Kummasti taas aikaa vierähtänyt viime postauksesta. Takana olevat koulutyöt ja edessä häämöttävä koeviikko syövät ikävästi aikaa.
Arkisin myös käytän edelleen Medyan ja Taikan omilla lenkeillään, vaikka olisi paljon mukavampi käyttää molemmat samaan aikaan. Tai no, mukavaa ja mukavaa. Molempia en viitsi päästää irti ihmisten ilmoilla. Jos Medya on vapaana ja Taika kiinni -> Taikalla palaa hermo ympärillä provoavaan pentuun, mutta Medya saa totutella olemaan vapaana. Jos Taika on vapaana ja Medya kiinni -> Taika saa enemmän liikuntaa ja rauhaa, mutta silloin omat hermoni ovat melko tiukilla hihnassa sinkoilevaan kakaraan. Nyt viikonloppuna olen suosiolla painellut metsään ja laskenut molemmat koirat irti. Metsässä kuluu nopeasti kaksikin tuntia aikaa, kun molemmat koirat riehuvat keskenään. (!) Ehkä pikkuhiljaa Taika alkaa ymmärtää tuota pentua ja sulattamaan sen, että se ei ollutkaan vain vieraileva tähtönen. Yhteiset leikit sujuvat jo huomattavasti paremmin, eikä Taikaa tarvitse olla jatkuvasti komentamassa.
Myös taas vaihteeksi kuvausmasennus iski päälle, kun useamman kuvausreissun saldona oli vain kasa järkyttävän näköisiä räpsyjä. Osa heilahtaneita, osassa tarkennus missä lie, oli puhkipalaneita tai varjoja väärässä kohden... Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka. Huonoja kuvia (tai välttämättä edes keskinkertaisia) ei tee mieli edes lähteä elvyttämään, vaan ne päätyvät suoraan roskakoriin. Asiaa ei myöskään auta se, että inspiraatio taitaa olla edelleen sairaslomalla - ei näy eikä kuulu. "Väkisin" olen kuitenkin raahannut kameran mukaan metsäreissuille, sillä Medyan pentuajan haluan ikuistaa kuviin.
Taikan kuvaaminen on tällä hetkellä yksinkertaisesti todella tylsää. Varsinkin aurinkoisella säällä näin ilmojen lämmetessä sen perusilme on järkyttävä. Silmät ristissä, korvat luimussa ja koira poseeraa kuin mätä perunasäkki. Medyan kanssa ongelmana on taas ollut se, että se ei pysy paikoilaan tai riehuu liian lähellä. Paikallaolotreenit ovat käynnissä, jopa ihan hyvällä menestyksellä! Jopa mahdottomasta tuli mahdollista, nimittäin sain otettua Medyasta viihdoin uuden rakennekuvan. Haastetta asiaan tuo se, että joudun tappelemaan asian kanssa yksin. En omista apujoukkoja, joista yksi voisi olla valmiudessa kameran kanssa, yksi asettelemassa koiraa ja yksi kiinnittämässä pennun katseen nätisti suoraan eteen. Varsinkin ulkona olisi vaikka mitä ihanaa tutkittavaa, joten eihän siinä mitenkään ehdi 10 sekuntia olemaan paikallaan! Salaisten supervoimieni avulla (taitavat toiselta nimeltään olla koiran kuivaruoka) sain pennusta tyydyttävän kasvukuvan!
Vielä tuskaiset ~1,5kk odottelua, sitten lähtee käyntiin Medyan mätsäriura! Näyttelytreenaus on kyllä jäänyt melko vähäiseksi penskan kasvaessa, ravia olemme kokeilleen tasan yhden ainoan kerran ja seisoskelua muutamaan otteeseen viikossa. Myös muitakin asioita olemme treenanneet hävettävän vähän. Osaa se kuitenkin istua ja mennä maahan (jos yhteydet aivoissa pelittävät). Targettia olen myös naksutellut muutaman kerran, aika mukavasti Medya osaa läiskästä molemmat koipensa kannen päälle. Lenkin jälkeen molemmat koirat istuvat odottamaan, että itse saan ulkovaatteet ja kengät pois, ennen kuin pääsevät pannoistaan eroon. Tokojuttuja on tullut "vahingossa" opeteltua, lenkillä muita koiria ohittaessa pennulla on uskomattoman hieno kontakti (paljon parempi kuin Taikalla) joka pysyy useita metrejä. Perusasento lähti myös tänään aamulla opetukseen, eli eiköhän tuosta jonkinnäköinen tokokoira joskus leivota!
Taikaa ei kuitenkaan ihan täysin ole unohdettu. Tällä hetkellä pohdin kovasti, mitä teen sen turkin suhteen. Taikallahan on aina ollut pehmeä turkinlaatu. Steriloinnin jälkeen se vähäinenkin karkeus häipyi. Kilpparin vajaatoiminta veti myös Taikan karvan osittain täysin kuolleeksi, joka ei ainakaan paranna tilannetta. Pehmeä turkki aiheuttaa ongelmia siinä mielessä, että se takkuuntuu erittäin herkästi ja kerää metsästä aivan järkyttävästi roskia mukanaan. Ongelma ei ole pelkästään siinä, että roskat kulkeutuisivat kotiin. Risut ja havunneulaset häiritsevät ikävästi myös Taikaa, sillä persvilloissa ja jalkovälissä olevat oksat haittaavat kävelyä ja liikkumista. Usein metsässä Taika kellahtaa itse kiskomaan männynoksia karvoistaan, samoin itse joudun useampaan otteeseen nyppimään tikkuja pois kesken lenkin. Ronskisti leikkasin jo sisäreidet täysin karvattomiksi, mutta se ei poistanut ongelmaa kokonaan. Persvilloja olen myös ohentanut ja saksinut. Etutassuissa ja kintereissä ei myöskään ole erityisen pitkää karvaa. Silti turkki kerää järjettömiä määriä tavaraa metsästä mukaan.
Pientä pohdintaa on ollut ilmassa, josko Taika saisi kokeilla tämän kesän ilman turkkia. Turkin ajelu saattaisi helpottaa myös kuumuuteen, sillä peitinkarva Taikalla on osittain mustaa, kun taas pohjavilla vaaleaa. Toisaalta turkki taas suojaa säteilyltä. Jos ongelmana olisi vain kuumuus, mieluummin ohentaisin ja furminoisin koiran lävitse. Toisaalta en kuitenkaan haluaisi sanoa hyvästi Taikan turkille. Sheltti ei kuitenkaan ole ajeltava rotu. Pientä pelkoa on siitä, millaisena turkki kasvaa takaisin. Pehmeneekö se edelleen vai pysyykö laatu samanlaisena? Päätökset mahdollisesta ajelusta olisi hyvä tehdä piakoin, että turkki ehtisi mahdollisesti kasvaa takaisin talvea varten.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti