Pages

Subscribe:

sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Jatkoa mahtiviikolle, Vantaa KR


Pahoittelut muuten kuvien laadusta. En omista tällä hetkellä muistikortinlukijaa ja se on tilauksen alla. Kunhan saan tilattua, niin sitten se pitäisi vielä asentaa tuohon koneeseen kiinni. Ostin tosiaan uuden koneen kaveriltani enkä ole kiireiden takia ehtinyt miettimään tuollaisia pahemmin. Kuvanmuokkausohjelmakin puuttuu vielä, joten puhelinkuvien laadulla mennään. Puhelin kävi vielä sukellusreissulla vessanpöntössä (......kyllä, se on mahdollista), joten en tiedä mitkä kaikki osat ovat kärsineet. Kuvien laatu ei ehkä ole ihan ennallaan ja akku tyhjenee nopeammin kuin purkkapussi koulussa, mutta pikku omppupuhelin elää edelleen normaalisti!

Tänään 6.9. oli sitten vuorossa Vantaan näyttely. Olin jo aikeissa perua koko näyttelyreissun tuomarinmuutoksen takia (Tino Pehar, Kroatia). Medya ei näyttänyt kummoiselta ja tuomarikaan ei erityisemmin innostanut nimen ja maan perusteella. Tosin ei alkuperäinen portugalilainenkaan herättänyt mitään kylmiä väreitä, mutta pakko se nyt oli ilmoittaa, kun näyttelypaikalle matkaa muutama kilometri kotoa. Oli aivan ihanaa herätä vasta yhdeksältä aamulla rauhassa syömään ja pakkailemaan tavaroita, ilman mitään kiirettä. Tunnin myöhempäänkin olisi voinut halutessaan nukkua. Nartut alkoivat vasta klo. 11.30, ihanaa.

Saavuin paikalle urosten ollessa käynnissä ja seurailin hetken mitä skaalaa tuomari käyttää. H oli ensimmäinen laatuarvosana, jonka kuulin huudettavan shelttikehästä. Olin todella yllättynyt, sillä olin valmistautunut puhtaalle erimaatille tulemisesta. Löydettyäni Medyan kasvattajan Annen osa urosten kehästä meni ohitse telttojen takana jutellessa. Palailin taas seuraamaan kehää parasta urosta valittaessa. Siellä tuomari yllätti todenteolla. Liikkeitä syynättiin oikein kunnolla ja handlerit pääsivät juoksemaan koko rahan edestä. Liikkeiden lisäksi tuomari kävi vielä useaan otteeseen katsomassa mm. pään mittasuhteita, linjoja ja otsapenkereitä vertaillen koiria keskenään. Medyan vaaripapan Curren kohdalla tuomari totesi, että koira on ehdottomasti paras koko kehässä (kaiketi liikkeiden perusteella), mutta stoppi saisi olla parempi. Olin aivan varma, että sieltä lentää Curre PU-kehästä nyt pois päänsä takia, mutta ei! Tuomari pyöritti koiria vielä useasti ympäri ja lopulta pisti Curren ykkössijalle todeten, että sheltti on työkoira ja stoppi ei sen takia ole niin iso juttu. Isot peukut lähti siinä vaiheessa tuomarille, en olisi todellakaan odottanut tuollaista kommenttia tältä herralta nimen perusteella!

(C) Riitta Vanha-Perttula

No, tuomarista paljastui liike- ja päätuomari. Tulipahan katseltua tota omaa piskiä, joka harvemmin liikkuu erityisen mainiosti. Mätsäreissä kylläkin näyttävästi, mutta virallisissa yleensä keskityn siihen perkuleen häntään. Tätä tuomaria hännänkanto ei kuitenkaan näyttänyt erityisemmin kiinnostavan. Mielenkiinnolla siten Medyan kanssa kehään ensimmäisenä. Kuuntelin tuomarin latelemaa arvostelua koiran ollessa pöydällä ja ei pahalta vaikuttanut. Liikkeissä annoin sitten koiralle hihnaa enemmän, mitä normaalisti. ERIllä pihalle!

Kilpailuluokkaan saapui kaksi muuta ERIn saanutta AVO-narttua ja kasa EHn saaneita. Tässä vaiheessa osasin siis odottaa luokkasijaa, ehkä kolmossijaa, hyvällä lykyllä kakkoseksi. Kilpailuluokka oli taas juoksutusta ja siinä kohtaa uskalsin laskea hihnaa pitkälle. Tilaa oli ja häntä pysyi suht hyvissä asemissa. Ehkä yksi kannattavimmista valinnoista, sillä tuomari kätteli meidät suoraan ykkössijalle SAn kera!

Parhaan nartun valinta alkoi aika nopeasti vetskujen ja valioiden jälkeen. Sama teema jatkui sielläkin, liikkumista, liikkumista ja ilmeiden ja päiden vertailua. PN-kehä oli kyllä pikkuisen sekava ja yhtäkkiä porukasta oli kadonnut osa ja meitä oli enää viisi jäljellä. Siinä vaiheessa Medyan oli paras pistää parastaan liikkeissä, joten annoin koiran mennä. Annoin sille vapauden juosta kunnolla reippaasti hihnan mitan edellä. Medya liikkui omaan silmääni harvinaisen hyvin ja rauhallisesti. Se ei alkanut keulimaan, viettänyt kansainvälistä liputuspäivää häntänsä kanssa tai innostunut liikaa. Se kerrankin näytti parhaat liikkeensä virallisissa. Se toimi. Jäätiin neljän parhaan joukkoon! Tuomari oli sijoittanut ensimmäiseksi kolmanneksi tulleen, sillä epävarmuutta oli 1. ja 2. sijan sekä neljännen kanssa. Ehdin vilkaisemaan millaisia kilpakumppaneja jäljelle oli oikein jäänyt ja tiesin, että neljäs sija on meidän. Ja niinhän se olikin. Jos ei luokkavoitto ja PN4-sija olisi jo riittänyt, niin vielä oli aihetta iloon. Sijoille 1-3 olivat päätyneet jo valioituneet (/vetsku) koirat, joten sehän tarkoitti sertin siirtymistä, meille! Sain kyllä kanssakilpailijoilta ja kehäsihteeriltä huvittuneita katseita, kun olin aivan ihmeissäni sertistä. En ollut yhtään varautunut sellaisiin iloihin tai kerennyt miettimään kilpakumppaneiden tittelirivejä, siirtyisikö serti meille! Apua, vaikea vieläkin uskoa, että tuon oman koiran sertitili on auki. Toisaalta ihan hassua miettiä, että joskus sen nimen edessä voisi olla FIN MVA tämän perusteella, toisaalta se tuskin tulee enää toiste menestymään noin hyvin. Hyvin, hyvin outoa.

"2,5 years old. Very nice in type. Excellent propotions. Correct head and eye and expression. A little low set ears, should be carried better. Lovely neck. Excellent body structure. Super sound movement" ERI1 SA PN4 SERT - Tino Pehar, Kroatia


Curre-vaarin kera palkintopose

Se tunne, kun kaikki sujuu paremmin kuin hyvin

Latinaa ja suuntien opettelua
Nyt kukaan ei pilaa mun mahtavaa fiilistä! Ihan uskomaton viikko takana!

Mistähän sitä alottaisi. Koulussa orientoiva viikko selätetty ja ensimmäiset kurssit pamahtaneet käyntiin. Orientoiva viikko oli ihan superrankka, mutta hengissä ja hymysuin siitä selvitty! Opiskelun saralla päästy suoraan asiaan ja tällä hetkellä pitäisi saada päähän päntättyä kasa luita ja kudoksia. Tarkoitus olisi kertoa opiskelun aloituksesta ihan oman postauksen verran, joten ei siitä sen enempää. En kuitenkaan voi olla iloitsematta miten mahtavalta opiskelun aloitus on tuntunut. Porukka tuntuu myös aivan mielettömältä, joten eiköhän kuusi seuraavaa vuotta tule olemaan hauskaa!

Medyan kanssa kesällä agility saatiin siihen kuntoon, että suunnattiin virallisiin. Meidän ensiesiintyminen virallisilla kisakentillä oli kesäkuussa, tarkalleenottaen 2.6. Purinalla HAUn kisoissa. Ensimmäisissä kisoissa ei palkintosijoilla juhlittu, sillä kotiinviemisiksi kolme kappaletta kieltoja (toiselta radalta 5, toiselta 10). Ensimmäinen rata oli aivan mainio kolmanneksi viimeiselle esteelle, pussille, asti. Joku pieni pussimörkö iski sitten päälle ja siellä saatiin sitten tapella hetki kahden kiellon verran. Aika oli kuitenkin n. 9 sek nopeampi, mitä ykköseksi sijottuneella, eli ihan hölköttelyvauhtia ei menty. Toinen rata oli profiililtaan taas semmoinen, että totesin jo rataantutustuessa, että tästä ei tule mitään. Eipä siitä sitten tullutkaan, jäin varmistelemaan pussia, olin myöhässä, rata levähti ja ohjaus tökki. Onneksi toiseksi viimiseltä esteeltä napsahti sitten tuo kieltovitonen, ei olisi ollut kyllä nollan arvoinen rata. Vapulle kiitokset videoista! Tuomarina Jari Suomalainen.



Toiset viralliset agikisat olivatkin debyytistä viikon päästä. Niistä ei jäänyt oikein mitään hyvää sanottavaa. Rimoja lenteli ensimmäiseltä radalta ja toisella radalla päästiin peräti toiselle esteelle kunnes kosahti ja radalta ulos koira kainalossa. Medya taisi olla aika pahasti jumissa turhan rankan agikevään jäljiltä, joten ei mikään ihme. Kesään kuului kuitenkin fyssarin lisäksi puhdas agivapaa kuukausi, jolloin otettiin iisisti. 

Kolmas kerta sitten toden sanoi. Tuulin kannustamana pistin 29.8 oleviin HAUn kisoihin ilmot vetämään kahdelle startille. Vähän kyllä epäilytti edellisten kisojen ja agitauon jäljiltä lähteä kisaamaan. Tuomareita en tällä kertaa edes pahemmin miettinyt, joten ratatyypit tulivat aika yllätyksellä. Agiradan tuomaroi ruotsalainen Marianne Fernström ja menisin kyllä ehdottomasti uudestaan, jos tulee mahdollisuus! Ykkösten rata oli juuri sellainen kuin ykkösillä sen pitäisi ollakin, ei liian vaikea, muttei myöskään pelkkää suoraa. Me valitettavasti tuolta radalta nappasimme HYLyn ohjaamattomuuden takia. Ei pitäisi olettaa, että koira menee ilman kunnollista ohjausta. Radasta jäi kuitenkin todella hyvä mieli kokonaisuudessaan. Hyppyrata oli Seppo Savikon käsialaa ja se näytti sellaiselta, että me ei sieltä puhtaasti tulla maaliin. Hyppyjen kulmat olivat juuri sellaiset, että olin 99% varma, että jossain vetästään rima alas. Plussana toisaalta radan lyhyys, vain 15 estettä. Vähemmän siis mahdollisuuksia mokailuun. Rata meni ihan ookoosti, tällä kertaa olin mm. myöhässä ja pahasti koiran tiellä. Maaliin päästiin silti hengissä, vieläpä nollalla, ja vielä sen verran lujaa, että ykkössijalle päästiin! Videoista Tuulille kiitokset!




Taikan hammas on myös nyt poistettu. Kyllä kieltämättä pelotti lekuriin astelu pankkitilin puolesta. Eläinlääkärikään ei näyttänyt järin iloiselta, sillä tuo P4 ylhäältä on yksi isoimmista hampaista. Hammas oli kuitenkin lähtenyt suosiolla pois tunnin aherruksen jälkeen, ja sainkin nähdä kuinka pitkät juuret sitä olivat pitäneet paikoillaan. "Vain" 320e tuli tämä lysti maksamaan. Ahma ei kyllä petä hintojensa kanssa, kun muualla hinta-arvioina oli sitä 500-700e luokkaa. Palvelustakaan en itse ole kertaakaan saanut valittaa, joten eiköhän siellä käydä jatkossakin monet eläinlääkärireissut tekemässä. Taikakin voi oikein hyvin ja syö ruokaansa taas imurin tavoin.

lauantai 29. elokuuta 2015

Heihei turkki ja haljenneita hampaita


Taika on viettänyt kesää rennosti. Ruokaa, auringossa köllöttelyä, luiden syömistä ja lenkkeilyä. Taikakin täytti 27.8 kokonaiset kuusi vuotta, mutta järkyttävän kiireen vuoksi pippalot ja kakkukestit jäivät pitämättä (anteeksi Taika :( ). Loppukesästä palailin myös takaisin agilityn pariin, jolloin Taika on muutamaan otteeseen saanut rallatella putkissa ja juosta siivekkeitä. Tarkkasilmäisimmät voivat ehkä bongata ylläolevasta kuvasta pienen muutoksen liittyen agilityyn. Putkenpainoissa lukeekin IHAHin sijaan BAT. 20.5 oli selkeästi onnenpäiväni, sillä silloin järjestettiin eläinlääkiksen pääsykokeen lisäksi Border Agility Teamin jäsenkatselmus. Muuton myötä vaihto uuteen seuraan kiinnosti helpompien treenimatkojen toivossa ja sehän sitten myös toteutui! Selviydyimme Medyan kanssa katselmusradasta monien tarkkojen silmäparien katsellessa ja tentatessa mm. tavoitteistamme ja fiiliksistä. Nykyään meidät löytää siis Ojangosta treenaamasta!


Takaisin kuitenkin Taikaan. Taikalle kesät eivät ole olleet järin helppoja sterkkauksen jälkeen. Se kun ei myöskään ole täysin terve, niin kesät eivät senkään puolesta ole mukavimpia aikoja helteineen tuolle koiralle. Ensimmäistä kertaa uskalsin kuitenkin tehdä asialle jotain ja kokeilla, mihin ohennussaksilla pystyykään. Idea tuli oikeastaan ihan hetken mielijohteesta, enkä ollut suunnitellut sitä pitkään. Kulutin tylsää ja puuduttavaa päivää koiria pesten ja trimmaten. Taikan puunaukseen lopulta kuluikin nelisen tuntia aikaa, kun päätin saksia siltä vähän enemmän karvaa pois, mitä sheltiltä kuuluisi. Ajelluista shelteistä en henkilökohtaisesti tykkää, mutta en siihen ota nyt sen enempää kantaa. Halusin kuitenkin yrittää helpottaa Taikan oloa lämpötilan kohotessa saaden kuitenkin siistin ja toimivan lopputuloksen. 

Ulkomuoto koiralla muuttui hurjasti karvan vähentyessä. Taikasta tuli taas niin onnettoman pienen ja reppanan näköinen, kun iso muhkuturkki oli poissa. Olin lopputulokseen myös hurjan tyytyväinen! Vaikka minua ei juurikaan ole siunattu kampaajan tai trimmaajan taidoilla, jälki ei ollut katastrofaalista. Kaikki päällyskarva ei ollut poissa, vaan turkkiin jäi vielä karheutta pinnalle suojaamaan auringolta ja koiran rapsuttelu ja silittely tuntui edelleen miellyttävältä. Taikan olo tuntui myös kevenevän samantien ja metsässä oli taas ihanaa kirmata lahnailun jälkeen.

Turkki heti saksimisen jälkeen 2.6

Turkkia Taika on kasvatellut hurjaa vauhtia takaisin, eikä turkinlaatu ole kärsinyt ainakaan toistaiseksi. Karvaa on kyllä irronnut aivan järkyttäviä määriä enkä tiedä mistä sitä riittää. Karvaa tuntuu lähtevän normaalia enemmän mutten tiedä, onko se leikkelyn syytä vai ei. Sinänsä ihan hyvä, että koira osaa keventää karvaansa myös itse, mutta jatkuva imurointi ei niinkään ilahduta. Koiraa voisi harjata luultavasti joka toinen päivä saaden oikein mainion karvasaaliin palkkioksi, mutta aika ei tahdo siihen oikein riittää. Välillä olen istunut metsässä kalliolla tai kiven päällä nyppimässä irtonaista päällyskarvaa pois ja katsonut, kun ilmassa leijailee sakeana karvaa. Nykytilanne näyttää oikein mainiolta, karva olisi oikeastaan näyttelykunnossa (poislukien keittiösaksilla vedetyt etujalat ja kintereet...).



Ja jos ei Taikasta olisi jo nyt aiheutunut jäätäviä eläinlääkärilaskuja, niin eiköhän kohta tyhjene omistajan tili taas tyhjille. Taikan vakuutuksen irtisanominen on ehkä yksi asioista, joka näin jälkeenpäin kaduttaa paljon. Todella paljon. Syyskuun ensimmäisenä päivänä Taika pääsee "synttärilahjaksi" hammaslääkäriin korjailemaan suutansa. Taikalta löytyi yllättäen haljennut poskihammas (P4), kun käytin sen eläinlääkärissä tarkistamassa kyljestä löytyvät patit (rasvapatteja, onneksi...). Taika oli alkanut jonkinverran hidastaa nappulan syömistä ja luut eivät maistuneet ihan yhtä hyvin, mitä normaalisti. Hampaan juuri näkyy kokonaan ja tihkuu aina välillä verta, eli kipeää tekee varmasti. Hampaan halkeamisen syytä ei tiedetä, mutta voisin veikata, että jotain luuta syödessä siitä on irronnut palanen. Ei voinut kuitenkaan parempaa hammasta valita, vaan kyseessä on juuri tuo yksi isoimmista poskihampaista. Tuon kokoinen hammas on kiinni useammalla juurella ja ei lähde irti pelkillä pihdeillä nappasemalla, vaan siihen tarvitaan järeempiä aseita. Fiksuimmat ehkä jo tässä vaiheessa ymmärtävät, että kyseessä on siten isompi eläinlääkärireissu, joka samalla tarkoittaa kalliimpaa. Harva ell. asema edes operoi täällä pk-seudulla noita isompia hammaspoistoja, sillä heillä ei ole käytössä hammasporaa. Halvin alustava hinta-arvio oli 350-400e, kalliimmat heiluvat siellä 700e tienoilla. Onneksi sain kesällä edes kolme viikkoa töitä, sillä muuten saattaisi pankkitili itkeä. Katsotaan kuinka iso kakku tuosta nyt tulee maksettavaksi lopulta, toivonmukaan hammas lähtee suosiolla suusta pois, eikä sen kanssa tarvitsisi tapella.





Medyan histiosytooma

Aikaisemmin blogissa valittelinkin Medyan nenään ilmestynyttä pattia, histiosytoomaa. Histiosytooma on nyt selätetty heinäkuun alussa, mutta kokosin pienen kuvasarjan kiinnostuneille. Ehkä siitä on jotain apua ja helpotusta niille, joiden oma koira voi joskus tulla kohtaamaan saman vaivan. Pahoittelut kuvien laadusta, puhelimella räpsittyjä kuvia kaikki.

26.4 - Alkuvaihe, milloin kiinnitin pattiin enemmän huomiota.  
 

 27.4 - Lekurireissun jälkeen verta tihkuva kasvain.


29.4 - Verenvuoto helpottunut ja patti alkoi vähän kuivumaan. Betadinella putsailuja.


2.5 - Edelleen samannäköinen, väri hieman muuttunut ja nokka aika karun näköinen.


13.5 - Yhtäkkiä patista tuli lättänä, aivan kuin sisälmykset olisivat kadonneet huomaamatta. Väri myös muuttui kauniimmaksi.


29.5 - Karvaton läntti edelleen, väri pysynyt samana. Nyt ehkä pikkuisen erottuvampi kuin edellisessä kuvassa.


6.6 - Viihdoin karvat alkoivat kasvaa takaisin ja histiosytoomapatti peittymään.


20.6 - Pikkuhiljaa karvoja kasvoi lisää ja lisää, ja patin rippeet peittyivät pois. Heinäkuun puolella Medyan kuono alkoi taas näyttää normaalilta, eikä histiosytoomasta jäänyt jälkiä.


Terveisiä kesälomalta


Kesä tuli ja meni, ja blogi pysyi aika kuolleena. Hirveästi on ehtinyt tapahtua näiden muutamien kuukausien aikana ja yritän nyt saada muutaman postauksen verran muisteltua menneitä. Oman elämän saralta suurin muutos taisi tulla heinäkuussa, kun yliopistohakujen tulokset napsahtivat nettiin. Keskiviikkoiltana kymmeneltä kävin taas tarkistamassa olisiko omat tulokseni tulleet jo mahdollisesti etukäteen valmiiksi, kun Facebookin etusivulle alkoi ilmestyä iloisia päivityksiä. Deadline hakutuloksille oli vasta perjantaina ja harvapa meistä saa ikinä mitään valmiiksi ennen viimeistä iltaa. Oletin siten, että tulossivu näyttää vielä tyhjää, mutta elämä yllättää välillä. Katsoin sivua silmät pyöreenä todella pitkään ja mietin onko järjestelmässä tapahtunut joku virhe.


Nyt vasta orientoivan viikon jälkeen alan ymmärtämään, että olen todella päätynyt eläinlääkikseen todella hyvällä tuurilla. Lukeminen jäi kevätkaudella todella pieneksi, enkä koskenut kirjoihin enää tammi-helmikuun jälkeen. Pääsykokeissa tein parhaani ja lähdin sieltä oikein mukavin mielin kotiin, sillä koe oli mennyt hyvin työmäärään nähden. Tein jo suunnitelmia, miten luen ensivuonna ja silloin olisin varmasti sisällä. Nyt ensimmäisten viiden päivän jälkeen olen todella iloinen, että onni suosi jo tänä vuonna. Viikko on ollut älyttömän raskas, mutta antoisa. Yritän jaksaa blogiinkin päivitellä eläinlääkiksen kuulumisia, sillä se tuntuu kiinnostavan monia, joiden unelma se on.

Taikan ja Medyan osaltakin on tapahtunut paljon. Medya starttasi kesällä viralliset agilitykilpailut ja haalinut mätsärivoittoja sieltä täältä. Taikalla terveyspuolella on ollut vähän ikävämpää ja kivempaa tapahtumaa, joista omistajan kukkaro tulee kärsimään. Yritän nyt jakaa eri aihealueet eri postauksiin, jotta teksteistä ei muodostuisi pienoisromaaneja.



(C) Anni Hautala

sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Medya luonnetestissä

Hyvvee äitienpäivää myös!
Koittipa viihdoin se päivä, kun Medya pääsi testauttamaan pääkoppansa. Itseäni alkoi edellisenä iltana jännittämään/stressaamaan luonnetesti hurjasti, osittain myös kiireellisten aikataulujen vuoksi. Medyasta en kuitenkaan olisi osannut sanoa, mitä se mahtaisi testissä tehdä, ja lopputulos olikin osittain aivan erilainen mitä kuvittelin. Testipaikka oli meillä Tuusulassa ja tuomareina meillä toimi Leena Turunen ja Johanna Cederlöf. Oma jännitykseni onneksi laantui todetessani, että tuomarivalinta taisi olla oikein hyvä. Tuomarit olivat oikein positiivisia, nauravaisia, iloisia ja rentoja, eli itse voin siltä osin ainakin suositella!

Pienen haastattelun ja pantasäätöjen jälkeen päästiin itse asiaan. Vähän itseä hirvitti kuinka kireälle se panta pitikään laittaa, mutta onneksi se ei tainnut kuitenkaan aiheuttaa suurempia ongelmia. Medya kävi reippaasti häntä heiluen morjestamassa tuomarit normaaliin tapaansa. Leikkiin se lähti ehkä vähän hitaasti syttyen, mutta tajutessaan asian Medya taisteli kunnolla kepistä örinää pitäen. Ei ehkä niin rajusti mitä itseni kanssa, sillä tuomari tuntui leikkivän Medyan kanssa melko hempeästi.

Kelkkaan Medya suhtautui rennommin mitä oletin. Jopa Taika aikoinaan päästi haukahduksia ilmoittamaan epämääräisestä kohteesta, mutta Medya pysyi täysin hiljaa, vaikka merlelapsi tykkää huomattavasti enemmän ilmoittaa epäilyttävistä jutuista äänellään. Alkuun koko rämisevä kelkka ei kiinnostanut pätkääkään Medyaa, vaan kelkka sai tulla aika lähelle rämisemään, ennen kuin Medya vaivautui edes noteeraamaan sen. Kelkan tullessa aivan lähettyville olisin luullut Medyan ignooraavan sen kokonaan, mutta mielenkiintoa kuitenkin löytyi ja Medya kävi tsekkaamassa mikä ihme oli kyseessä. Kelkan kanssa ei siis mitään ongelmaa.

Tuomarin "hyökkäys" meni aivan toisin, miten oletin. Olisin tässäkin kohdassa odottanut Medyalta enemmän äänenkäyttöä ja ylössojottavaa häntää, mikä näkyy taas meillä usein arkielämässä. Pientä puolustushalua olisin toivonut, mutta eipä sitä tainnut juurikaan irrota koirasta. Tuomari oli kyllä Medyan mielestä sen verran epäilyttävä aivan lähietäisyyksiltä, että siinä vaiheessa alkoi mörinää kuulua takaviistosta. Heti kun hyökkäys päättyi, Medya taas palautui normaalitilaansa ja oli aivan innoissaan tuomarin huomiosta. Harmi, ettei videolta näy, kun tuomari otti Medyan matkaansa ennen luoksetuloa. Medya siellä innoissaan kiipeili tuomarin sylissä pussailemassa ja ihastuttamassa.

Haalaria Medya säikähtikin ihan kunnolla ja lopputuloksena oli äänekäs väistöliike. En tiedä, huutiko koira säikähdystään vai sitä, että Medya törmäsi väistäessään suoraan omaan jalkaani. Kipukynnys tuolla koiralla on kuitenkin aika korkea eikä se pienistä vikise normaalisti, joten voi olla, että ääni lähti pelkästä säikähdyksestä. Vaikka Medyan reaktio haalariin olikin noin voimakas, se kuitenkin palautui tilanteesta nopeasti. Takaisin haalarille kävellessä se ei väistänyt ollenkaan, eikä yrittänyt kiertää haalaria kauempaa, mistä olin oikein iloinen. Tynnyri ei sitten aiheuttanut niin suurta reaktiota, vaikka se vähän hämmästyttikin. Jotain tällaista käytöstä toivoinkin Medyalta, sillä arkielämässä se palautuu hyvin ikävistäkin jutuista, eikä jää yleensä murehtimaan menneitä. 

Pimeä huone oli taas Medyalla aika fiasko. Tai no, fiasko ja fiasko, olisin odottanut jotain hieman erilaista. Medyan mielestä peltikontti oli ilmeisesti tosi tylsä ja tyhmä paikka, eikä siellä ollut mitään tutkittavan arvoista. Paikoillaan seisoskelu olisi ollut paljon mukavampi vaihtoehto, eikä aivoihin tainnut tallentua tieto omistajan luoksetulokäskyistä. Pelkoa tai arastelua tilanteessa ei omasta mielestäni ollut, Medyalla ei ollut vain mitään käsitystä mikä oli homman nimi. Toisaalta Medyan passiivisuus ei yllättänyt, sillä se ei esimerkiksi kouluttaessakaan hirveästi itse osaa tarjota uusia juttuja, vaikka sheippausta onkin yritetty useasti helpoillakin jutuilla. Saatiin se piski kuitenkin lopulta luokseni avustusten avulla. Olin kuitenkin aika varma, että tuosta olisi lähtenyt toimintakyky miinuksille.

Yksin seinässä ollessaan Medya käyttäytyi vähän samaan tapaan kuin minun kanssa ollessa. Ei kiinnostusta puolustaa itseään, eikä terävyyttä nähtävissä. Mieluummin se ottaisi jalat alle. Heti hyökkäyksen päätyttyä se kuitenkin vaihtoi taas pakomoodista normaaliin, mutta tällä kertaa tuomaria ei jääty pusuttelemaan. Voi olla, että lyhyt kireä hihna jonkin verran ahdisti tuota koiraa, eikä hyökkäyksen jälkeenkään tilanne tuntunut niin rennolta koiralle. 

Ampumisesta en etukäteen osannut sanoa juuta tai jaata. Medya ei suuremmin ole kuullut vastaavia kovia ääniä, kaupungin melut ja metelit kuitenkin ovat sille ihan tuttuja. Samoin Uusi Vuosi ei Medyaa hetkauttanut lainkaan, vaikka käytin sen ulkona pissalla tauottoman paukkeen aikana. Aseesta lähti kuitenkin sen verran isompi ääni ja säikähdin sitä itsekin, kun laukaukset kuuluivat edellisen koirakon ollessa testissä. Pientä reagointia tuli siten Medyaltakin, ei mitään kummallista.

Papereihin sitten oli tällaisia pisteitä laitettu meille:
Toimintakyky: +1b, kohtuullisen pieni
Terävyys: +1b, koira joka ei osoita lainkaan terävyyttä
Puolustushalu: +1, pieni
Taisteluhalu: +2a, kohtuullinen
Hermorakenne: +1a, hieman rauhaton
Tempperamentti: +3, vilkas
Kovuus: +1, hieman pehmeä
Luoksepäästävyys: +3, hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus: ++, laukauskokematon
yht. 170p.

Suht. Medyannäköinen paperi siis. Kovuutta tosin jäin hieman miettimään, mitä +3 (kohtuullisen kova) olisi tarvittu. Taikalla on saanut nimittäin saman +1 kovuudesta, vaikka se jäi selkeästi muistelemaan ikäviä säikyttelyitä ja yritti kiertää ne kaukaa. Medyalla taas en itse nähnyt mitään sellaista. Yllätyksenä kuitenkin tuli koiran puolustushaluttomuus ja terävyyden puute, mitä olisin kuvitellut koiralta löytyvän. Medya kuitenkin reagoi toisiin koiriin aivan eri tavalla kuin ihmisiin, mutta jaa-a, paha sanoa. Pistesaldoon olen kuitenkin oikein tyytyväinen ja kaikki osa-alueet ovat jopa plussan puolella. "Perussheltti" taitaa pyöriä pisteiden osalta siellä 100p. kieppeillä, joten ihan kelpokoira Medya taitaa olla!



tiistai 28. huhtikuuta 2015

"Kas vain", sanoi kasvain...

ja kasvoi vain, sillä vain kasvain voi kasvaa noin vain. 


Tämä sananlasku kuvaa oikein hyvin Medyan tilannetta tällä hetkellä. Medyalle ilmestyin n. muutama viikko sitten täysin tyhjästä patti nenään, jota en pitänyt alkuun järin huolestuttavana. Siisti, ei märkivä/verestävä, ei vaivannut koiraa mitenkään. Patti jatkoi kasvuaan, ja noi viikon verran kuonossa möllötettyään kävin apteekista hakemassa pullon Betadinea, jolla varovasti putsailin pattia. Ajattelin, että Medya olisi saattanut tunkea puikkonokkansa johonkin, joka olisi rikkonut ihon ja pistänyt tulehduksen päälle. Oma äitini diagnosoi patille vaikka mitä, mm. mätäpaisetta. Noin kaksi viikkoa jaksoin katsella epätietoisena tuon koiran naamaa, kunnes sain aikaiseksi varata ajan lähimmälle eläinlääkärillemme. 


Ei ollut mätäpaisetta, vaan mitä luultavammin kasvain, histiosytooma. Eläinlääkäri yritti tökkiä neulalla pattia saadakseen irtosolunäytettä, mutta lopputuloksena oli vain rei'itetty nenä ja joitakin punasoluja palkkioksi. Enempää ei viitsinyt neulalla sörkkiä, joten patologille ei saatu näytettä lähetettyä. Aika selvältä ja varmalta kasvaimelta tuo kuitenkin vaikuttaa. Histiosytooma ei kuitenkaan ole pahanlaatuinen kasvain, eikä Medyalla ole mitään hätää. Histiosytooma aiheutuu ilmeisesti kehon puolustusjärjestelmän paikallisesta falskauksesta, jolloin jotkut solut pääsevät jakautumaan hallitsemattomasti. Tarkkaa syytä tähän ei tiedetä, mutta yleisimmin histiosytoosia löytyy nuorilta koirilta. Sheltti ei ihan tyyppirotuihin pitäisi kuulua, pienen googlettelun perusteella histiosytooma on yleisemmin mm. vinttikoirien ja joidenkin ruttunaamaisten rotujen vaiva. Tai vaiva ja vaiva, yleensä se häiritsee enemmän omistajaa kuin koiraa. Kasvain voidaan poistaa leikkaamalla tarvittaessa, mutta se voi myös kadota itsekseen ja kuivua pois n. 2-4kk sisällä. Toivottavasti myös näin Medyan kohdalla, sillä tuosta kohdasta sitä on kyllä hyvin veemäistä lähteä leikkaamaankaan.

Mitään hengenhätää meillä ei siis ole, mutta onhan tuo melko inha. Ei se tee kyllä koiran naamasta yhtään kauniimpaa ja näkyy kuvissa rumasti. Näyttelyitäkään ei tarvitse ainakaan hetkeen katsella, tosin onneksi Medya ilmeisesti aloittelee tiputtamaan turkkiansa. Saa nähdä, kehdataanko mätsäreihinkään hirveästi lähteä. Olisi tuo patti voinut jäädä kyllä tulemattakin, mutta ollaan nyt kerrankin optimistisia ja todettakoon, että tilanne voisi olla paljon surkeampi. Ei kai tässä auta muuta kuin odotella. Muutakin jännää odottelemista on kuitenkin luvassa, ensi kuuksi Medyalle on varattuna luonnetestipaikka! Saa nähdä, mitä siellä mahtaa tapahtua.

torstai 16. huhtikuuta 2015

Harrastellaan!



Tai, Medya harrastaa. Taika on tyytynyt pysyttelemään kannustusjoukoissa. Senkin kanssa tosin pitäisi yrittää treenata enemmän tokoa, jos sen kanssa meinataan saada jonkinnäköinen tulos möllitokosta. Onneksi kyseessä on vain nakkiluokka, joten eiköhän se päästä kunnialla loppuun.

(C) Elisa Lahdenperä

Sunnuntaina korkkasimme vuoden ensimmäiset mätsärit. Tai ainakin luulisin, että ne ovat vuoden ekat. En muista tarkalleen. Luulisin sen perusteella, että jouduin tuossa talvella ostamaan ensimmäistä kertaa yli 1,5 vuoteen koirille itse kuivanappuloita lihan lisukkeeksi. Aikaisemmin olemme aina saaneet niin runsaasti mätsäreistä voitoksi ruokaa, joten niillä on ruokittu oikein mainiosti kaksi koiraa. Talvella kun ei mitään karkeloita juurikaan ollut, niin hupenivat ruokavarastotkin. No, nyt tilanne on taas hieman päinvastainen, sillä Gardenian mätsäristä Medya nappasi (ansaitsemattoman) pienten punaisten voiton. En itse olisi sitä sijoille laittanut, sillä treenaamattomuus näkyi valitettavasti. Meno oli hirveän levotonta normaaliin nähden, eikä Medya meinannut jaksaa seistä aloillaan. Ravikin oli ylläriylläri aivan fiasko. :D En sitten tiedä mikä tuomariin vetosi. Pistetään mainion rodun piikkiin, sillä kaverini Helli-sheltti oli vuorostaan pienten sinisten voittaja ja lopulta komeili BIS1-sijalle. Medya ei sentään enää BIS-kehässä sijoittunut, eikä oikeastaan edes harmita. Kivoja lahjakorttejahan meni sivusuun, mutta ansaitsematon voitto ei tunnu niin mahtavalta. Kuitenkin kotiin raahautui 2 x 7,5kg kuivaruokaa, sillä sain myös Hellin voittaman ruokapussin itselleni, sillä heillä barffataan. Sen lisäksi Racinelin ilmainen kuivaruokapussikampanja lisäsi nappulavarastojani 9-12kg verran (katsotaan saanko vielä omalla nimelläni haettua pussin, vai onko ne jo loppu siitä eläinkaupasta). Noh, vielä kaapissa on n. 5-6kg talvella ostamaani Purenaturalia jäljellä ja pakkasessa ~7-8kg lihaa. Ei kahdelta pikkupiskiltä ihan heti ruoka lopu kesken!


Maanantaina Medya pääsi leikkimään bordercollie Kaapoa agilityyn. Tuulin pesuohjelma oli selkeästi mennyt hieman vikaan ja mustavalkoisesta bortsu-uroksesta kuoriutui pieni mustanlaikukas räksyttäjä. Medya pääsi lainaohjaajansa kanssa juoksemaan itselleni hirveän hankalannäköistä ratakieputusta yllättävän mainion lopputuloksin! Tuuli on aikaisemmin kerran ottanut Medyan tuuraamaan Kaapoa omiin treeneihinsä ja ensimmäiseen kertaan nähden kehitystä oli tapahtunut hurjasti. Edelleen Medya keskittyy turhan paljon huutamalla kyselemään reittiohjeita, mutta luultavasti ei montaa kertaa tarvitsisi, että tuon pikkumerlenkin turpa pysyisi ummessa radalla juostessa. Medyan menosta voi lueskella ja katsella TÄÄLTÄ, itse pääsen pienemmällä vaivalla kun joku muu on sinne jo editoinut videopätkät ja kertonut miten meni. :D Toivon mukaan Medya pääsee kyllä useammankin kerran juoksentelemaan lainaohjaajan kanssa, niin itse voisin keskittyä vaikka kuvailuun. Olisi mainiota saada edes muutama agikuva tuosta koirasta.





Keskiviikkona sitten toko- ja lenkkipäivä kera Aida-sheltin ja Amandan. Ennen lenkillelähtöä treenasin pienet pätkät tokoa Medyan kanssa, sen verran että saisin muutaman tokokuvankin pentuaikojen jälkeen. Käännökset kun saisi vielä kunnolla tiiviiksi, niin aika kivalta meno alkaa tuntumaan! Jäävät ovat oikeastaan Medyan bravuuri ja ihmettelen, miten hyvin sillä toimii esimerkiksi myös liikkeestä seisominen, jos vain muistan käyttää oikeaa käskysanaa (tulee huudettua "seis" -> koira maaten tms, vaikka oikea käskysana on "stop"). Maahanmenossa ei ikinä ole ollut mitään ongelmaa, sinne se lösähtää salamannopeasti ja aika pomminvarmasti. Omalla tuurillani kuitenkin möllikisoissa Medya sooloilee ties mitä. Pienten tokoilujen ja riekkumisten jälkeen matka jatkui useamman kilometrin lenkille. Medya ja Aida tulivat oikein mainiosti keskenään toimeen. Medya ja Aida olivat nähneet kerran aikaisemmin ja olisin olettanut, että tutustumiseen olisi taas mennyt oma aikansa. Leikkityyli oli kuitenkin molemmilla shetlantilaisilla oikein samanlainen, joten oikein hauskaa näytti olevan! Ulkona tulikin vietettyä lähemmäs kolmisen tuntia ja kävellen matkaa kertyi n. 8km yhdessä, joten kotiin palatessa oli aika hiljaista sakkia ruokailun jälkeen.