Pages

Subscribe:
Näytetään tekstit, joissa on tunniste toko. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste toko. Näytä kaikki tekstit

torstai 16. huhtikuuta 2015

Harrastellaan!



Tai, Medya harrastaa. Taika on tyytynyt pysyttelemään kannustusjoukoissa. Senkin kanssa tosin pitäisi yrittää treenata enemmän tokoa, jos sen kanssa meinataan saada jonkinnäköinen tulos möllitokosta. Onneksi kyseessä on vain nakkiluokka, joten eiköhän se päästä kunnialla loppuun.

(C) Elisa Lahdenperä

Sunnuntaina korkkasimme vuoden ensimmäiset mätsärit. Tai ainakin luulisin, että ne ovat vuoden ekat. En muista tarkalleen. Luulisin sen perusteella, että jouduin tuossa talvella ostamaan ensimmäistä kertaa yli 1,5 vuoteen koirille itse kuivanappuloita lihan lisukkeeksi. Aikaisemmin olemme aina saaneet niin runsaasti mätsäreistä voitoksi ruokaa, joten niillä on ruokittu oikein mainiosti kaksi koiraa. Talvella kun ei mitään karkeloita juurikaan ollut, niin hupenivat ruokavarastotkin. No, nyt tilanne on taas hieman päinvastainen, sillä Gardenian mätsäristä Medya nappasi (ansaitsemattoman) pienten punaisten voiton. En itse olisi sitä sijoille laittanut, sillä treenaamattomuus näkyi valitettavasti. Meno oli hirveän levotonta normaaliin nähden, eikä Medya meinannut jaksaa seistä aloillaan. Ravikin oli ylläriylläri aivan fiasko. :D En sitten tiedä mikä tuomariin vetosi. Pistetään mainion rodun piikkiin, sillä kaverini Helli-sheltti oli vuorostaan pienten sinisten voittaja ja lopulta komeili BIS1-sijalle. Medya ei sentään enää BIS-kehässä sijoittunut, eikä oikeastaan edes harmita. Kivoja lahjakorttejahan meni sivusuun, mutta ansaitsematon voitto ei tunnu niin mahtavalta. Kuitenkin kotiin raahautui 2 x 7,5kg kuivaruokaa, sillä sain myös Hellin voittaman ruokapussin itselleni, sillä heillä barffataan. Sen lisäksi Racinelin ilmainen kuivaruokapussikampanja lisäsi nappulavarastojani 9-12kg verran (katsotaan saanko vielä omalla nimelläni haettua pussin, vai onko ne jo loppu siitä eläinkaupasta). Noh, vielä kaapissa on n. 5-6kg talvella ostamaani Purenaturalia jäljellä ja pakkasessa ~7-8kg lihaa. Ei kahdelta pikkupiskiltä ihan heti ruoka lopu kesken!


Maanantaina Medya pääsi leikkimään bordercollie Kaapoa agilityyn. Tuulin pesuohjelma oli selkeästi mennyt hieman vikaan ja mustavalkoisesta bortsu-uroksesta kuoriutui pieni mustanlaikukas räksyttäjä. Medya pääsi lainaohjaajansa kanssa juoksemaan itselleni hirveän hankalannäköistä ratakieputusta yllättävän mainion lopputuloksin! Tuuli on aikaisemmin kerran ottanut Medyan tuuraamaan Kaapoa omiin treeneihinsä ja ensimmäiseen kertaan nähden kehitystä oli tapahtunut hurjasti. Edelleen Medya keskittyy turhan paljon huutamalla kyselemään reittiohjeita, mutta luultavasti ei montaa kertaa tarvitsisi, että tuon pikkumerlenkin turpa pysyisi ummessa radalla juostessa. Medyan menosta voi lueskella ja katsella TÄÄLTÄ, itse pääsen pienemmällä vaivalla kun joku muu on sinne jo editoinut videopätkät ja kertonut miten meni. :D Toivon mukaan Medya pääsee kyllä useammankin kerran juoksentelemaan lainaohjaajan kanssa, niin itse voisin keskittyä vaikka kuvailuun. Olisi mainiota saada edes muutama agikuva tuosta koirasta.





Keskiviikkona sitten toko- ja lenkkipäivä kera Aida-sheltin ja Amandan. Ennen lenkillelähtöä treenasin pienet pätkät tokoa Medyan kanssa, sen verran että saisin muutaman tokokuvankin pentuaikojen jälkeen. Käännökset kun saisi vielä kunnolla tiiviiksi, niin aika kivalta meno alkaa tuntumaan! Jäävät ovat oikeastaan Medyan bravuuri ja ihmettelen, miten hyvin sillä toimii esimerkiksi myös liikkeestä seisominen, jos vain muistan käyttää oikeaa käskysanaa (tulee huudettua "seis" -> koira maaten tms, vaikka oikea käskysana on "stop"). Maahanmenossa ei ikinä ole ollut mitään ongelmaa, sinne se lösähtää salamannopeasti ja aika pomminvarmasti. Omalla tuurillani kuitenkin möllikisoissa Medya sooloilee ties mitä. Pienten tokoilujen ja riekkumisten jälkeen matka jatkui useamman kilometrin lenkille. Medya ja Aida tulivat oikein mainiosti keskenään toimeen. Medya ja Aida olivat nähneet kerran aikaisemmin ja olisin olettanut, että tutustumiseen olisi taas mennyt oma aikansa. Leikkityyli oli kuitenkin molemmilla shetlantilaisilla oikein samanlainen, joten oikein hauskaa näytti olevan! Ulkona tulikin vietettyä lähemmäs kolmisen tuntia ja kävellen matkaa kertyi n. 8km yhdessä, joten kotiin palatessa oli aika hiljaista sakkia ruokailun jälkeen.





sunnuntai 5. huhtikuuta 2015

Olisikohan sitä aika päivittää blogi



Taitaa taas olla pieni ikuisuus siitä, kun olen tänne jotain kirjoitellut. Aina on ollut tarkoitus tarinoida menneitä kuulumisia, mutta sitten aina tullut joku esteeksi. Oli se sitten ihan väsymys ja haluttomuus tai ajanpuute. Ehkä useimmiten laiskuus. Laiskuuteni koitui myös kohtaloksi tässä asiassa, sillä edellinen puhelimeni teki kuolemaa n. 1-2kk sitten. Puhelin meni siihen kuntoon, että se oli aivan sekaisin ja mm. soitteli kenelle halusi. Yritin tehdä siihen sitten ohjelmistopäivitystä, joka päätyi siihen, ettei puhelin/iTunes reagoinut enää mihinkään, vaikka puhelin oli vedetty tehdasasetuksille. Ja tehdasasetuksille vetäminen tarkoitti siis sitä, että kaikki tiedostothan katosivat siinä samalla eikä niitä olisi saanut mitenkään pelastettua ennen sitä. Sinne sitten katosivat mm. kaikki tallenteet Medyan juoksu A -projektista sekä videot Jenna Caloanderin agivalkusta. Jos olisin ne ajallaan jaksanut päivittää blogiin, niin kaikki olisivat nätisti tallessa. Ketuttaa, mutta eipä asialle voi mitään tehdä. Mutta Medyan ja Taikan arkikuulumisia/kuvia voi nykyään käydä kurkkimassa Instagramin puolelta tunnukselta bisemutum, jos kiinnostaa! Sinne ilmestyy välillä myös muita kuvia, mutta koirakuvia sinne varmaan päätyy eniten.


En oikeastaan muista edes, ollaanko alkuvuodesta tehty oikeastaan mitään mainitsemisen arvoista agivalmennuksen lisäksi. Ei kai varmaankaan. Maattu kotona ja käyty välillä treenaamassa aksaa omien kiireideni lomassa. Nyt kiireet sinänsä helpottuvat, kun yliopistolla ei tarvitse käydä kuin kaksi tenttiä tekemässä. Toisaalta taas toukokuu lähestyy kovaa vauhtia, joten nenä pitäisi olla tiukasti kiinni pääsykoekirjoissa. Motivaatio on ihan nollissa jatkuvan väsymyksen takia, mutta olen sentään yrittänyt tsempata koirien kanssa treenailussa. Pyrkimys olisi käydä kerran viikossa ohjatuissa ja lisäksi ainakin kerran vapaatreenaamassa hallilla agia ja tokoa. Ilmoitin muutama päivä sitten molemmat piskit tokomölleihin, Taikan nakkialoon ja Medyan möllialoon. Taika on tokoillu viimeksi varmaan vuonna 2012 "kunnolla" rallytokon muodossa ja Medya viime syksyllä tokokurssin verran. Taikalle ei ikinä ole edes hyppyä opetettu ja sen treenaaminen on todella hankalaa yksikseen. Se ei tee täydellä innolla ilman muiden koirien läsnäoloa, joten pakko yrittää hyödyntää tulevat Medyan agitreenit ja mätsärit ja sun muut Taikan treenailuun. Medya taas intoilee sitten Taikankin osalta, joka tuo omat haasteensa. Pikkumerle pomppii ja sinkoilee ja vääntelehtii minne sattuu salamannopeasti, joten mm. käännökset tahtovat olla "hieman" hankalia. Takapään käyttöä ollaan nyt kuitenkin naksuteltu, ja tuo piski on onnistunut kyllä palauttamaan toivon koko hommaan! Katsotaan jos saisin aikaiseksi vaikka videoida tuota menoa, se on välillä niin surkuhupaisaa.


Agilityn saralla Medya on päässyt hurjasti eteenpäin. Tai ohjaaja on päässyt. Joku aika sitten tuntui, että meillä alkoi palaset loksahtamaan paikalleen ja tiimityö toimimaan. Ensimmäiset nollaradat tuli suoritettua treeneissä, mikä on meille hirveän iso juttu. Yleensä saadaan hinkata jotain tiettyjä kohtia erityisesti, tai sitten mokailen helpohkoissakin kohdissa kiirehtimällä tai ohjaamalla sinnepäin. Medya kuitenkin rokottaa heti huonosta ohjauksesta ja pystyy tekemään suunnanmuutoksen ihan esteen edessäkin, jos oma kroppani nytkähtääkin vähän väärään suuntaan kriittisellä hetkellä. Kun ohjaus toimii, niin se kyllä näkyy radalla. Vielä oma ohjaus voisi parantua huomattavasti ja vauhtia tulla lisää, mutta meillä on vielä aikaa kehittyä! Kävimme testaamassa taitojamme myös viime viikonloppuna agimölleissä kahden päivän ajan yhdeksän startin verran. Tuli ainakin paljon kisatreeniä, sillä edellisistä möllikisoista ei tosiaan hirveästi ollut sanottavaa. Muurinpalikat lentelivät, kontaktit perseiltiin, rimoja tiputeltiin, pituuden päältä käveltiin ymym. Vähän siis jännittäen sai suunnata kokeilemaan, onko Medyassa tapahtunut muutosta myös kisatilanteessa vai ei.

Jottei tästä päivityksestä tulisi taas romaania, niin pikakelauksella möllien startit. Lauantaina möllien agirata ja hypäri, sunnuntaina kakkosluokan virallinen hyppyrata epävirallisena ja möllien agirata. Lauantaina molemmilla radoilla ensimmäiset startit menivät hieman putkien ihmettelyyn, Ojangon putket olivat jostain syystä Medyasta hirveän hassuja. Ehkä hämärä valaistus vähän epäilytti alkuun, mutta toisilla starteilla putket olivat taas ihan ok. Möllien hyppyrata oli sinänsä helppo, sinänsä kammottava pitkien hyppysuorien takia. Nuo pitkät suorat ovat Medyalle olleet aina pieni murheenkryyni, mutta me selvittiin niistä oikein mainiosti! Agiradalla päästiin testailemaan sitten miten kontaktit pelittivät ja oikein hyvin nekin toimivat! Ensimmäisellä startilla sieltä haettiin kielto putkien takia, joten muistin sitten palkata Medyan puomilla oivasta pysähtymisestä. Sunnuntaina sitten nostettiin rimaa aloittamalla kakkosluokan hyppyradalta, josta siitäkin saatiin lopulta kelporata aikaiseksi! Ensimmäisellä startilla putket olivat taas ihan kummia Medyan mielestä, toisella startilla varastettiin kepeiltä ja niiden kanssa tapeltiin sitten hetki. Onneksi tunnelma kisoissa oli molempina päivinä erittäin rento ja avoin, joten ei tarvinnut stressata tai panikoida mistään ja kepitkin saatiin treenata rauhassa onnistuneiksi. Koska tuo keppipelleily jäi hieman kaivertamaan, otin vielä kolmannen startin sille radalle. Se päästiinkin sitten melkein puhtaana läpi, yksi rima tippui alas. Veikkaisin, että kyseessä saattoi olla puhdasta väsymystä jo, sillä saatiin juosta nuo kolme rataa melko putkeen ja rimat olivat 40cm. Möllien agirataa saatiinkin sitten odotella useampi tunti, mutta odotus kannatti. Kontakteilla ei varasteltu ja selvittiin, vaikka silläkin radalla sai oikeasti juosta niin kovaa kuin jaloista lähti. Valitettavasti tältä radalta puuttuu video, enkä jaksa ratapiirrustustakaan tehdä ulkomuistista. Mutta viikonlopun loppusaldona 2x 1. sija (agiradat la ja su, nollat) ja 2x 3. sija (la möllihypäri 0, su kilpailevien hypäri 5).






Medyakin pyörähti vielä maaliskuussa Lahden KV:ssa kehäilemässä Johan Anderssonilla EH:n verran. Oikein tyytyväisiä tulokseen, sillä jaettiin siellä myös jopa T:ta. Medya oli ensimmäistä kertaa avoimessa luokassa, vaikka se menisi ihan junnunartusta edelleen. Kyllähän tuon kehittymättömyys näkyi myös arvostelussa ja olen itsekin sitä mieltä, että Medya tarvitsisi vielä aikaa kehittyäkseen aikuisen näköiseksi. En oikein tiedä, miten ilmoittelen sitä muihin näyttelyihin nyt. Hinku olisi käydä, mutta toisaalta se tuntuu niin turhalta. Menestystä se ei kuitenkaan 90% todennäköisyydellä tule saamaan ja näyttelyt ovat nykyisin pirun kalliita. Lisäksi aina ennen näyttelyaamua ketuttaa aivan tautisesti, että pitäisi raahautua näyttelypaikalle. :D Mutta silti kutkuttaisi käväistä pyörähtämässä jossain. No, katsotaan miten tucca pysyy Medyalla päällä vai onko se taas täyskalju kohtapuolin. Metulan arvostelu kuitenkin Lahdesta näytti tältä:
"2 årig tik med bra propotioner. Feminint huvud och ganska välformat. Välburna öron. Flott hals. Harmoniskt vinklad. Ganska tunn i kroppen. Bra benstomme. Lätta rörelser. Trång bak. Högtburen svans. Bra pälskvalitet. Trevlig temperament. Välvisad"


Taika voi tällä hetkellä oikein mainiosti ja on pirteänä. Kävimme jokunen hetki sitten myös taas kilpparin vajaatoiminnan kontrollitestissä ja kaikki arvot olivat oikein hyvät. Verinäytteen otto tosin ei ollut järin helppoa, vaan siihen tarvittiin 7-8 piikitystä ja kolme eri eläinlääkäriä. Taikan verisuonet kuulemma kiemurtelevat hankalasti sen jaloissa ja suonta oli hankala löytää. Taikareppana ensimmäistä kertaa kiljui ja huusi piikitysten aikana, kun suonen sijaan neula osuikin lihakseen. Onneksi kuitenkin kolmas eläinlääkäri sai ensimmäisellä yrittämällä neulan oikeaan paikkaan ja verinäytteen otettua. Taika myöskin toipui ihan hyvin järkytyksestä ja sai sen heiluttamaan häntäänsä vielä tutkimuspöydällä episodin jälkeen. Nopeasti se kyllä suuntasi myös ulko-ovelle, muisti hyvin mistä pääsee pois.