Se tunne, kun kaikki sujuu paremmin kuin hyvin

Latinaa ja suuntien opettelua

Nyt kukaan ei pilaa mun mahtavaa fiilistä! Ihan uskomaton viikko takana!

Mistähän sitä alottaisi. Koulussa orientoiva viikko selätetty ja ensimmäiset kurssit pamahtaneet käyntiin. Orientoiva viikko oli ihan superrankka, mutta hengissä ja hymysuin siitä selvitty! Opiskelun saralla päästy suoraan asiaan ja tällä hetkellä pitäisi saada päähän päntättyä kasa luita ja kudoksia. Tarkoitus olisi kertoa opiskelun aloituksesta ihan oman postauksen verran, joten ei siitä sen enempää. En kuitenkaan voi olla iloitsematta miten mahtavalta opiskelun aloitus on tuntunut. Porukka tuntuu myös aivan mielettömältä, joten eiköhän kuusi seuraavaa vuotta tule olemaan hauskaa!

Medyan kanssa kesällä agility saatiin siihen kuntoon, että suunnattiin virallisiin. Meidän ensiesiintyminen virallisilla kisakentillä oli kesäkuussa, tarkalleenottaen 2.6. Purinalla HAUn kisoissa. Ensimmäisissä kisoissa ei palkintosijoilla juhlittu, sillä kotiinviemisiksi kolme kappaletta kieltoja (toiselta radalta 5, toiselta 10). Ensimmäinen rata oli aivan mainio kolmanneksi viimeiselle esteelle, pussille, asti. Joku pieni pussimörkö iski sitten päälle ja siellä saatiin sitten tapella hetki kahden kiellon verran. Aika oli kuitenkin n. 9 sek nopeampi, mitä ykköseksi sijottuneella, eli ihan hölköttelyvauhtia ei menty. Toinen rata oli profiililtaan taas semmoinen, että totesin jo rataantutustuessa, että tästä ei tule mitään. Eipä siitä sitten tullutkaan, jäin varmistelemaan pussia, olin myöhässä, rata levähti ja ohjaus tökki. Onneksi toiseksi viimiseltä esteeltä napsahti sitten tuo kieltovitonen, ei olisi ollut kyllä nollan arvoinen rata. Vapulle kiitokset videoista! Tuomarina Jari Suomalainen.

Toiset viralliset agikisat olivatkin debyytistä viikon päästä. Niistä ei jäänyt oikein mitään hyvää sanottavaa. Rimoja lenteli ensimmäiseltä radalta ja toisella radalla päästiin peräti toiselle esteelle kunnes kosahti ja radalta ulos koira kainalossa. Medya taisi olla aika pahasti jumissa turhan rankan agikevään jäljiltä, joten ei mikään ihme. Kesään kuului kuitenkin fyssarin lisäksi puhdas agivapaa kuukausi, jolloin otettiin iisisti. 

Kolmas kerta sitten toden sanoi. Tuulin kannustamana pistin 29.8 oleviin HAUn kisoihin ilmot vetämään kahdelle startille. Vähän kyllä epäilytti edellisten kisojen ja agitauon jäljiltä lähteä kisaamaan. Tuomareita en tällä kertaa edes pahemmin miettinyt, joten ratatyypit tulivat aika yllätyksellä. Agiradan tuomaroi ruotsalainen Marianne Fernström ja menisin kyllä ehdottomasti uudestaan, jos tulee mahdollisuus! Ykkösten rata oli juuri sellainen kuin ykkösillä sen pitäisi ollakin, ei liian vaikea, muttei myöskään pelkkää suoraa. Me valitettavasti tuolta radalta nappasimme HYLyn ohjaamattomuuden takia. Ei pitäisi olettaa, että koira menee ilman kunnollista ohjausta. Radasta jäi kuitenkin todella hyvä mieli kokonaisuudessaan. Hyppyrata oli Seppo Savikon käsialaa ja se näytti sellaiselta, että me ei sieltä puhtaasti tulla maaliin. Hyppyjen kulmat olivat juuri sellaiset, että olin 99% varma, että jossain vetästään rima alas. Plussana toisaalta radan lyhyys, vain 15 estettä. Vähemmän siis mahdollisuuksia mokailuun. Rata meni ihan ookoosti, tällä kertaa olin mm. myöhässä ja pahasti koiran tiellä. Maaliin päästiin silti hengissä, vieläpä nollalla, ja vielä sen verran lujaa, että ykkössijalle päästiin! Videoista Tuulille kiitokset!

Taikan hammas on myös nyt poistettu. Kyllä kieltämättä pelotti lekuriin astelu pankkitilin puolesta. Eläinlääkärikään ei näyttänyt järin iloiselta, sillä tuo P4 ylhäältä on yksi isoimmista hampaista. Hammas oli kuitenkin lähtenyt suosiolla pois tunnin aherruksen jälkeen, ja sainkin nähdä kuinka pitkät juuret sitä olivat pitäneet paikoillaan. "Vain" 320e tuli tämä lysti maksamaan. Ahma ei kyllä petä hintojensa kanssa, kun muualla hinta-arvioina oli sitä 500-700e luokkaa. Palvelustakaan en itse ole kertaakaan saanut valittaa, joten eiköhän siellä käydä jatkossakin monet eläinlääkärireissut tekemässä. Taikakin voi oikein hyvin ja syö ruokaansa taas imurin tavoin.

22.9 HSKH Agilityepikset part. 2

Päivitän melkein ajallaan kaiken! Melkein. Viime viikon kehnoista säistä huolimatta suuntasin taas Ojankoon HSKH:n järjestämiin agiepiksiin. Tyhmänä en ennen lähtöä tajunnut katsoa kotoa lähtiessä kisojen lähtöjärjestystä, vaan oletin luokkien menevän taas perinteisesti mini - medi - maksi. No eipä tietenkään, tällä kertaa luokkajärjestyksenä oli maksi - mini - medi. Eli oma vuoromme olisi viimeisenä. Ei siinä mitään, jos aurinko olisi paistanu ja olisi ollut mukavan lämmin, mutta vettä vain satoi pimeänä iltana. Putkiralliinkaan en viitsinyt ilmoittautua sään takia. Onneksi huono sää oli verottanut osallistujia ja maksimölleissäkään ei montaa osallistujaa ollut. Niiden alkaessa kävin kurkkaamassa möllirataa todeten, että siellä ei taaskaan ole kontakteja, ei edes puomia. Siitähän se hieman tyhmäkin idea lähti liikkeelle, että Taikakin pääsi piiiitkästä aikaa hieman rallattelemaan mukaan.

ps. vihaan ratapiirrustusten tekoa, mittasuhteet pissii aina

Kävin pikaisesti ilmoittamassa vielä Taikan mukaan kahden startin verran. Se ei tosiaan ole tehnyt mitään agilityyn liittyvää herran aikaan. En ole käynyt vapaatreenaamassa Medyan kanssa lähiaikoina, joten Taika ei ole päässyt juoksemaan edes putkia. Hieman epäillen siis ilmoitin sen mukaan, osaisiko se enää mitään, inhottaisiko sitä märät putket ja sade, juoksisiko se vain esteiden ohi tai olisiko se täyslahna? Ehdin pikaisesti lämmitellä hieman Taikaa ja kokeilla tyhjällä kentällä muutamaa hyppyä. Kyllähän se mukana tuli ihan kivalla innolla! Taikan kanssa radalle meno ei jännittänyt oikeastaan ollenkaan, sillä se on kuitenkin niin helppo ja perusvarma ohjattava. Osittain hankalampi kuin Medya (esim. ei irtoa yhtä hyvin), mutta hakee mm. hyppyjä todella hyvin ja koira ei lähde lapasesta. Taikan kanssa olikin mukava käydä juoksemassa radalla hakemassa puhdas tulos, vaikka vauhti tuntui aika onnettomalta. Koska Tuuli oli myös saapunut paikalle ilman omaa koiraansa katselemaan ja videoimaan radat, Taika pääsi rallattelemaan toisen radan hänen kanssaan. Mitään menetettävää ei ainakaan ollut, vaikka kyseessä oli täysin vieras ohjaaja, jonka oma koira on täysin eri sorttia ja rataan oli tutustuttu vain laidalta seuraamalla. Hieno suoritus silti, vaikka Taikalla taisikin tulla hieman ikävä kesken radan! Taikalla näytti kuitenkin olevan kivaa ja se taisi myös petrata vauhdin suhteen toisella startilla. Ihan ei Taikan lyllerrys riittänyt palkintosijoille, vaan se sai tyytyä neljänteen sijaan.

Taikan jälkeen pääsi taas vaihteeksi Medya vauhtiin. Näin taas jo minien rataantutustumisessa, että keskellä rataa oleva pitkä suora tulee tuottamaan merlen kanssa ongelmia. Toisaalta pitäisi olla riittävästi edessä, mutta toisaalta edelleen varmistelemassa, että Medya tulee hyppyjen yli eikä vain juokse ohi. Odotan innolla sitä päivää, kun saan todeta Medyan hakevan erinomaisesti myös suoraan edessään olevia rimoja. Siihen tosin vain taitaa vielä mennä aikaa, mutta eiköhän se kokemuksen kautta joskus tule. Tähä hyppysuoraan tosiaan kaatuikin meidän molemmat startit, ensimmäisellä startilla Medya lähti lapasesta ohittaen yhden hypyn ja singoten vain putkeen -> HYL. Toisella startilla myös mentiin päättömänä yhden hypyn ohitse, vaikka sekin olisi ollut suoraan nenän edessä. Radan takaosassa tuli myös yksi rima alas syystä tai toisesta (oma valssi myöhässä?), mutta muuten rata oli ihan nätti. 

Nämä epikset eivät juurikaan aiheuttaneet sen suurempia pettymyksiä tai iloisuuksia. Jokseenkin niin peruskauraa, Taika tekee kyllä varmasti mutta hitaasti, Medya taas vauhdilla mutta vähän päättömästi. Nyt ei hetkeen näytä olevan lähimailla möllikisoja, joten keskitytään taas treenaamiseen ja yritetään vahvistaa noita heikkoja osa-alueita. Talvitreenien iso miinus on kuitenkin olemattoman pieni halli, joten saa nähdä millaisia ratatreenejä pystytään tekemään. Pitää myöskin laskeskella olisiko vapaatreenikortin hankkiminen kannattavaa, sillä hintaa sillä on muistaakseni 170e. Ohjattuihin treeneihin myydään tuurausvuroja yleensä n. 7e hintaan, joten tuolla hinnalla niissä saisi vierailla yli 20 kertaa. Ohjatuissa tosin treeniaika on aika vähäinen, mutta niihin tulee lähdettyä helpommin. Toisaalta hallilla saisi käydä 6-7kk ajan treenailemassa vapaasti vapaatreenikortilla, jolloin treeni voisi olla tehokkaampaa. Aikaakin kyllä löytyisi, sillä lukujärjestykseni ei hirveän täydeltä näytä. Hmm.

17.9 HSKH agilitymöllit

Pitkän mietinnän jälkeen päätin uskaltautua pitkästä aikaa agilitymölleihin. Tällä kertaa kyseessä ei olisi enää edes supermölliluokka. Kaksi viimeisimpää agiepisreissua jättivät pienet pelot takaraivooni, sillä homma ei kulkenut ihan niinkuin piti. Koira oli silloin niin intoa täynnä, että sehän lähti lapasesta heti toisen esteen jälkeen. Pikkusen siis epäilytti, uskaltaisiko sitä nytkään lähteä kokeilemaan onnea kisatunnelmissa, mutta tuli sitä kuitenkin lähdettyä, kun matkakaan ei ollut pitkä. Vaihtoehtoisesti olisin voinut mennä ohjattuihin tokotreeneihin, mutta tokoinnostus on taas melko nollassa. Tuntuu, että junnaamme paikoillamme eikä mitään uutta tapahdu. En vain osaa tällä hetkellä nostaa rimaa ja haastaa itseäni ja Medyaa, joten kehitystä ei näykkään. Agility sen sijaan tuntuu tällä hetkellä rullaavan oikein mukavasti, joten se voitti tällä erää.

Tuuli lähti taas mukaan seurakseni ja kuvausmieheksi. Ilmoittautuminen kisoihin alkoi klo. 17.30 ja kisapaikalla olimme hieman viiden jälkeen. Pohdin juuri noita edellisiä agimöllejä ja totesin, että ennen niitä ei luultavasti ole tullut tehtyä niin hyvää lämppälenkkiä mitä treeneihin mennessä -> koira enemmän kierroksilla? Tällä kertaa paikalle siis ajoissa, jotta kerkesimme käydä kävelemässä ympäriinsä ja totutella hieman kisatilanteeseen ja sen aika jännittyneeseen ilmapiiriin. Lämppälenkillä törmäsimme myös jonkinsortin käärmeeseen, joka ei kuitenkaan onneksi tainnut olla kyy. Ojangossa niitä kuulemma vilisee aivan urakalla, joten sainhan itsekin ensimmäistä kertaa todeta sen omin silmin. Siinä se pirulainen möllötti keskellä kävelytietä häijysti. Hyi!

Medya oli yllättävän rauhallinen kisapaikalla. Se ei pahemmin kitissyt agikentälle päin, eikä sählännyt tai haukkunut tai riehunut. Kävin myös ilmottautumisen jälkeen kokeilemassa tyhjällä kentällä kontakteja, juoksisiko se taas surutta kontaktipintojen yli pysähtymättä vai olisiko sillä korvat matkassa. A:ta se ei jostain syystä ensimmäisellä kerralla hahmottanut, vaan juoksi koko esteen ohitse. Toisella kertaa A kuitenkin löytyi sekä pysäytykset toimivat oikein hyvin. Sama oli puomilla, hyvällä vauhdilla Medya kirmasi puomilla ja pysähtyi itsevarmasti. Oma mieleni oli tuon johdosta melko helpottunut, ainakaan vielä ei pakka hajonnut käsiin.

Ennen ensimmäistä starttia jännitys nousikin. Rataantutustuessa rata vaikutti aika mukavalta, mutta huomasin jo tutustuessa muutaman ongelmakohdan, jossa homma voisi mennä mönkään. Kolmosputkelta nelosputkelle oli haastavampi kulma mitä ylläolevaan ratapiirrustukseen tuli tehtyä, joten putkeenlähetystä ei saanut hutiloida. Samalla kuitenkin totesin, että Medya on pakko saada lähetettyä melko kaukaa, sillä muuten tulee aivan järkyttävä kiire 6. hypylle. Oli pakko luottaa, että koira irtoaa putkeen. Samaten hypyn 9. jälkeen ajattelin tehdä valssin, mutta huomasin jatkuvasti rataa läpijuostessani tekeväni valssin aivan liian aikaisin, oma linjani oli suurinpiirtein niillä kohdilla, millä koiran olisi pitänyt olla. Jos hätiköisin valssin kanssa, en pystyisi mitenkään suoristamaan omaa linjaani seuraaville hypyille. Vaikka rataantutustuessa yritin valuttaa valssin pidemmälle, niin aina onnistuin tekemään sen liian aikaisin. Piruvie.

Noh, sinne se ensimmäinen startti kaatuikin, minne pelkäsin. Olin ehkä liian myöhässä 5. ja 6. hypyn kohdalla ja sitten lähti koira menemään. En olettanut yhtään, että Medya hakisi hyppy-ympyrän esteitä itsenäisesti, joten olin varautunut siihen, että kävisin saattamassa sitä melko lähellä jokaista estettä. Koira yllätti täysin ja kaikki kulki sen osalta todella nätisti, kunnes olisi ollut aika valssille. Myöhässä ja luultavasti liian kaukana esteestä (ei hirveästi olla treenattu noin pitkällä etäisyydellä), joten lopputuloksena kaksi kieltoa. Oma kämmi oli ja homma pysyi ihan mukavasti käsissä!

Toisella startilla yritin olla aikaisemmin liikkeellä putkien jälkeen, mutta taas Medya pinkoi ja irtosi hypyille paremmin kuin odotin. Tsemppasin kuitenkin valssin kanssa, ja kävin noukkimassa koiran matkaani lähempänä estettä. Ongelmia taas kuitenkin edessä, sillä olin seuraavien hyppyjen kanssa taas myöhässä -> Medya pinkoi yhden esteen ohitse. Se ei vielä ole riittävän estehakuinen, että se osaisi ottaa hypyt, vaikka itse jäisinkin jälkeen. Jos tuo kohta oltaisiin saatukkin toimimaan, olisimme voineet saada ihan nätin radan kasaan! Ihmettelen kyllä taas omaa järjenjuoksuani, miksen palkannut Medyaa puomilla, kun virhepisteitä olimme kuitenkin keränneet eikä femmalla olisi mitään mahdollisuuksia palkintosijoille -> samantien voisi ottaa hylyn ja palkata koiran radalla.

Lopuksi pääsimme vielä vähän rallattelemaan putkiralliin kahden startin verran. Medyalle ihan hauska rata, se kuitenkin hakee putkia melko hyvin ja tykkää niissä juosta. Rata vaikutti aika sopivalta loppujenlopuksi, vaikka alkuun mietitytti saanko ohjattua Medyaa sinne minne halusin. Hämyputkensuita radalta kuitenkin löytyi useita. Hyvin kuitenkin meni ensimmäinen startti, vaikka pienen hätäpelastuksen jouduinkin tekemään. Toinen startti taas meni vähän pelleilyksi, silloin Medya alkoi taas tuntumaan normaalilta Medyalta, jolla oli kunnolla intoa ja virtaa. Ensimmäisellä startilla koira tuntui vähän hitaalta, mutta tokalla startilla meno näyttäisi olevan huomattavasti vauhdikkaampaa. Voi olla, että pitkä päivä oli vienyt suurimmat mehut koirasta ja draivin esillesaamiseksi vaadittiin hieman innostusta. Putkirallien tuloksista ei ole tietoa, sillä vain yksi palkittiin yhdestä kokoluokasta. Ensimmäiseltä radalta aika oli jotain 27s luokkaa.

Ja ehkä kuten tarkkaavaisimmat voivat huomata, rimakorkeudet eivät ole minien korkeuksissa. Medya mitattiin virallisesti mediksi joitain viikkoja sitten. Tai mitattiin ja mitattiin, tuomarin mielestä se oli selkeä medi, joten ei saatu edes yrittää, olisiko ollut mahdollisuuksia miniluokkaan. Ei siinä mitään, että medeihin jouduttiin. Tuomarin käytös ei vain ollut hirveän asiallista, vaan osakseni sain aika inhottavaa kommenttia kysyessäni, eikö Medyaa edes kokeilla, olisiko se rajatapaus. Ei hirveän positiiviset fiilikset jääneet tuosta mittausreissusta, mutta nocando, Sagilta löytyy nyt raportit, joissa Medya on ilmoitettu mediksi. Medirimoja ollaan nyt yritetty treenailla, mutta esim. näissä mölleissä tuli todettua, että riittääköhän aika sittenkään kärkisijoille. Ykkösluokassahan sillä ei ole merkitystä, mutta miten sitten ylemmissä...

Todistusaineistoa agilitysta!

Viimeaikoina ei olekaan iltaisin tullut tehtyä muuta kuin juostua treeneissä. Hinku kehittyä agilityssa on tällä hetkellä aika suuri, joten olen ostanut tuurausvuoroja aina kun on ollut mahdollista. Treenitahti on ollut joitakin viikkoja 3krt/vko ohjatut agitreenit + yhdet ohjatut tokotreenit. Väliin on tosin mahtunut lepsumpiakin kausia, jolloin en välttämättä ole ehtinyt treenaamaan yhtäkään kertaa. Pikkuhiljaa olisi taas aika pitää varmaan lepsumpi viikko ja ottaa samalla molemmille koirille hieronta-aika, kun tuossa pöydän kulmalla makaa edelleen käyttämätön hierontalahjakortti, jonka Taika aikoinaan voitti mätsäristä.

Oma treeniryhmämme on tarjonnut meille ehkä turhan helppoja tai "vääränlaisia" treenejä, joten erilaisia harjoituksia lähdin hakemaan muista eritasoisista ryhmistä. Vääränlaisilla treeneillä tarkoitan sitä, että Medyan kohdalla kaipaisin tällä hetkellä paljon ratatreenia. Yksinkertaisia, helppoja, ykkösluokan tasoisia ratatreenejä. Niitä meillä ei ole tainnut olla kertaakaan omassa ryhmässä, vaan treeni on painottunut huomattavasti lyhyempiin ja tekniikkapainotteisempaan treeniin. Esimerkiksi keppejä, puomia ja A:ta ei ole radanosana juurikaan näkynyt, mikä on todella harmi meidän kohdallamme. Jos joskus meinasin päästä kisaamaan, niin ne pitäisi joskus saada osaksi rataa. Kohta tosin kesäkausi vaihtuu talvikaudeksi ja treeniryhmämme vaihtuu alkeisjatkosta jatko/ratavalmiiden ryhmään, jossa on mukana myös kisaavia koirakoita. Tämä passaa meille oikein mainiosti!

Olen ollut kovin laiska käymään vapaatreenaamassa, joten sen vuoksi videomateriaalia treeneistä ei ole juurikaan kerääntynyt. Sain kuitenkin viikko sitten Tuulin mukaan katsomaan ohjattuja treenejä, joten pitkästä aikaa videomateriaalia Medyan tekemisestä! Kyseessä ei ollut oma treeniryhmämme, vaan olin tuurausvuorolla samantasoisessa ryhmässä. Tai jos sitä voi samantasoiseksi sanoa, nimellisesti kyllä, mutta treenit kyseisessä ryhmässä ovat huomattavasti haasteellisempia. Ei ollenkaan huono juttu onneksi. Sivupisteellä oli erikseen keinua ja rengasta, päätreeninä oli taas saksalaista ja niistoa. Saksalaista olen viimeksi tehnyt Taikan kanssa parisen vuotta sitten, joten käytännössä se oli täysin vieras ja uusi juttu sekä itselleni että Medyalle. Sen kyllä huomasikin, että sekä koira ja ohjaaja olivat hieman pihalla. Samaten takaakierto siivekkeen vasemmalta puolelta on Medyalle syystä tai toisesta huomattavasti vaikeampi kuin oikealta puolelta, joka osaltaan sitten hankaloitti treeniä. Medya hakee hyvin siivekkeen taakse, mutta ei hyppääkkään riman yli vain kiertää koko esteen. Pienen tappelun jälkeen saksalainenkin saatiin kulkemaan edes jotenkin, vaikka tökeröltä se näyttikin. Videolla tyylinäyte "onnistuneesta" pätkästä, sekä plussana kepit, puomi, keinu ja rengas.

Agilitypäivitystä - kontaktit ja kepit

Viimeisestä agilitypäivityksestä onkin aikaa. Reissuajanjaksolla en paljoakaan ehtinyt vapaatreenata ja jouduin jättämään myös viimeiset talvikauden ohjatut treenit välistä. Välissä olikin pikkuinen tauko, ennen kuin kesätreenit lähtivät käyntiin. Nyt vielä kevään viileillä keleillä pitäisi suunnata kentälle vapaatreenaamaan ainakin kerran viikossa, jotta kepeistä ja kontakteista saataisiin joskus valmiita. Nykyiseen tilanteeseen olen melko tyytyväinen, ja kokosinkin keppien, puomin ja A:n osalta julkaisemattomat treenivideot nippuun.

- Seuraava askel vähentää neljään ohjuriin, edessä kaksi, lopussa kaksi. Lisäksi vauhtia voisi kerätä ensin esim. hypyn tai putken kautta. Mahdollisesti myös jatkaa seuraavalle esteelle keppien jälkeen.

- Treeniä tarvitaan vielä lisää häiriön suhteen. Vaikka Medyan fokus on melko hyvin suoraan eteen, se reagoi edelleen herkästi omaan liikkeeseeni. Palaan luultavasti välillä treenaamaan kuudella kepillä mm. sitä, että koira malttaa suorittaa kepit loppuun vaikka itse olisin reilusti keppien edellä. Samaten tarkoitus olisi treenata kuudella kepillä enemmän ohjauskuvioita, mm. takaaleikkausta ja persjättöä.

- Nopeus ja rytmi tällä hetkellä ok.

- Erilaisia keppikulmia vielä täytyy treenata, varsinkin avokulmaa. Kun Medya osaa hakea oikean aloitusvälin melko varmasti, kokeilen poistaa ensimmäisen ohjurin. Jos oikean välin hakeminen sotkeutuu täysin ilman ohjuria, yritän häivyttää ohjurin nostamalla sitä vähitellen ylöspäin.

- Viimeiset ohjurit lähtevät, kun Medya malttaa kepittää kunnolla loppuun omasta sijainnistani huolimatta. Ohjureista huolimatta se tällä hetkellä keskeyttää pujottelun jos itse olen liian edellä.

---

- Puomin alastulo tarvitsee vielä lisää varmuutta. Puomi on muuten nopea, mutta alastulolla näkyy aavistuksen verran himmailua ja epävarmuutta. Onnistumisprosentti vaihtelee myös jonkin verran.

-Häiriötä myös puomille lisää, Medyan keskittyminen herpaantuu selkeästi esim takaaleikatessa puomilla.

- Eteneminen tällä hetkellä hyvä, voin jäädä Medyan taakse ja koiralla säilyy vauhti ja fokus eteen. Vielä lisää varmuutta siihen, että voin itse olla reilusti Medyan edellä ja pysähtyminen toimii kuitenkin.

- Pikkuhiljaa muiden esteiden yhdistäminen puomiin ja namialustan häivytys. Puomin jälkeen esimerkiksi jatko hypylle/putkeen ja lelupalkka.

- Ylösmeno pitää tarkistaa, tarviiko siihen erikseen puuttua.

---

- Huomattavasti vähemmän treenattu kuin puomi ja kepit.

- Alastulo vielä melko epävarma ja hidas. Medya myös helposti tulee "ryminällä" alas.

- Treenisuunnitelma melko samanlainen kuin puomilla, alastulon ollessa varma mukaan enemmän häiriötä (takaaleikkaus/persjättö jne) ja etäisyyttä. Vähitellen myös muita esteitä mukaan ja namialusta pois.

- Ylösmeno ok.

- Mietinnässä myös juoksu-A, sillä se voisi sopia Medyalle paremmin. Opetusmenetelmät kuitenkin itselleni vielä melko tuntemattomia. Tarkoitus olisi opettaa pysäytykset ensiksi loppuun asti, ennen kuin miettisin todella juoksu-A:n opettamista.

---

Tavoitteet muiden esteiden osalta kesälle:

- Pussi ja rengas itsenäisiksi. Molemmat tarvitsevat vielä paljon avustusta. Pussia pitää olla joku pitämässä vielä ylhäällä, kesän aikana olisi hieno saada edes satunnaisia onnistumisia ilman avustajaa. Medya tulee myös vielä aika helposti renkaan ohitse itse ollessa renkaan rinnalla paikallani/liikkuen. Itse jäädessäni taakse tai riittävän edessä onnistumisia tulee.
- Keinun kanssa tehtävä lisää päähänjuoksuja. Keinua treenattu vasta muutamia kertoja, mutta esimerkiksi pamausta kohtaan ei löydy pelkoa. Medya pysähtyy liian aikaisin keinulla, jolloin keinusta tulee turhan hidas. Avustajan palkatessa koiraa päähän juoksemisesta keinu toimii hyvin, lisää sitä. 

- Rimakorkeuden nostaminen minien kisakorkeuksiin. Vielä ei tiedä pääseekö Medya mineihin, mutta yritys on ainakin kova.

- Pimeiden putkikulmien treenaus. Ne aiheuttavat vielä melkoisesti päänvaivaa Medyalle, kuten myös takaaleikkaukset. Putkijarrua pitää tehdä tutummaksi ja käännökset putkelta tultaessa tiukemmiksi.

- Okseriin, muuriin ja pituuteen tutustuminen. Kaikki kolme ovat melko uusia tuttavuuksia Medyalle, mutta ainakaan kaksi jälkimmäistä tuskin tuottaa sen suurempia ongelmia. Okserin kanssa pitää seurailla, tippuuko rimoja tai onko hyppytekniikka kunnossa.

- Pöytä. Varmaan siihenkin pitäisi vähän tehdä tuttavuutta? Medya kyllä huvikseen hyppelee minipöydälle jos sellainen sattuu kohdalle, mutta tulee varmaan läpi jos vauhdista hyppäisi siihen.

- Eteenlähetys hypyille varmaksi. Medya on vielä todella kyselevä, eikä kunnolla uskalla irrota eteenpäin esim. loppusuoralla. Putkiin sen sijaan se ampuu varmasti. 

Uskoisin, että Medya olisi mahdollista saada möllitasoiseksi syksyyn mennessä. Tai oikeastaan, minut olisi mahdollista saada möllitasoiseksi syksyyn mennessä. Medyahan tekee jos itse osaan, mutta edelleen takaraivossa kummittelee Taika ja Taikan kanssa meneminen. Itse tarvitsen vielä parempaa koordinaatiota ja nopeutta ohjaamiseen, jotta yhteistyö pelaisi kunnolla. Ylävartalo tuntuu edelleen olevan jäykkä ja jalat liian hitaat tai huitelevat missä sattuu. Uskoisin, että nämä kehittyvät vähitellen ohjatuissa treeneissä ratatreenien myötä. Vähitellen olisi myös kiva opetella uusia ohjauskuvioita nykyisen (pakko)valssin ja persjätön lisäksi. Nykytilanne on kuitenkin mielestäni varsin lupaava, ellen itse saa jatkoa pilattua!

Supermölleissä kokeilemassa

Medyan edellisistä agilitymölleistä on jo kulunut tovi, joten nyt oli aika käydä testaamassa, saataisiinko samanlainen fiasko aikaan. Ratatreeniä meillä ei hirveästi ole tässä välissä ollut, vaan olemma keskittyneet enemmän tekniikkaan kuin helppoihin rallatuksiin. Juuri ratatreeniä tarvitsisin itse enemmän, sillä ohjausten ajoitus ja oma sijoittuminen radalla on vielä hieman hakusessa Medyan kanssa. Nopean koiran kanssa olen lähes aina myöhässä, mutta toivotaan, että kohtapuolin sisäistän todella ongelman ja opettelen juoksemaan. Uteliaana päätin kuitenkin suunnata HSKH:n supermölleihin juoksemaan kaksi starttia, vaikka vaarana oli uusia tammikuiset ratasuoritukset.

Rata näytti tältä. Rataantutustuessa ajattelin, että ei hittovie, taitaa olla vähän turhan haastava taas meille. Alku näytti aika mukavalta ja toimivalta, kunhan itse muistan vain ottaa koiran putkesta mukaan enkä vain juokse itse sokeana eteenpäin. Esteet 8-10 tuottivat kuitenkin hieman päänvaivaa ja mietin, miten saan ajoitettua kaiken oikein. Päädyin tekemään ysihypyn eteen valssin, koska itselläni ei luultavasti olisi mitään mahdollisuuksia ehtiä hyppyjen taakse tekemään valssia. Taikan kanssa se olisi luultavasti toiminut hyvin ja melko varmasti. Pelkona kuitenkin oli, ehdinkö riittävän aikaisin tekemään valssia tai tapahtuuko ennen sitä jotain muuta hirveää.

Ensimmäinen startti lähti ihan lupaavasti liikkeelle, mutta homma levisi käsiin hypyllä 7. Jostain syystä Medya juoksi sen ohitse, jolloin oma ajatukseni katkesi ja oiken yläkulman esteet tuottivat omat ongelmansa. Siellä sähläilyn tuloksena kaksi kieltoa ja hylky. Kun koira oli taas hallinnassa, niin loppurata menikin ihan sujuvasti.

Toiselle startille yrittämään uudestaan. Lähdössä taas meni mukavasti, ihana jättää koira istumaan ja luottavaisin mielin marssia muutaman esteen taakse lähtöasemiin. Toivotaan, ettei lähtöongelmia tule tulevaisuudessakaan. Alku lähti taas mallikkaasti käyntiin, mutta tällä kertaa olin aika näkyvästi myöhässä 4-5 hypyillä. Onneksi niiden edessä häämötti kutsuva putkensuu, jonne Medyan sai lähetettyä pelastukseksi. Tällä startilla myös seiskahyppy onnistui, jolloin sain tehtyä valssin melko onnistuneesti ja jatkettua rataa eteenpäin. Kymppihyppykin päästiin yli, oikeaan putkenpäähän ja loppusuora onnistuneesti maaliin. Parannettavaa vielä löytyisi mm. käännöksistä, mutta olin kuitenkin tyytyväinen, että selvittiin puhtaasti maaliin.

Vaikka startteja oli yhteensä 60 kappaletta, kisat sujuivat melko ripeästi ja pian kuuluteltiinkin tuloksista. Ensimmäiseksi huudeltiin parsonrusselia, joka kuitenkin oli vielä kateissa. Toiselle sijalle huudeltiinkin sitten shelttiä nimeltä Medya! Puhdas nolla ajalla 17,16s (ihanneaika 45s, hui!). Kun kolmaskin sijoittuja oli saatu hakemaan palkintonsa, järjestäjät huomasivat ensimmäiseksi sijoittuneen koirakon olleen kilpailun ulkopuolisena, joten kaikki sijoittujat pääsivät siirtymään yhen palkintosijan ylemmäs. Se siis tarkoitti sitä, että mehän kiidettiin tuolla ajalla ykkössijalle!

Hurjaa! Ei ollut siis turha reissu, vaikka hirvittiki näin lomailun ja myöhäisten aamujen jälkeen herätä kahdeksalta aamulla (ja vielä kun kelloja siirrettiin, kallista nukkumisaikaani vietiin tunti!). Paikalla oli kuitenkin paljon osaavia koirakoita ja nolliakin tuli todella paljon. Tästä se meidän agiura vielä lähtee nousuun!

OHI ON!

Huhhui. Viimeisestä päivityskerrasta onkin taas aikaa, mutta laitettakoon se yo-kirjoitusten piikkiin. Vaikkakaan en viettänyt tuota ajanjaksoa nenä kiinni kirjassa (vaikka olisi pitänyt), niin mitään ei kyllä tullut tehtyä koirienkaan osalta. Mätsäreitä ei missään, treeneissä peruskauraa, vapaatreenaamaan ei jaksanut/ehtinyt ja kamera makaa pölyttyneenä hyllyllä. Perjantaina kuitenkin tuuletettiin viimeisten kirjoitusten loppumista, viikonloppu rentoillen ja maanantaina takaisin kuvioihin!

Maanantai aloitettiin heti vapaatreenillä. Medyan kepit ja kontaktit ovat junnanneet jo pitkään paikoillaan, joten niitä oli syytä käydä hiomassa rauhassa hallilla. Keppejä se pujotteli yhdessä vaiheessa nätisti ja nopeasti yksinkertaisten ohjureiden kanssa kunnes. Kunnes se perhana keksi, että palkallehan pääsee huomattavasti nopeammin loikkaamalla ohjurien yli tai ryömimällä alitse. Ei muuta kuin tuplat takaisin ja hinkkaamaan kepittelyä yhä varmemmaksi.

Kontakteja taas ei olla tehty ikuisuuteen. A:n alastuloa kokeiltiin ensimmäistä kertaa noin pari viikkoa sitten, puomista ei mitään muistikuvaa. Puomin alastulo oli siis hyvä muistutella taas mieliin ja pikkuhiljaa voisi alkaa totuttelemaan kokonaiseen puomiin. Kokonaista A:ta ei tulla suorittamaan varmaan vielä hetkeen, mutta eipä sillä kiirekkään. Kunhan pysäytykset saataisiin varmoiksi ja toimiviksi. Ainakin ihan lupaavalta näyttäisi!

Seuraavaksi to do -listalla on ainakin eteenlähetyksen vahvistaminen sekä putkeenlähetykset (pimeät putkikulmat ja takaaleikkaukset). Viime viikolla treeneissä taisi olla ensimmäistä kertaa kunnon radanpätkä, joka saatiin suoritettua kokonaan. Meillä ongelmana oli kuitenkin edelleen loppusuora, jossa Medya ei irronnutkaan etupalkalle vaan jäi tapittamaan ja pyörimään lähelleni. Loppua treenattiin omana pätkänään ja lelupalkka tuotiin myös esimerkiksi viimeisen esteen eteen täysin näkyville. Aina sekään ei toiminut, vaan ohjaajan kyylääminen oli Medyan mielestä paljon tärkeämpää. Aivan viimeisellä ratasuorituksella se kuitenkin unohti minut ja juoksi katse viimeistä estettä kohti. Vauhti eteenpäin oli niinkin hurja, että esteen edessä oleva lelu unohtui kokonaan ja Medya juosta viiletti suoraan lelun ylitse. Saatiinpahan kuitenkin onnistunut suoritus, vaikkakin palkkaus hieman epäonnistui!

Yritän nyt raahautua useammin hallille tekemään erilaisia treenejä, joista saisi myös videomatskua näkyville! Tokon suhteenkin voisin yrittää aktivoitua, sille meille irtosi tokoryhmään treenipaikka alkukesälle! Pääsimme alkeis/penturyhmään, jossa toivottavasti saisin itselleni motivaatiota säännölliseen ja tavoitteelliseen treenaamiseen. Ehkä meitä nähdään joskus vielä tokokisoissakin!

Tytöt ylppäritunnelmissa

Pitkästä aikaa vapaatreeniä!

Edellisestä agitreenipäivityksestä onkin aikaa. Koeviikon ja lukuloman alkamisen kunniaksi päätin nyt ryhdistäytyä treenaamisen suhteen, jospa sitä ehtisi aina välillä käydä tuulettamassa aivoja treenaamisen merkeissä lukemisen ohessa!

Lähdin taas täysin ilman treenisuunnitelmaa hallille. Tarkoituksena oli ainoastaan kokeilla muutama toisto keppejä ohjureiden kera ja jatkaa kontaktitreeniä puomilla. Alkeistasolla treenaaminen on siitä mukavaa, että melkein millaisella radalla tahansa on mahdollista treenata jotain hyödyllistä. Edellinen treenaaja olikin jättänyt meille oikein mukavan radanpätkän, jossa pystyi treenaamaan valssia ja vinossa linjassa olevia hyppyjä. Kokeilin myös miten Medya irtoaa tavallisille hypyille ja missä mallissa rengas on.