Blogi takaisin henkiin kesätauolta!

Heihai! Blogin edellisestä päivityksestä onkin jo hieman enemmän aikaa, joten ehkä olisi nyt koulujen alettua aika päivitellä tilanne ajantasalle. Kesä kului rennosti sekä itseni että koirien osalta, eikä mitään järisyttävän ihmeellistä tapahtunut. Näyttelyitä, mätsäreitä, agilitya, sukulointia, ständiedustusta ja sen sellaista. Yritän muistaa kaikki isoimmat häppeningit kesältä, vaikka luultavasti jotain mainitsemisen arvoista jääkin mainitsematta.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Näyttelyrintamalla on mennyt oikein mukavasti. Tavoitteena tälle vuodelle oli kierrellä muutamia kehiä ja hakea arvosteluja eri tuomarilta. Ensimmäisen näyttelyn jälkeen uskalsin kuitenkin salaa toivoa Medyan saavan joskus ykkösruusukkeen, eli toisinsanoen kolme erinomaista vuoden sisällä. Osittain valitsin tuomareita vähän sitä silmälläpitäen, esimerkiksi ruotsalaisten tuomittavaksi en halunnut lähteä, enkä luultavasti halua lähteä jatkossakaan. Pelkkiä erimaatteja ei kuitenkaan ollut tarkoitus kiertää, vaan kävimme myös kääntymässä rodun erikoistuomarin silmien alla hyvän arvostelun tähden.

Kesäkuun alussa Medyan toinen näyttely oli Lohjan maisemissa Peggy Baileyn arvosteltava. Valitettavasti tuomari ei oikein enää ollut ihan tällä planeetalla, vaan ilmeisesti vanhuus puski kovasti päälle. Tuomarin rooli oli täysin hukassa, mutta kehä saatiin jotenkuten toimimaan kehäsihteerin tuella ja avustuksella. Ehkä hieman ilkeästi sanottuna tuomaria sai neuvoa kuin pikkulasta valitsemaan mieleisensä koira voittamaan. Arvosteluillakaan ei hirveästi hurrattu, muutama hassu sananen melko ympäripyöreästi. Muistikaan tuomarilla ei tainnut hirveän hääppöisesti enää pelittää, sillä esimerkiksi koiran ikää sai toistella useampaan otteeseen. Tuloksena Medyalle JUN ERI1 SA, pitkälti "oikean" virallisen nimen takia (=kehässä ensimmäisenä). 

"15 months. Nice outline. Well angulated. Blue merle with good expression. Nice eye shape. Nice underjaw. Moved well."

Lohjasta seuraava näyttely olikin heinäkuun loppupuolella Porvoon ryhmiksessä, jonne suuntasimme Oona ja Frida-sheltti matkaseuranamme. Porvoossa tuomarina olikin Päivi Eerola, jonka mielipide kiinnosti kovasti. Eerolan tuntien odotukset menestymisen suhteen eivät olleet korkealla, joten ykkösruusukkeen kiilto silmissä päätin ilmoittaa Medyan vielä syksylle yhteen näyttelyyn erkkarin lisäksi metsästämään puuttuvaa tulosta. Helteinen päivä kuitenkin sujuikin mukavasti, kun Medya nappasi tulokseksi JUN ERI4 mukavalla arvostelulla! Ainoa päänvaiva toisaalta oli kaksi tulevaa näyttelyä, joihin en jaksaisi/olisi jaksanut lähteä.

"Hyvä koko. Selvä sukupuolileima. Liioitellun ryhdikäs liikkeessä. Sopiva luusto, narttumainen pää, kallossa pyöreyttä. Kookkaat korvat. Riittävästi edestä, voimakkaammin takaa kulmautunut. Väri tulisi olla tasaisemmin jakautunut. Riittävä askelpituus. Kauniisti edukseen esitetty."

Viimeinen kesän näyttelyreissu suuntautui Tampereelle rodun erikoisnäyttelyyn. Kimppakyydillä lähdimme liikenteeseen, autossa sekä junnu-, että valionarttu (joka myös kasvattajakehässä mukana), joten pitkä päivä oli taattuna. Näyttelyinto oli täysin kadoksissa, joten häpeällisesti vein erkkariin täysin pesemättömän koiran. Edes valkoisia osia en jaksanut enää kiireisen päivän jälkeen illalla huuhtaista. Sentään vähän näytin saksia rehottaville tassukarvoille. Onneksi panostamattomuus ei kuitenkaan haitannut, vaan Medya nappasi neljännen erinomaisensa brittituomari Jane Hilliltä. Ihme kyllä, erkkarissa nähtiin myös H:ta jaettavan, mikä tuntuu olevan täysin unohdettu laatuarvosana brittituomareilla.

"Good coat. Nice shape. Head would prefer more refinement. Widens in backscull. Eyes could be more obligue."

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kesällä Medya pääsi myös hieman sukuloimaan Pirkkalaan. En ollut nähnyt Medyan sisaruksia viimeksi kuin luovutusikäisenä, joten mielenkiinnolla ajelimme kasvattajan luokse pentuetreffeille. Paikalle oli saapunut Medyan kolme muuta siskoa samasta pentueesta sekä myös isäpappa Morris. Pienen ujostelun jälkeen Medya löysi uudestaan oman sielunsisarensa ja Medyasta ja Lumi-siskosta näytti tulevan ihan erottamaton parivaljakko. Kaksikko piti omaa hauskaa muiden koirien touhutessa omiaan ja yhteys niiden välillä toimi. Juoksuinen Medya sai myös uuden ihalijan tarmokkaasta Pentti-vaarista, joka nuortui vuosia päästessään tuoksuttelemaan nuoria tyttöjä. Pirkkalassa kuluikin aivan huomaamatta useampi tunti ja kotiin taidettiin päästä vasta noin kahdeksan-yhdeksän maissa illalla.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Elokuussa täällä Helsingissä järjestettiin myös Maailman Voittaja -näyttely, kuten varmasti moni tietääkin. Ilmohinnat kyseiseen näyttelyyn olivat mielestäni kuitenkin täydellistä riistoa, joten oli turha kuvitella, että Medya olisi sinne mennyt. Toisin kuitenkin kävi ja nyt voinkin aina kehuskella koirani olleen noinkin suuressa näyttelyssä! Käväisi se muutaman askeleen verran kehän puolellakin, mutta pääsääntöinen tehtävä oli toimia messukoirana Shetlanninlammaskoira ry:n ständillä. Päädyin tuonne melko lyhyellä varoitusajalla, sillä sain edellisenä iltana viestiä Oonalta, haluaisinko lähteä hänen ja Fridan kanssa edustamaan rotua. Vaikka aamulla väsytti aivan tautisesti raahautua messukeskukseen, päivästä jäi oikein positiivinen kuva! Medya oli oiva messukoira, se otti kaikki uudet vieraat ilolla vastaan tunkien syliin ja kellimällä selällään maassa, ja kun mitään ei tapahtunut, se rauhassa makasi leuka maassa kyttäämässä uusia vieraita. Päivä meni oikein rennosti ja koirakin väsähti hieman päivän edetessä. Medya kyllä varmasti menisi uudestaan samoihin tehtäviin, jos vain tulee mahdollisuuksia eteen.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kesällä vietettiin myös hieman enemmän taukoa treenailusta. Tokoa ei tullut juurikaan treenattua ja agilitystakin lomailimme noin kuukauden ajan Medyan juoksujen ja kuumuuden takia. Nyt ilmojen viilentyessä ja ohjattujen alettua olemme taas ryhdistäytyneet agilityn suhteen ja ravanneet treeneissä useampaan otteeseen viikossa. Kontaktit alkavat näyttää jo hyviltä, niiden osalta voisi jo luultavasti uskaltautua möllikisoihin. Kaipaisin kuitenkin vielä enemmän kokemusta ratatreenistä, sillä ohjatuissa olemme paneutuneet enemmänkin lyhyisiin radanpätkiin tai tekniikkaharjoituksiin. Yhden kerran pääsimme toisessa ryhmässä tekemään suorempaa möllitasoista rataa, jossa sai juosta oikeasti. Siinä kuitenkin ilmentyi joitakin ongelmia mm. irtoamisen suhteen, joka tuntuu olevan Medyalle melko hankalaa, kun kyseessä on esimerkiksi hyppysuora ja itse juoksen rinnalla mukana. Jos näitä vielä pääsemme treenaamaan enemmän, näkyy meitä ehkä piakkoin möllikisoissa. Medya tulee myös muutaman päivän sisään kisaikäiseksi, joten nyt vain kyttäämään kivoja tuomareita, joille tuon koiran voisi viedä mittautettavaksi. Se pirulainen kun tahtoo olla juuri rajalla tai hieman medin puolella, mutta mini-luokkaan olisi tarkoitus päästä...

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Ja jos vielä viimeiseksi mainittakoon, että Porvoon näyttelyn aikoihin päätimme Oonan kanssa geenitestata Fridan ja Medyan CEAn ja MDR1:n suhteen. Oona oli tilannut meille Slovgenilta poskiharjoja, joita hinkattiin poskien sisäpinnoilla solujen saamiseksi. Näytteet postitettiin Slovgenille ja tulokset tulivat, kun Slovgenin henkilöstö palaili kesälomilta. Ihan turha testi ei ollut, sillä Medyasta paljastui CEA kantaja, vaikka suvun perusteella arvelin sen olevan terve. MDR1n tulos oli sen sijaan +/+, eli Medya ei ole lääkeyliherkkä tai kanna sitä geeniä. 

Taika voi myös oikein mukavasti. Se on näyttelyreissuille ja Pirkkalaan lähtenyt aina turistiksi katselemaan maailman menoja. Ilmojen viilentyessä se on myös huomattavasti piristynyt ja se on välillä yllätetty leikkimästä itsekseen. Pentu- ja nuoruusajan tavat ovat myös palailleet, kun se saattaa ajoittain innostua tarttumaan etukäpälillä jalastani kiinni ja aloittaa ärisemisen. Hupsut leikit on meidän "mummollakin", on sitä Medyan kanssa tullut ihmeteltyä, onko sillä lääkitys ihan kohdallaan. Ei kuitenkaan valittamista!

Medya eläinlääkärissä

Tulihan jo nyt se päivä, kun Medyaakin sai käyttää eläinlääkärissä muuten kuin rokotuksilla. Vakuutustakaan sillä ei ole hinnan takia, joten toivotaan, että sitä ei tarvitsisi jatkossa sitten hirveän usein käyttää lääkärin tutkimuksissa. Hirveän halpa reissu ei tälläkään kerralla ollut, vaan kotiin palattiin 350 euroa köyhempänä. Mikäs tässä kuun vaihtumista odotellessa, että saisin taas muutaman euron lisää kituvalle pankkitilille!

Lääkärikäynnin syynä oli Medyan mystinen ripulointi. Se on ripuloinut verta nyt kolmesti kuukauden sisään, viimeksi alkuviikosta. Ripulin aiheuttajasta ei ollut oikein selvyyttä, milloin epäilyksenä merilevä, milloin öljy. Tapauksilla ei näyttänyt olevan juurikaan yhteistä. Ensimmäinen kerta kesti noin 3-4 päivää alkaen löysällä vatsalla, josta tilanne vähitellen muuttui verisemmäksi. Koira saatiin kuntoon Canicurin ja levon vaikutuksesta. Toisella kerralla Medya aloitti melkeen kylmiltään ripuloimaan verta keskellä yötä. Seuraavana aamuna olikin matka Joensuuhun ja pitkä automatka. Automatkan ajan koira pystyi pidättelemään, mutta perille päästyään se ripuloi useamman kerran ja jopa oksensi kunnolla keltaista nestettä. Yhdessä yössä tämäkin oli kuitenkin ohi Canicurilla ja häkkilevolla. Kahdella ensimmäisellä kerralla Medya oli juuri saanut merilevää edellisen ruuan kanssa, joten mietin olisiko se aiheuttanut vatsaongelmia. Kolmannella kerralla sekään ei kuitenkaan ollut kyseessä. Ripulointi alkoi taas heti verisissä merkeissä ja kesti yhden päivän. Mitään fiksua selitystä en keksinyt.

Alkuviikosta minulle taas muistuteltiin Medyan täyssisaruksen, Tuiskun, sairastelusta. Tuiskuhan sairastaa Addisonin tautia, joka ilmeni myös mysteerisinä vatsavaivoina, mm. ripulilla ja oksentelulla. Myöhemmin myös kipukohtauksia. Blogista lueskellessa voi huomata sitkeät mahavaivat, jotka eivät tunnu poistuvan millään ja uusiutuvat vähän väliä. Eläinlääkärikertoja ja apukeinoja useampi, mutta ei niin ei. Vasta huomattavasti myöhemmin vaivoille oli löytynyt syy - Addisonin tauti. Niinpä minua kehotettiin käyttämään myös Medya eläinlääkärissä testattavana kys. sairauden osalta.

Itsehän en ollut edes muistanut kyseistä sairautta tai sen oireita. Sydän kyllä hyppäsi kurkkuun heti, kun kuulin asiasta. Oireet melko samankuuloisia ja yhteisten vanhempien takia geneettinenkin riski oli olemassa. Vaikka tauti onkin harvinainen eikä sen periytymistä tunneta, niin mahdollisuus oli kuitenkin olemassa. Onhan itselläni jo yksi monivaivainen koira kera autoimmuunisairauden, joten tuurillani voisi olla toinenkin. Kilpirauhasen vajaatoiminta olisi vielä helppo sairaus Addisoniin verrattuna. Tai molemmat sairaudet hoituvat päivittäisellä lääkityksellä, mutta Addisonia sairastavilla koirilla ei ole oikeutta kisakentille. Jos joutuisin jättämään myös Medyan kanssa harrastamisen, niin mitä ihmettä tekisin. Koira on kuitenkin niin lupaava, että en ihan hetkessä sulattaisi niin suurta pettymystä. Jo Taikan kohdalla teki riittävän kipeää luopua agilitysta, joten toista kertaa en enää jaksaisi kokea samaa.

Ei muuta kuin tiistaina soittamaan aikaa eläinlääkärille. Kokeilin ensiksi soittaa yhteen lähiseuduilla olevaan eläinlääkäriasemaan, mutta siellä he eivät vielä osanneet sanoa, löytyisikö heiltä varastosta sairauden testaamiseen vaadittavaa ainetta. Jos ei olisi, sitä pitäisi tilata. Olisin kyllä mielelläni vienyt Medyan heille tutkimuksiin, sillä samalla olisin voinut hoitaa Taikan kilpirauhasjutut kuntoon. En kuitenkaan jaksanut odotella ahdistuneena, joten soitto isompaan klinikkaan. Aika saatiin heti seuraavalle päivälle.

Ihme kyllä, ajomatka Pitäjänmäkeen MeVetiin ei stressannut enää ollenkaan. En saanut edes autoa parkkiin tien laitaan, vaan jouduin ajamaan pelottavaan parkkihalliin maan alle. Auto, minä ja koira selvisimme ehjänä parkkiruutuun ja löysin tieni takaisin maanpinnalle MeVetin vastaanottoon. Kerkesin hetken istuskella odotustilassa, kunnes pääsimme Susanna Martikaisen jututettavaksi. Susanna kyseli, miten ripuli oli ilmennyt, millaisissa tilanteissa, millaista ruokaa syötetty ja miksi epäilyksenä Addison. Medyasta otettiin lopulta laaja verenkuva, sekä kaksi putkiloa verta Addisonin tutkimista varten. Ensiksi otettiin näyte perustilassa, sen jälkeen suoneen ruiskutettiin ainetta, jonka pitäisi nostaa veren kortisolitasoa. Sairaalla koiralla kortisolitaso pysyisi rasituksesta huolimatta melko samoissa lukemissa, terveellä koiralla pitäisi näkyä selkeä muutos.

Verikokeiden ja yleistutkimuksen tulokset sain heti, ACTH-testin tuloksissa kestäisi hieman pidempään, sillä näytteet lähetettäisiin muualle tutkittaviksi. Verikokeissa Medyalla oli kaikki muu kunnossa, paitsi urea-arvot aivan aavistuksen koholla (10mmol/l, viitearvo 2,5-9.6). Addisonin tautiin liittyy useasti urean, natriumin ja kaliumin muutokset veressä. Myös Tuiskulla oli urea ollut alkuvaiheissa koholla, josta se oli vähitellen jatkanut nousuaan. Tuiskun natirum- ja kaliumarvoista alkuvaiheilla ei ole tietoa, mutta Medyalla ne olivat kuitenkin normaalit. Urea-arvot kuitenkin pelottivat, sillä ne olisivat voineet olla matalammalla.

Onneksi Addisonin tuloksia ei tarvinnut odotella montaakaan päivää, vaan sain heti seuraavana päivänä soiton eläinlääkäriltämme. Kokeissa Medyan kortisolitaso oli noussut, jopa turhankin paljon. Korkeampi kortisolitaso voi viitata stressiin, joka on voinut aiheutua jo eläinlääkärissä olemisesta. Vaikka Medya olikin iloisena ja reippaana vastaanotolla, en tiedä voiko se ulkokuorestaan huolimatta ottaa stressiä erilaisista tapahtumista. Voihan olla, että se on nyt lähiaikoina saanut liian vähän lepopäiviä stressaavien tilanteiden välillä, joka on johtanut ripuliin. Reissua, treeniä ja mätsäriä päivä toisensa perään voi olla loppupeleissä liikaa noin vilkkaalle ja häslälle koiralle. Se ei kuitenkaan ota noissa tilanteissa yhtä rennosti kuin esimerkiksi Taika. Ei kuitenkaan onneksi Addisonia ja sain lekurilta vielä varuiksi Kaoliini-Pektiiniä (sen tehtävänä taisi olla haitallisten mikrobien tms kerääminen suolistosta) ja purkin antibiooteja varuiksi. Jos tuo ripuli nyt uusiutuu antibioottien ja matokuurin jälkeen, seuraavaksi tulisi poissulkea giardia. Toivottavasti nyt pysytään kuitenkin ihan terveenä ja hyväkuntoisena!