Pages

Subscribe:

lauantai 26. lokakuuta 2013

Pieniä suuria iloja näyttelyreissulta

Lahden KV takanapäin ja hyvillä mielin ja ehjänä takaisin kotona! Perjantai-ilta kului tavaroita pakkaillessa, panikoidessa ja viime hetken puunaamiseen. Laukussa oli varmasti rokkaritrekkaritlaput, näyttelyhihna, harjat, kamera, auton avaimet, navigaattori... jne. Aloin myös puoli kymmeneltä illalla laittamaan Medyaa vielä näyttelykuntoon, pesemään koipia, trimmaamaan tassuja ja harjaamaan solmuun menneitä korvakarvoja auki. En osaa ikinä aloittaa ajoissa, joten taas meni hyvää nukkuma-aikaa siinäkin. :D Riittävän aikaisin pääsin kuitenkin nukkumaan ja kello soikin aamulla kuudelta.

6.45 alkoi meidän matka, tai no, oikestaan silloin poistuttiin kotiovesta. Liikkeelle päästiin vasta lähemmäs seitsemää. Medyan kevythäkki piti siirtää takakontista takapenkille (ei muuten ollut helppo juttu, kun häkki on turhan iso autoon eikä mahdu kunnolla edes ovesta sisään), kuivata hieman vesipisaroiden täyttämiä ikkunoita ja saada prkln auto liikkumaan taaksepäin. Meillä on auton kanssa selkeä johtajuusongelma, kun se ei aina tottele ekasta käskystä. Auttaisiko jääkausi, pakotteet vai sheippaus?


Puoli kahdeksalta saavuin Espooseen noukkimaan Lindan ja sk collie Noomin. Matka Lahteen taittui melkein täysin ongelmitta, mitä nyt ajokeli oli aika mahtava (näkyvyys paikoittain todella huono) ja poukkoilin välillä ties millä kaistalla. Meinasin vahingossa ajella Kehä I:n sijaan Tuusulaan, onneksi ei ollut muuta liikennettä juurikaan ja heräsin riittävän aikaisin! Ehkä kulutetuin lause matkalla oli "mitä hittoa mihin nyt tästäkö tonne käännynkö nyt joo ok hyvä", vaikka lähes nenän edessä tönötti navigaattori. Kyseisellä vekottimella on kyllä välillä oikea ja vasen sekä järjestysluvut hieman hukassa, kun kartan mukaan pitäisi kääntyä oikealle ja armas navi kuuluttaa iloisella äänellään "käänny vasemmalle". Samaten liikenneympyrän poistumisväylät olivat pienelle hieman hankalia laskettavia. Melkein eksymättä päästiin perille, Lahdessa käännyin yhdestä risteyksestä liian aikaisin jonka seurauksena pääsin kokeilemaan, kuinka auto taipuu upareita heittäessä. Perillä olimme noin puolituntia suunniteltua myöhemmin, kello yhdeksältä.

Hallissa sitten ei muuta kuin äkkiä jakkua niskaan ja Medyalle hihna kaulaan. Halusin tarkotuksella olla aikaisin paikalla (kehät alkoivat klo 10), jotta saisin vähän treenattua ja harjoiteltua kakaran kanssa liikkumista. Montakohan kierrosta kiersin tyhjää kehää ympäri? Aluksi pentu töpötti aivan intona häntä kippuralla kehässä, eikä häntä tahtonut oikein laskeutua siinäkään vaiheessa, kun oma pää alkoi olla jo pyörällä. Ei auttanut muu kuin toivoa, että se häntä ei liputa kehässä aivan järkyttävästi, sillä aika alkoi huveta ja halusin vielä hieman saada Medyan kaulusta ja niskaa pöyheämmäksi.

Oma jännitykseni hieman laantui kun pääsin kehän sisäpuolelle. Tuomarinmuutoksen takia alkuperäisen tuomarin (Cindy Kerssemeijer, NL) sijaan shelttipennut ja -junnut arvosteli Harri Lehkonen. Medya kulki ylväästi tuomarin tarkkaavaisten silmien alle, se tuntuu aina olevan sillä asenteella liikkeessä, että se on tullut esiintymään kaikille ja pitämään hauskaa. Narttupentuja oli ilmoitettu yhteensä kolme kappaletta. Pöydällä seisoskelu meni taas hieman pipariksi, kun tuomari saapui kosketusetäisyydelle. Ihana kuitenkin, että se on pöydällä iloinen ja antaa kopeloida itsensä ilman, että se seisoo hakatun näköisenä korvat luimussa. Liikkuessa se kerpeleen häntä pysyi myös siedettävän alhaalla (!!), vaikka Medya olikin edelleen intoa täynnä.

Jokaisen yksilöarvostelun jälkeen kaikki pennut taas yhdessä kehässä ja viimeiset katsaukset liikkeisiin. Sen jälkeen olisi sijoitusten aika ja pennut piti järjestää uuteen järjestykseen. Meidän takana toisena ollut trikkipentu viitottiin jonon hännille ja soopeli sai paalupaikan kärjestä. Medyan kanssa jäätiin siis toiseksi! Olin aivan varma, että meidät olisi heti alkuun heitetty kolmannelle sijalle värin takia, mutta ei! Seuraava ajatus olikin se, että ei varmana tule KP:ta kuin ensimmäiselle. Hitto vie, saatiin me se kuitenkin!


 

"Reippaasti esiintyvä narttupentu. Feminiininen pää. Oikeat mittasuhteet rungossa, jonka tulee vahvistua. Tasapainoiset kulmaukset. Oikealaatuinen turkki. Hieman kookkaat, mutta oikea-asentoiset korvat. Esiintyy ryhdikkäästi. Oikea askelpituus"
PEK2 KP

Kehän jälkeen seurasin hetken junnuja ja nuo/avouroksia kameran kanssa. Kuvaamisesta ei kuitenkaan tullut oikein mitään, joten kävin kiertämässä hieman myyntikojuja. Sain viihdoin aikaiseksi ostaa Medyallekin oman näyttelyhihnan, nyt ruskean sijaan meiltä löytyy valkoinen hihna. Samaten mukaan lähti hieman tavallisia puruluita.

Paluumatkankaan sää ei oikein suosinut, sumun sijaan tällä kertaa saimme ajaa ihan kunnon sateessa. En muuten ollut kertaakaan aikaisemmin ajanut sadekelillä, löysin oikean vivun pyyhkijöille ja en ajanut ojaan tai joutunut pahaan vesiliirtoon! Auto sammuili Lahden puolella aika huolella, mutta motarille päästäessä oli ihan rentoa ajella kohti takaisin Espoota ja Helsinkiä. Espoosta Viikkiin navigaattori ohjasi mm. Etelä-Haagan ja Pasilan kautta. Siinä vaiheessa kun huomasin minne olen joutumassa, teki mieli kirota ja manata että eieieiei. En ole ajanut juurikaan noin "kaupunkimaisessa" ympäristössä, saati sitten aikaan, jolloin on yllättävän paljon liikennettä. Tuohon reittiin sisältyy myös mm. Koskelantien risteys, joka on välillä täysin painajainen. Jännitän muutenkin ajamista taajamassa melko paljon, joten tuo reittivaihtoehto ei todellakaan ollut aivan mieluinen.  Selvisin kuitenkin kaikista hengissä, auto ei sammunut kertaakaan, enkä edes joutunut seilaamaan kaistojen kanssa. Oli aika voittajafiilis, kun pääsin takaisin omaan parkkiruutuun n. 280 km reissun jälkeen! 

Kaikista kuvista kiitos matkaseuralaisellemme Linda Toivoselle!

tiistai 22. lokakuuta 2013

Ei vieläkään mitään uutta

Viikko sitten Taika visitoi Sopulitien eläinlääkäriasemalla Suvi Laukkasen luona. Taikalta oli tarkoitus napata vain verikokeet ja katsoa, että kilppariarvot ja yleisimmät veriarvot olisivat edelleen kunnossa. Taikan kipuilu tuli kuitenkin taas puheeksi, joten verikokeiden lisäksi tutkittiin taas kipuilualueet. Ristiselkä ei enää reagoinut yhtä pahasti (kranio auttanut?), mutta muualta kropasta löytyi edelleen kipeitä kohtia. Ristiselästä kipu oli siirtynyt enemmän kohti selän alkuosaa. Melkein "vahingossa" Taika olikin kohta täynnä pieniä neuloja, se sai samalla akupunktiohoidon. Akupunktio tuntui auttavan myös jonkin verran Taikaa. Suositus olisi ollut uusia hoito n. viikon kuluttua ensimmäisestä, mutta oman tilini saldo lähentelee 20 euroa, ja akupunktiolla on hintaa 60 euroa... Kummasti tuo raha aina häipyy tililtä salakavalasti. Sentään on autossa bensaa Lahden KVta varten ja Medya ilmoitettu Best-In Puppy Showhun, vaikka se on omasta mielestäni niin onneton turkiton rääpäle.

Taikan verikoearvot näyttivät tältä, viitearvot suluissa:

T4: 56,9 nmol/l (17-53)
TSH: 0,07 ng/ml (0-0,5)
T4/TSH: 812,9 (>30)

Na: 150 mmol/l (144-158)
K: 4,5 mmol/l (4,0-5,4)
Ca: 2,7 mmol/l (2,20-3,10)
Pi: 1,13 mmol/l (0,85-1,95)
Prot.tot: 58 g/l (54-84)
Alb: 31 g/l (25-36)
Krea: 95 μmol/l (43-115)
Urea: 8,2 mmol/l (1,4-9,0)
Bil T: 2,2 μmol/l (1,0-11,8)
AFOS: 46 U/l (19-106)
ALAT: 44 U/l (24-136)

Sydänmato: negat.
Borrelia: negat.

E. canis: negat.
Anaplasma: negat.



Taika testattiin siis myös mm. borrelioosin varalta, vaikka sen todennäköisyys olikin melko pieni. Sydänmadosta tai noista muista tutkituista en edes tiennytkään, mutta hyvä vaan tietää, että kaikki on ihan ok. :D Kaikki muutkin verikoearvot olivat taas ihan ok, mutta T4 hieman koholla. Kohonnut T4 viittaisi kilpirauhasen liikatoimintaan, mutta siitä ei Taikan kohdalla ole mitään merkkejä (mm. laihtuminen ja yliaktiivisuus). Verikoe on otettu Taikalta siihen aikaan, kun lääkkeen vaikutus on ollut suurimmillaan, joten senkään vuoksi tuosta hieman kohonneesta T4 ei tarvitse olla huolissaan, jos tilanne ei muutu mihinkään suuntaan. 

No, ei siis näistäkään tuloksista mitään uutta tietoa meille. Kipeä tuo koira taitaa edelleen jonkin verran olla, sillä sen liikkeet ovat normaalia voimattomammat ja huonommat. Esim takapotkusta puuttuu voimaa, jolloin askellus jää lyhyeksi ja tikkaavaksi. Taika on kuitenkin melko pirtsakka ja iloinen nyt, joten nyt ollaan taas siinä tilanteessa että en tiedä mitä keksisi. Osteopaatilla voisi olla mielenkiintoista käydä, mutta tällä hetkellä rahatilanne pistää hanttiin. Samaten en tiedä, olisiko sekin lähes turha reissu siltikin.


maanantai 21. lokakuuta 2013

Vielä ei merkkejä talvesta

Perjantain ja lauantaiaamun vietin koirineni Mäntsälässä Oonan luona, jossa meitä viihdyttämässä olivat myös sheltit Frida, Iita ja Iiris sekä vääränrotuinen mittelspitz Mokka. Sunnuntaina Medya pääsi myös katselemaan lisää muita koiria Mustin ja Mirrin pentujen leikkitunnilla. Alkuun siellä oli vain yksi mäyräkoira, jonka kanssa Medya pistikin leikiksi. Porukan lisääntyessä noin 7 pentuun alkoin Medyaakin ehkä hieman ujostuttamaan ja se kävikin aitauksessa istuvien lasten sylissä vain rapsuteltavana. Tekee kuitenkin varmaan sillekkin oikein hyvää päästä vähän totuttelemaan isompaan koiralaumaan.

Kävin myös pitkästä aikaa näyttämässä Sigman 70-200mm f2.8:lle päivänvaloa. Viimeisestä kuvausreissusta sen kanssa taitaa olla jo yli vuosi. Sen piirto ei nimittäin ole mitään parhainta, varsinkaan kun nokan päässä on ollut suodin suojaamassa. Nappasin kuitenkin kys. halpissuotimen pois edestä, jolloin kuvanlaatu parani näkyvästi. Suuntasin myös uusille alueille Kivikkoon päin, joka oli yllättävän hyvä valinta. Pitkästä aikaa sain palata tyytyväisin mielin kotiin kamera kaulassa. Tuloksena olikin kasa melko syksyisiä kuvia Medyasta, Taika oli taas vain lenkkiseurana mukana.









torstai 17. lokakuuta 2013

Tanssiaskeleiden muistelua ja pussitreeniä

Treenipäivitystä taas luvassa. Tänään treeneihin lähtö oli yksi *rkeleen show. Tarkoitus oli normaalisti ajella rennosti agihallille, mutta auton temppuillessa sain tehdäkkin äkkilähdön bussipysäkille. Tuon auton vaihdelaatikko on välillä niin raivostuttava, ja se päättikin aloittaa temppuilunsa taas vaihteeksi. On se hienoa lähemmäs 10 minuuttia tapella vaihdekepin kanssa, kun pakin sijasta se heittää itsensä jatkuvasti ykköselle. Onhan se siinä sitten mukava olla ruudussa keula edellä, joten eipä siitä mihinkään liikuttu. Siinä vaiheessa kun alkoi hermo kiristyä turhankin paljon, tsekkasin nopeasti reittioppaasta reitin hallille ja ei muuta kuin koira pois boksista, jalat alle ja bussipysäkille juosten. Bussitkin kulkivat taas omia aikojaan, sekä 57 että 75 eivät kumpikaan tulleet silloin kun olisi pitänyt. Medya ei myöskään tykkää ollenkaan busseilusta, joten yritä siinä sitten juosta pysäkille ja pysäkilta agihallille (n. 1km matka) kun pentu pistää täysillä hanttiin. Tiesin olevani jo valmiiksi tämän episodin takia myöhässä hermo tiukalla, joten siinä tilanteessa olisi tehnyt mieli heittää agikamat ojaan ja painua takaisin kotiin. Onneksi itse treenit eivät olleet aivan fiasko ja sain toiselta kouluttajaltamme kyydin lähelle kotia.


Toisena treeninä oli tänään pussi. Medya on aikaisemmin treenannut muutamaan otteeseen pussia avustajan kanssa, joten samalla linjalla jatkettiin edelleen. Nyt kuitenkin erona oli se, että lelusta viritettiin eräänlainen viehe, joka laitettiin pussin sisälle näkyville. "Vieheen" tarkoituksena on yrittää opettaa koiralle oikea asento suorittaa pussi, eli pää matalalla. Kävin eilen hakemassa Mustista ja Mirristä Medyalle uuden lelun, Kong Snugga Wubban, sillä Medya ei tahdo erottaa/löytää maassa olevaa kuollutta lelua. Ajattelin tuon sitten näkyvän paremmin ja samaten kys. lelu testattiin oikein toimivaksi vieraillessani Joensuussa tervehtimässä Inkaa, Caraa ja Islaa. Leluun siis kiinnitettiin talutushihna, jolloin lelua pystyi vetämään pussissa eteenpäin ja viskasemaan sen jälkeen lähelle toista hyppyä.

Kaksi ensimmäistä suoritusta sujui oikein täydellisesti. Medya pinkoi hyvällä vauhdilla siivekkeiden takaa suoraan pussiin lelun perässä. Mutta. Vaihdoin sitten puolta ja joku naksahti pennun päässä. Se ei silloin edes vilkaissutkaan pussia, vaan juoksi suoraan sen ohitse, teki pienen kunniakierroksen ja palasi takaisin. Se ei edes erityisemmin näyttänyt etsivän lelua. En tiedä oliko syynä se, että Medya oli taas aivan kierroksilla, sillä lämppälenkki oli kiireen  takia aika kämänen ja muutenkin kaikki yhtä häsläämistä. Helpotettiin muutamaan otteeseen ja lähetin pussiin lähempää, mutta sekään ei aina toiminut. Muutama onnistunut suoritus löytyi aina välistä, välillä taas juostiin ohi. Kerran vahingossa se myös meni pussin läpi ilman, että kukaan ei pitänyt sitä ylhäällä. Saatiin loppuun kuitenkin ihan onnistunut suoritus, johon oli hyvä lopettaa pussin treenaus tältä osin.


Tänään pääsimme myös tekemään alkeellista rataa ja harjoittelemaan valssia. Valssia en ole aikaisemmin Medyan kanssa tehnyt, joten oikein mukava rata meille. Ajattelin aluksi, että kys. treeni olisi meille aika helppo nakki, mutta alku oli hieman sähläämistä. Medya kuitenkin kääntyi yllättävän nätisti kolmoshypyn jälkeen putkeen, vaikka emme olekkaan käännöksiä treenanneet. Viimeisellä kerralla kaarroksesta tuli hieman loivempi, sillä pentu vilkaisi vitoshypyn takana odottavaa leluaan. Ei kuitenkaan päättänyt karata sinne, hyvä! Taas oli jonkin verran ongelmia palkkauksen kanssa, kun Medya ei noteerannut lelua. Lopuksi kuitenkin käytettiin täysin kuollutta lelua, joka toimikin oikein mahtavasti!

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Salaisuudet julki - kysymyspostauksen vastaukset

Kysymyksiä kertyikin aika pitkä lista, isot kiitokset kysyjille! Osan kysymyksistä yhdistin, sillä ne mielestäni menivät melko lähelle toisiaan. Tässäpä teille vastauksia:

Minkä perusteilla valitsit koiriesi kasvattajat? Mihin (vanhempien osalta, kasvattajan osalta jne?) kiinnität huomiota kun olet ottamassa pentua? Minkä perusteella valitsit koirasi?
Ensimmäistä koiraa etsiessäni mailailin useille lähiseudun kasvattajille kysellen pentusuunnitelmista. Moni jätti vastaamatta (eikä ihmekkään kun miettii näin jälkikäteen), mutta saimme joitakin viestejä, joissa kerrottiin tulevista suunnitelmista. Taikan kasvattaja olikin yksi näistä joka vastasi meille kertoen, että häneltä löytyisi kolme soopelipentua. Tsekkasin pentujen vanhemmat koiranetistä, eikä mitään hälyttävää näkynyt omasta mielestäni. Värillä ei ollut väliä, enkä ollut juurikaan tietoinen eri sukulinjoista jne. Pentue vaikutti ihan kivalta, kävimme katsomassa pentuja ja kasvattajaa ja näin sitten valikoitui meille Taika. 

Toisen koiran ottamista suunnitellessani olin jo ehkä "hieman" fiksumpi. Selaan koiranettiä lähes päivittäin, katselen uusimmat pentueet, nly/luonnetestitulokset ja terveystulokset. Näin itselleni on muodostunut kuva, millaisista linjoista haluaisin seuraavan koirani, mitkä ovat ehdottomat no-no koirat sukutaulussa ja keiden kasvattajien jalostusvalinnat vaikuttavat fiksuilta. Medyaa etsiessäni selasin koko koiranetin kasvattajalistan läpi ja katsoin edellisiä yhdistelmiä ja käytettyjä jalostusnarttuja. En halunnut, että isävalinnat olisivat vain käytetyimpiä matadoriuroksia, vanhemmilta puuttuisi te Niiden perusteella käteeni jäi vain muutama varteenotettava kasvattaja, sillä autottomuus vaikutti edelleen kasvattajan valintaan. Mailailin, juttelin puhelimessa ja kävin tapaamassa yhteensä neljää eri kasvattajaa. Erinäisten syiden takia jäljelle jäi vain yksi kasvattaja, jolta Medya onkin peräisin.

Vanhempien osalta kiinnitin huomiota terveystuloksiin, sukutauluun, mahdollisiin muihin koetuloksiin, ulkonäköön ja luonteeseen. Medyan kohdalla oikeastaan kaikki muu oli kunnossa, paitsi se, etten ole (vieläkään) nähnyt isää luonnossa. Luonnetestitulos löytyy kyllä, paljon juttuja olen kuullut ja videoita nähnyt, mutta asia kuitenkin häiritsee itseäni joissain määrin. Terveystuloksista halusin löytyvän silmät (miel. ei crd tai disti), polvet, kyynärät ja lonkat. Valitettavan monelta uupuu esimerkiksi kyynärtulokset. Luonnetestit/agi/tokotulokset ovat plussaa, mutteivat välttämättömiä. Näyttelykäynnitkään eivät ole välttämättömiä, mutta suotavaa olisi olla edes muutama tulos. Ulkonäöllisesti yksi kriteeri oli väri, soopelia en tahtonut, enkä kyllä mielellään trikkiäkään. Haluan myös, että vanhemmat miellyttävät jollakin tavalla omaa silmääni, joskin tässä on joustettu älyttömän paljon molempien koirieni kohdalla.

Pentua valitessa kaikkein suurin kriteeri oli luonne. Toki Medyan kohdalla myös ulkonäöllä oli merkitystä, sillä trikki ei tuntunut niin omalta ja en tykkää ollenkaan sinisistä silmistä merlellä. Medyan kohdalla oma pentuni lyötiin lukkoon vasta pentujen ollessa 7vko, jotta luonteista näkisi jotain. Taika taidettiin valita ensimmäisellä käynnillä, yksi oli suunniteltu sijoituskoira, toinen oli hieman ujompi joten Taika iloisena ja reippaana pentuna vei meidän sydämemme.

Miksi juuri sheltti?
Pieni, karvainen, helppo koulutettavuus, sievä ja nätti, helppohoitoinen turkki... Näitä kriteereitä pyörittelin päässäni rotua valitessa, ja sheltti soveltuikin oikein hyvin.

Mikä on kaunein koskaan näkemäsi sheltti?
Tämä on paha kysymys, sillä olen todella nirso shelttien suhteen. Usein myös ne kauneimmat koirat eivät taas sitten miellytä itseäni esim. suvun osalta, joten ihailu laantuu sen myötä. Livenä nähdyistä koirista tykkään kovasti Susadan Ylvasta ja kuvien perusteella mm. Grandgables Glamour Puss ja C-A-Moon Versace. En osaa valita kauneinta, jota palvoisin ja ihailisin todella. :D

Miten palkkaat koiriasi (esim. namilla, lelulla jne.)?
Taikaa palkkaan oikeastaan vain herkuilla, sillä se ei motivoidu muusta. Medyalle kelpaa lelut, ruoka ja kehut oikein mainiosti.

Millaisia tavoitteita sinulla on koiriesi kanssa?
Taikalla taitanee olla vain "terveenä" pysyminen. Harrastushaaveista olen sen kohdalla oikeastaan jo luopunut. Medyalla olisi tavoitteena saada hihnakäytös kuntoon, saada tokon alo-liikkeet kasaan jossain vaiheessa ja ensi vuoden loppupuolella lähteä kisailemaan agissa.

Näyttelyt vai agility?
Kai se agility näyttäisi olevan meidän laji. Jos näyttelyt menisivät edelle, tuskin itselläni olisi mustavoittoista merleä. Joskus kuitenkin haaveena olisi saada "näyttelykelpoinen" ja menestyvä yksilö.

Kuinka tärkeinä pidät näyttelyitä?
Joojaajuu. Tykkään itse käydä sekä kehän puolella että turistina. Siellä näkee kerralla useamman yksilön, jolloin pystyy tekemään jotain johtopäätöksiä koiran ulkomuodosta ja luonteesta (esim kulkeeko reippaasti vai häntä koipien välissä). Tykkään myös saada omasta koirastani muiden mielipiteen rakenteesta, vaikka itse näenkin sen joka päivä. Näyttelyistä saa mielestäni ihan hyvän arvion ja kokonaiskuvan koiran rakenteesta, jos näyttelykäyntejä on useampi osaavalta tuomarilta. Ilman näyttelyitäkin kyllä pärjäisi, mutta itse tykkään niissä käydä. Kunhan pelkistä näyttelytuloksista ei tule jalostuksen "punainen lanka".

Mistä keksit koiriesi nimet? / Mistä Taikan ja Medyan nimet ovat peräisin?
Taas vaikea kysymys. Taikan kohdalla ei tainnut jäädä muita vaihtoehtoja. Nimikriteereitäni oli mm. ei ärrää, ei ihmisten nimiä, miel. kaksitavuinen. Taikasta piti ensin tulla Ninja, mutta se ei tuntunutkaan hyvältä, joten nimi lähti vaihtoon pennun ollessa kotona jo noin viikon verran. Medyan kohdalla piti edelleen samat kriteerit, tosin nyt en halunnut nimeä, joka olisi hirveän yleinen. No, eipä tosiaan ole yleinen nimi, mutta en kyllä todellakaan muista mistä se on kiskaistu!

Mitkä ovat koiriesi hauskimmat tavat?
Taikalla lienee se, että Medyan istuessa esim. äitini sylissä, Taika hakee jostain esimerkiksi lelun tai luun. Taika kuljettaa sen äitini jalkoihin, jolloin Medya melko suurella todennäköisyydellä käy ihmettelemässä, mitä kivaa Taikalla on. Silloin Medya hyppää pois sylistä ja Taika äkkiä ja ovelasti valtaa sylin.

Medya onkin ehkä haastavampi tapaus. Koko koira on niin trolli, että siitä on vaikea nimetä vain yhtä tapaa. Lenkillä sille on kuitenkin pinttyneitä tapoja, jotka huvittavat itseäni. Sen on joka lenkillä pakko juosta hypätä yhden tietyn kiven päälle ja juosta istumaan tietylle korkealle kalliolle.

Entäs sitten huonoimmat?
Taikan ärsyttävin tapa on tunkea rapsutettavaksi syliin kerjäämään huomiota juuri silloin, kun ei pitäisi. Esimerkiksi välillä on mahdotonta lukea lehteä tai näpytellä puhelinta, kun rouva päättää haluta hellyyttä. Silloin alkaa armoton käsien kuopiminen tassuilla, päällä puskeminen ja väkisin syliin tunkeminen. Onhan se joo ihan söpöä, mutta miksei se voi harrastaa tuota samaa, kun kädet olisivat vapaina?

Medyan huonon tapa on ehdottomasti äänenkäyttö. Pärinää, kitinää ja haukkumista riittäisi vaikka muille jakaa.

Paras muisto koirien kanssa?
Hmm. Medyan kanssa ei ole vielä ehtinyt tapahtua mitään maatamullistavaa, joten sen osalta en osaa sanoa. Taikan kohdalla kisamenestykset ovat jääneet hyvin mieleen, esimerkiksi ensimmäisten agilitykisojen voitto.

Millä tavalla vietät muuten aikaa koirien kanssa?
Lenkkeilyä, temppujen opettelua, sohvalla ja sängyssä köllöttelyä jne.

Ja mikä on parhainta koiran omistajana olemisessa?
/ Paras juttu koirien omistamisessa? Entä huonoin?
Omalla kohdallani parasta on varmaan se, millaisiin ihmisiin olen päässyt tutustumaan koirien kautta. Olen saanut paljon kavereita ja ystäviä koirien kautta, joiden kanssa tulee vietettyä aikaa myös ei-koiramaisissa asioissa.

Mikä on paras ja huonoin puolesi koiranomistajana?
Öhm, parasta? Vaikea sanoa. Ehkä loppujenlopuksi se, että välitän koiristani kunnolla ja jaksan edelleen touhuta niiden kanssa. Yritin keksiä erilaisia hyviä puolia, mutta mitään muta ei tule päähäni.

Huonoin puoli on ehkä oma turhautumiseni. Jos jokin ei onnistu, se näkyy omassa käytöksessäni ja niin näkyy pian myös koirassa. Ja kun sekä minä että koira olemme turhautuneita, niin mistään ei tule mitään.

Kuinka tärkeää koiriesi terveys on sinulle?
Onhan se tärkeää, eikä sitä ikinä toivoisi vaivojen ja vikojen ilmaantuvan. Medyakin menee tulevaisuudessa terveystarkkeihin kartoittamaan mm. luuston ja silmien tilannetta. Yritän myös ennaltaehkäistä ikäviä vaivoja mm. ruokinnalla ja liikunnalla.

Onko koirissasi jotain, jota haluaisit muuttaa?
On. Taika saisi olla aktiivisempi ja innokkaampi. Myös kovuutta se tarvitsisi lisää, sillä se paineistuu todella herkästi edellisten ikävien kokemusten kautta. Medya taas voisi olla paljon hiljaisempi ja ei ehkä niin vilkas kuin nyt. Medya kiihtyy nollasta sataan silmänräpäyksessä, joka ei useassa tilanteessa (esim. ohitukset) ole hirveän positiivinen ominaisuus.

Kuvaile koiriasi kolmella sanalla.
Taika: Rauhallinen mummon sohvakoira
Medya: Missä mikä häh

Millainen "koirahistoria" sinulla on?
Täältä löytyypi.

Onko sinulla haaveissa jotain muita rotuja ja tuleeko mahdollisesti muun rodun edustaja tulevaisuudessa? 
Ei ainakaan tällä hetkellä. Uuteen rotuun tutustuminen ja perehtyminen veisi niin jumalattomasti aikaa, että tuntuu helpommalta pysyä shelteissä. En ole myöskään juurikaan päässyt tutustumaan läheisesti muihin rotuihin esim. ystävieni kautta, sillä joko heillä on isoja koiria (eieiei) tai shelttejä.

Mitä tulevaisuuden haaveita/odotuksia teillä on?
Taika saisi pysyä elossa. Sillä noita vaivoja on ilmaantunut enemmän kuin laki sallii, joten en tiedä, montako vuotta se meinaa tallustella iloisesti. Haluaisin sen kanssa vielä joskus päästä esim. rallytokoilemaan, mutten tiedä tuleeko siitä ikinä mitään. Medyan kanssa olisi ihana päästä kisailemaan sekä agin että tokon puolella. Odotan myös kovasti Medyan terveystarkkeja, sillä innolla ja kauhulla odottelen, mitä tuloksia sieltä tulee. Omissa haaveissani olisi vielä saada kolmas koira, mustavalkoinen uros ulkomailta.

Oliko sinulla muita rotuvaihtoehtoja ennemmin kuin päädyit shelttiin?
Schipperke ja mittelspitz

Mitä mieltä olet shelttien terveydestä ja mitä muuttaisit rodussa? Mikä on mielestäsi huonoin puoli/asia tämän hetken shelteissä rotuna? Entä paras?
Saisi olla huomattavasti parempi. Osaa kasvattajista ei kuitenkaan terveysasiat näytä liikuttavan, vaan jalostukseen käytetään tutkimattomia tai jopa sairaita (kertokaa toki miksi mm. 2/2-kyynärät omistavaa narttua tulee käyttää jalostukseen) koiria. Ylimääräiset ripsetkään eivät tunnu monen kasvattajan valinnoissa painavan, vaikka ripset voivat olla todella ikävä vaiva koiralle. Oli myös pienoinen turhautuminen, kun Shelttiyhdistyksen hallitus päätti, ettei kyynäriä oteta Pevisaan mukaan, koska "Hallitus toteaa, että kyynärnivelien liittäminen PEVISAan ei tuo lisäarvoa rodun jalostukseen, koska 95%:lla tilastoiduista koirista on jo 0/0 kyynärät ja myös kuvaaminen vapaaehtoisesti on jatkuvasti lisääntynyt.". Joopajoo taas. Niistä kyynäristä olisikin varmaan hirveästi haittaa, jos ne olisi pakko tutkia?

Yleisesti rodussa muuttaisin myös jonkin verran luonnetta, rakennetta ja linjoja sekä matadoriurosten käyttöä. Toivoisin, että shelteiltä löytyisi yleisestiottaen hieman enemmän taistelutahtoa, toimintakykyä ja kovuutta. Samaten hermorakenne on ominaisuus, jonka tilanne voisi olla parempi. Monella sheltillä on myöskin omaan silmääni melko huono etuosa ja etukulmaukset. Suomessa myös shelttipopulaatio on hyvin rikkonainen, eikä Suomessa tunnu olevan mitään tiettyä selkeää linjaa. Myös matadoriurosten liikakäyttö huolestuttaa itseäni geenipoolin takia. Parasta taitaa olla kuitenkin edelleen se, että sheltti sopii moneen tarkoitukseen. Käyttöön, näyttöön ja lenkkikaveriksi.

Mikäli shelttiä ei saisi valita, minkä rotuisen koiran hommaisit?
Varmaan se mittelspitz.

Millaisiin stereotypioihin olet törmännyt rodussasi?
Usein sitä kuulee, että sheltit ovat arkoja ja hermoheikkoja.

Elätkö koirien mukaan vai koirat sinun mukaan?
Vähän molempia. Omat menoni joudun pitkälti sumplimaan toisin koirien takia, mutta mahdollisuuksien mukaan koirat kyllä kaapataan mukaan omiin menoihini. Itse olen myös se, joka tässä taloudessa päättää miten mennään ja mihin mennään. En siedä perseilyä koiriltani, joten siinä asiassa nuo saisivat mennä täysin minun mukaan.

Kuinka suuri merkitys on koiran ulkonäöllä?
Kyllä sillä loppupeleissä on melko suuri merkitys. Liitän itse ulkonäköön myös rakenteen. En esimerkiksi ottaisi pentua, jos se ei rakenteensa puolesta näyttäisi oikein lupaavalta. Harrastuskoiralta kuitenkin vaaditaan tiettyjä ominaisuuksia myös rakenteen puolelta, jotta esimerkiksi agility ei rasittaisi turhaan liikaa. Joissain määrin myös pikkuseikoilla on merkitystä. En haluaisi itselleni värivirheellistä tai eriparisilmillä varustettua merleä. Pääpiirto on myös sellainen, jonka puuttumisesta en tykkää. Kuitenkin jos pentu olisi muuten täydellinen, niin kyllähän noista joustettaisiin.

Mikä on lempivärisi shelteissä?
Taitaahan tämä blue merle viedä voiton! Tykkään kovasti myös bi merlestä ja uusin hitti on mustavalkoinen (tosin vain uroksella!).

Mitä kaikeka teet koiriesi kanssa päivittäin?
Lenkkeilen, rapsuttelen, köllöttelen, ruokin, leikin, treenaan. :D En mitään hirveän ihmeellistä, treenaaminen saattaa tosin jääda joinakin päivinä pois.

Onko koiran omistaminen muuttanut sinua?
Kyllä varmasti. Ilman koiria viettäisin aikaani aivan eri ihmisten seurassa, kuluttaisin vapaa-aikani ja rahani toisin jajaja. Enpä varmaan istuisi tässäkään nyt, vaan huitelisin jossain ihan muilla teillä. Olen myös koira-asioiden takia oppinut sietämään itselleni inhottavia asioita. Esimerkiksi uusien ihmisten tapaaminen ja soittaminen olivat ennen vaikeita asioita itselleni. Sitten kun on pakko soitella eläinlääkäriaikoja käydä tapaamassa kasvattajia ja muita koiraharrastuksia, niin kummasti niihinkin tottuu.

Mitä harrastuksia sinulla on koirajuttujen ohella?  
Aika vähän mitään muuta. En ole ikinä harrastanut mitään kummoista esimerkiksi seurassa, joten eipä niitä ole nytkään. Tykkään joissain määrin valokuvailla, mutta sekin liittyy tällä hetkellä pääosin vain koiriin.

Miten Taika ja Medya eroavat toisistaan?
Lähes kaikilla tavoin. Yhteistä niille on avoimuus vieraita kohtaan, kaikilta muilta osin ne taitavatkin olla todella erilaiset. Taika vähät välittää leluista, Medya rakastaa. Taikalle riittää yksi vakavampi sana, Medyaa ei paljoa hetkauta. Taika makaisi sohvalla, Medya rellestäisi yömyöhään.

Onko sheltit se sun juttu vai voisitko kuvitella ottavasi jonkun toisen rodun edustajan shelttien rinnalle?
Kyllä ne sheltit taitaa olla mun juttu!

Voisitko kuvitella kasvattavasi koiria?
Voisin ja haluaisin joskus tulevaisuudessa. Eri asia että milloin, sillä monet jalostus/kasvatusjutut tuntuvat vielä osittain vaikeilta ja hankalilta itselleni.

Mikä on parasta koirissasi?
Taikassa ehkä se, että se on niin pomminvarma ja helppo koira. Sen voisi tyrkätä melkein kenelle vain hoitoon ilman pelkoa, että jokin ei sujuisi. Medya taas on ihanan iloinen aina, eikä sillä tunnu olevan yhtään huonoa päivää.
 
Tulevatko Taika ja Medya hyvin juttuun?
Ihan jeesisti, parempikin tilanne voisi olla. Edelleen Taikaa ärsyttää Medya joissain tilanteissa, jolloin se kyllä ilmoitta asiasta pärinällä. Ne kuitenkin leikkivät kimpassa sisällä ja ulkona, eikä mitään riitoja niiden välillä ole.
 
Noloin hetkesi koirien kanssa?
Taikan kanssa taitaa olla se, että pentuna se päätti kakkia keskelle Hakaniemen metroasemaa. Siinä tilanteessakaan itselleni ei ollut eksynyt kakkapussia tai edes nenäliinaa taskuun.
Medya taas on aiheuttanut harmaita hiuksia ja nolostumista matkapahoinvoinnillaan. Se on ilokseni aika monesti oksentanut bussissa ja useimmiten vielä oikein näyttävästi.

Mitä samaa sinussa ja koirissasi on? Entä erilaista?
Äh, vaikea kun nuo koiratkin ovat niin toistensa vastakohdat. Ehkä olen itse Taikan tapaan hieman ujompi ja harkitsen mieluummin ensin ennen kuin lähden päättömänä toimimaan. Toisaalta taas Medyan tapaan olen perusiloisella tuulella usein enkä anna pienten vastoinkäymisten lannistaa liikaa.

perjantai 11. lokakuuta 2013

Nyt alkaa kontaktitreeni!


Voisin aloittaa Taikan tilanteen päivittelyllä, sillä nyt on viikko kulunut kraniosakraalista. Omaan silmääni näyttäisi siltä, että Taika on nyt virkeämmän oloinen kuin aikaisemmin. Illalla se lähtee melko reippain mielin ulos ja ei ehkä lahnaa ihan niin pahasti lenkillä kuin aikaisemmin. Voisi se edelleen kulkea enemmän edellä, sen nykyinen paikka on ehkä 45 astetta takaviistoon. Taika on kuitenkin alkanut nyt taas leikkimään itsenäisesti leluilla, mikä on sille melko epätavallista. Se käy aina välillä kaivamassa jostain lelun/sukan/hanskan ja hetken aikaa leikkii sillä itsekseen, hyvä Taika!

Keskiviikkona vietettiin taas tokotreenipäivää. Treenin aiheena oli taas perusasennon hinkkaamista ja minimaalista seuruuttamista. Huomasin edellisen treenikerran videosta, että hipsin hissukseen varovaisin askelin, kun Medyan pitäisi seurata sivulla. Tällä kertaa yritin ottaa normaaleita ja reippaita askelia eteenpäin. Imuttaminen näyttää videolla melko kömpelöltä, Medya kulkee pomppivasti ja rytmi on melko epätasainen. Lopuksi kokeilimme myös ilman käsiapua yhden/kahden askeleen verran, joka näytti huomattavasti paremmalle. Ehkä tuo on todellakin se meidän tapa lähteä kokoamaan seuruuta. Tuulin ja Kaapon treenatessa Medya harjoitteli myös keskittymään häiriössä, sillä sitä kiinnostaisi aivan jumalattomasti katsoa ja mahdollisesti haukkua muiden treenatessa. Aluksi Medyaan tuntui olla aika hankala saada minkäännäköstä kontaktia, mutta lopulta se makasi melko rauhassa selkä muihin päin aina välillä vilkuillen.


 --------------------------------------------------------------------

Torstaina pääsimmekin taas agilityn pariin. Tunnin aiheena oli kontaktien opetus ja pieni vauhtiympyrä (irtoamista ja estehakuisuutta). Kontaktien opettamiseen saimmekin aika järkevän kuuloiset ohjeet (ja jopa opetusvideon!). Lyhyesti suunnitelma, jolla yritämme saada toimivat 2on-2off -pysäytyskontaktit:

1. Naksuttimen avulla koiralle opetetaan nenäkosketus. Nameja ei anneta kädestä, vaan pudotetaan maahan. Kun "nokkimista" alkaa esiintyä paljon, lisää mukaan tuleva estekäsky, esim. "koske" tai "ota"
2. Seuraavaksi siirrytään harjoittelemaan esim. sohvatyynyllä tai kirjoilla, kunhan alusta erottuu maanpinnasta. Ensiksi koira ohjataan namilla oikeaan kohtaan oikeaan asentoon (takajalat alustan päällä) -> naks ja nami. Muutaman toiston jälkeen voi odottaa, että koira tarjoaa asentoa itse. Tässä asennossa naksutellaan myös nenäkosketuksesta
3. Kun paikka on selvä, otetaan mukaan etupalkka parin metrin päähän. Vapautus, kun koira katsoo eteenpäin
4. Lisää omaa liikettä, esim. kävelyä puolelta toiselle, eteen ja taakse. Kun etupalkka toimii, voi koiran lähettää siten, että itse jää taaemmas. Tässä vaiheessa voi ottaa haastavamman kontaktin (esim silityslauta) mukaan
5. Siirtyminen isoille kontakteille, mieluiten puomille. Alkuun koira lähetetään samalla tavalla hakemaan paikkaa siten, että se hyppää sivusta siihen. Palkkaus oikeasta paikasta ja nokkimisesta etupalkkaa ja namitusta käyttäen (namit edelleen maahan)
6. Nosta koira puomille siten, että se pääsee itse tulemaan alas. Samat asiat edelleen, mutta etupalkkaa voi alkaa vahvistamaan enemmän. Nenäkosketusta voi alkaa pikkuhiljaa häivyttämään
7. Koiran ollessa vanhempi (n. vuoden ikäinen) siirrytään myös A-esteelle harjoittelemaan samaa. Tässä vaiheessa koiran pitäisi myös tietää oikea paikka ja homman idea, joten nenäkosketusta voi lähteä häivyttämään
8. Lopputuloksena olisi tarkoitus saada varmat ja itsenäiset kontaktit!

Toinen puoli tunnista käytettiin pieneen kontaktitreeniin, ensiksi nenäkosketusta ihan maassa kouluttajan naksautellessa ja itse palkatessa. Kun nenäkosketus alkoi luonnistumaan, siirryttiin maassa makaavalle puomin alastulolle hakemaan paikkaa ja nenäkosketusta. Lopuksi siihen lisättiin myös etupalkka. Medya hiffasi idean aika nopeasti, mutta etupalkka on sille vielä haastavampi juttu.  


Toisena treeninä olikin tällainen yksinkertainen ympyrä, josta tosin meidän kohdalla hyödynnettiin vain 2-3 rimaa. Meidän haasteena on se, että Medya on edelleen turhan kiinni minussa ja ei noteeraa lopussa odottavaa palkkaa (videolta näkyy hyvät esimerkit). Pientä sähläämistä ja huutoa oli myös matkassa.

sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Hei me treenataan!

Nyt ryhdistäydyin! Kaikki kokeet iloisesti ohi ja huomenna alkaa uusi jakso. Viikonloppuna onkin tullut nollattua aivoja hyvässä seurassa ja treenattua koirien kanssa. Suunnitelmissa olisi myös pitää joka viikko tiettynä päivänä tokopäivä, jolloin tulisi treenattua ainakin hieman säännöllisesti.

Taika sai myös perjantaina nautiskella, kun se pääsi Mia Rokkasen hierottavaksi. Selän tunnustelu näytti osittain olevan inhottavaa, vaikka kraniosakraalin otteet olivat kyllä todella hellät. Selän lisäksi Mia kävi lävitse myös muun koiran, joka tuntui olevan yleiskireä kauttaaltaan. Vielä on paha sanoa tuloksista, sillä Taika on ottanut koko viikonlopun melko rennosti vähällä lenkkeilyllä. Raportoin siis jossain vaiheessa uudestaan, miltä tilanne näyttää. Uusi lekuriaika pitäisi kuitenkin saada piakkoin tilattua, jotta saataisiin tuo tyroksiiniresepti uusittua.

Lauantain treenin aiheena oli näyttelykäyttäytyminen ja ajelin Porvooseen molempien koirien kanssa mätsäröimään. Taika tosin oli mukana vain katselemassa, jottei sen tarvitsisi tylsistyä yksin kotosalla. Lahden KV:seen tuli tosiaan tuomarinmuutos shelteille, jolloin Harri Lehkonen arvosteleekin pennut. Harri kuulemma arvostaa hyvin liikkuvaa koiraa, jolta ei löydy ylipainoa tai hammaspuutoksia. Kaksi jälkimmäistä kriteeriä on kunnossa, mutta liikkeet... Medya liikkuisi hienosti jos se ottaisi rennosti, mutta kun näyttelyhihnassa on aina johonkin kiire tai liian kivaa. Etukoivet huitoo ilmaa pomppivan ravin kera tai sitten mennään neliveto päällä.

(C) Karoliina Hattab
Mätsäripaikalla Medya oli aivan intoa täynnä. Sen esiintyminen alkaa pikkuhiljaa murentua käsiin, vaikka yritin treenata ja vähän saada pentua väsymään ennen omaa kehävuoroa. Taaskaan se ei oikein malttanut seisoa paikallaan vaan "korjaili" itse omia jalkojaan "parempaan" asentoon. Liiketreeniä saatiin onneksi kunnolla, sekä yksin että ryhmässä. Pystyin jopa hieman juoksemaan Medyan kanssa ilman, että homma meni ihan pipariksi! Medya ylsi käytöksellään PUN3-sijalle.

Lauantai-iltana tylsyyksissäni aloin myös opettamaan Medyalle uutta temppua agilitya varten. Naksuttelemalla ja kädellä ohjaamalla aloin opettamaan sille jalkojen väliin istumista, joka helpottaa lähtötilannetta agitreeneissä. Aluksi Medya tarjosi jatkuvasti sivulletuloa, mutta pikkuhiljaa se oppi tulemaan jalkojen väliin.


Tänään päädyimme hieman tokoilemaan kera Tuulin ja Kaapon. Medya muisteli hieman miten perusasento toimii ja kokeili edellisenä päivänä opeteltua temppuaan ulkoilmassa. Muutaman kerran treenasimme myös kuolleelle lelulle lähetystä, joka ehkä hieman takkusi. Oikein onnistuneeseen suoritukseen tarvitaan vielä varmuutta ja vauhtia. Medya aloitti myös paikkamakuutreenit Kaapon ja Taikan köllötellessä samassa rivissä. Onnistuin ilmeisesti pitämään palkkausvälin hyvänä, sillä Medya ei kertaakaan lähtenyt livistämään tai noussut istumaan. Myös Taika näytti olevan hyvässä vireessä, joten se teki kaksi todella lyhyttä seuruupätkää.




Treenien jälkeen kolmikko pääsi myös hieman irrottelemaan. Taika piti taas pitkälti yksin hauskaa, kun Medya ja Kaapo rellestivät keskenään. Medyaa selkeästi kismitti, kun mustavalkoinen pääsi pinkomaan pidemmillä koivillaan pitkässä ruohossa huomattavasti nopeampaa ja vieläpä Medyan lelu suussa.



torstai 3. lokakuuta 2013

Medyan agilityura alkakoon!

Medyan ensimmäiset agitreenit korkattu! Ryhmässä meitä on kuusi koirakkoa, joista yksi oli työesteen takia poissa. Medyan lisäksi löytyy tanskalaisruotsalainen pihakoira, bortsu, pk collie ja seropi. Puuttuvan koiran ikä ja rotu paljastunee seuraavalla kerralla. Ikähaarukaltaan kaikki ovat 6-8 kuisia, enemmistö seitsemää kuukautta. Ryhmän taso oli yllättävän yhtenäinen, osa oli treenannut hieman enemmän kuin muut, vain yksi oli täysin alkutekijöissään. Kouluttajat vaikuttivat myös oikein päteviltä, joten eiköhän me tän talven aikana saada vaikka mitä hienoa aikaiseksi!


Illan treeni kaikessa yksinkertaisuudessaan. Tänään ei ollutkaan tarkoitus erityisemmin opiskella uutta, vaan kartoittaa koirakoiden tasoa. Tuon treenipätkän kautta pystyi hieman testaamaan irtoamista ja paikallaoloa. Meidän kohdalla myös haettiin hieman palkkaustyyliä. Namikippo suositeltiin jättämään heti pois, joten siirryttiin suoraan lelupalkkaan. Namipalkkausta yritän itsekkin välttää, mutta Medya irtoaa hieman huonommin kuolleelle lelulle, jolloin namikippo on ehkä helpompi etupalkkana. Nyt kuitenkin kun on mahdollisuus hyödyntää kahta kouluttajaa avustamassa, niin onnistui se lelupalkkakin!

Lähdössä odottamisen kanssa Medyalla ei ollut minkään toiston kanssa ongelmaa. Se jopa haki yllättävän hyvin itse estettä katseellaan, eikä vain tyhjästi tapittanut omaa kättäni. Vauhtia löytyi myös oikein nätisti (siitä tosin ei ole ikinä ollutkaan puutetta). Aluksi kokeiltiin pelkkää putkea, jonka päässä oli lelu odottamassa. Kävin Medyan kanssa jättämässä sen pari metriä putken suulta ja hetsasin pentua, jotta lelusta tulisi kiinnostavampi. No, kuten perinteisesti, putkesta kirmatessaan Medya ottaa kontaktia minuun ja unohtaa lelun. Näin käy joskus namikiponkin kanssa. Lelu jätettiin toiselle kouluttajista, joka oli putken suun vieressä valmiina heittämään sen eteenpäin pennun rynnistäessä putkesta ulos. Silloin homma toimikin oikein hyvin, vaikka vauhtia kerättiin myös yhden riman takaa.

Hyppy - putki - hyppy onnistui samalla tavalla myös aika kivasti. Medya ottaa jumalattoman helposti kontaktia juostessani, mutta oikea-aikainen palkkaus pelastaa aika hyvin tilanteen. Toinen kouluttajista kokeili myös sitä, että lähti itse juoksemaan suoraan eteenpäin lelun kanssa. Se myös kiinnosti Medyaa kovasti, jolloin irtoaminen ja eteenlähetys toimivat oikein mainiosti.

Viimeisenä kokeilmme uudestaan täysin kuolleella lelulla. Vein lelun hypyn taakse ja hetsasin Medyaa. Medya ei hirveän kiinnostuneelta vaikuttanut enää sen jälkeen, kun lähdimme kävelemään kohti radan alkua. Pentu istumaan, vapautuskäsky ja ETEENETEENETEEN-huuto kuitenkin toimi! Se ei putken jälkeen vilkuillut minua, vaan juoksi suoraan hakemaan lumikkonsa (vai mikäköhän rottanäätäsaukko se nyt onkaan)! Sen jälkeen kunnon riemukehut, kyllä homma alkaa vielä pelittämään kunnolla! 

En myöskään kuollut automatkalla! Reitti oli yllättävän helppo, vaikka en ollut ainoa autoilija liikenteessä. Autokaan ei sammunut kuin kerran menomatkalla (!! :D) ja vielä sellaisessa kohdassa, ettei sillä oikeastaan ollut edes mitään merkitystä muiden autoilijoiden kannalta. Menomatkalla tosin sain todeta, että aurinkolasit voisivat olla melko kannattava ostos, jos meinaan nähdäkkin kunnolla. Toinen varteenotettava hankinta olisi pienempi kevythäkki. Kyllähän Medyalla passaa tuossa isossa köllötellä autossa, mutta koon tai kaksi se voisi olla pienempi. Ehkä sitten ensi kuussa marssin häkkiostoksille!

Joku on muuten tainnut unohtaa myös asentaa Medyaan sellaisen OFF-nappulan. Kun pääsimme takaisin kotosalle, söin itse ja ruokin koirat. No, en kauaa saanut istua kun pentu kuskaa jalkojen juureen lelua ja tapittaa nappisilmillään suloisesti. Me ollaan juuri oltu treenaamassa ja ihmettelemässä kaikkea uutta, joten eikö sen pitäisi olla edes hieman väsynyt! Ei selkeästi. :D

keskiviikko 2. lokakuuta 2013


Taikan "4v" poseeraus, hieman myöhässä tosin. Harkitsen kyllä kovasti sitä, että kävisin napsasemassa uuden lähiaikoina, sillä tuo kuva ei kyllä anna edukseen. Noh, kunhan on jonkinnäkönen kuva muistoksi ja vertailuksi.

Huomenna alkavat myös agilityn ohjatut treenit pikkuharmaan kanssa, apuva. En edes muista milloin olisimme treenanneet agilityä - tai ylipäätään mitään tähdellistä. Aina silloin tällöin tulee pyydettyä perusasentoon ja otettua askel tai kaksi, mutta siihen se jääkin. Nyt talveksi olisin halutessani saanut Medyalle myös tokon ryhmätreenipaikan, mutta jätin ilmottautumatta treenipäivän (sunnuntai) ja matkojen takia (HKI - Espoo). Osittain myös hinnan takia, varsinkin nyt auton kulujen ja muiden ikävien maksujen (autovero, vakuutus jne) jälkeen tili ei erityisemmin näytä niin nättejä lukemia. Huomenna pitäisi uskaltautua myös ajamaan treeneihin yksin tuolla omalla autolla. En ole ajokortin saamisen jälkeen kerennyt montaakaan kilometriä ajaa, saati sitten omalla autolla, joka on melko erilainen kuin autokoulun auto. Ehkä ei jäädä tienpäälle tai sammuta joka risteykseen. Toivottavasti.