Se tunne, kun kaikki sujuu paremmin kuin hyvin

Latinaa ja suuntien opettelua

Nyt kukaan ei pilaa mun mahtavaa fiilistä! Ihan uskomaton viikko takana!

Mistähän sitä alottaisi. Koulussa orientoiva viikko selätetty ja ensimmäiset kurssit pamahtaneet käyntiin. Orientoiva viikko oli ihan superrankka, mutta hengissä ja hymysuin siitä selvitty! Opiskelun saralla päästy suoraan asiaan ja tällä hetkellä pitäisi saada päähän päntättyä kasa luita ja kudoksia. Tarkoitus olisi kertoa opiskelun aloituksesta ihan oman postauksen verran, joten ei siitä sen enempää. En kuitenkaan voi olla iloitsematta miten mahtavalta opiskelun aloitus on tuntunut. Porukka tuntuu myös aivan mielettömältä, joten eiköhän kuusi seuraavaa vuotta tule olemaan hauskaa!

Medyan kanssa kesällä agility saatiin siihen kuntoon, että suunnattiin virallisiin. Meidän ensiesiintyminen virallisilla kisakentillä oli kesäkuussa, tarkalleenottaen 2.6. Purinalla HAUn kisoissa. Ensimmäisissä kisoissa ei palkintosijoilla juhlittu, sillä kotiinviemisiksi kolme kappaletta kieltoja (toiselta radalta 5, toiselta 10). Ensimmäinen rata oli aivan mainio kolmanneksi viimeiselle esteelle, pussille, asti. Joku pieni pussimörkö iski sitten päälle ja siellä saatiin sitten tapella hetki kahden kiellon verran. Aika oli kuitenkin n. 9 sek nopeampi, mitä ykköseksi sijottuneella, eli ihan hölköttelyvauhtia ei menty. Toinen rata oli profiililtaan taas semmoinen, että totesin jo rataantutustuessa, että tästä ei tule mitään. Eipä siitä sitten tullutkaan, jäin varmistelemaan pussia, olin myöhässä, rata levähti ja ohjaus tökki. Onneksi toiseksi viimiseltä esteeltä napsahti sitten tuo kieltovitonen, ei olisi ollut kyllä nollan arvoinen rata. Vapulle kiitokset videoista! Tuomarina Jari Suomalainen.

Toiset viralliset agikisat olivatkin debyytistä viikon päästä. Niistä ei jäänyt oikein mitään hyvää sanottavaa. Rimoja lenteli ensimmäiseltä radalta ja toisella radalla päästiin peräti toiselle esteelle kunnes kosahti ja radalta ulos koira kainalossa. Medya taisi olla aika pahasti jumissa turhan rankan agikevään jäljiltä, joten ei mikään ihme. Kesään kuului kuitenkin fyssarin lisäksi puhdas agivapaa kuukausi, jolloin otettiin iisisti. 

Kolmas kerta sitten toden sanoi. Tuulin kannustamana pistin 29.8 oleviin HAUn kisoihin ilmot vetämään kahdelle startille. Vähän kyllä epäilytti edellisten kisojen ja agitauon jäljiltä lähteä kisaamaan. Tuomareita en tällä kertaa edes pahemmin miettinyt, joten ratatyypit tulivat aika yllätyksellä. Agiradan tuomaroi ruotsalainen Marianne Fernström ja menisin kyllä ehdottomasti uudestaan, jos tulee mahdollisuus! Ykkösten rata oli juuri sellainen kuin ykkösillä sen pitäisi ollakin, ei liian vaikea, muttei myöskään pelkkää suoraa. Me valitettavasti tuolta radalta nappasimme HYLyn ohjaamattomuuden takia. Ei pitäisi olettaa, että koira menee ilman kunnollista ohjausta. Radasta jäi kuitenkin todella hyvä mieli kokonaisuudessaan. Hyppyrata oli Seppo Savikon käsialaa ja se näytti sellaiselta, että me ei sieltä puhtaasti tulla maaliin. Hyppyjen kulmat olivat juuri sellaiset, että olin 99% varma, että jossain vetästään rima alas. Plussana toisaalta radan lyhyys, vain 15 estettä. Vähemmän siis mahdollisuuksia mokailuun. Rata meni ihan ookoosti, tällä kertaa olin mm. myöhässä ja pahasti koiran tiellä. Maaliin päästiin silti hengissä, vieläpä nollalla, ja vielä sen verran lujaa, että ykkössijalle päästiin! Videoista Tuulille kiitokset!

Taikan hammas on myös nyt poistettu. Kyllä kieltämättä pelotti lekuriin astelu pankkitilin puolesta. Eläinlääkärikään ei näyttänyt järin iloiselta, sillä tuo P4 ylhäältä on yksi isoimmista hampaista. Hammas oli kuitenkin lähtenyt suosiolla pois tunnin aherruksen jälkeen, ja sainkin nähdä kuinka pitkät juuret sitä olivat pitäneet paikoillaan. "Vain" 320e tuli tämä lysti maksamaan. Ahma ei kyllä petä hintojensa kanssa, kun muualla hinta-arvioina oli sitä 500-700e luokkaa. Palvelustakaan en itse ole kertaakaan saanut valittaa, joten eiköhän siellä käydä jatkossakin monet eläinlääkärireissut tekemässä. Taikakin voi oikein hyvin ja syö ruokaansa taas imurin tavoin.

Heihei turkki ja haljenneita hampaita

Taika on viettänyt kesää rennosti. Ruokaa, auringossa köllöttelyä, luiden syömistä ja lenkkeilyä. Taikakin täytti 27.8 kokonaiset kuusi vuotta, mutta järkyttävän kiireen vuoksi pippalot ja kakkukestit jäivät pitämättä (anteeksi Taika :( ). Loppukesästä palailin myös takaisin agilityn pariin, jolloin Taika on muutamaan otteeseen saanut rallatella putkissa ja juosta siivekkeitä. Tarkkasilmäisimmät voivat ehkä bongata ylläolevasta kuvasta pienen muutoksen liittyen agilityyn. Putkenpainoissa lukeekin IHAHin sijaan BAT. 20.5 oli selkeästi onnenpäiväni, sillä silloin järjestettiin eläinlääkiksen pääsykokeen lisäksi Border Agility Teamin jäsenkatselmus. Muuton myötä vaihto uuteen seuraan kiinnosti helpompien treenimatkojen toivossa ja sehän sitten myös toteutui! Selviydyimme Medyan kanssa katselmusradasta monien tarkkojen silmäparien katsellessa ja tentatessa mm. tavoitteistamme ja fiiliksistä. Nykyään meidät löytää siis Ojangosta treenaamasta!

Takaisin kuitenkin Taikaan. Taikalle kesät eivät ole olleet järin helppoja sterkkauksen jälkeen. Se kun ei myöskään ole täysin terve, niin kesät eivät senkään puolesta ole mukavimpia aikoja helteineen tuolle koiralle. Ensimmäistä kertaa uskalsin kuitenkin tehdä asialle jotain ja kokeilla, mihin ohennussaksilla pystyykään. Idea tuli oikeastaan ihan hetken mielijohteesta, enkä ollut suunnitellut sitä pitkään. Kulutin tylsää ja puuduttavaa päivää koiria pesten ja trimmaten. Taikan puunaukseen lopulta kuluikin nelisen tuntia aikaa, kun päätin saksia siltä vähän enemmän karvaa pois, mitä sheltiltä kuuluisi. Ajelluista shelteistä en henkilökohtaisesti tykkää, mutta en siihen ota nyt sen enempää kantaa. Halusin kuitenkin yrittää helpottaa Taikan oloa lämpötilan kohotessa saaden kuitenkin siistin ja toimivan lopputuloksen. 

Ulkomuoto koiralla muuttui hurjasti karvan vähentyessä. Taikasta tuli taas niin onnettoman pienen ja reppanan näköinen, kun iso muhkuturkki oli poissa. Olin lopputulokseen myös hurjan tyytyväinen! Vaikka minua ei juurikaan ole siunattu kampaajan tai trimmaajan taidoilla, jälki ei ollut katastrofaalista. Kaikki päällyskarva ei ollut poissa, vaan turkkiin jäi vielä karheutta pinnalle suojaamaan auringolta ja koiran rapsuttelu ja silittely tuntui edelleen miellyttävältä. Taikan olo tuntui myös kevenevän samantien ja metsässä oli taas ihanaa kirmata lahnailun jälkeen.

Turkki heti saksimisen jälkeen 2.6

Turkkia Taika on kasvatellut hurjaa vauhtia takaisin, eikä turkinlaatu ole kärsinyt ainakaan toistaiseksi. Karvaa on kyllä irronnut aivan järkyttäviä määriä enkä tiedä mistä sitä riittää. Karvaa tuntuu lähtevän normaalia enemmän mutten tiedä, onko se leikkelyn syytä vai ei. Sinänsä ihan hyvä, että koira osaa keventää karvaansa myös itse, mutta jatkuva imurointi ei niinkään ilahduta. Koiraa voisi harjata luultavasti joka toinen päivä saaden oikein mainion karvasaaliin palkkioksi, mutta aika ei tahdo siihen oikein riittää. Välillä olen istunut metsässä kalliolla tai kiven päällä nyppimässä irtonaista päällyskarvaa pois ja katsonut, kun ilmassa leijailee sakeana karvaa. Nykytilanne näyttää oikein mainiolta, karva olisi oikeastaan näyttelykunnossa (poislukien keittiösaksilla vedetyt etujalat ja kintereet...).

Ja jos ei Taikasta olisi jo nyt aiheutunut jäätäviä eläinlääkärilaskuja, niin eiköhän kohta tyhjene omistajan tili taas tyhjille. Taikan vakuutuksen irtisanominen on ehkä yksi asioista, joka näin jälkeenpäin kaduttaa paljon. Todella paljon. Syyskuun ensimmäisenä päivänä Taika pääsee "synttärilahjaksi" hammaslääkäriin korjailemaan suutansa. Taikalta löytyi yllättäen haljennut poskihammas (P4), kun käytin sen eläinlääkärissä tarkistamassa kyljestä löytyvät patit (rasvapatteja, onneksi...). Taika oli alkanut jonkinverran hidastaa nappulan syömistä ja luut eivät maistuneet ihan yhtä hyvin, mitä normaalisti. Hampaan juuri näkyy kokonaan ja tihkuu aina välillä verta, eli kipeää tekee varmasti. Hampaan halkeamisen syytä ei tiedetä, mutta voisin veikata, että jotain luuta syödessä siitä on irronnut palanen. Ei voinut kuitenkaan parempaa hammasta valita, vaan kyseessä on juuri tuo yksi isoimmista poskihampaista. Tuon kokoinen hammas on kiinni useammalla juurella ja ei lähde irti pelkillä pihdeillä nappasemalla, vaan siihen tarvitaan järeempiä aseita. Fiksuimmat ehkä jo tässä vaiheessa ymmärtävät, että kyseessä on siten isompi eläinlääkärireissu, joka samalla tarkoittaa kalliimpaa. Harva ell. asema edes operoi täällä pk-seudulla noita isompia hammaspoistoja, sillä heillä ei ole käytössä hammasporaa. Halvin alustava hinta-arvio oli 350-400e, kalliimmat heiluvat siellä 700e tienoilla. Onneksi sain kesällä edes kolme viikkoa töitä, sillä muuten saattaisi pankkitili itkeä. Katsotaan kuinka iso kakku tuosta nyt tulee maksettavaksi lopulta, toivonmukaan hammas lähtee suosiolla suusta pois, eikä sen kanssa tarvitsisi tapella.

"Kas vain", sanoi kasvain...

ja kasvoi vain, sillä vain kasvain voi kasvaa noin vain. 

Tämä sananlasku kuvaa oikein hyvin Medyan tilannetta tällä hetkellä. Medyalle ilmestyin n. muutama viikko sitten täysin tyhjästä patti nenään, jota en pitänyt alkuun järin huolestuttavana. Siisti, ei märkivä/verestävä, ei vaivannut koiraa mitenkään. Patti jatkoi kasvuaan, ja noi viikon verran kuonossa möllötettyään kävin apteekista hakemassa pullon Betadinea, jolla varovasti putsailin pattia. Ajattelin, että Medya olisi saattanut tunkea puikkonokkansa johonkin, joka olisi rikkonut ihon ja pistänyt tulehduksen päälle. Oma äitini diagnosoi patille vaikka mitä, mm. mätäpaisetta. Noin kaksi viikkoa jaksoin katsella epätietoisena tuon koiran naamaa, kunnes sain aikaiseksi varata ajan lähimmälle eläinlääkärillemme. 

Ei ollut mätäpaisetta, vaan mitä luultavammin kasvain, histiosytooma. Eläinlääkäri yritti tökkiä neulalla pattia saadakseen irtosolunäytettä, mutta lopputuloksena oli vain rei'itetty nenä ja joitakin punasoluja palkkioksi. Enempää ei viitsinyt neulalla sörkkiä, joten patologille ei saatu näytettä lähetettyä. Aika selvältä ja varmalta kasvaimelta tuo kuitenkin vaikuttaa. Histiosytooma ei kuitenkaan ole pahanlaatuinen kasvain, eikä Medyalla ole mitään hätää. Histiosytooma aiheutuu ilmeisesti kehon puolustusjärjestelmän paikallisesta falskauksesta, jolloin jotkut solut pääsevät jakautumaan hallitsemattomasti. Tarkkaa syytä tähän ei tiedetä, mutta yleisimmin histiosytoosia löytyy nuorilta koirilta. Sheltti ei ihan tyyppirotuihin pitäisi kuulua, pienen googlettelun perusteella histiosytooma on yleisemmin mm. vinttikoirien ja joidenkin ruttunaamaisten rotujen vaiva. Tai vaiva ja vaiva, yleensä se häiritsee enemmän omistajaa kuin koiraa. Kasvain voidaan poistaa leikkaamalla tarvittaessa, mutta se voi myös kadota itsekseen ja kuivua pois n. 2-4kk sisällä. Toivottavasti myös näin Medyan kohdalla, sillä tuosta kohdasta sitä on kyllä hyvin veemäistä lähteä leikkaamaankaan.

Mitään hengenhätää meillä ei siis ole, mutta onhan tuo melko inha. Ei se tee kyllä koiran naamasta yhtään kauniimpaa ja näkyy kuvissa rumasti. Näyttelyitäkään ei tarvitse ainakaan hetkeen katsella, tosin onneksi Medya ilmeisesti aloittelee tiputtamaan turkkiansa. Saa nähdä, kehdataanko mätsäreihinkään hirveästi lähteä. Olisi tuo patti voinut jäädä kyllä tulemattakin, mutta ollaan nyt kerrankin optimistisia ja todettakoon, että tilanne voisi olla paljon surkeampi. Ei kai tässä auta muuta kuin odotella. Muutakin jännää odottelemista on kuitenkin luvassa, ensi kuuksi Medyalle on varattuna luonnetestipaikka! Saa nähdä, mitä siellä mahtaa tapahtua.

Blogi takaisin henkiin kesätauolta!

Heihai! Blogin edellisestä päivityksestä onkin jo hieman enemmän aikaa, joten ehkä olisi nyt koulujen alettua aika päivitellä tilanne ajantasalle. Kesä kului rennosti sekä itseni että koirien osalta, eikä mitään järisyttävän ihmeellistä tapahtunut. Näyttelyitä, mätsäreitä, agilitya, sukulointia, ständiedustusta ja sen sellaista. Yritän muistaa kaikki isoimmat häppeningit kesältä, vaikka luultavasti jotain mainitsemisen arvoista jääkin mainitsematta.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Näyttelyrintamalla on mennyt oikein mukavasti. Tavoitteena tälle vuodelle oli kierrellä muutamia kehiä ja hakea arvosteluja eri tuomarilta. Ensimmäisen näyttelyn jälkeen uskalsin kuitenkin salaa toivoa Medyan saavan joskus ykkösruusukkeen, eli toisinsanoen kolme erinomaista vuoden sisällä. Osittain valitsin tuomareita vähän sitä silmälläpitäen, esimerkiksi ruotsalaisten tuomittavaksi en halunnut lähteä, enkä luultavasti halua lähteä jatkossakaan. Pelkkiä erimaatteja ei kuitenkaan ollut tarkoitus kiertää, vaan kävimme myös kääntymässä rodun erikoistuomarin silmien alla hyvän arvostelun tähden.

Kesäkuun alussa Medyan toinen näyttely oli Lohjan maisemissa Peggy Baileyn arvosteltava. Valitettavasti tuomari ei oikein enää ollut ihan tällä planeetalla, vaan ilmeisesti vanhuus puski kovasti päälle. Tuomarin rooli oli täysin hukassa, mutta kehä saatiin jotenkuten toimimaan kehäsihteerin tuella ja avustuksella. Ehkä hieman ilkeästi sanottuna tuomaria sai neuvoa kuin pikkulasta valitsemaan mieleisensä koira voittamaan. Arvosteluillakaan ei hirveästi hurrattu, muutama hassu sananen melko ympäripyöreästi. Muistikaan tuomarilla ei tainnut hirveän hääppöisesti enää pelittää, sillä esimerkiksi koiran ikää sai toistella useampaan otteeseen. Tuloksena Medyalle JUN ERI1 SA, pitkälti "oikean" virallisen nimen takia (=kehässä ensimmäisenä). 

"15 months. Nice outline. Well angulated. Blue merle with good expression. Nice eye shape. Nice underjaw. Moved well."

Lohjasta seuraava näyttely olikin heinäkuun loppupuolella Porvoon ryhmiksessä, jonne suuntasimme Oona ja Frida-sheltti matkaseuranamme. Porvoossa tuomarina olikin Päivi Eerola, jonka mielipide kiinnosti kovasti. Eerolan tuntien odotukset menestymisen suhteen eivät olleet korkealla, joten ykkösruusukkeen kiilto silmissä päätin ilmoittaa Medyan vielä syksylle yhteen näyttelyyn erkkarin lisäksi metsästämään puuttuvaa tulosta. Helteinen päivä kuitenkin sujuikin mukavasti, kun Medya nappasi tulokseksi JUN ERI4 mukavalla arvostelulla! Ainoa päänvaiva toisaalta oli kaksi tulevaa näyttelyä, joihin en jaksaisi/olisi jaksanut lähteä.

"Hyvä koko. Selvä sukupuolileima. Liioitellun ryhdikäs liikkeessä. Sopiva luusto, narttumainen pää, kallossa pyöreyttä. Kookkaat korvat. Riittävästi edestä, voimakkaammin takaa kulmautunut. Väri tulisi olla tasaisemmin jakautunut. Riittävä askelpituus. Kauniisti edukseen esitetty."

Viimeinen kesän näyttelyreissu suuntautui Tampereelle rodun erikoisnäyttelyyn. Kimppakyydillä lähdimme liikenteeseen, autossa sekä junnu-, että valionarttu (joka myös kasvattajakehässä mukana), joten pitkä päivä oli taattuna. Näyttelyinto oli täysin kadoksissa, joten häpeällisesti vein erkkariin täysin pesemättömän koiran. Edes valkoisia osia en jaksanut enää kiireisen päivän jälkeen illalla huuhtaista. Sentään vähän näytin saksia rehottaville tassukarvoille. Onneksi panostamattomuus ei kuitenkaan haitannut, vaan Medya nappasi neljännen erinomaisensa brittituomari Jane Hilliltä. Ihme kyllä, erkkarissa nähtiin myös H:ta jaettavan, mikä tuntuu olevan täysin unohdettu laatuarvosana brittituomareilla.

"Good coat. Nice shape. Head would prefer more refinement. Widens in backscull. Eyes could be more obligue."

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kesällä Medya pääsi myös hieman sukuloimaan Pirkkalaan. En ollut nähnyt Medyan sisaruksia viimeksi kuin luovutusikäisenä, joten mielenkiinnolla ajelimme kasvattajan luokse pentuetreffeille. Paikalle oli saapunut Medyan kolme muuta siskoa samasta pentueesta sekä myös isäpappa Morris. Pienen ujostelun jälkeen Medya löysi uudestaan oman sielunsisarensa ja Medyasta ja Lumi-siskosta näytti tulevan ihan erottamaton parivaljakko. Kaksikko piti omaa hauskaa muiden koirien touhutessa omiaan ja yhteys niiden välillä toimi. Juoksuinen Medya sai myös uuden ihalijan tarmokkaasta Pentti-vaarista, joka nuortui vuosia päästessään tuoksuttelemaan nuoria tyttöjä. Pirkkalassa kuluikin aivan huomaamatta useampi tunti ja kotiin taidettiin päästä vasta noin kahdeksan-yhdeksän maissa illalla.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Elokuussa täällä Helsingissä järjestettiin myös Maailman Voittaja -näyttely, kuten varmasti moni tietääkin. Ilmohinnat kyseiseen näyttelyyn olivat mielestäni kuitenkin täydellistä riistoa, joten oli turha kuvitella, että Medya olisi sinne mennyt. Toisin kuitenkin kävi ja nyt voinkin aina kehuskella koirani olleen noinkin suuressa näyttelyssä! Käväisi se muutaman askeleen verran kehän puolellakin, mutta pääsääntöinen tehtävä oli toimia messukoirana Shetlanninlammaskoira ry:n ständillä. Päädyin tuonne melko lyhyellä varoitusajalla, sillä sain edellisenä iltana viestiä Oonalta, haluaisinko lähteä hänen ja Fridan kanssa edustamaan rotua. Vaikka aamulla väsytti aivan tautisesti raahautua messukeskukseen, päivästä jäi oikein positiivinen kuva! Medya oli oiva messukoira, se otti kaikki uudet vieraat ilolla vastaan tunkien syliin ja kellimällä selällään maassa, ja kun mitään ei tapahtunut, se rauhassa makasi leuka maassa kyttäämässä uusia vieraita. Päivä meni oikein rennosti ja koirakin väsähti hieman päivän edetessä. Medya kyllä varmasti menisi uudestaan samoihin tehtäviin, jos vain tulee mahdollisuuksia eteen.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kesällä vietettiin myös hieman enemmän taukoa treenailusta. Tokoa ei tullut juurikaan treenattua ja agilitystakin lomailimme noin kuukauden ajan Medyan juoksujen ja kuumuuden takia. Nyt ilmojen viilentyessä ja ohjattujen alettua olemme taas ryhdistäytyneet agilityn suhteen ja ravanneet treeneissä useampaan otteeseen viikossa. Kontaktit alkavat näyttää jo hyviltä, niiden osalta voisi jo luultavasti uskaltautua möllikisoihin. Kaipaisin kuitenkin vielä enemmän kokemusta ratatreenistä, sillä ohjatuissa olemme paneutuneet enemmänkin lyhyisiin radanpätkiin tai tekniikkaharjoituksiin. Yhden kerran pääsimme toisessa ryhmässä tekemään suorempaa möllitasoista rataa, jossa sai juosta oikeasti. Siinä kuitenkin ilmentyi joitakin ongelmia mm. irtoamisen suhteen, joka tuntuu olevan Medyalle melko hankalaa, kun kyseessä on esimerkiksi hyppysuora ja itse juoksen rinnalla mukana. Jos näitä vielä pääsemme treenaamaan enemmän, näkyy meitä ehkä piakkoin möllikisoissa. Medya tulee myös muutaman päivän sisään kisaikäiseksi, joten nyt vain kyttäämään kivoja tuomareita, joille tuon koiran voisi viedä mittautettavaksi. Se pirulainen kun tahtoo olla juuri rajalla tai hieman medin puolella, mutta mini-luokkaan olisi tarkoitus päästä...

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Ja jos vielä viimeiseksi mainittakoon, että Porvoon näyttelyn aikoihin päätimme Oonan kanssa geenitestata Fridan ja Medyan CEAn ja MDR1:n suhteen. Oona oli tilannut meille Slovgenilta poskiharjoja, joita hinkattiin poskien sisäpinnoilla solujen saamiseksi. Näytteet postitettiin Slovgenille ja tulokset tulivat, kun Slovgenin henkilöstö palaili kesälomilta. Ihan turha testi ei ollut, sillä Medyasta paljastui CEA kantaja, vaikka suvun perusteella arvelin sen olevan terve. MDR1n tulos oli sen sijaan +/+, eli Medya ei ole lääkeyliherkkä tai kanna sitä geeniä. 

Taika voi myös oikein mukavasti. Se on näyttelyreissuille ja Pirkkalaan lähtenyt aina turistiksi katselemaan maailman menoja. Ilmojen viilentyessä se on myös huomattavasti piristynyt ja se on välillä yllätetty leikkimästä itsekseen. Pentu- ja nuoruusajan tavat ovat myös palailleet, kun se saattaa ajoittain innostua tarttumaan etukäpälillä jalastani kiinni ja aloittaa ärisemisen. Hupsut leikit on meidän "mummollakin", on sitä Medyan kanssa tullut ihmeteltyä, onko sillä lääkitys ihan kohdallaan. Ei kuitenkaan valittamista!

Medya eläinlääkärissä

Tulihan jo nyt se päivä, kun Medyaakin sai käyttää eläinlääkärissä muuten kuin rokotuksilla. Vakuutustakaan sillä ei ole hinnan takia, joten toivotaan, että sitä ei tarvitsisi jatkossa sitten hirveän usein käyttää lääkärin tutkimuksissa. Hirveän halpa reissu ei tälläkään kerralla ollut, vaan kotiin palattiin 350 euroa köyhempänä. Mikäs tässä kuun vaihtumista odotellessa, että saisin taas muutaman euron lisää kituvalle pankkitilille!

Lääkärikäynnin syynä oli Medyan mystinen ripulointi. Se on ripuloinut verta nyt kolmesti kuukauden sisään, viimeksi alkuviikosta. Ripulin aiheuttajasta ei ollut oikein selvyyttä, milloin epäilyksenä merilevä, milloin öljy. Tapauksilla ei näyttänyt olevan juurikaan yhteistä. Ensimmäinen kerta kesti noin 3-4 päivää alkaen löysällä vatsalla, josta tilanne vähitellen muuttui verisemmäksi. Koira saatiin kuntoon Canicurin ja levon vaikutuksesta. Toisella kerralla Medya aloitti melkeen kylmiltään ripuloimaan verta keskellä yötä. Seuraavana aamuna olikin matka Joensuuhun ja pitkä automatka. Automatkan ajan koira pystyi pidättelemään, mutta perille päästyään se ripuloi useamman kerran ja jopa oksensi kunnolla keltaista nestettä. Yhdessä yössä tämäkin oli kuitenkin ohi Canicurilla ja häkkilevolla. Kahdella ensimmäisellä kerralla Medya oli juuri saanut merilevää edellisen ruuan kanssa, joten mietin olisiko se aiheuttanut vatsaongelmia. Kolmannella kerralla sekään ei kuitenkaan ollut kyseessä. Ripulointi alkoi taas heti verisissä merkeissä ja kesti yhden päivän. Mitään fiksua selitystä en keksinyt.

Alkuviikosta minulle taas muistuteltiin Medyan täyssisaruksen, Tuiskun, sairastelusta. Tuiskuhan sairastaa Addisonin tautia, joka ilmeni myös mysteerisinä vatsavaivoina, mm. ripulilla ja oksentelulla. Myöhemmin myös kipukohtauksia. Blogista lueskellessa voi huomata sitkeät mahavaivat, jotka eivät tunnu poistuvan millään ja uusiutuvat vähän väliä. Eläinlääkärikertoja ja apukeinoja useampi, mutta ei niin ei. Vasta huomattavasti myöhemmin vaivoille oli löytynyt syy - Addisonin tauti. Niinpä minua kehotettiin käyttämään myös Medya eläinlääkärissä testattavana kys. sairauden osalta.

Itsehän en ollut edes muistanut kyseistä sairautta tai sen oireita. Sydän kyllä hyppäsi kurkkuun heti, kun kuulin asiasta. Oireet melko samankuuloisia ja yhteisten vanhempien takia geneettinenkin riski oli olemassa. Vaikka tauti onkin harvinainen eikä sen periytymistä tunneta, niin mahdollisuus oli kuitenkin olemassa. Onhan itselläni jo yksi monivaivainen koira kera autoimmuunisairauden, joten tuurillani voisi olla toinenkin. Kilpirauhasen vajaatoiminta olisi vielä helppo sairaus Addisoniin verrattuna. Tai molemmat sairaudet hoituvat päivittäisellä lääkityksellä, mutta Addisonia sairastavilla koirilla ei ole oikeutta kisakentille. Jos joutuisin jättämään myös Medyan kanssa harrastamisen, niin mitä ihmettä tekisin. Koira on kuitenkin niin lupaava, että en ihan hetkessä sulattaisi niin suurta pettymystä. Jo Taikan kohdalla teki riittävän kipeää luopua agilitysta, joten toista kertaa en enää jaksaisi kokea samaa.

Ei muuta kuin tiistaina soittamaan aikaa eläinlääkärille. Kokeilin ensiksi soittaa yhteen lähiseuduilla olevaan eläinlääkäriasemaan, mutta siellä he eivät vielä osanneet sanoa, löytyisikö heiltä varastosta sairauden testaamiseen vaadittavaa ainetta. Jos ei olisi, sitä pitäisi tilata. Olisin kyllä mielelläni vienyt Medyan heille tutkimuksiin, sillä samalla olisin voinut hoitaa Taikan kilpirauhasjutut kuntoon. En kuitenkaan jaksanut odotella ahdistuneena, joten soitto isompaan klinikkaan. Aika saatiin heti seuraavalle päivälle.

Ihme kyllä, ajomatka Pitäjänmäkeen MeVetiin ei stressannut enää ollenkaan. En saanut edes autoa parkkiin tien laitaan, vaan jouduin ajamaan pelottavaan parkkihalliin maan alle. Auto, minä ja koira selvisimme ehjänä parkkiruutuun ja löysin tieni takaisin maanpinnalle MeVetin vastaanottoon. Kerkesin hetken istuskella odotustilassa, kunnes pääsimme Susanna Martikaisen jututettavaksi. Susanna kyseli, miten ripuli oli ilmennyt, millaisissa tilanteissa, millaista ruokaa syötetty ja miksi epäilyksenä Addison. Medyasta otettiin lopulta laaja verenkuva, sekä kaksi putkiloa verta Addisonin tutkimista varten. Ensiksi otettiin näyte perustilassa, sen jälkeen suoneen ruiskutettiin ainetta, jonka pitäisi nostaa veren kortisolitasoa. Sairaalla koiralla kortisolitaso pysyisi rasituksesta huolimatta melko samoissa lukemissa, terveellä koiralla pitäisi näkyä selkeä muutos.

Verikokeiden ja yleistutkimuksen tulokset sain heti, ACTH-testin tuloksissa kestäisi hieman pidempään, sillä näytteet lähetettäisiin muualle tutkittaviksi. Verikokeissa Medyalla oli kaikki muu kunnossa, paitsi urea-arvot aivan aavistuksen koholla (10mmol/l, viitearvo 2,5-9.6). Addisonin tautiin liittyy useasti urean, natriumin ja kaliumin muutokset veressä. Myös Tuiskulla oli urea ollut alkuvaiheissa koholla, josta se oli vähitellen jatkanut nousuaan. Tuiskun natirum- ja kaliumarvoista alkuvaiheilla ei ole tietoa, mutta Medyalla ne olivat kuitenkin normaalit. Urea-arvot kuitenkin pelottivat, sillä ne olisivat voineet olla matalammalla.

Onneksi Addisonin tuloksia ei tarvinnut odotella montaakaan päivää, vaan sain heti seuraavana päivänä soiton eläinlääkäriltämme. Kokeissa Medyan kortisolitaso oli noussut, jopa turhankin paljon. Korkeampi kortisolitaso voi viitata stressiin, joka on voinut aiheutua jo eläinlääkärissä olemisesta. Vaikka Medya olikin iloisena ja reippaana vastaanotolla, en tiedä voiko se ulkokuorestaan huolimatta ottaa stressiä erilaisista tapahtumista. Voihan olla, että se on nyt lähiaikoina saanut liian vähän lepopäiviä stressaavien tilanteiden välillä, joka on johtanut ripuliin. Reissua, treeniä ja mätsäriä päivä toisensa perään voi olla loppupeleissä liikaa noin vilkkaalle ja häslälle koiralle. Se ei kuitenkaan ota noissa tilanteissa yhtä rennosti kuin esimerkiksi Taika. Ei kuitenkaan onneksi Addisonia ja sain lekurilta vielä varuiksi Kaoliini-Pektiiniä (sen tehtävänä taisi olla haitallisten mikrobien tms kerääminen suolistosta) ja purkin antibiooteja varuiksi. Jos tuo ripuli nyt uusiutuu antibioottien ja matokuurin jälkeen, seuraavaksi tulisi poissulkea giardia. Toivottavasti nyt pysytään kuitenkin ihan terveenä ja hyväkuntoisena!