Pages

Subscribe:

keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Kun Taika määrää suunnan

Koeviikko meneillään, joten se siis tarkoittaa sitä, että aikaa löytyy! Terveystiedon tutkimus on kyllä edelleen näin yhdeksältä illalla vielä kesken ja se pitäisi palauttaa huomiseksi. Anyways, päätin kokeilla, millaisen lenkin Taika kulkisi silloin, kun sillä on vapaus valita reittinsä. Paras päivä tähän ei tänään ollut, jäistä räntää satoi ja vastatuuli oli hieman ikävä.


Matkaa kertyi yhteensä vähän päälle kolme kilometriä ja aikaa kului n. 50 minuuttia, ei siis järin pitkä tai vauhdikas kierros. Heti aluksi suuntasimme Taikan kanssa katsomaan sorsia, jotka möllöttivät lumihangessa lähellä lähtöpaikkaamme. Siitä pienten mutkien jälkeen päädyimme seuraavien eläinten luokse, nimittäin hevosten. Hevosia Taika ihmetteli ja haukkui hetken, kunnes pääsimme jatkamaan matkaa. Hetken kuluttua neiti kuitenkin pienen mietintätauon jälkeen päätti kääntyä paluusuuntaan, joten löysin itseni taas pällistelemässä näitä kaviollisia. Viikin eläinkierros oli Taikan mielestä nyt selkeästi läpikäyty, joten tasaisella tahdilla päädyimme takaisin kotiovelle. Kameraa en sään takia jaksanut raahata mukana, joten saatte kärsiä muutamasta kännykkäkuvasta.






torstai 24. tammikuuta 2013

Ainiin, ollaan me muutakin tehty kuin masisteltu polvia!


Se melkeen osaa! Yritys ainakin kova.

Ei tullutkaan kuolemantuomio, vaan kasa jumppaohjeita!

Viime viikot ovat menneet polviasiaa sulatellessa ja tulevaisuutta mietiskellessä. Polvista keskusteltiin ortopedin lisäksi agikouluttajien ja muutamien shelttikasvattajien kanssa. Suunnitelma oli jatkaa agilitya tämän kauden loppuun (huhtikuuhun asti) kevennettynä, eli ilman rimoja. Kisalisenssi vaihtui harrastelijalisenssiin ja treeneissä käydään vain pitämässä hauskaa ilman sen kummoisempia tavoitteita.

Varasin viikko sitten Taikalle ajan fysioterapeutti Riikka Matikaiselle. Riikan luokse lähdimme hakemaan toista tuomiota polville. Valitsin fyssarin ortopedin sijasta sen vuoksi, että fysioterapeutilta voisimme saada erilaisen näkökulman harrastuskantaan ja mahd. ohjeita miten polvien kanssa elää ja miten asiaa pystyttäisiin parantamaan.

Ensimmäinen fyssarikäyntimme alkoi koiran liikkeiden katsomisella. Kävelimme Taikan kanssa muutaman kerran edestakaisin Mevetin käytävällä. Siitä siirryimme toiseen huoneeseen, jossa kerroin Taikan tarinan ja miten olimme hänen luokseen eksyneet. Taika oli yllättävän ihmeissään ja ujopiimä. Ennen se on ollut melko reippaasti eläinlääkärillä, mutta nyt se ei juurikaan ollut kiinnostunut uudesta ihmisestä vaan olisi mieluummin pälyillyt huoneen reunoilla. Vaikka sitä selkeästi epäilytti tilanne, saatiin se kuitenkin helposti matolle kyljelleen rennoksi. Fyssari kävi koiran läpi varpaista lähtien samalla kuin edelleen selitin mieleen juolahtaneita asioita, joilla saattaisi olla yhteyttä polviin.

"Liikkuu takaosa hieman vasemmalla. Ei ontumaa tai vaihtoaskeleita. Rintarangassa vasemmalla pari jäykkää kohtaa. Rentoutuu käsitellessä. Etuosa muuten ok, oikea etujalka hieman jäykempi kuin vasen, rintalihas kireä. Oikea polvi hieman löysä, muttei tutkiessa luksoidu. Oikea lonkka jäykähkö ojennussuuntaan. Vasen polvi rahisee hieman, tänään kevyesti testatessa ei luksaatiota saa aikaiseksi. Kintereessä tuntuu pieni rahina lateraalisesti. Vasen pakaralihas kireä, samoin lanneselässä pientä jäykkyyttä. Aloitetaan takaosan vahvistaminen jumpalla."

Pähkinänkuoressa, itse polvet eivät välttämättä olekaan Taikan suurin ongelma, vaan mahdollisesti niiden aiheuttamat jumit ja löysyys. Taika on melko toispuoleisesti jumissa, jotka voivat olla polven varomisesta johtuvia. Tähän hoitokeinona on lihaksiston kehittäminen.

Riikka näytti ja kertoi erilaisia jumppaohjeita (jos jotain kiinnostaa enempi, voin kirjoitella niitä ylös), joilla Taikalle voitaisiin saada takaosaan ja vatsaan enemmän lihaksistoa. Koiran löystymiseen voi olla syynä sterkkaus, jota itse en tullut ajatelleeksi. Nyt jälkeenpäin ajatellessa se voisi olla ihan mahdollinen selitys, Taika on kyllä huomattavasti muuttunut rakenteeltaan sterkkauksen jälkeen. Esimerkiksi nahka Taikalla on löystynyt huomattavasti, ennen se oli tiukka mimmi, nyt vanha kurppa roikkuvine läskeineen.

Eiköhän tästä sitten lähdetä vaikka Prismaan etsimään tasapainotyynyä ja kehittelemään tikkaita! Parin-kolmen viikon kuluttua tarkoitus olisi visitoida Riikan vastaanotolla katsomassa, onko läksyt hoidettu tunnollisesti ja onko niillä ollut vaikutusta. Mieli koheni hurjasti ortopedikäyntiin verrattuna, ehkä meidän tilanne ei olekaan niin tuhoontuomittu. Agilitya ei tyrmätty, vaan kehotettiin pitämään huolta lihaksistosta ja varomaan nyt ainakin hetken mm. keinua. Taidan kuitenkin ainakin seuraavaan kontrolliin asti jatkaa kuitenkin ilman rimoja kevennetysti. Luultavasti ei enää tulla palaamaan vanhaan treeniin, mutta nautitaan nyt edes näistä hauskanpitokerroista!

perjantai 11. tammikuuta 2013

Lisää masentavia numeroita

Kerroin aikaisemmin Taikan ontumisesta. Vaikka se ei tuon episodin jälkeen olekaan kipuillut, varasin sille ajan Malmin Apexista ortopedille. Halusin saada varmuuden, löytyykö kintereistä mitään ja jos löytyy, pitäisikö niille tehdä jotain. Noh, jotainhan sieltä löytyi, muttei kintereistä.

Asteltiin Piia Marttisen tutkittavaksi. Ensin kerroin vähän taustoja. Kolmesti ontunut hetkellisesti, noin puolen vuoden välein, ontumiskohtausten jälkeen elämä jatkunut normaalisti ja viimeisimmällä kerralla aristi kinnertä. Koira pöydälle kopeloitavaksi. Lekuri kävi lävitse kyynärät, kintereet ja polvet.

"Taikan tarkastus talven aikana muutaman kerran ilmenneen takajalan hetkellisen ontuman/aristuksen vuoksi.

Tutkimushetkellä koira liikkui normaalisti. Lievä reaktio oikean etujalan kyynärnivelen ääriojennuksessa, muuten etujalkojen nivelet olivat nyt oireettomat. Kintereet olivat kuivat ja reagoimattomat, ei turvotusta jännealuleella. Molempien polvien polvilumpiot luksoituivat polvien sisäsivuille ja hakautuivat hetkellisesti (ns. mediaalinen patellaluksaatio, aste 2). Muuten takajalkojen nivelten taivutuksissa ei ilmennyt selviä aristuksia.

Mahdollisesti polvilumpion luksaatio on alkanut aiheuttaa oireita satunnaisesti; tyypillisesti polvilumpion luksaatiosta aiheutuva oire on hetkellinen takajalan hyppyyttäminen kesken liikkeen. Koska oireita on ollut hyvin harvakseltaan, jäädään tässä vaiheessa seuraamaan tilannetta. Mikäli luksoivat polvilumpiot alkavat ajan myötä vaivata koiraa enemmän, voi leikkaushoito olla aiheellinen."

Mitä. Ihmettä. Polvet? En olisi osannut odottaa niissä olevan mitään, kesällä -11 Taikan polvet tutkittiin nolliksi. Lekuri kuitenkin selitti, että 1-2 vuoden jälkeenkin polvet voivat löystyä. Ihmetyttää silti. Polvien luksaatio ei kuitenkaan selitä sitä, miksi se viimeksi aristi kinnertä. Hmm, mielenkiintoista.

Täähän tarkottaa pitkälti sitä, että taitaa meiän aksailu-ura hiipua tähän. Pitää katsoa ja seurata, miten noi polvet vaikuttaa Taikan elämään. Käyn kuitenkin vielä toiselta lääkäriltä hakemassa mielipiteen, Marttiselta ei oikein saanut selvää kuvaa, mitä meidän kannattaisi jatkossa tehdä (ei esim. ottanut oikein kantaa tuohon agilityyn). Taika kuitenkaan ei ole noita kolmea tapausta lukuunottamatta oireillut ja elelee ihan normaalia elämää.


perjantai 4. tammikuuta 2013

Pikkukoira uimakoulussa

Taika ei ole ikinä erityisemmin tykännyt uimisesta. Luonnonvesissä se on viimeksi uinut 1,5 vuotta sitten jonkin hetkellisen aivopierun takia. Normaalistihan se jopa kiertää vesilätäköt, mutta tuolloin se kiihtyi liikaa uimaan menneistä ihmisistä ja pinkoi itsekin pienelle uintireissulle. Nopeasti se sieltä palasikin. Uiminen liikuntamuotona olisi kuitenkin todella hyvä, joten suuntasimme Taikan kanssa Helsingin koirauimalaan uimaopetukseen.

Koiran huuhtelun jälkeen pääsimme tutustumaan altaalle. Kiersimme ensin hieman katsomassa tilaa ja valitsimme sopivat pelastusliivit päälle. Hieman taisi Taikaa ihmetyttää, sillä vauhti altaan ympärillä oli aika reipas, muttei kuitenkaan pelokas. Lihapullien voimalla se saatiin lähtörampille seisoskelemaan ja istumaan. Montaa kertaa sitä ei tarvinnut ruokkia, sillä se aina pienen ihmettelykierroksen jälkeen palasi itse lähtöpaikalle. Itse se ei kuitenkaan ollut halukas menemään veteen, mutta onneksi se suostui yllättävän reippaasti lähtemään uittajan mukaan.


Taikan uintityyli ei uittajan mukaan ollut yhtään hullumpi! Koira polskutti altaassa melko rauhalliseen tahtiin, vaikka välillä se ajautui altaan reunalle tuumien ylösnousumahdollisuuksia. Altaassa uitiin aina yksi kierros, sen jälkeen Taika pääsi itse poistumaan rampilta kuivalle maalle. Hieman sitä taisi ihmetyttää painava, märkä turkki. Hetken Taika sai mietiskellä rauhassa kokemustaan, kunnes se lähti taas uudelle uintikierrokselle.


Uinnin loputtua kiertelimme vielä hetken altaan ympärillä. Taika oli jopa hieman kiihtyneessä tilassa, päästi muutamia haukahduksia ja katseli paikkoja häntä koholla. Olisin olettanut, että Taikan olisi saanut raahata altaan läheisyyteen kaksin käsin kauimmaisesta peränurkasta. Se oli kuitenkin yllättävän reipas pien, eikä uintireissu tainnutkaan olla Taikan pahin painajainen. Kokonaisuudessaan uintireissu oli onnistunut, joten eiköhän meitä tulla vielä kyseisessä paikassa näkemään!