Minä lähden Pohjois-Karjalaan...

Kova on yritys saada blogi takaisin ajantasalle. Päivät kuluvat liian nopeasti ja pieni väsymys painaa lomalaistakin. Kohtapuolin pitäisi tarttua taas koulukirjoihin ja aloittaa valmistautuminen pääsykokeisiin. Toisilla on jo kova lukutahti päällä, itse vasta pyörittelen asiaa alustavasti päässä. Medya kärsii taas vaihteeksi kolmatta kertaa veriripulista, aiheuttaja edelleen täysin mysteeri. Ruoka on eri kuin edellisillä kerroilla eikä se ole nyt merilevää nähnytkään. Seuraava villi veikkaus syyllisestä on Nutrolin, olisikohan se kerennyt jo mennä vanhaksi...? Stressiä tai vastaavaa en usko aiheuttajaksi, koska mitään uutta tai jännittävää ei oikeastaan ole tapahtunut.

Mutta kuitenkin itse asiaan, eli parin viikon takaiseen reissukertomukseen. Matkani suuntasi kohti Joensuuta, jossa vietin päivät 20.4-27.4. Alkuperäinen reittisuunnitelma oli laukkujen ja koirien kera raahautua junalla Lahteen, josta olisin päässyt autokyydillä perille Joensuuhun. No kuinkas ollakkaan, päivää ennen suunniteltua lähtöpäivää sain kuulla iloisia uutisia - kyydittäjäni auto ei starttaa eikä siten liiku metriäkään. Noh, ei siinä muuta kuin plan b ja kuskinvaihto. Lauantain illanvietto jäi omalta kohdalta suunniteltua rauhallisemmaksi, sillä puolen päivän aikoihin hyppäsin itse oman Volvoni rattiin huristellen Lahden kautta Joensuuhun. Matka taittui leppoisasti pienestä väsymyksestä ja Medyan temppulevasta vatsasta huolimatta. Taisi sitä tulla noin 450km ajettua yhteen soittoon, kun aikaisemmin pisin yhtäjaksoinen ajoreissuni oli ollut Lahteen (n. 100km).

Joensuussa meitä odottivat Inka kera Islan ja Caran. Medya oli hetken ehkä hieman vaisu ja kireä Islaa kohtaan, joko sillä kesti pieni hetki muistella kuka onkaan kyseessä tai sitten se ei oikein jaksanut rajun ripulin jälkeen riehua. Onneksi olin pakannut mukaani Canicuria ja maitohappobakteereita ja yllättäen ripuli oli ohi yhdessä yössä. Matkaani tarttui myös kasa nameja, vitamiineja, palautusjuomaa jnejne Inkalle, jotta sain vähän tyhjennettyä kaappeja mätsärivoitoista. Eihän tässä ole kertynyt kuin neljä purkkia samoja multivitamiineja!

Ensimmäisenä Joensuupäivänä päätimme pyykätä kaikki neljä koiraa! Medyakin oli vasta hetki sitten pesty, mutta se nyt ei yleensä kauaa puhtaana edes pysy. Sillä myöskin turkki tippuu kovaa tahtia, joten pesulla saatiin vielä vähän lisää karvaa irti. Neljän koiran pesu sujui ripeään tahtiin kahden suihkun avulla ja käden käänteessä meillä oli kasa säälittävän näköisiä rakkeja. Sääkin oli aurinkoinen ja hieman tuulinen, joten koirien kuivatus ja harjaaminen sujui kätevästi ulkona nurmikolla istuskellen. Turkkien kuivuessa lopulta koirat pääsivät myös eroon ylimääräisistä tassu- ja korvakarvoista. Nyt kun kaikki olivat nättinä, niin pitihän nopeasti käydä ottamassa myös rakennekuvat jokaisesta! Ehkä ensimmäistä kertaa omat koirani olivat kunnolla laitettuja kuvia varten. Taikassa eron kyllä huomasi, mutta Medya oli edelleen Medya pesusta ja puunaamisesta huolimatta.

Arkipäivinä koirien saralta ei tapahtunut ihmeitä. Itse sen sijaan pääsin muistelemaan millaista on olla lukion ykkösellä, kun matkasin kolmena päivänä Inkan mukana kouluun. Osa asioista oli täysin tuttuja (mm. MAA5 ja vektorit), osa hieman unohduksissa (mantsa) ja osa täysin uusia (pitkä ranska). Jälkimmäisin oli ehkä kaikista häiritsevin kurssivierailu, sillä osaan vain muutamia sanoja ranskaa, kiitos omille koulukavereilleni. Osasin sentään esitellä itseni ranskaksi, mutta oli hieman outoa kuulla aina välillä opettajan mainitsevan oman nimeni mainittavan keskellä pitkää ranskankielistä puhetta. Ei mitään hajua mitä ilkeitä juttuja minusta on siellä juoruttu!

Viikonloppu sujui taas koiramaisemmissa merkeissä, kun suuntasimme mätsäriin Medyan, Taikan ja pihakoira Nickin kanssa harjoittelemaan ja katsomaan Joensuun mätsäritunnelmia. Kun kerrankin olin näin pitkällä mätsäröimässä, niin päätin ilmoittaa myös Taikan kehäilemään piiiitkästä aikaa. Se on kuitenkin aina niin innoissaan päästessään kehäilemään, joten ehkä sillekin oli annettava tilaisuus hauskanpitoon. Vaikka koirat olivatkin eri luokissa, niin kehät menivät niin pahasti päällekkäin kuin olla ja voi. Ensin Medyan kanssa parikehään hakemaan punainen nauha nuorista, äkkiä juosten vaihtamaan koiraa ja Taikan kanssa viereiseen kehään hakemaan punainen nauha. Nauhakehässä sitten sama laulu, ensiksi äkkiä Medyan kanssa hakemaan PUN2 sijoitus ja koiran vaihto pikapikaa muiden odottaessa ja Taikan kanssa aikuisten kehään. Kiireen takia tuntui, etten edes kerennyt itse rauhoittua ja saada koiraa seisomaan kunnolla, joten paremminkin olisi voinut mennä. Ihme kyllä läskisäkkikin pääsi sijoille ollen PUN3! Palkinnoilla ei hirveästi juhlittu, mutta hyvä mieli jäi erityisesti Taikan sijoittumisen takia.

Medya, Cara, Taika, Minttu, Myrn, Meela, Isla, Taika, Savu, Hupsis

Samana iltana hyppäsimme vielä autoon ja ajelimme Noljakkaan katsomaan pientä 3 viikkoista Edwardia (Agarwaen Balrog of Morgoth) ja katsomaan uusiavanhoja shelttituttuja (sekä tietysti syömään herkkuja!). Pikku-Edward möllötti suloisena emänsä Meelan kanssa, vaikka inka kovasti yritti opettaa sitä puremaan nenästä.  Hetken ihmettelyn jälkeen siirryimme ulos vastaanottamaan Jaanan koirineen ja siirryimme pellolle juoksuttamaan koiria. Medya taisi olla jo hieman nuutunut päivästä, sillä se oli yllättävän rauhallinen leikkikavereista huolimatta. Ehkä ensimmäistä kertaa koko lauman yhteiskuva onnistui kerralla, eikä esimerkiksi Taika pilannut koko otosta näyttämällä hakatulta. Se jopa suostui poseeraamaan kaimansa kanssa, vaikka rotu olikin väärä.

Haikein tunnelmin Isla ja Medya hyvästelivät toisensa railakkaan viikon yhteiselon jälkeen. Tuo parivaljakko on kuitenkin sellainen, ettei toista. Medya jatkuvasti kiusaa Islaa epätoivoisilla leikkiyrityksillään ja tunkemalla lelua naaman eteen ja toinen vielä vain jaksoi ja jaksoi vastata lapsen leikkiin. Monella toisella koiralla olisi varmaan palanut pinna jo toisen päivän kohdalla, mutta Isla jaksoi sietää tuota rasittavaa merlekakaraa päivästä toiseen. Ainoastaan Cara taisi todella juhlia Medyan lähtöä, sillä Caran ilme oli aina näkemisen arvoinen kun merlekaksikko ryntäsi lelun kanssa Caran valtakuntaan (= makuuhuoneen sängylle) riehumaan toisen ollessa päivälevollaan. Ehkä ihan hyvä etteivät nämä kaksi asusta vakituisesti saman katon alla, sillä itsekään en varmaan kestäisi sitä menoa päivästä toiseen!

Koirien rakennekuvista kiitokset Inkalle ja yhteiskuvasta, Taika x Taika ja Medyan juoksukuvasta kiitokset Lauralle!

Reissukuulumisia, pentuesisaruksia ja sairastelua

Pahoittelen taas blogin epäaktiivisuutta, mutta vetoan siihen, etten ole juurikaan ehtinyt istua kotona koneen äärellä. YO-kirjoitusten jälkeen alkoi pieni ajanjakso, jolloin en tehnyt oikeastaan mitään. Osa kavereistani olivat päätyneet valmennuskursseille ja treenatakkaan ei voinut joka päivä. Osa päivistä kuluikin pääosin sohvalla istuessa, joka on hyvin turhauttavaa. Oma pääni ei kestä tekemättömyyttä, joten sen jälkeen päätin lähteä kiertelemään muualle.

Ensimmäisenä päätin suunnata viikoksi Lahteen 3.-10. huhtikuuta. En ollut nähnyt Taikan kasvattajaa taas aikoihin - oikeastaan sen jälkeen kuin Medya saapui. Olen aikaisempinakin vuosina ollut hänen luonaan kenneltyttöilemässä, joten päätin kysyä, kelpaisiko apu nytkin. Pakkasinkin siis tavarani ja koirani, ja ajelin torstaina suoraan Medyan agilitytreeneistä Lahteen. Viikko kuluikin yllättävän nopeasti ja päiviini kuului mm. koirien ulkoilutusta, turkinlaittoa, pesua, ruokkimista ja treenaamista. 

Taikalle kennelelämä oli jo aikaisemmilta vuosilta tuttua, mutta Medyan suhtautuminen mietitytti. Miten se tulee toimeen isossa laumassa, miten se pärjäilee ilman ihmisen jatkuvaa läsnäoloa, saako se nukuttua yöllä vai piipittääkö se...? Onneksi merletyttö yllätti positiivisesti, eikä mitään ongelmia ilmennyt. Medya juoksutti ja leikitti ulkona lauman muita koiria aivan hulluna ja ei näyttänyt olevan moksiskaan, vaikka ihmisseura vaihtui koirakavereihin. Medyan puolelta reissu oli ainakin onnistunut, sillä pikkukakara sai 14 uutta koirakaveria, joista suosikeiksi nousivat 4kk ikäiset shelttilapset Lempi ja Lahja, sekä nuori trikkiherra Mörkö. 

Taika tiesi jo paikan ja talon tavat, joten sen osalta ei ihmeempiä. Taika sen sijaan pääsi moikkaamaan taas lähisukulaisiaan, emäänsä Pumpulia, isäänsä Rölliä sekä myös molempia pentuesisaruksia. Toista siskoaan, Viimaa, Taika on nähnyt ennemminkin, mutta pentueen kolmannesta pennusta, Nekusta, itse en ollut kuullut juuri mitään. Se oli aluksi päätynyt muistaakseni Turun suunnille, mutta palautui takaisin kasvattajalle ~8kk sitten. Nekku sai arkana koirana totutella jonkin aikaa muihin koiriin kasvattajan luona, kunnes päätyi uusille omistajilleen Lahteen. Koska myös Viima asustelee samassa kaupungissa, niin pentuetreffit olivat paikallaan! Nekku muistutti hyvin paljon Taikaa sekä ulkonäöllisesti että luonteeltaan. Se käyttäytyi vieraiden koirien seurassa aivan samalla tavalla kuin Taikakin vuosi-kaksi sitten. Myös ilmeeltään se oli täysin Taikan kopio, ainoastaan korvat tekivät eroa Taikaan.

Nekku, Viima, Taika

Lahdesta palailin taas suoraan Medyan agilitytreeneihin torstaina. Ei ollut ihan mahtavin idea, sillä Medya oli riekuttanut taas kolmisen tuntia pihalla eri koiria ja häslännyt vielä noin tunnin sisällä ennen lähtöä. Treeneissä ensimmäistä kertaa huomasi kuinka väsynyt koira oli. Ratatreenin se jaksoi oikein hienosti, mutta keppitreeneistä ei oikein tullut mitään. Tempo hidas, ajatus muualla ja suorituksen laatu keskinkertainen. Onneksi itse tajusin väsymyksen jo heti ensimmäisillä yrityksillä, joten en jäänyt hinkkaamaan väsyneen koiran kanssa huonoja suorituksia.

Perjantaina alkoikin sitten Medya menemään huonoon kuntoon. Heräsin neljältä aamulla siihen, että koira läähättää tuskaisena. Ajattelin ensiksi, että sillä on vuorokausirytmi hieman sekaisin, koska Lahdessa ollessaan koirat pääsivät aina neljän-viiden aikaan aamulla ulos. Medya kuitenkin yleensä nukkuu rauhassa niin pitkään kuin minäkin, joten päätin kavuta ylös sängystä ja käydä koiran kanssa pihalla. Heti rappukäytävässä tajusin hirveästä vetämisestä ja kiireestä, että koiralla on maha sekaisin. Noh, ei muuta kuin peppupesun kautta takaisin nukkumaan. Yllätysyllätys, jo taas parin tunnin päästä koira läähätti tuskaisena ja uudestaan ulos. 

Aamupäiväksi olin kuitenkin sopinut meneväni treenaamaan yhden ryhmäläiseni kanssa. Medya oli pirteä ja innokas, joten en viitsinyt peruakkaan ripulin takia - tiedä vaikka se olisi siinä vaiheessa kerennyt mennä jo ohi. Treenit sujuivat oikein hyvin, mutta maha vaivasi edelleen. Myös seuraava päivä meni ulkona juostessa ja vähitellen koiraltakin katosi puhti. Ripuli paheni edelleen ja lauantaina myös koiran housuvillat tihkuivat verta. Koska Medyalla oli edelleen ruokahalu tallella ja se suostui juomaan vettä, päätin vielä seurailla tilannetta hetken, ja hakea sunnuntaina apteekista Canicuria. Vähitellen tilanne alkoi palautua paremmaksi, ja maanantaina/tiistaina koira oli taas entisensä. 

Ripulin aiheuttaja on hieman mysteeri, sillä Medya ripuloi verta myös myöhemmin uudestaan, tosin ei niin pitkäkestoisesti. Arvelin, että kyseessä olisi voinut olla merilevä, jota olin ostanut Lahdesta kotiinpalaessani ja antanut heti illalla sitä koirille. Samaten Medya taisi saada merilevää ennen seuraavaa veriripulia ja oksentelua. Syyllinen tuntui jo melko varmalta, kunnes kuulin hieman huonoja uutisia. Lahdessa ollessani yksi kasvattajan koirista oli myös huonossa kunnossa, maha löysällä ja kuumeinen. Koira onneksi parani antibioottikuurilla, mutta valitettavasti vain hetkeksi. Tällä viikolla oli tullut Facebookiin ilmoitus samaisen koiran poismenosta, syynä raju oksentelu ja huonovointisuus ilmeisesti ruuan aiheuttamana. En tiedä onko näillä kahdella tapauksella mitään yhteistä, mutta hirvittää kuitenkin. Medya onneksi on nuori ja elinvoimainen koira, mutta sateenkaarisilloille joutuneella koiralla oli ikää jo reilusti enemmän. Medya laihtui aika ikävästi ripuloinnin myötä, mutta onneksi tuota koiraa ei ole vaikea lihottaa.

Kun Medyakin alkoi olemaan kunnossa, siirryin vaihteeksi Tuusulaan majailemaan isäni kämpille. Olin aikeissa päivittää blogin kuntoon siellä, sillä aikaa riitti. Noh, koska mikään ei ikinä mene niinkuin pitäisi, niin ei mennyt nytkään. Läppärilleni oli ilmestynyt jonkin ilmaisohjelman mukana haittaohjelma, joka näkyi Mozillassa uusia välilehtiä avatessa. Se avasi suoraan jonkin trovigon hakukoneen, eikä tyhjää välilehteä. Sinänsä ei vakava juttu, mutta käytännössä hyvin ärsyttävä. Yritin pitkään etsiä kyseistä ohjelmaa jotta voisin poistaa sen, mutta ei niin ei. Lopputuloksena ajoin koko tietokoneen takaisin tehdasasetuksille. Ei mikään maailman suurin juttu, mutta auta armias kun kone piti saada takaisin tähän päivään päivitysten osalta. Win8 on suoraansanottuna aivan karmea, win8.1 menettelee. Konehan ei antanut päivittää tuohon 8.1:een ennen kuin kaikki päivitykset olivat ajan tasalla, niin siinähän sitten päiviteltiin konetta vaikeimman kautta, kun mitään ei olla voitu tehty helpoksi tai yksinkertaiseksi. Siihen sitten kului yksi kokonainen päivä, toinen päivä kului sitten siihen, että sain asennettua koneelle kaikki puuttuvat ohjelmat takaisin. Paintilla ei pahemmin kuvia oltaisi muokkailtu.

Tuusulasta palailin taas agitreenien kautta kotiin, jossa en taaskaan viettänyt montaakaan päivää. Pääsiäinen kului perjantaina mätsäröidessä ja lauantaina kavereiden kanssa iltaa viettäessä. Medya yllätti mätsärissä olemalla 72 pienen aikuisen joukosta ensin PUN1 ja lopulta myös BIS3 oikein "hurmaavilla" liikkeillä. Mätsäreistä tulikin mieleeni, että Medya päätti tiputtaa kaiken pohjavillansa pois, tällä hetkellä päällyskarva irtoaa lupaavaan tahtiin. Ja tosiaan, 18. päivä toukokuuta meidän pitäisi olla debytoimassa Riihimäellä junnuluokassa. Ei näin!

20. päivä sunnuntaina olikin sitten taas seuraavan matkakohteen vuoro, mutta se jääköön seuraavaan postaukseen.

Supermölleissä kokeilemassa

Medyan edellisistä agilitymölleistä on jo kulunut tovi, joten nyt oli aika käydä testaamassa, saataisiinko samanlainen fiasko aikaan. Ratatreeniä meillä ei hirveästi ole tässä välissä ollut, vaan olemma keskittyneet enemmän tekniikkaan kuin helppoihin rallatuksiin. Juuri ratatreeniä tarvitsisin itse enemmän, sillä ohjausten ajoitus ja oma sijoittuminen radalla on vielä hieman hakusessa Medyan kanssa. Nopean koiran kanssa olen lähes aina myöhässä, mutta toivotaan, että kohtapuolin sisäistän todella ongelman ja opettelen juoksemaan. Uteliaana päätin kuitenkin suunnata HSKH:n supermölleihin juoksemaan kaksi starttia, vaikka vaarana oli uusia tammikuiset ratasuoritukset.

Rata näytti tältä. Rataantutustuessa ajattelin, että ei hittovie, taitaa olla vähän turhan haastava taas meille. Alku näytti aika mukavalta ja toimivalta, kunhan itse muistan vain ottaa koiran putkesta mukaan enkä vain juokse itse sokeana eteenpäin. Esteet 8-10 tuottivat kuitenkin hieman päänvaivaa ja mietin, miten saan ajoitettua kaiken oikein. Päädyin tekemään ysihypyn eteen valssin, koska itselläni ei luultavasti olisi mitään mahdollisuuksia ehtiä hyppyjen taakse tekemään valssia. Taikan kanssa se olisi luultavasti toiminut hyvin ja melko varmasti. Pelkona kuitenkin oli, ehdinkö riittävän aikaisin tekemään valssia tai tapahtuuko ennen sitä jotain muuta hirveää.

Ensimmäinen startti lähti ihan lupaavasti liikkeelle, mutta homma levisi käsiin hypyllä 7. Jostain syystä Medya juoksi sen ohitse, jolloin oma ajatukseni katkesi ja oiken yläkulman esteet tuottivat omat ongelmansa. Siellä sähläilyn tuloksena kaksi kieltoa ja hylky. Kun koira oli taas hallinnassa, niin loppurata menikin ihan sujuvasti.

Toiselle startille yrittämään uudestaan. Lähdössä taas meni mukavasti, ihana jättää koira istumaan ja luottavaisin mielin marssia muutaman esteen taakse lähtöasemiin. Toivotaan, ettei lähtöongelmia tule tulevaisuudessakaan. Alku lähti taas mallikkaasti käyntiin, mutta tällä kertaa olin aika näkyvästi myöhässä 4-5 hypyillä. Onneksi niiden edessä häämötti kutsuva putkensuu, jonne Medyan sai lähetettyä pelastukseksi. Tällä startilla myös seiskahyppy onnistui, jolloin sain tehtyä valssin melko onnistuneesti ja jatkettua rataa eteenpäin. Kymppihyppykin päästiin yli, oikeaan putkenpäähän ja loppusuora onnistuneesti maaliin. Parannettavaa vielä löytyisi mm. käännöksistä, mutta olin kuitenkin tyytyväinen, että selvittiin puhtaasti maaliin.

Vaikka startteja oli yhteensä 60 kappaletta, kisat sujuivat melko ripeästi ja pian kuuluteltiinkin tuloksista. Ensimmäiseksi huudeltiin parsonrusselia, joka kuitenkin oli vielä kateissa. Toiselle sijalle huudeltiinkin sitten shelttiä nimeltä Medya! Puhdas nolla ajalla 17,16s (ihanneaika 45s, hui!). Kun kolmaskin sijoittuja oli saatu hakemaan palkintonsa, järjestäjät huomasivat ensimmäiseksi sijoittuneen koirakon olleen kilpailun ulkopuolisena, joten kaikki sijoittujat pääsivät siirtymään yhen palkintosijan ylemmäs. Se siis tarkoitti sitä, että mehän kiidettiin tuolla ajalla ykkössijalle!

Hurjaa! Ei ollut siis turha reissu, vaikka hirvittiki näin lomailun ja myöhäisten aamujen jälkeen herätä kahdeksalta aamulla (ja vielä kun kelloja siirrettiin, kallista nukkumisaikaani vietiin tunti!). Paikalla oli kuitenkin paljon osaavia koirakoita ja nolliakin tuli todella paljon. Tästä se meidän agiura vielä lähtee nousuun!

OHI ON!

Huhhui. Viimeisestä päivityskerrasta onkin taas aikaa, mutta laitettakoon se yo-kirjoitusten piikkiin. Vaikkakaan en viettänyt tuota ajanjaksoa nenä kiinni kirjassa (vaikka olisi pitänyt), niin mitään ei kyllä tullut tehtyä koirienkaan osalta. Mätsäreitä ei missään, treeneissä peruskauraa, vapaatreenaamaan ei jaksanut/ehtinyt ja kamera makaa pölyttyneenä hyllyllä. Perjantaina kuitenkin tuuletettiin viimeisten kirjoitusten loppumista, viikonloppu rentoillen ja maanantaina takaisin kuvioihin!

Maanantai aloitettiin heti vapaatreenillä. Medyan kepit ja kontaktit ovat junnanneet jo pitkään paikoillaan, joten niitä oli syytä käydä hiomassa rauhassa hallilla. Keppejä se pujotteli yhdessä vaiheessa nätisti ja nopeasti yksinkertaisten ohjureiden kanssa kunnes. Kunnes se perhana keksi, että palkallehan pääsee huomattavasti nopeammin loikkaamalla ohjurien yli tai ryömimällä alitse. Ei muuta kuin tuplat takaisin ja hinkkaamaan kepittelyä yhä varmemmaksi.

Kontakteja taas ei olla tehty ikuisuuteen. A:n alastuloa kokeiltiin ensimmäistä kertaa noin pari viikkoa sitten, puomista ei mitään muistikuvaa. Puomin alastulo oli siis hyvä muistutella taas mieliin ja pikkuhiljaa voisi alkaa totuttelemaan kokonaiseen puomiin. Kokonaista A:ta ei tulla suorittamaan varmaan vielä hetkeen, mutta eipä sillä kiirekkään. Kunhan pysäytykset saataisiin varmoiksi ja toimiviksi. Ainakin ihan lupaavalta näyttäisi!

Seuraavaksi to do -listalla on ainakin eteenlähetyksen vahvistaminen sekä putkeenlähetykset (pimeät putkikulmat ja takaaleikkaukset). Viime viikolla treeneissä taisi olla ensimmäistä kertaa kunnon radanpätkä, joka saatiin suoritettua kokonaan. Meillä ongelmana oli kuitenkin edelleen loppusuora, jossa Medya ei irronnutkaan etupalkalle vaan jäi tapittamaan ja pyörimään lähelleni. Loppua treenattiin omana pätkänään ja lelupalkka tuotiin myös esimerkiksi viimeisen esteen eteen täysin näkyville. Aina sekään ei toiminut, vaan ohjaajan kyylääminen oli Medyan mielestä paljon tärkeämpää. Aivan viimeisellä ratasuorituksella se kuitenkin unohti minut ja juoksi katse viimeistä estettä kohti. Vauhti eteenpäin oli niinkin hurja, että esteen edessä oleva lelu unohtui kokonaan ja Medya juosta viiletti suoraan lelun ylitse. Saatiinpahan kuitenkin onnistunut suoritus, vaikkakin palkkaus hieman epäonnistui!

Yritän nyt raahautua useammin hallille tekemään erilaisia treenejä, joista saisi myös videomatskua näkyville! Tokon suhteenkin voisin yrittää aktivoitua, sille meille irtosi tokoryhmään treenipaikka alkukesälle! Pääsimme alkeis/penturyhmään, jossa toivottavasti saisin itselleni motivaatiota säännölliseen ja tavoitteelliseen treenaamiseen. Ehkä meitä nähdään joskus vielä tokokisoissakin!

Tytöt ylppäritunnelmissa