Heihei turkki ja haljenneita hampaita

Taika on viettänyt kesää rennosti. Ruokaa, auringossa köllöttelyä, luiden syömistä ja lenkkeilyä. Taikakin täytti 27.8 kokonaiset kuusi vuotta, mutta järkyttävän kiireen vuoksi pippalot ja kakkukestit jäivät pitämättä (anteeksi Taika :( ). Loppukesästä palailin myös takaisin agilityn pariin, jolloin Taika on muutamaan otteeseen saanut rallatella putkissa ja juosta siivekkeitä. Tarkkasilmäisimmät voivat ehkä bongata ylläolevasta kuvasta pienen muutoksen liittyen agilityyn. Putkenpainoissa lukeekin IHAHin sijaan BAT. 20.5 oli selkeästi onnenpäiväni, sillä silloin järjestettiin eläinlääkiksen pääsykokeen lisäksi Border Agility Teamin jäsenkatselmus. Muuton myötä vaihto uuteen seuraan kiinnosti helpompien treenimatkojen toivossa ja sehän sitten myös toteutui! Selviydyimme Medyan kanssa katselmusradasta monien tarkkojen silmäparien katsellessa ja tentatessa mm. tavoitteistamme ja fiiliksistä. Nykyään meidät löytää siis Ojangosta treenaamasta!

Takaisin kuitenkin Taikaan. Taikalle kesät eivät ole olleet järin helppoja sterkkauksen jälkeen. Se kun ei myöskään ole täysin terve, niin kesät eivät senkään puolesta ole mukavimpia aikoja helteineen tuolle koiralle. Ensimmäistä kertaa uskalsin kuitenkin tehdä asialle jotain ja kokeilla, mihin ohennussaksilla pystyykään. Idea tuli oikeastaan ihan hetken mielijohteesta, enkä ollut suunnitellut sitä pitkään. Kulutin tylsää ja puuduttavaa päivää koiria pesten ja trimmaten. Taikan puunaukseen lopulta kuluikin nelisen tuntia aikaa, kun päätin saksia siltä vähän enemmän karvaa pois, mitä sheltiltä kuuluisi. Ajelluista shelteistä en henkilökohtaisesti tykkää, mutta en siihen ota nyt sen enempää kantaa. Halusin kuitenkin yrittää helpottaa Taikan oloa lämpötilan kohotessa saaden kuitenkin siistin ja toimivan lopputuloksen. 

Ulkomuoto koiralla muuttui hurjasti karvan vähentyessä. Taikasta tuli taas niin onnettoman pienen ja reppanan näköinen, kun iso muhkuturkki oli poissa. Olin lopputulokseen myös hurjan tyytyväinen! Vaikka minua ei juurikaan ole siunattu kampaajan tai trimmaajan taidoilla, jälki ei ollut katastrofaalista. Kaikki päällyskarva ei ollut poissa, vaan turkkiin jäi vielä karheutta pinnalle suojaamaan auringolta ja koiran rapsuttelu ja silittely tuntui edelleen miellyttävältä. Taikan olo tuntui myös kevenevän samantien ja metsässä oli taas ihanaa kirmata lahnailun jälkeen.

Turkki heti saksimisen jälkeen 2.6

Turkkia Taika on kasvatellut hurjaa vauhtia takaisin, eikä turkinlaatu ole kärsinyt ainakaan toistaiseksi. Karvaa on kyllä irronnut aivan järkyttäviä määriä enkä tiedä mistä sitä riittää. Karvaa tuntuu lähtevän normaalia enemmän mutten tiedä, onko se leikkelyn syytä vai ei. Sinänsä ihan hyvä, että koira osaa keventää karvaansa myös itse, mutta jatkuva imurointi ei niinkään ilahduta. Koiraa voisi harjata luultavasti joka toinen päivä saaden oikein mainion karvasaaliin palkkioksi, mutta aika ei tahdo siihen oikein riittää. Välillä olen istunut metsässä kalliolla tai kiven päällä nyppimässä irtonaista päällyskarvaa pois ja katsonut, kun ilmassa leijailee sakeana karvaa. Nykytilanne näyttää oikein mainiolta, karva olisi oikeastaan näyttelykunnossa (poislukien keittiösaksilla vedetyt etujalat ja kintereet...).

Ja jos ei Taikasta olisi jo nyt aiheutunut jäätäviä eläinlääkärilaskuja, niin eiköhän kohta tyhjene omistajan tili taas tyhjille. Taikan vakuutuksen irtisanominen on ehkä yksi asioista, joka näin jälkeenpäin kaduttaa paljon. Todella paljon. Syyskuun ensimmäisenä päivänä Taika pääsee "synttärilahjaksi" hammaslääkäriin korjailemaan suutansa. Taikalta löytyi yllättäen haljennut poskihammas (P4), kun käytin sen eläinlääkärissä tarkistamassa kyljestä löytyvät patit (rasvapatteja, onneksi...). Taika oli alkanut jonkinverran hidastaa nappulan syömistä ja luut eivät maistuneet ihan yhtä hyvin, mitä normaalisti. Hampaan juuri näkyy kokonaan ja tihkuu aina välillä verta, eli kipeää tekee varmasti. Hampaan halkeamisen syytä ei tiedetä, mutta voisin veikata, että jotain luuta syödessä siitä on irronnut palanen. Ei voinut kuitenkaan parempaa hammasta valita, vaan kyseessä on juuri tuo yksi isoimmista poskihampaista. Tuon kokoinen hammas on kiinni useammalla juurella ja ei lähde irti pelkillä pihdeillä nappasemalla, vaan siihen tarvitaan järeempiä aseita. Fiksuimmat ehkä jo tässä vaiheessa ymmärtävät, että kyseessä on siten isompi eläinlääkärireissu, joka samalla tarkoittaa kalliimpaa. Harva ell. asema edes operoi täällä pk-seudulla noita isompia hammaspoistoja, sillä heillä ei ole käytössä hammasporaa. Halvin alustava hinta-arvio oli 350-400e, kalliimmat heiluvat siellä 700e tienoilla. Onneksi sain kesällä edes kolme viikkoa töitä, sillä muuten saattaisi pankkitili itkeä. Katsotaan kuinka iso kakku tuosta nyt tulee maksettavaksi lopulta, toivonmukaan hammas lähtee suosiolla suusta pois, eikä sen kanssa tarvitsisi tapella.

Medyan histiosytooma

Aikaisemmin blogissa valittelinkin Medyan nenään ilmestynyttä pattia, histiosytoomaa. Histiosytooma on nyt selätetty heinäkuun alussa, mutta kokosin pienen kuvasarjan kiinnostuneille. Ehkä siitä on jotain apua ja helpotusta niille, joiden oma koira voi joskus tulla kohtaamaan saman vaivan. Pahoittelut kuvien laadusta, puhelimella räpsittyjä kuvia kaikki.

26.4 - Alkuvaihe, milloin kiinnitin pattiin enemmän huomiota.  

 

 27.4 - Lekurireissun jälkeen verta tihkuva kasvain.

29.4 - Verenvuoto helpottunut ja patti alkoi vähän kuivumaan. Betadinella putsailuja.

2.5 - Edelleen samannäköinen, väri hieman muuttunut ja nokka aika karun näköinen.

13.5 - Yhtäkkiä patista tuli lättänä, aivan kuin sisälmykset olisivat kadonneet huomaamatta. Väri myös muuttui kauniimmaksi.

29.5 - Karvaton läntti edelleen, väri pysynyt samana. Nyt ehkä pikkuisen erottuvampi kuin edellisessä kuvassa.

6.6 - Viihdoin karvat alkoivat kasvaa takaisin ja histiosytoomapatti peittymään.

20.6 - Pikkuhiljaa karvoja kasvoi lisää ja lisää, ja patin rippeet peittyivät pois. Heinäkuun puolella Medyan kuono alkoi taas näyttää normaalilta, eikä histiosytoomasta jäänyt jälkiä.

Terveisiä kesälomalta

Kesä tuli ja meni, ja blogi pysyi aika kuolleena. Hirveästi on ehtinyt tapahtua näiden muutamien kuukausien aikana ja yritän nyt saada muutaman postauksen verran muisteltua menneitä. Oman elämän saralta suurin muutos taisi tulla heinäkuussa, kun yliopistohakujen tulokset napsahtivat nettiin. Keskiviikkoiltana kymmeneltä kävin taas tarkistamassa olisiko omat tulokseni tulleet jo mahdollisesti etukäteen valmiiksi, kun Facebookin etusivulle alkoi ilmestyä iloisia päivityksiä. Deadline hakutuloksille oli vasta perjantaina ja harvapa meistä saa ikinä mitään valmiiksi ennen viimeistä iltaa. Oletin siten, että tulossivu näyttää vielä tyhjää, mutta elämä yllättää välillä. Katsoin sivua silmät pyöreenä todella pitkään ja mietin onko järjestelmässä tapahtunut joku virhe.

Nyt vasta orientoivan viikon jälkeen alan ymmärtämään, että olen todella päätynyt eläinlääkikseen todella hyvällä tuurilla. Lukeminen jäi kevätkaudella todella pieneksi, enkä koskenut kirjoihin enää tammi-helmikuun jälkeen. Pääsykokeissa tein parhaani ja lähdin sieltä oikein mukavin mielin kotiin, sillä koe oli mennyt hyvin työmäärään nähden. Tein jo suunnitelmia, miten luen ensivuonna ja silloin olisin varmasti sisällä. Nyt ensimmäisten viiden päivän jälkeen olen todella iloinen, että onni suosi jo tänä vuonna. Viikko on ollut älyttömän raskas, mutta antoisa. Yritän jaksaa blogiinkin päivitellä eläinlääkiksen kuulumisia, sillä se tuntuu kiinnostavan monia, joiden unelma se on.

Taikan ja Medyan osaltakin on tapahtunut paljon. Medya starttasi kesällä viralliset agilitykilpailut ja haalinut mätsärivoittoja sieltä täältä. Taikalla terveyspuolella on ollut vähän ikävämpää ja kivempaa tapahtumaa, joista omistajan kukkaro tulee kärsimään. Yritän nyt jakaa eri aihealueet eri postauksiin, jotta teksteistä ei muodostuisi pienoisromaaneja.

(C) Anni Hautala

Medya luonnetestissä

Hyvvee äitienpäivää myös!

Koittipa viihdoin se päivä, kun Medya pääsi testauttamaan pääkoppansa. Itseäni alkoi edellisenä iltana jännittämään/stressaamaan luonnetesti hurjasti, osittain myös kiireellisten aikataulujen vuoksi. Medyasta en kuitenkaan olisi osannut sanoa, mitä se mahtaisi testissä tehdä, ja lopputulos olikin osittain aivan erilainen mitä kuvittelin. Testipaikka oli meillä Tuusulassa ja tuomareina meillä toimi Leena Turunen ja Johanna Cederlöf. Oma jännitykseni onneksi laantui todetessani, että tuomarivalinta taisi olla oikein hyvä. Tuomarit olivat oikein positiivisia, nauravaisia, iloisia ja rentoja, eli itse voin siltä osin ainakin suositella!

Pienen haastattelun ja pantasäätöjen jälkeen päästiin itse asiaan. Vähän itseä hirvitti kuinka kireälle se panta pitikään laittaa, mutta onneksi se ei tainnut kuitenkaan aiheuttaa suurempia ongelmia. Medya kävi reippaasti häntä heiluen morjestamassa tuomarit normaaliin tapaansa. Leikkiin se lähti ehkä vähän hitaasti syttyen, mutta tajutessaan asian Medya taisteli kunnolla kepistä örinää pitäen. Ei ehkä niin rajusti mitä itseni kanssa, sillä tuomari tuntui leikkivän Medyan kanssa melko hempeästi.

Kelkkaan Medya suhtautui rennommin mitä oletin. Jopa Taika aikoinaan päästi haukahduksia ilmoittamaan epämääräisestä kohteesta, mutta Medya pysyi täysin hiljaa, vaikka merlelapsi tykkää huomattavasti enemmän ilmoittaa epäilyttävistä jutuista äänellään. Alkuun koko rämisevä kelkka ei kiinnostanut pätkääkään Medyaa, vaan kelkka sai tulla aika lähelle rämisemään, ennen kuin Medya vaivautui edes noteeraamaan sen. Kelkan tullessa aivan lähettyville olisin luullut Medyan ignooraavan sen kokonaan, mutta mielenkiintoa kuitenkin löytyi ja Medya kävi tsekkaamassa mikä ihme oli kyseessä. Kelkan kanssa ei siis mitään ongelmaa.

Tuomarin "hyökkäys" meni aivan toisin, miten oletin. Olisin tässäkin kohdassa odottanut Medyalta enemmän äänenkäyttöä ja ylössojottavaa häntää, mikä näkyy taas meillä usein arkielämässä. Pientä puolustushalua olisin toivonut, mutta eipä sitä tainnut juurikaan irrota koirasta. Tuomari oli kyllä Medyan mielestä sen verran epäilyttävä aivan lähietäisyyksiltä, että siinä vaiheessa alkoi mörinää kuulua takaviistosta. Heti kun hyökkäys päättyi, Medya taas palautui normaalitilaansa ja oli aivan innoissaan tuomarin huomiosta. Harmi, ettei videolta näy, kun tuomari otti Medyan matkaansa ennen luoksetuloa. Medya siellä innoissaan kiipeili tuomarin sylissä pussailemassa ja ihastuttamassa.

Haalaria Medya säikähtikin ihan kunnolla ja lopputuloksena oli äänekäs väistöliike. En tiedä, huutiko koira säikähdystään vai sitä, että Medya törmäsi väistäessään suoraan omaan jalkaani. Kipukynnys tuolla koiralla on kuitenkin aika korkea eikä se pienistä vikise normaalisti, joten voi olla, että ääni lähti pelkästä säikähdyksestä. Vaikka Medyan reaktio haalariin olikin noin voimakas, se kuitenkin palautui tilanteesta nopeasti. Takaisin haalarille kävellessä se ei väistänyt ollenkaan, eikä yrittänyt kiertää haalaria kauempaa, mistä olin oikein iloinen. Tynnyri ei sitten aiheuttanut niin suurta reaktiota, vaikka se vähän hämmästyttikin. Jotain tällaista käytöstä toivoinkin Medyalta, sillä arkielämässä se palautuu hyvin ikävistäkin jutuista, eikä jää yleensä murehtimaan menneitä. 

Pimeä huone oli taas Medyalla aika fiasko. Tai no, fiasko ja fiasko, olisin odottanut jotain hieman erilaista. Medyan mielestä peltikontti oli ilmeisesti tosi tylsä ja tyhmä paikka, eikä siellä ollut mitään tutkittavan arvoista. Paikoillaan seisoskelu olisi ollut paljon mukavampi vaihtoehto, eikä aivoihin tainnut tallentua tieto omistajan luoksetulokäskyistä. Pelkoa tai arastelua tilanteessa ei omasta mielestäni ollut, Medyalla ei ollut vain mitään käsitystä mikä oli homman nimi. Toisaalta Medyan passiivisuus ei yllättänyt, sillä se ei esimerkiksi kouluttaessakaan hirveästi itse osaa tarjota uusia juttuja, vaikka sheippausta onkin yritetty useasti helpoillakin jutuilla. Saatiin se piski kuitenkin lopulta luokseni avustusten avulla. Olin kuitenkin aika varma, että tuosta olisi lähtenyt toimintakyky miinuksille.

Yksin seinässä ollessaan Medya käyttäytyi vähän samaan tapaan kuin minun kanssa ollessa. Ei kiinnostusta puolustaa itseään, eikä terävyyttä nähtävissä. Mieluummin se ottaisi jalat alle. Heti hyökkäyksen päätyttyä se kuitenkin vaihtoi taas pakomoodista normaaliin, mutta tällä kertaa tuomaria ei jääty pusuttelemaan. Voi olla, että lyhyt kireä hihna jonkin verran ahdisti tuota koiraa, eikä hyökkäyksen jälkeenkään tilanne tuntunut niin rennolta koiralle. 

Ampumisesta en etukäteen osannut sanoa juuta tai jaata. Medya ei suuremmin ole kuullut vastaavia kovia ääniä, kaupungin melut ja metelit kuitenkin ovat sille ihan tuttuja. Samoin Uusi Vuosi ei Medyaa hetkauttanut lainkaan, vaikka käytin sen ulkona pissalla tauottoman paukkeen aikana. Aseesta lähti kuitenkin sen verran isompi ääni ja säikähdin sitä itsekin, kun laukaukset kuuluivat edellisen koirakon ollessa testissä. Pientä reagointia tuli siten Medyaltakin, ei mitään kummallista.

Papereihin sitten oli tällaisia pisteitä laitettu meille:

Toimintakyky: +1b, kohtuullisen pieni
Terävyys: +1b, koira joka ei osoita lainkaan terävyyttä

Puolustushalu: +1, pieni

Taisteluhalu: +2a, kohtuullinen

Hermorakenne: +1a, hieman rauhaton

Tempperamentti: +3, vilkas

Kovuus: +1, hieman pehmeä

Luoksepäästävyys: +3, hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin

Laukauspelottomuus: ++, laukauskokematon

yht. 170p.

Suht. Medyannäköinen paperi siis. Kovuutta tosin jäin hieman miettimään, mitä +3 (kohtuullisen kova) olisi tarvittu. Taikalla on saanut nimittäin saman +1 kovuudesta, vaikka se jäi selkeästi muistelemaan ikäviä säikyttelyitä ja yritti kiertää ne kaukaa. Medyalla taas en itse nähnyt mitään sellaista. Yllätyksenä kuitenkin tuli koiran puolustushaluttomuus ja terävyyden puute, mitä olisin kuvitellut koiralta löytyvän. Medya kuitenkin reagoi toisiin koiriin aivan eri tavalla kuin ihmisiin, mutta jaa-a, paha sanoa. Pistesaldoon olen kuitenkin oikein tyytyväinen ja kaikki osa-alueet ovat jopa plussan puolella. "Perussheltti" taitaa pyöriä pisteiden osalta siellä 100p. kieppeillä, joten ihan kelpokoira Medya taitaa olla!