Pages

Subscribe:

lauantai 29. elokuuta 2015

Medyan histiosytooma

Aikaisemmin blogissa valittelinkin Medyan nenään ilmestynyttä pattia, histiosytoomaa. Histiosytooma on nyt selätetty heinäkuun alussa, mutta kokosin pienen kuvasarjan kiinnostuneille. Ehkä siitä on jotain apua ja helpotusta niille, joiden oma koira voi joskus tulla kohtaamaan saman vaivan. Pahoittelut kuvien laadusta, puhelimella räpsittyjä kuvia kaikki.

26.4 - Alkuvaihe, milloin kiinnitin pattiin enemmän huomiota.  
 

 27.4 - Lekurireissun jälkeen verta tihkuva kasvain.


29.4 - Verenvuoto helpottunut ja patti alkoi vähän kuivumaan. Betadinella putsailuja.


2.5 - Edelleen samannäköinen, väri hieman muuttunut ja nokka aika karun näköinen.


13.5 - Yhtäkkiä patista tuli lättänä, aivan kuin sisälmykset olisivat kadonneet huomaamatta. Väri myös muuttui kauniimmaksi.


29.5 - Karvaton läntti edelleen, väri pysynyt samana. Nyt ehkä pikkuisen erottuvampi kuin edellisessä kuvassa.


6.6 - Viihdoin karvat alkoivat kasvaa takaisin ja histiosytoomapatti peittymään.


20.6 - Pikkuhiljaa karvoja kasvoi lisää ja lisää, ja patin rippeet peittyivät pois. Heinäkuun puolella Medyan kuono alkoi taas näyttää normaalilta, eikä histiosytoomasta jäänyt jälkiä.


Terveisiä kesälomalta


Kesä tuli ja meni, ja blogi pysyi aika kuolleena. Hirveästi on ehtinyt tapahtua näiden muutamien kuukausien aikana ja yritän nyt saada muutaman postauksen verran muisteltua menneitä. Oman elämän saralta suurin muutos taisi tulla heinäkuussa, kun yliopistohakujen tulokset napsahtivat nettiin. Keskiviikkoiltana kymmeneltä kävin taas tarkistamassa olisiko omat tulokseni tulleet jo mahdollisesti etukäteen valmiiksi, kun Facebookin etusivulle alkoi ilmestyä iloisia päivityksiä. Deadline hakutuloksille oli vasta perjantaina ja harvapa meistä saa ikinä mitään valmiiksi ennen viimeistä iltaa. Oletin siten, että tulossivu näyttää vielä tyhjää, mutta elämä yllättää välillä. Katsoin sivua silmät pyöreenä todella pitkään ja mietin onko järjestelmässä tapahtunut joku virhe.


Nyt vasta orientoivan viikon jälkeen alan ymmärtämään, että olen todella päätynyt eläinlääkikseen todella hyvällä tuurilla. Lukeminen jäi kevätkaudella todella pieneksi, enkä koskenut kirjoihin enää tammi-helmikuun jälkeen. Pääsykokeissa tein parhaani ja lähdin sieltä oikein mukavin mielin kotiin, sillä koe oli mennyt hyvin työmäärään nähden. Tein jo suunnitelmia, miten luen ensivuonna ja silloin olisin varmasti sisällä. Nyt ensimmäisten viiden päivän jälkeen olen todella iloinen, että onni suosi jo tänä vuonna. Viikko on ollut älyttömän raskas, mutta antoisa. Yritän jaksaa blogiinkin päivitellä eläinlääkiksen kuulumisia, sillä se tuntuu kiinnostavan monia, joiden unelma se on.

Taikan ja Medyan osaltakin on tapahtunut paljon. Medya starttasi kesällä viralliset agilitykilpailut ja haalinut mätsärivoittoja sieltä täältä. Taikalla terveyspuolella on ollut vähän ikävämpää ja kivempaa tapahtumaa, joista omistajan kukkaro tulee kärsimään. Yritän nyt jakaa eri aihealueet eri postauksiin, jotta teksteistä ei muodostuisi pienoisromaaneja.



(C) Anni Hautala

sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Medya luonnetestissä

Hyvvee äitienpäivää myös!
Koittipa viihdoin se päivä, kun Medya pääsi testauttamaan pääkoppansa. Itseäni alkoi edellisenä iltana jännittämään/stressaamaan luonnetesti hurjasti, osittain myös kiireellisten aikataulujen vuoksi. Medyasta en kuitenkaan olisi osannut sanoa, mitä se mahtaisi testissä tehdä, ja lopputulos olikin osittain aivan erilainen mitä kuvittelin. Testipaikka oli meillä Tuusulassa ja tuomareina meillä toimi Leena Turunen ja Johanna Cederlöf. Oma jännitykseni onneksi laantui todetessani, että tuomarivalinta taisi olla oikein hyvä. Tuomarit olivat oikein positiivisia, nauravaisia, iloisia ja rentoja, eli itse voin siltä osin ainakin suositella!

Pienen haastattelun ja pantasäätöjen jälkeen päästiin itse asiaan. Vähän itseä hirvitti kuinka kireälle se panta pitikään laittaa, mutta onneksi se ei tainnut kuitenkaan aiheuttaa suurempia ongelmia. Medya kävi reippaasti häntä heiluen morjestamassa tuomarit normaaliin tapaansa. Leikkiin se lähti ehkä vähän hitaasti syttyen, mutta tajutessaan asian Medya taisteli kunnolla kepistä örinää pitäen. Ei ehkä niin rajusti mitä itseni kanssa, sillä tuomari tuntui leikkivän Medyan kanssa melko hempeästi.

Kelkkaan Medya suhtautui rennommin mitä oletin. Jopa Taika aikoinaan päästi haukahduksia ilmoittamaan epämääräisestä kohteesta, mutta Medya pysyi täysin hiljaa, vaikka merlelapsi tykkää huomattavasti enemmän ilmoittaa epäilyttävistä jutuista äänellään. Alkuun koko rämisevä kelkka ei kiinnostanut pätkääkään Medyaa, vaan kelkka sai tulla aika lähelle rämisemään, ennen kuin Medya vaivautui edes noteeraamaan sen. Kelkan tullessa aivan lähettyville olisin luullut Medyan ignooraavan sen kokonaan, mutta mielenkiintoa kuitenkin löytyi ja Medya kävi tsekkaamassa mikä ihme oli kyseessä. Kelkan kanssa ei siis mitään ongelmaa.

Tuomarin "hyökkäys" meni aivan toisin, miten oletin. Olisin tässäkin kohdassa odottanut Medyalta enemmän äänenkäyttöä ja ylössojottavaa häntää, mikä näkyy taas meillä usein arkielämässä. Pientä puolustushalua olisin toivonut, mutta eipä sitä tainnut juurikaan irrota koirasta. Tuomari oli kyllä Medyan mielestä sen verran epäilyttävä aivan lähietäisyyksiltä, että siinä vaiheessa alkoi mörinää kuulua takaviistosta. Heti kun hyökkäys päättyi, Medya taas palautui normaalitilaansa ja oli aivan innoissaan tuomarin huomiosta. Harmi, ettei videolta näy, kun tuomari otti Medyan matkaansa ennen luoksetuloa. Medya siellä innoissaan kiipeili tuomarin sylissä pussailemassa ja ihastuttamassa.

Haalaria Medya säikähtikin ihan kunnolla ja lopputuloksena oli äänekäs väistöliike. En tiedä, huutiko koira säikähdystään vai sitä, että Medya törmäsi väistäessään suoraan omaan jalkaani. Kipukynnys tuolla koiralla on kuitenkin aika korkea eikä se pienistä vikise normaalisti, joten voi olla, että ääni lähti pelkästä säikähdyksestä. Vaikka Medyan reaktio haalariin olikin noin voimakas, se kuitenkin palautui tilanteesta nopeasti. Takaisin haalarille kävellessä se ei väistänyt ollenkaan, eikä yrittänyt kiertää haalaria kauempaa, mistä olin oikein iloinen. Tynnyri ei sitten aiheuttanut niin suurta reaktiota, vaikka se vähän hämmästyttikin. Jotain tällaista käytöstä toivoinkin Medyalta, sillä arkielämässä se palautuu hyvin ikävistäkin jutuista, eikä jää yleensä murehtimaan menneitä. 

Pimeä huone oli taas Medyalla aika fiasko. Tai no, fiasko ja fiasko, olisin odottanut jotain hieman erilaista. Medyan mielestä peltikontti oli ilmeisesti tosi tylsä ja tyhmä paikka, eikä siellä ollut mitään tutkittavan arvoista. Paikoillaan seisoskelu olisi ollut paljon mukavampi vaihtoehto, eikä aivoihin tainnut tallentua tieto omistajan luoksetulokäskyistä. Pelkoa tai arastelua tilanteessa ei omasta mielestäni ollut, Medyalla ei ollut vain mitään käsitystä mikä oli homman nimi. Toisaalta Medyan passiivisuus ei yllättänyt, sillä se ei esimerkiksi kouluttaessakaan hirveästi itse osaa tarjota uusia juttuja, vaikka sheippausta onkin yritetty useasti helpoillakin jutuilla. Saatiin se piski kuitenkin lopulta luokseni avustusten avulla. Olin kuitenkin aika varma, että tuosta olisi lähtenyt toimintakyky miinuksille.

Yksin seinässä ollessaan Medya käyttäytyi vähän samaan tapaan kuin minun kanssa ollessa. Ei kiinnostusta puolustaa itseään, eikä terävyyttä nähtävissä. Mieluummin se ottaisi jalat alle. Heti hyökkäyksen päätyttyä se kuitenkin vaihtoi taas pakomoodista normaaliin, mutta tällä kertaa tuomaria ei jääty pusuttelemaan. Voi olla, että lyhyt kireä hihna jonkin verran ahdisti tuota koiraa, eikä hyökkäyksen jälkeenkään tilanne tuntunut niin rennolta koiralle. 

Ampumisesta en etukäteen osannut sanoa juuta tai jaata. Medya ei suuremmin ole kuullut vastaavia kovia ääniä, kaupungin melut ja metelit kuitenkin ovat sille ihan tuttuja. Samoin Uusi Vuosi ei Medyaa hetkauttanut lainkaan, vaikka käytin sen ulkona pissalla tauottoman paukkeen aikana. Aseesta lähti kuitenkin sen verran isompi ääni ja säikähdin sitä itsekin, kun laukaukset kuuluivat edellisen koirakon ollessa testissä. Pientä reagointia tuli siten Medyaltakin, ei mitään kummallista.

Papereihin sitten oli tällaisia pisteitä laitettu meille:
Toimintakyky: +1b, kohtuullisen pieni
Terävyys: +1b, koira joka ei osoita lainkaan terävyyttä
Puolustushalu: +1, pieni
Taisteluhalu: +2a, kohtuullinen
Hermorakenne: +1a, hieman rauhaton
Tempperamentti: +3, vilkas
Kovuus: +1, hieman pehmeä
Luoksepäästävyys: +3, hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus: ++, laukauskokematon
yht. 170p.

Suht. Medyannäköinen paperi siis. Kovuutta tosin jäin hieman miettimään, mitä +3 (kohtuullisen kova) olisi tarvittu. Taikalla on saanut nimittäin saman +1 kovuudesta, vaikka se jäi selkeästi muistelemaan ikäviä säikyttelyitä ja yritti kiertää ne kaukaa. Medyalla taas en itse nähnyt mitään sellaista. Yllätyksenä kuitenkin tuli koiran puolustushaluttomuus ja terävyyden puute, mitä olisin kuvitellut koiralta löytyvän. Medya kuitenkin reagoi toisiin koiriin aivan eri tavalla kuin ihmisiin, mutta jaa-a, paha sanoa. Pistesaldoon olen kuitenkin oikein tyytyväinen ja kaikki osa-alueet ovat jopa plussan puolella. "Perussheltti" taitaa pyöriä pisteiden osalta siellä 100p. kieppeillä, joten ihan kelpokoira Medya taitaa olla!



tiistai 28. huhtikuuta 2015

"Kas vain", sanoi kasvain...

ja kasvoi vain, sillä vain kasvain voi kasvaa noin vain. 


Tämä sananlasku kuvaa oikein hyvin Medyan tilannetta tällä hetkellä. Medyalle ilmestyin n. muutama viikko sitten täysin tyhjästä patti nenään, jota en pitänyt alkuun järin huolestuttavana. Siisti, ei märkivä/verestävä, ei vaivannut koiraa mitenkään. Patti jatkoi kasvuaan, ja noi viikon verran kuonossa möllötettyään kävin apteekista hakemassa pullon Betadinea, jolla varovasti putsailin pattia. Ajattelin, että Medya olisi saattanut tunkea puikkonokkansa johonkin, joka olisi rikkonut ihon ja pistänyt tulehduksen päälle. Oma äitini diagnosoi patille vaikka mitä, mm. mätäpaisetta. Noin kaksi viikkoa jaksoin katsella epätietoisena tuon koiran naamaa, kunnes sain aikaiseksi varata ajan lähimmälle eläinlääkärillemme. 


Ei ollut mätäpaisetta, vaan mitä luultavammin kasvain, histiosytooma. Eläinlääkäri yritti tökkiä neulalla pattia saadakseen irtosolunäytettä, mutta lopputuloksena oli vain rei'itetty nenä ja joitakin punasoluja palkkioksi. Enempää ei viitsinyt neulalla sörkkiä, joten patologille ei saatu näytettä lähetettyä. Aika selvältä ja varmalta kasvaimelta tuo kuitenkin vaikuttaa. Histiosytooma ei kuitenkaan ole pahanlaatuinen kasvain, eikä Medyalla ole mitään hätää. Histiosytooma aiheutuu ilmeisesti kehon puolustusjärjestelmän paikallisesta falskauksesta, jolloin jotkut solut pääsevät jakautumaan hallitsemattomasti. Tarkkaa syytä tähän ei tiedetä, mutta yleisimmin histiosytoosia löytyy nuorilta koirilta. Sheltti ei ihan tyyppirotuihin pitäisi kuulua, pienen googlettelun perusteella histiosytooma on yleisemmin mm. vinttikoirien ja joidenkin ruttunaamaisten rotujen vaiva. Tai vaiva ja vaiva, yleensä se häiritsee enemmän omistajaa kuin koiraa. Kasvain voidaan poistaa leikkaamalla tarvittaessa, mutta se voi myös kadota itsekseen ja kuivua pois n. 2-4kk sisällä. Toivottavasti myös näin Medyan kohdalla, sillä tuosta kohdasta sitä on kyllä hyvin veemäistä lähteä leikkaamaankaan.

Mitään hengenhätää meillä ei siis ole, mutta onhan tuo melko inha. Ei se tee kyllä koiran naamasta yhtään kauniimpaa ja näkyy kuvissa rumasti. Näyttelyitäkään ei tarvitse ainakaan hetkeen katsella, tosin onneksi Medya ilmeisesti aloittelee tiputtamaan turkkiansa. Saa nähdä, kehdataanko mätsäreihinkään hirveästi lähteä. Olisi tuo patti voinut jäädä kyllä tulemattakin, mutta ollaan nyt kerrankin optimistisia ja todettakoon, että tilanne voisi olla paljon surkeampi. Ei kai tässä auta muuta kuin odotella. Muutakin jännää odottelemista on kuitenkin luvassa, ensi kuuksi Medyalle on varattuna luonnetestipaikka! Saa nähdä, mitä siellä mahtaa tapahtua.