Pages

Subscribe:

keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Syksyn kuulumiset ja agilitya


Huihui, onpa viime päivittelystä jo aikaa. Pahoittelen! Viimeinen lukiovuosi kuluttaa hieman enemmän aikaa, kuin edelliset opiskeluvuodet. Jo ensiviikolla starttaa ylppärirumba englannin kuuntelulla, jonka jälkeen pääsen tuskailemaan myös biologian ja terveystiedon pariin. Opiskeltavaa siis riittäisi. En kuitenkaan ole viettänyt päiviä nenä kiinni kirjassa, vaan kaikkea on kerennyt tapahtua tässä välillä, aika ja innostus eivät ole vain riittäneet raportointiin. Itse ehdin täyttää 18 vuotta, saaden ajokortin ja toivonmukaan viikon sisään myös oman auton. Taika vietti 4v synttäreitä ja Medyalla tuli plakkariin jo 6kk. Mätsäreissä meitä on myös nähty, tuloksin sin2, sin ei sij. ja pun2. Medya lähtee myös aika varmasti ensi kuun lopussa Lahden KV:seen näytille pentuluokkaan. Joitakin haasteita on myös kolahtanut kommenttilaatikkoon, kiitos niistä! Vastailen ja paneudun niihin myöhemmin paremmalla ajalla.

No mutta aiheeseen! Eilen sähköpostiini kolahti iloinen viesti, talvitreeniryhmien aikataulut. Selailin jännittyneenä listaa, kilpailevat, kilpailevat, kilpailu valmiit, omatoimiryhmä, kouluttajat... penturyhmä! Ja mitäs sieltä näkyikään, Medyan nimi komeili kauniisti ryhmän koirakoissa! Talvitreenit on siis taattu, ensi kuusta lähtien pääsemme opiskelemaan agilityn alkeita valvovan silmän alla. Tai no, osan alkeistahan Medya jo tuntee, mutta onneton ohjaaja tarvitsee vielä paljon treeniä. Kävin pitkästä aikaa treenaamassa myös itsenäisesti raahaten kameran mukaan. Pientä videopätkää onnistuneista ja melkein onnistuneista suorituksista:


Kuten alun pätkistä huomaa, en selkeästi ole tottunut ohjaamaan nopeaa koiraa. Olen armottomasti myöhässä ja jään turhaan odottelemaan putkesta ampuvaa koiraa. Pikkuhiljaa itse opin luottamaan hieman enemmän pentuun ja annoin irrota sen itse putkelle, jolloin sain lisäaikaa itselleni. "Treenasin" myös yhden kierroksen Taikan kanssa, sen kanssa ei ole mitään ongelmaa juosta koko rataa rinnakkain. Medyan kanssa se ei onnistu mitenkään. Enköhän itse totu tähän pikkuhiljaa ja ongelma ala lievittyä, kun estevarmuus ja -hakuisuus parantuvat.

Palkkauksen kanssa olen myös monesti myöhässä tai palkkaan väärästä tekemisestä. Videolta katsoessa huomasi hyvin, kuinka Medya loppumetreillä ehtii ottaa kontaktia ennen lelun lentämistä. Silloin palkka ei taida tulla irtoamisesta ja eteenkatsomisesta, vaan juuri päinvastaisesta. Myös lelupalkkaus on itselleni melko vierasta vielä, sillä Taikahan ei leluista motivoidu ollenkaan. Kannattaa siis videoida, jotta omat virheet tulee huomattua helpommin! Toivottavasti myös ohjatuissa treeneissä kouluttaja on silmät tarkkana huomauttelemassa virheistä.

Videolta karsiutui oikeastaan puolivahingossa pois Medyan huutaminen ja riehuminen ennen esteille lähetystä. Tarkoitus oli jättää videolle myös epäonnistuneita pätkiä, mutta lopputuloksena sain karsittua kaikki pois. Haukkuminen on ehkä se suurin ongelma, sillä silloin koiran focus on ainoastaan räksyttämisessä ja minun tapittamisessa. Haukkumiseen liittyy usein myös epämääräinen pyöriminen, hyöriminen ja hyppiminen. Tuollaisissa tilanteissa päätin itse olla täysin neutraalina paikoillani, ennen hiljaisuutta ja rauhaa ei lähdetä tekemään yhtään mitään. Aika nopeasti kuitenkin se suu louskuttaa taas, kuten videolta voi kuullakkin ei-niin-suloista haukuntaa rataa suorittaessa. Radalla haukkuminen ei tässä vaiheessa haittaa tai häiritse, sillä tekeminen keskittyy melko hyvin rataan. 

Tällaista tänään! Yritän piakoin vastailla meille lähetettyihin haasteisiin. Samoin olen hieman päässäni hahmotellut myös Medyan sivuille luonnekuvausta, ehkä näin n. 4kk yhteiselon jälkeen tuosta vatipäästä osaisi muutaman sanan sanoa. Työn alla on myös yksi hieman pidempi postaus, mutta katsotaan, milloinko kerkeän ylipäätään työstämään sitä lisää, kokoamaan osat yhteen ja vielä kirjoittamaan tänne!

Ainiin, Medyan mätsäristä voittama pantalahjakortti tuli käytettyä samantien ja panta saapui postissa perille. Nyt Medya on melkein katu-uskottava!


tiistai 13. elokuuta 2013

Mätsäriviikonloppu


10. ja 11. päivä kuluikin melko leppoisasti mätsäreissä, vaikka edelliset kehäkerrat olivatkin hieman ihmetyttäneet ja kummastuttaneet. Tällä kertaa tuomareina oli kuitenkin "tavallisia" kasvattajia ja harrastajia, joten treeniä hakemaan! Lyhyesti ja ytimekkäästi, lauantaina sijoituksena PUN2 ja sunnuntaina pienten pentujen ensimmäinen. Sunnuntaina myös Taika pääsi kanssani JH-kehään (vaikka virallisten sääntöjen mukaan en saisikaan kisata, mätsäriin pääsin kuitenkin vielä alaikäisenä mukaan) tuloksella JH1. Lauantain palkinnot olivat oikein mainiot, löytyi useampaa lelua, luita jne. Parasta oli kuitenkin saada pantalahjakortti LäpinG:iin, eli eiköhän jossain vaiheessa Medyan kaulaa korista uusi hieno mittatilauspanta! Kuvia sunnuntailta, (C) Katariina B


perjantai 9. elokuuta 2013

Ulkonäkö vs. yhteistyö ja käytös

Tätä viikkoa ovat värittäneet mätsärireissut, kuten myös tulevaa viikonloppua. Välillä mietin, miksi edes jaksan niissä rampata. Sijoitukset ja onnistuneet reissut lisäävät intoa, mutta viimeisimmät mätsärit ovat lähinnä pistäteet ihmetyttämään ja ärsyttämään. Tai no, itse mätsäreissähän ei ole järjestelyiden puolesta ollut moitittavaa, vaan tuomarien toiminta pistää miettimään, mihin tämäkin harrastus on ajautumassa.

Kuulostan varmaan katkeralta häviäjältä, jos mainitsen Medyan viimeiset sijoitukset, sin ei sij. ja pun ei sij. Ainakin ensimmäisessä mätsärissä kyseessä oli ulkomuototuomari, ilmeisesti myös toisessakin. Molemmilla kerroilla pentu noukittiin jatkoon, mutta käteltiin loppujenlopuksi ulos. Sinisten kehässä oli myös toinen shelttipentu, arempi ja kokemattomampi kuin omani. Ulkomuodoltaan kuitenkin omasta mielestäni lupaavampi. Tuomari selkeästi näytti keskittyvän ainakin liikkeisiin, sillä liikutti meitä molempia shelttihandlereita edestakaisin ja ympäri yhdessä. Ihan ehkä parhaimmillaan Medyan ravaaminen ei ollut, turhan vauhdikasta menoa, mutta ei kuitenkaan huonoimmasta päästä. Seisominen ja pöytäkäytös oli taas tavalliseen tapaansa oikein mallikasta ja saikin kehuja tuomarilta. Lämmintä kättä kuitenkin "tälle kirjavalle sheltille", toinen rotutoverimme ylsikin sijalle kaksi.

Tämä sijoittumatta jääminen oli vielä melko ymmärrettävää, vaikkakin ulkonäkö näyttikin menevän esiintymisen edelle. Noh, uusien haasteiden eteen. Seuraavana päivänä meno menikin ehkä jo hieman härskiksi. Punaisten kehässä taas jatkoon ja tällä kertaa jopa liikkeetkin olivat kunnossa. Tuomari kehui todella paljon pennun esiintymistä sekä kaunista tapaa esittää koiraa. Useaan otteeseen tuomari kävi tunnustelemassa jatkoon päässeet pohtiessaan ketkä neljä jättäisi kuuden-seitsemän koiran joukosta. Tällä kertaa tuomari myös perusteli sen, miksi tiputti meidät pois. Pentu on liian kevytrakenteinen.

Hieman silmät pyöreinä kuuntelin tuota perustelua. Tuomari kertoi, ettei tunne rotua, mutta joku täytyy pudottaa pois. Tällä kertaa syynä olikin sitten se, että rakenne ei kelvannut. Mutta nyt päästään asiaan, missä vaiheessa ulkonäöstä ja rakenneseikoista ovat tulleet mätsärien merkittävä arvostelukriteeri? Eikö koiranäyttelyitä järjestetä sitä varten? Ja ei, emme olleet ainoita, jotka käteltiin ulos ulkonäköseikkojen vuoksi eri (ulkomuoto)tuomareilla samana iltana. Oli vähättelyä myös esimerkiksi niukempiturkkisia kohtaan. Joo kyllä, kalaöjlyä ja biotiinia nassuun vaan, niin sitten se BIS1-sijoitus on varma! Itselleni match showt ovat harjoittelua varten, sekä mahdollisuus päästä kehätunnelmiin koiran kanssa, jolla ei virallisiin ole asiaa. Ihan Wikipediaakin laineten "Match show'ssa eläimiä ei arvostella rotumääritelmien mukaan, sillä se on sekarotuisten kohdalla mahdotonta. Arvostelut perustuvat yleensä eläimen kuntoon ja käyttäytymiseen sekä esittäjän ja eläimen väliseen yhteistyöhön". Harmi, että kyseinen kursivoitu sana tuntuu menettävän hieman merkitystään. Liian usein kuulee, ettei koira ole kelvannut tuomarille mallikkaasta esiintymisestä ja hyvästä peruskunnosta huolimatta, sillä rakenteessa/ulkomuodossa tökkii jotain.

Varsinkin Taikan kohdalla ulkonäköseikkoihin/virheisiin puuttuminen on itselleni melko kova pala edelleen. Vaikka Taikan purentavika on todettu ja surkuteltu jo aikoja sitten, harmittaa se edelleen kovasti, etten saanut toivomaani näyttelykoiraa. Rakenteellisesti se ei muutenkaan ole kummoinen, mutta kehäkäytöksen se hallitsee hyvin ja on iloinen kehässä. Silti olen saanut sinistä nauhaa ja passitettu suoraan ulos kehästä, sillä "tällä ei ole ihan purenta kunnossa". Shit Sherlock, voisiko ehkä olla yksi syy, miksi me ollaan mätsäreissä? Nyt terveysongelmien kasaantuessa ja huonon motivoitavuuden takia mätsärit ovatkin oikeastaan nykyään Taikan ainoa harrastus. Taika ei kuitenkaan ole pitkään aikaan käynyt kehässä lukuunottamatta JH-kehää, johon pääsi lainakoiraksi. Syy siihen on juuri tämä. Nakertaa aika paljon, kun esiintymiseen käytetyt työtunnit (ja tämä projekti on oikeasti ollut pitkä ja vaivalloinen) eivät joillekin merkkaa mitään. Rahaa ei kuitenkaan järkyttäviä määriä ole, eikä treeniäkään tarvita, joten aika usein Taika joutuu tyytymään vain turistin virkaan. Ulkomuodoltaan Taika on todella mitäänsanomaton, joten se jää näyttävämpien koirien jalkoihin oli esiintyminen mitä tahansa. Pienemmässä koirajoukossa se saattaakin erottua ja sen esiintyminen pääsee parhaimmilleen. Useamman koiran ollessa samaan aikaan kehässä en edes pysty tilanpuutteen vuoksi esittämään sitä haluamallani tavalla, joten Taikan ilmoitan kehään vain koiramäärän ollessa riittävän pieni.

Jokaisella tuomarilla on omat mielipiteet, hyvä, niin saa ollakkin. Välillä arvostelukriteerit tuntuvat vain aivan käsittämättömiltä, palkitaan arkoja, huonosti esiintyviä/liikkuvia/käyttäytyviä jne. Itseäni toisaalta jo hirvittää virallisissa näyttelyissä arkojen ja selkeästi pelokkaiden koirien palkitseminen, sillä näyttelyt ovat alunperin palvelleet jalostusta. Mätsäreissä taas ulkonäköseikat saisivat olla huomattavasti enemmän taka-alalla ja fokus enemmän iloiseen ja reippaaseen käytökseen. Ulkonäkö on kuitenkin asia, jolle omistaja ei voi juurikaan tehdä mitään. Jos koiralla on niukka turkki, liian vahvat takakulmaukset, ei-niin-lennokkaat liikkeet tai hammaskalustossa vikaa, niin minkäs teet. Esiintymiseen taas jokainen voi puuttua edes jollain tapaa ja korjata virhekohtia. Tietysti omat rotumieltymykset/inhokit vaikuttavat tuomaroitaessa, mutta eri asia, kuinka suuresti. Se täydellisenä patsaana seisominen ei omasta mielestäni ole se kaikista ihailtavin juttu, vaan se, että sekä koiralla että omistajalla on selkeästi mukavaa ja kivaa kehässä. Pelkkä iloinen häslääminen ei kuitenkaan riitä, vaan tietenkin sitä taitoa ja kokemusta olisi hyvä olla pärjätäkseen.

Onneksi kuitenkin vielä löytyy tuomareita, joiden arvosteluperiaatteet ovat pitkälti samaa linjaa omieni kanssa. Ulkomuototuomarit ovat vain tehneet tässä omien kokemuksieni mukaan pienen poikkeuksen. Yhä useammassa mätsärissä heitä kuitenkin näkyy olevan arvostelevana. Ei ole ensimmäinen, eikä toinen, eikä edes kolmaskaan kerta, kun ulkonäkö on ollut ratkaiseva tekijä ulkomuototuomarin kehässä omalla kohdallani. Ehkä täten viisastuneena vilkaisen jatkossa, kuka mahtaa olla kehässä tuomaroimassa. Toisaalta idioottimaista yleistää nämä kokemukset jokaiseen ulkomuototuomariin, jokainen on kuitenkin omanlaisensa ihminen eikä välttämättä menekkään massan mukana. Sijoittumatta jääminen ei meitä niinkään harmita, vaan se, että tuntuu turhauttavalta treenatatreenatatreenata kehäkäytöstä, jolla ei pitkälle kuitenkaan pötkitä. Silti taas huomenna ja luultavasti ylihuomenna lähdetään kehäilemään, ehkä voisin perustella tätä sillä, että pentu kaipaa edelleen vähän treeniä. Kyllähän niiltä ulkkistuomareiltakin sitä treeniä saisi, mutta noh, kun on varaa valita, mieluummin tuen muita mätsäreitä kun valinnan varaa on.

Ovatko muut kohdanneet samanlaista ulkonäön ihannointia tai muuta mätsärituomaroinnissa kummastuttavaa seikkaa? Onko negatiivisia kommentteja tullut oman tai tuttavan koiraa kohtaan tai tuntuuko, että vaikka kuinka hyvin oma koira esiintyisikään, se vieressä oleva C.I.B FIN MVA GB MVA SE MVA pääsee jatkoon kehäkäytöksestään huolimatta? Kuulisin mieluusti myös muiden kokemuksia aiheesta, vai olenko loppupeleissä vain katkera ja huono häviäjä.

keskiviikko 7. elokuuta 2013

Asennepentu näyttelyssä


Viihdoin sunnuntaina koitti se kauhisteltu päivä, Medyan pentunäyttelyreissu. Edellisenä iltana olin ahkera ja pesin, föönasin ja trimmasin pennun. Oli muuten ihanan ripeä homma verrattuna Taikan turkkihelvettiin. Paljoa ei ollut edes föönattavaa, mutta siitä huolimatta Medya näytti hieman sähköiskun saaneelta tukka pystyssä. Ehkä se vähän muhkeammalta näytti, ehkä vähän! Trimmauskin oli pikaisesti hoidettu, ainoastaan anturan välissä kasvavat karvat hieman rehottivat. Tavarat pakkasin jo illalla pitkälti valmiiksi, joten enää itse näyttelypäivänä ei tarvinnut hätäpäissään kääntää kämppää ympäri näyttelyhihnan toivossa.

Meidän "iloksemme" luontoäiti soi meille aivan järkyttävän helteen ja auringonpaisteen. Tuomarinkylän vinttikoirarata on myös oikeastaan täysin varjoton, joten oikein mukava näyttelysää. Selvittiin kuitenkin ilman lämpöhalvauksia tai auringonpistoksia! Pilviä taivaalla leijaili jonkin verran, mutta nehän toki useasti hipoivat juuri auringon reunalta, suomatta meille pientä viilennystaukoa. 

Ennen omaa kehävuoroani sain selville kanssakilpailijoiden nimet ja määrän, kaksi muuta meidän luokassamme. Pentujen isän perusteellakaan kanssakilpailijat tuskin tulisivat olemaan ihan 30cm rääpäleitä, hyvä meille! Sijoitus oli kuitenkin täten jo oikeastaan tiedossa, kolmansiksi tulisimme joka tapauksessa. Kehän laidalla istuskellessani huvitti hieman katsella, kun kilpakumppanit olivat kunnollisessa puunauksessa ja puffauksessa ennen kehään menoa. Itselläni oli vain yksi onneton kampa mukana jolla saisin korvakarvat suoristettua. Mietin ennen lähtöä, pitäisikö raahata suihkepullo ja muuta tilpehööriä mukaan, mutta totesin, ettei tuossa koirassa taida hirveästi mitään laitettavaa olla. Vaikka sitä yrittäisi pöyhiä ja laittaa, ei se tilannetta muuttaisi mitenkään. Ehkä saattaisi näyttää kaulattomammalta, joten mieluummin luonnollisen näköisenä!


En tiedä oliko kiitos auringolle ja helteelle vai parin tunnin odottelemiselle, Medyan kehäkäytös oli oikein mallikasta! Seisomisessa ei ikinä ole ollut valittamista, mutta liikkeet ovat yleensä se, jossa Medyan mallikelpoinen esiintyminen takkuaa. Ruohossa olisi niin mielenkiintoisia hajuja, ehkä sinne tänne saattaa olla tippunut nameja, neliveto porskuttaa menemään hieman liian suurella vaihteella jne. Nyt kuitenkin yksilöarvostelussa Medya ei tainnut muistaakkaan mitään tuollaista! Pitkälti täysin löysällä hihnalla ja rennolla ravilla saatiin hienosti liikkeet esiteltyä tuomarille. Pöydällä Medya muutaman pusun antoi tuomarille, mutta sitten malttoi taas olla paikallaan tutkittavana. Seisomisessa ei mitään moitittavaa, tuomari kehui ja ihmetteli kovasti pikkupennun taitoja.


"5kk pentu, jolla paljon asennetta, lupaava pää, kauniit korvat, kaunis ilme, ikäisekseen sopiva luusto ja riittävä runko, lapa voisi olla viistompi, erinomainen takaosa. Hyvä häntä. Tasapainoiset liikkeet. Väritys voisi olla enemmän merleä
ja vähemmän isoa mustaa laikkua, esiintyy ja esitetään upeasti" PEK3 KP!

Sijoitushan oli jo tiedossa, mutta mitä ihmettä! KP! Arvostelu oli todella mukava, eikä muuta virhettä olekaan kuin väri ja lavan asento. Kelpaa! Saatiin se mitä haluttiin ja vielä enemmän. Asennepentu on hiano!