollut melko stressaava, sillä aika on ollut todella vähissä valmennuskurssin, muuton ja joulun lähestymisen takia. 

Muutto oikeastaan on vienyt eniten aikaa, sillä Viikin maisemat vaihtuivat 18. päivä Vantaan Vaaralaan. Oma egoni ei kyllä vielä kestä vantaalaisuutta (helpotuksena lähimmälle Helsingin rajalle on n. 100m!), mutta kerrostalokolmio vaihtui erillistaloon (käytännössä paritaloon). 4 huonetta, keittiö, kodinhoitohuone, 2x wc, sauna ja oma piha, joten ehkä me selviämme. Medya ainakin on ollut hurjan innoissaan pihasta ja pihalla sijaitsevasta pienestä koristelammesta, jossa on oikein hauskaa uittaa tassuja pakkasellakin. Mutta katsotaan kunhan kaikki muuttolaatikot on hävitetty, tavarat aseteltu paikoilleen ja hieman uusia tavaroita ostettu niin voisin yrittää pienen taloesittelyn tehdä. 

Yritän ehtiä palailemaan blogitekstien pariin vielä tämän vuoden puolella, mutta rästissä on vino pino valmennuskurssitehtäviä kemian ja fysiikan osalta, joten voi olla, että joululoma vierähtää ennemminkin niiden parissa. Varsinkin tuo fysiikka on ikävästi päässyt vuodessa unohtumaan, joten se vaatii työtä, hikeä, verta ja kyyneliä, jotta homma lähtisi taas rullaamaan. Uusi opiskelupaikka ensi vuodelle olisi kuitenkin mukava, joten ei kai auta kuin kaivaa motivaatio pohjamudista ja yrittää pientä asennemuutosta!

Blogi takaisin henkiin kesätauolta!

Heihai! Blogin edellisestä päivityksestä onkin jo hieman enemmän aikaa, joten ehkä olisi nyt koulujen alettua aika päivitellä tilanne ajantasalle. Kesä kului rennosti sekä itseni että koirien osalta, eikä mitään järisyttävän ihmeellistä tapahtunut. Näyttelyitä, mätsäreitä, agilitya, sukulointia, ständiedustusta ja sen sellaista. Yritän muistaa kaikki isoimmat häppeningit kesältä, vaikka luultavasti jotain mainitsemisen arvoista jääkin mainitsematta.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Näyttelyrintamalla on mennyt oikein mukavasti. Tavoitteena tälle vuodelle oli kierrellä muutamia kehiä ja hakea arvosteluja eri tuomarilta. Ensimmäisen näyttelyn jälkeen uskalsin kuitenkin salaa toivoa Medyan saavan joskus ykkösruusukkeen, eli toisinsanoen kolme erinomaista vuoden sisällä. Osittain valitsin tuomareita vähän sitä silmälläpitäen, esimerkiksi ruotsalaisten tuomittavaksi en halunnut lähteä, enkä luultavasti halua lähteä jatkossakaan. Pelkkiä erimaatteja ei kuitenkaan ollut tarkoitus kiertää, vaan kävimme myös kääntymässä rodun erikoistuomarin silmien alla hyvän arvostelun tähden.

Kesäkuun alussa Medyan toinen näyttely oli Lohjan maisemissa Peggy Baileyn arvosteltava. Valitettavasti tuomari ei oikein enää ollut ihan tällä planeetalla, vaan ilmeisesti vanhuus puski kovasti päälle. Tuomarin rooli oli täysin hukassa, mutta kehä saatiin jotenkuten toimimaan kehäsihteerin tuella ja avustuksella. Ehkä hieman ilkeästi sanottuna tuomaria sai neuvoa kuin pikkulasta valitsemaan mieleisensä koira voittamaan. Arvosteluillakaan ei hirveästi hurrattu, muutama hassu sananen melko ympäripyöreästi. Muistikaan tuomarilla ei tainnut hirveän hääppöisesti enää pelittää, sillä esimerkiksi koiran ikää sai toistella useampaan otteeseen. Tuloksena Medyalle JUN ERI1 SA, pitkälti "oikean" virallisen nimen takia (=kehässä ensimmäisenä). 

"15 months. Nice outline. Well angulated. Blue merle with good expression. Nice eye shape. Nice underjaw. Moved well."

Lohjasta seuraava näyttely olikin heinäkuun loppupuolella Porvoon ryhmiksessä, jonne suuntasimme Oona ja Frida-sheltti matkaseuranamme. Porvoossa tuomarina olikin Päivi Eerola, jonka mielipide kiinnosti kovasti. Eerolan tuntien odotukset menestymisen suhteen eivät olleet korkealla, joten ykkösruusukkeen kiilto silmissä päätin ilmoittaa Medyan vielä syksylle yhteen näyttelyyn erkkarin lisäksi metsästämään puuttuvaa tulosta. Helteinen päivä kuitenkin sujuikin mukavasti, kun Medya nappasi tulokseksi JUN ERI4 mukavalla arvostelulla! Ainoa päänvaiva toisaalta oli kaksi tulevaa näyttelyä, joihin en jaksaisi/olisi jaksanut lähteä.

"Hyvä koko. Selvä sukupuolileima. Liioitellun ryhdikäs liikkeessä. Sopiva luusto, narttumainen pää, kallossa pyöreyttä. Kookkaat korvat. Riittävästi edestä, voimakkaammin takaa kulmautunut. Väri tulisi olla tasaisemmin jakautunut. Riittävä askelpituus. Kauniisti edukseen esitetty."

Viimeinen kesän näyttelyreissu suuntautui Tampereelle rodun erikoisnäyttelyyn. Kimppakyydillä lähdimme liikenteeseen, autossa sekä junnu-, että valionarttu (joka myös kasvattajakehässä mukana), joten pitkä päivä oli taattuna. Näyttelyinto oli täysin kadoksissa, joten häpeällisesti vein erkkariin täysin pesemättömän koiran. Edes valkoisia osia en jaksanut enää kiireisen päivän jälkeen illalla huuhtaista. Sentään vähän näytin saksia rehottaville tassukarvoille. Onneksi panostamattomuus ei kuitenkaan haitannut, vaan Medya nappasi neljännen erinomaisensa brittituomari Jane Hilliltä. Ihme kyllä, erkkarissa nähtiin myös H:ta jaettavan, mikä tuntuu olevan täysin unohdettu laatuarvosana brittituomareilla.

"Good coat. Nice shape. Head would prefer more refinement. Widens in backscull. Eyes could be more obligue."

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kesällä Medya pääsi myös hieman sukuloimaan Pirkkalaan. En ollut nähnyt Medyan sisaruksia viimeksi kuin luovutusikäisenä, joten mielenkiinnolla ajelimme kasvattajan luokse pentuetreffeille. Paikalle oli saapunut Medyan kolme muuta siskoa samasta pentueesta sekä myös isäpappa Morris. Pienen ujostelun jälkeen Medya löysi uudestaan oman sielunsisarensa ja Medyasta ja Lumi-siskosta näytti tulevan ihan erottamaton parivaljakko. Kaksikko piti omaa hauskaa muiden koirien touhutessa omiaan ja yhteys niiden välillä toimi. Juoksuinen Medya sai myös uuden ihalijan tarmokkaasta Pentti-vaarista, joka nuortui vuosia päästessään tuoksuttelemaan nuoria tyttöjä. Pirkkalassa kuluikin aivan huomaamatta useampi tunti ja kotiin taidettiin päästä vasta noin kahdeksan-yhdeksän maissa illalla.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Elokuussa täällä Helsingissä järjestettiin myös Maailman Voittaja -näyttely, kuten varmasti moni tietääkin. Ilmohinnat kyseiseen näyttelyyn olivat mielestäni kuitenkin täydellistä riistoa, joten oli turha kuvitella, että Medya olisi sinne mennyt. Toisin kuitenkin kävi ja nyt voinkin aina kehuskella koirani olleen noinkin suuressa näyttelyssä! Käväisi se muutaman askeleen verran kehän puolellakin, mutta pääsääntöinen tehtävä oli toimia messukoirana Shetlanninlammaskoira ry:n ständillä. Päädyin tuonne melko lyhyellä varoitusajalla, sillä sain edellisenä iltana viestiä Oonalta, haluaisinko lähteä hänen ja Fridan kanssa edustamaan rotua. Vaikka aamulla väsytti aivan tautisesti raahautua messukeskukseen, päivästä jäi oikein positiivinen kuva! Medya oli oiva messukoira, se otti kaikki uudet vieraat ilolla vastaan tunkien syliin ja kellimällä selällään maassa, ja kun mitään ei tapahtunut, se rauhassa makasi leuka maassa kyttäämässä uusia vieraita. Päivä meni oikein rennosti ja koirakin väsähti hieman päivän edetessä. Medya kyllä varmasti menisi uudestaan samoihin tehtäviin, jos vain tulee mahdollisuuksia eteen.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kesällä vietettiin myös hieman enemmän taukoa treenailusta. Tokoa ei tullut juurikaan treenattua ja agilitystakin lomailimme noin kuukauden ajan Medyan juoksujen ja kuumuuden takia. Nyt ilmojen viilentyessä ja ohjattujen alettua olemme taas ryhdistäytyneet agilityn suhteen ja ravanneet treeneissä useampaan otteeseen viikossa. Kontaktit alkavat näyttää jo hyviltä, niiden osalta voisi jo luultavasti uskaltautua möllikisoihin. Kaipaisin kuitenkin vielä enemmän kokemusta ratatreenistä, sillä ohjatuissa olemme paneutuneet enemmänkin lyhyisiin radanpätkiin tai tekniikkaharjoituksiin. Yhden kerran pääsimme toisessa ryhmässä tekemään suorempaa möllitasoista rataa, jossa sai juosta oikeasti. Siinä kuitenkin ilmentyi joitakin ongelmia mm. irtoamisen suhteen, joka tuntuu olevan Medyalle melko hankalaa, kun kyseessä on esimerkiksi hyppysuora ja itse juoksen rinnalla mukana. Jos näitä vielä pääsemme treenaamaan enemmän, näkyy meitä ehkä piakkoin möllikisoissa. Medya tulee myös muutaman päivän sisään kisaikäiseksi, joten nyt vain kyttäämään kivoja tuomareita, joille tuon koiran voisi viedä mittautettavaksi. Se pirulainen kun tahtoo olla juuri rajalla tai hieman medin puolella, mutta mini-luokkaan olisi tarkoitus päästä...

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Ja jos vielä viimeiseksi mainittakoon, että Porvoon näyttelyn aikoihin päätimme Oonan kanssa geenitestata Fridan ja Medyan CEAn ja MDR1:n suhteen. Oona oli tilannut meille Slovgenilta poskiharjoja, joita hinkattiin poskien sisäpinnoilla solujen saamiseksi. Näytteet postitettiin Slovgenille ja tulokset tulivat, kun Slovgenin henkilöstö palaili kesälomilta. Ihan turha testi ei ollut, sillä Medyasta paljastui CEA kantaja, vaikka suvun perusteella arvelin sen olevan terve. MDR1n tulos oli sen sijaan +/+, eli Medya ei ole lääkeyliherkkä tai kanna sitä geeniä. 

Taika voi myös oikein mukavasti. Se on näyttelyreissuille ja Pirkkalaan lähtenyt aina turistiksi katselemaan maailman menoja. Ilmojen viilentyessä se on myös huomattavasti piristynyt ja se on välillä yllätetty leikkimästä itsekseen. Pentu- ja nuoruusajan tavat ovat myös palailleet, kun se saattaa ajoittain innostua tarttumaan etukäpälillä jalastani kiinni ja aloittaa ärisemisen. Hupsut leikit on meidän "mummollakin", on sitä Medyan kanssa tullut ihmeteltyä, onko sillä lääkitys ihan kohdallaan. Ei kuitenkaan valittamista!

OHI ON!

Huhhui. Viimeisestä päivityskerrasta onkin taas aikaa, mutta laitettakoon se yo-kirjoitusten piikkiin. Vaikkakaan en viettänyt tuota ajanjaksoa nenä kiinni kirjassa (vaikka olisi pitänyt), niin mitään ei kyllä tullut tehtyä koirienkaan osalta. Mätsäreitä ei missään, treeneissä peruskauraa, vapaatreenaamaan ei jaksanut/ehtinyt ja kamera makaa pölyttyneenä hyllyllä. Perjantaina kuitenkin tuuletettiin viimeisten kirjoitusten loppumista, viikonloppu rentoillen ja maanantaina takaisin kuvioihin!

Maanantai aloitettiin heti vapaatreenillä. Medyan kepit ja kontaktit ovat junnanneet jo pitkään paikoillaan, joten niitä oli syytä käydä hiomassa rauhassa hallilla. Keppejä se pujotteli yhdessä vaiheessa nätisti ja nopeasti yksinkertaisten ohjureiden kanssa kunnes. Kunnes se perhana keksi, että palkallehan pääsee huomattavasti nopeammin loikkaamalla ohjurien yli tai ryömimällä alitse. Ei muuta kuin tuplat takaisin ja hinkkaamaan kepittelyä yhä varmemmaksi.

Kontakteja taas ei olla tehty ikuisuuteen. A:n alastuloa kokeiltiin ensimmäistä kertaa noin pari viikkoa sitten, puomista ei mitään muistikuvaa. Puomin alastulo oli siis hyvä muistutella taas mieliin ja pikkuhiljaa voisi alkaa totuttelemaan kokonaiseen puomiin. Kokonaista A:ta ei tulla suorittamaan varmaan vielä hetkeen, mutta eipä sillä kiirekkään. Kunhan pysäytykset saataisiin varmoiksi ja toimiviksi. Ainakin ihan lupaavalta näyttäisi!

Seuraavaksi to do -listalla on ainakin eteenlähetyksen vahvistaminen sekä putkeenlähetykset (pimeät putkikulmat ja takaaleikkaukset). Viime viikolla treeneissä taisi olla ensimmäistä kertaa kunnon radanpätkä, joka saatiin suoritettua kokonaan. Meillä ongelmana oli kuitenkin edelleen loppusuora, jossa Medya ei irronnutkaan etupalkalle vaan jäi tapittamaan ja pyörimään lähelleni. Loppua treenattiin omana pätkänään ja lelupalkka tuotiin myös esimerkiksi viimeisen esteen eteen täysin näkyville. Aina sekään ei toiminut, vaan ohjaajan kyylääminen oli Medyan mielestä paljon tärkeämpää. Aivan viimeisellä ratasuorituksella se kuitenkin unohti minut ja juoksi katse viimeistä estettä kohti. Vauhti eteenpäin oli niinkin hurja, että esteen edessä oleva lelu unohtui kokonaan ja Medya juosta viiletti suoraan lelun ylitse. Saatiinpahan kuitenkin onnistunut suoritus, vaikkakin palkkaus hieman epäonnistui!

Yritän nyt raahautua useammin hallille tekemään erilaisia treenejä, joista saisi myös videomatskua näkyville! Tokon suhteenkin voisin yrittää aktivoitua, sille meille irtosi tokoryhmään treenipaikka alkukesälle! Pääsimme alkeis/penturyhmään, jossa toivottavasti saisin itselleni motivaatiota säännölliseen ja tavoitteelliseen treenaamiseen. Ehkä meitä nähdään joskus vielä tokokisoissakin!

Tytöt ylppäritunnelmissa