Eli toisinsanoen, nyt teillä lukijoilla on mahdollisuus kysyä mitä ikinä mielessä liikkuukaan! Kommenttiboksiin voi naputella kysymyksiä meille anonyymisti ja pyrin vastaamaan kaikkiin avoimesti ja rehellisesti. Aikarajaa kysymysten lähettelyyn en aseta, vaan kokoan kysymykset vastauksineen sitten, kun koen vastattavaa olevan riittävästi.
tiistai 17. syyskuuta 2013
perjantai 13. syyskuuta 2013
Haaste nro. 2
Tehdään nyt selkeyden vuoksi oma postaus toiselle haasteelle.
Haasteen säännöt:
- Vastaa haastajan 11 kysymykseen.
- Keksi 11 uutta kysymystä.
- Haasta 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
- Kerro bloggaajille, että olet haastanut heidät.
Kysymykset, jotka saimme:
1. Mitä koiraharrastuslajia et koskaan haluaisi kokeilla?
Hmm, mitähän en haluaisi. Paha sanoa, kaikki oikeastaan tuntuvat jollain tapaa mielenkiintoisilta, jos vain omaa siihen sopivan koiran.
2. Mitä kaikkia koiraharrastuslajeja olet koirasi/koiriesi kanssa kokeillut?
2. Mitä kaikkia koiraharrastuslajeja olet koirasi/koiriesi kanssa kokeillut?
Agility, toko, näyttelyt/mätsärit ja rallytoko. Siinä ne taitavatkin olla.
3. Miten päädyit nykyisen koirasi/nykyisten koiriesi rotuun/rotuihin?
3. Miten päädyit nykyisen koirasi/nykyisten koiriesi rotuun/rotuihin?
Koirarotuja selatessa kriteereinä olivat pieni koko, miel. pitkä karva, helppohoitoinen turkki, helposti koulutettava ja ystävällinen. Vaihtoehtoina oli silloin sheltti, shcipperke ja mittelspitz. Kaksi jälkimmäistä karsiutui pois mm. kasvattajien vähäisyyden takia ja sheltin tuntuessa paremmalta rodulta. Ja uskollisena on tullut pysyttyä ensimmäisen jälkeen, rodun vaihtaminen tuntuisi liian työläältä. Vasta nyt vuosien jälkeen on päässyt hiema shelttipiireihin mukaan ja saanut kartoitettua, millaisista linjoista oman koiransa haluaisi. Uuden rodun kanssa joutuisi tekemään paaaljon työtä päästäkseen samaan. Kaikkea ei kuitenkaan lue koiranetissä ja osa tiedosta kulkeutuu korviin pikkulintujen kautta.
4. Minkä rotuista koiraa et ikinä voisi edes harkita omistavasi?
4. Minkä rotuista koiraa et ikinä voisi edes harkita omistavasi?
Varmaan näitä multisairaita rotuja. Jo Taikan sairastelu ottaa koville. En haluaisi toista samanlaista monivikaista koiraa, joten mieluummin jätän nämä rodut pois, joilla on jo suuri todennäköisyys kärsiä hengenahdistuksesta, luustovaivoista tai muista. Laumanvartijarodut ovat myös aika pitkälti poissuljettuja kokonsa ja luonteenpiirteidensä takia.
5. Parasta koiraharrastuksessa?
5. Parasta koiraharrastuksessa?
Se, kun aamulla on aina joku iloisesti tunkemassa kainaloon ja iltäpäivällä joku joka odottaa kotiinpaluuta.
6. Huonointa koiraharrastuksessa?
6. Huonointa koiraharrastuksessa?
Mahdolliset vastoinkäymiset ja pettymykset. Koirailu on myös aikaavievä harrastus, ja monesti toivoisin, että saisin koirat hetkeksi pois jaloista kiireen yllättäessä. Ei auta muuta kuin vetää takkia niskaan ja painua lenkille, vaikka kello tikittää uhkaavasti illalla ja tekemättömien töiden määrä vain lisääntyy.
7. Mikä oli suosikkikoirarotusi, kun olit seitsemänvuotias?
7. Mikä oli suosikkikoirarotusi, kun olit seitsemänvuotias?
En omistanut suosikkirotua. Seitsenvuotiaana (ja siitä vielä monta vuotta eteenpäin) mainostin, etten halua omaa koiraa, koska siitä on niin paljon vaivaa. Hupsis.
8. Mitä harrastat koirasi/koiriesi kanssa?
8. Mitä harrastat koirasi/koiriesi kanssa?
Taikan kanssa harrastetaan syömistä ja löhöämistä, Medyan kanssa tokoillaan ja aksaillaan alkeellisesti. Taika ei terveyssyiden (+ motivaatiokadon) takia treenaa enää mitään, Medyan kanssa otetaan vielä ihan iisisti.
9. Voisitko koskaan kuvitella alkavasi kasvattajaksi?
9. Voisitko koskaan kuvitella alkavasi kasvattajaksi?
Voisin. Kasvatus ja jalostus kiinnostavat kovasti, mutta jää nähtäväksi, milloin itse tähän ryhdyn. Vaikka Medya tulisikin omistamaan priimatulokset terveyden puolesta, ei sekään takaa sitä, että tulisin pennuttamaan sitä. Olen jonkin verran päässyt seurailemaan jalostus- ja kasvatustoimintaa kenneltyttöillessäni. Pentujen hoitaminen eri ikäkausina on jo tuttu juttu, paperijuttuja on tullut täyteltyä ja synnytyksessä oltua apuna. Koen kuitenkin edelleen olevani vielä liian tietämätön lähteäkseni teettämään pentuja. Onneksi asia ei kuitenkaan ole vielä ajankohtainen ja vuosien varrella ehtii vielä kertyä lisää kokemusta ja tietoa. Ja vaikka Medyakin joskus pennut saisi, niin aika varmasti en olisi toimimassa yksin, vaan saisin tukea muilta ihmisiltä.
10. Mikä on koirasi/koiriesi lempilelu?
10. Mikä on koirasi/koiriesi lempilelu?
Taika ei harrasta leikkimistä, Medya tykkää kovasti pesupalloista ja sellasista ihanista vink-vink-vinkuleluista (valitettavasti).
11. Miten koirasi matkustaa autossa?
Vaihtelevasti. Taika ottaa aika rennosti, mutta saattaa loppumatkasta aloittaa piipittämisen, oli matka sitten 10m tai 60km. Medya ei ole montaakaan kertaa autoillut, sillä Helsingissä kuljemme pitkälti julkisilla. Niinä kertoina kun se on autossa ollut, niin se on ottanut aika rennosti tai oksentanut. Sille on jäänyt pieni autokammo juuri tuon matkapahoinvoinnin takia. Kuitenkin nyt pihasta löytyy oma pienisuuri Volvo v40, joten eiköhän autoilustakin hiljalleen tule tuttu juttu! Molemmat matkustavat pääosin takakontissa, Medya myös kevythäkissä takapenkillä.11. Miten koirasi matkustaa autossa?
Haasteet seuraaville:
1. Pystytkö olemaan koiriesi kanssa johdonmukainen ja täsmällinen koulutuksessa, vai sorrutko välillä menemään helpomman kautta (esim. vetämisen kanssa, jaksatko harjoitteluvaiheessa aina reagoida epätoivottuun käytökseen vai saatatko sallia hihnan kiristyä kiireisellä aamulenkillä)?
2. Kuinka kiinnostunut olet koirien ruokinnasta? Syynäätkö esimerkiksi ruokapussien kyljet tarkkaan, vai ostatko sitä mitä sattuu saamaan?
3. Uskotko siihen, että esimerkiksi liian vahva penturuoka vääntää jalkoja? Vai pidätkö sitä enemmän normaalina kehitysvaiheena, joka poistuu kasvun myötä?
4. Minkä luonteenpiirteen poistaisit koirastasi/koiristasi, jos saisit valita?
5. Minkä hetken haluaisit elää uudestaan koirasi/koiriesi kanssa?
6. Onko koiraharrastus aiheuttanut kyyneliä tai harmaita hiuksia? Jos kyllä, niin miten.
7. Hoidatko koirasi täysin itse, vai saatko esim. lenkitysapua tai rahallista avitusta perheenjäseniltä/ystäviltä jne?
8. Tykkäätkö ostella uusia tarvikkeita ja leluja, vaikka kaapeista löytyisikin käyttökelpoisia tuotteita?
9. Mikä antaa motivaatiota harrastamiseen?
10. Löytyykö koiriltasi viralliset terveystulokset? Miksi kyllä, miksi ei?
11. Millä perusteella valitsit koirasi/koiriesi kasvattajan?
Haaste lähti heille:
Haasteitahaasteita
Yh, ylppärilukeminen on taas syönyt suurimman osan ajasta. Biologian YO odottelee maanantaina, englannin kirjalliset keskiviikkona. Bilsan lukeminenkin on vielä aivan kesken, mutta perjantain kunniaksi on pakko tuulettaa hieman aivoja raskaan viikon jälkeen. Nyt ei jaksa päntätä ja opiskella, joten ehkä voisin viihdoin vastata meille lähetettyihin haasteisiin. Haasteet saimme Netta's Stagelta.
Ensimmäisen haasteen ideana on kertoa omasta kesästä seitsemän kuvan avulla ja kertoa niistä vain yhden sanan avulla. Valitettavasti oma kamerani oli kesän aikana 3 viikkoa huollossa, joten tältä ajanjaksolta ei ole yhtään kuvaa säilynyt. Yritetään silti!
Reissaamista
Koirakavereita ja treenailua
Uimista ja leikkimistä
Mätsäröintiä ja näyttelyitä
Valitettavasti Taikasta ei oikein ole kesän aikana otettuja yksittäiskuvia. Sen mielialat ja yleiskunto ovat hieman vaihdelleet kesän aikana, usein se kuvissa näyttää elämänilonsa kadottaneelta reppanalta. Turkin kunto on myös taas seilannut missä sattuu. Taika kävi jokunen aika sitten tutkituttamassa kintereensä, sillä ei olekaan akillesjänteen luksaatiota, vaan jotain muuta. Eri juttu, että mitä muuta. Vaivaa voi olla vaikea paikantaa ja saada selville lisätutkimuksissakin. Polvista kuitenkin taas oli juttua, todella helposti luksoituvat ykköset. Ne myös pitäisi kuvauttaa kunnolla, jotta nähtäisiin missä kunnossa ne ovat sisältä. Käsin tutkiminen on selkeästi ikävää koiralle, joten pelkona on, että sieltä saattaa löytyä jotain muutakin kuin pelkkää löysyyttä...
keskiviikko 4. syyskuuta 2013
Syksyn kuulumiset ja agilitya
Huihui, onpa viime päivittelystä jo aikaa. Pahoittelen! Viimeinen lukiovuosi kuluttaa hieman enemmän aikaa, kuin edelliset opiskeluvuodet. Jo ensiviikolla starttaa ylppärirumba englannin kuuntelulla, jonka jälkeen pääsen tuskailemaan myös biologian ja terveystiedon pariin. Opiskeltavaa siis riittäisi. En kuitenkaan ole viettänyt päiviä nenä kiinni kirjassa, vaan kaikkea on kerennyt tapahtua tässä välillä, aika ja innostus eivät ole vain riittäneet raportointiin. Itse ehdin täyttää 18 vuotta, saaden ajokortin ja toivonmukaan viikon sisään myös oman auton. Taika vietti 4v synttäreitä ja Medyalla tuli plakkariin jo 6kk. Mätsäreissä meitä on myös nähty, tuloksin sin2, sin ei sij. ja pun2. Medya lähtee myös aika varmasti ensi kuun lopussa Lahden KV:seen näytille pentuluokkaan. Joitakin haasteita on myös kolahtanut kommenttilaatikkoon, kiitos niistä! Vastailen ja paneudun niihin myöhemmin paremmalla ajalla.
No mutta aiheeseen! Eilen sähköpostiini kolahti iloinen viesti, talvitreeniryhmien aikataulut. Selailin jännittyneenä listaa, kilpailevat, kilpailevat, kilpailu valmiit, omatoimiryhmä, kouluttajat... penturyhmä! Ja mitäs sieltä näkyikään, Medyan nimi komeili kauniisti ryhmän koirakoissa! Talvitreenit on siis taattu, ensi kuusta lähtien pääsemme opiskelemaan agilityn alkeita valvovan silmän alla. Tai no, osan alkeistahan Medya jo tuntee, mutta onneton ohjaaja tarvitsee vielä paljon treeniä. Kävin pitkästä aikaa treenaamassa myös itsenäisesti raahaten kameran mukaan. Pientä videopätkää onnistuneista ja melkein onnistuneista suorituksista:
Kuten alun pätkistä huomaa, en selkeästi ole tottunut ohjaamaan nopeaa koiraa. Olen armottomasti myöhässä ja jään turhaan odottelemaan putkesta ampuvaa koiraa. Pikkuhiljaa itse opin luottamaan hieman enemmän pentuun ja annoin irrota sen itse putkelle, jolloin sain lisäaikaa itselleni. "Treenasin" myös yhden kierroksen Taikan kanssa, sen kanssa ei ole mitään ongelmaa juosta koko rataa rinnakkain. Medyan kanssa se ei onnistu mitenkään. Enköhän itse totu tähän pikkuhiljaa ja ongelma ala lievittyä, kun estevarmuus ja -hakuisuus parantuvat.
Palkkauksen kanssa olen myös monesti myöhässä tai palkkaan väärästä tekemisestä. Videolta katsoessa huomasi hyvin, kuinka Medya loppumetreillä ehtii ottaa kontaktia ennen lelun lentämistä. Silloin palkka ei taida tulla irtoamisesta ja eteenkatsomisesta, vaan juuri päinvastaisesta. Myös lelupalkkaus on itselleni melko vierasta vielä, sillä Taikahan ei leluista motivoidu ollenkaan. Kannattaa siis videoida, jotta omat virheet tulee huomattua helpommin! Toivottavasti myös ohjatuissa treeneissä kouluttaja on silmät tarkkana huomauttelemassa virheistä.
Videolta karsiutui oikeastaan puolivahingossa pois Medyan huutaminen ja riehuminen ennen esteille lähetystä. Tarkoitus oli jättää videolle myös epäonnistuneita pätkiä, mutta lopputuloksena sain karsittua kaikki pois. Haukkuminen on ehkä se suurin ongelma, sillä silloin koiran focus on ainoastaan räksyttämisessä ja minun tapittamisessa. Haukkumiseen liittyy usein myös epämääräinen pyöriminen, hyöriminen ja hyppiminen. Tuollaisissa tilanteissa päätin itse olla täysin neutraalina paikoillani, ennen hiljaisuutta ja rauhaa ei lähdetä tekemään yhtään mitään. Aika nopeasti kuitenkin se suu louskuttaa taas, kuten videolta voi kuullakkin ei-niin-suloista haukuntaa rataa suorittaessa. Radalla haukkuminen ei tässä vaiheessa haittaa tai häiritse, sillä tekeminen keskittyy melko hyvin rataan.
Tällaista tänään! Yritän piakoin vastailla meille lähetettyihin haasteisiin. Samoin olen hieman päässäni hahmotellut myös Medyan sivuille luonnekuvausta, ehkä näin n. 4kk yhteiselon jälkeen tuosta vatipäästä osaisi muutaman sanan sanoa. Työn alla on myös yksi hieman pidempi postaus, mutta katsotaan, milloinko kerkeän ylipäätään työstämään sitä lisää, kokoamaan osat yhteen ja vielä kirjoittamaan tänne!
Ainiin, Medyan mätsäristä voittama pantalahjakortti tuli käytettyä samantien ja panta saapui postissa perille. Nyt Medya on melkein katu-uskottava!
Tilaa:
Blogitekstit
(
Atom
)









